Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystävä valitti eilen kuinka ei tule jaksamaan koko perhettä kotona!
17.03.2020 |
On ollut itse nyt työttömänä ja ahdistui kovasti siitä että lapset, 4 kpl, jäävät nyt kotiin ja mies tekee töitä kotoa käsin.
Kaikesta ihminen voikin ahdistua! Heillä on isohko omakotitalo ja lapset ovat normaaleja 9-15 vuotiaita.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti perheongelmat lisääntyvät monin tavoin tässä tilanteessa ja abioerot lisääntyvät. Toisten pärstän katselu päivästä toiseen alkaa tympimään. Jokainen tarvitsee omaa aikaa ja monet paikat laitetaan kiinni. Ulkona saa vielä kävellä.
Juuri noin. On ihan inhimilllstä kyrsiintyä kenen tahansa naamaan ja käytökseen jos toista joutuu koko ajan katsomaan.
Mutta avio ja avoerot tulee kyllä lisääntymään ja lasten pahoinvointi jo ennen vanhempien eroakin.
Olisiko joku survival-paketti paikallaan jonkun asiantuntijan kertomana?
Ihminen ei ole niin yksiavoinen laji etteikö kuka tahansa alkaisi vituttamaan jos tätä näkee 24/7 jokaikinen päivä ilman mahdollisuuksia taukoon ja omaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös kesälomienkin jälkeen ole eroissa piikki, kun ihmiset joutuvat olemaan liki 24/7 toistensa kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Tätä tää nykyvanhemmuus on. Huoh.
Huoh itsellesi. Ei tämä ole mikään nykyvanhempien keksintö.
Tiesitkö että monet vanhukset eroavat siinä vaiheessa kun toinenkin puoliso jää eläkkeelle. Se ei ole edes mikään uusi eikä pelkästään suomalainen ilmiö. Myös kotirouvakulttuureissa miehen eläkkeelle jääminen on kriisi parisuhteelle.
Yksin asuvilla on sitten toisenlaiset ongelmat. Ongelman ydin on se, että ihminen tarvitsee välillä seuraa ja välillä yksinäisyyttä. Jos toinen jää pois, alkaa elämä helposti tuntumaan raskaalta js voi tulla voimakkaitakin reaktioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä tää nykyvanhemmuus on. Huoh.
Huoh itsellesi. Ei tämä ole mikään nykyvanhempien keksintö.
Tiesitkö että monet vanhukset eroavat siinä vaiheessa kun toinenkin puoliso jää eläkkeelle. Se ei ole edes mikään uusi eikä pelkästään suomalainen ilmiö. Myös kotirouvakulttuureissa miehen eläkkeelle jääminen on kriisi parisuhteelle.
Yksin asuvilla on sitten toisenlaiset ongelmat. Ongelman ydin on se, että ihminen tarvitsee välillä seuraa ja välillä yksinäisyyttä. Jos toinen jää pois, alkaa elämä helposti tuntumaan raskaalta js voi tulla voimakkaitakin reaktioita.
Pakkoko on tehdä ne neljä lasta jos tarvitsee paljon omaa aikaa?
Kyllä normaaleille 9-15 vuotiaille voi sanoa jo että äiti menee nyt päikkäreille, kahteen tuntiin ei saa häiritä. En ymmärrä tätä nykyajan itsekkyyttä, lapsia halutaan ja tehdään, mutta niitä ei kestetä edes kuukautta samaan aikaan kotona poikkeustilanteessa.
Huoh vaan takaisin.
Minulla alkaa myös jo seinät kaatua päälle. Mieheni tekee muutenkin freelancetyötä kotoa käsin, ja se, että nyt kotona on hänen lisäkseen minä ja yläkouluikäinen teini, tuntuu olevan hänelle aivan ylivoimainen tilanne. Hän on tottunut siihen, että saa metelöidä kotona mielensä mukaan päiväsaikaan, ja muiden ottaminen huomioon ei ota millään onnistuakseen. Asumme pienehkössä kerrostalokolmiossa, eikä meillä ole erillistä työhuonetta. Teinin pitäisi pystyä opiskelemaan ja minun työskentelemään etänä, mutta mies saattaa esimerkiksi keskellä päivää laittaa television päälle minun ollessani työpisteellä metrin päässä.
Toivoin, että karanteeniaika lähentäisi meitä perheenä ja pariskuntana, mutta valitettavasti näyttää siltä, että aika lähinnä paljastaa miehen itsekkyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkoko se lapsiliuta oli hankkia.
Minunkin kaveri päätti pitää kolmannen vahingossa alkunsa saaneen lapsen ja pelkkää narinaa raskausaika, synnytyskään ei tullut tarpeeksi nopeasti vaan kävi useamman kerran mankumassa käynnistystä jonka sitten saikin noin viikkoa ennen laskettua aikaa. No olihan siinä synnytyksessäkin valittamisen aihetta, mutta tottakai paikat aukeaa hitaammin, kun ei ollut kroppa vielä valmistautunut synnytykseen.
Sitten alkoi valitus vauva-ajasta, ei saa nukkua tarpeeksi ja on kamalaa olla päivät kotona kolmen lapsen kanssa. Lapsi reilun vuoden ja ollut töissä jo monta kuukautta. Edelleenkään ei kestä tämän kolmannen ääniä vaan irvistelee lapsen känistessä. Tilannetta ei toki auta sekään, että viimeiset puoli vuotta heillä on kokoajan joku kipeänä. Sen vuoksi ei nyt saa viedä lapsia päivä kotiinkaan.
Vahingoniloisena laittoi viestiä, että menee koulut kiinni ja minulla lapset kotona sitten. Harmistui, kun ilmoitin, että lapset innoissaan eikä minua yhtään haittaa kotikoulu.
Vierailija kirjoitti:
No mulla on kyllä aivan sama olo! Koko perhe koko ajan kotona, mihinkään ei voi mennä. Kyllä vanne kiristää jo valmiiksi! Normaalusti teen kotona töitä kaikessa rauhassa.
Käy välillä lenkillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakkoko se lapsiliuta oli hankkia.
Minunkin kaveri päätti pitää kolmannen vahingossa alkunsa saaneen lapsen ja pelkkää narinaa raskausaika, synnytyskään ei tullut tarpeeksi nopeasti vaan kävi useamman kerran mankumassa käynnistystä jonka sitten saikin noin viikkoa ennen laskettua aikaa. No olihan siinä synnytyksessäkin valittamisen aihetta, mutta tottakai paikat aukeaa hitaammin, kun ei ollut kroppa vielä valmistautunut synnytykseen.
Sitten alkoi valitus vauva-ajasta, ei saa nukkua tarpeeksi ja on kamalaa olla päivät kotona kolmen lapsen kanssa. Lapsi reilun vuoden ja ollut töissä jo monta kuukautta. Edelleenkään ei kestä tämän kolmannen ääniä vaan irvistelee lapsen känistessä. Tilannetta ei toki auta sekään, että viimeiset puoli vuotta heillä on kokoajan joku kipeänä. Sen vuoksi ei nyt saa viedä lapsia päivä kotiinkaan.
Vahingoniloisena laittoi viestiä, että menee koulut kiinni ja minulla lapset kotona sitten. Harmistui, kun ilmoitin, että lapset innoissaan eikä minua yhtään haittaa kotikoulu.
Kuulostaa nuivalta tekstiltä. Apua olen kuitenkin tarjonnut moneen kertaan, lastenhoitoa sekä kuuntelua. Palkaksi saan kettuilua ja vahingoniloa sekä minun asioiden ohittamista. Ei jaksa oikein kuulumisia jutella sitten.
Vierailija kirjoitti:
No jospa korona karsii niin ei ole niin montaa kotona häiritsemässä. Sitäkö hän toivoo?
Tuskin. On vaan iso muutos ja ahdistaa ajatella sitä, miten hän kestää. Kyllä hän ja perheensä selviävät.
Älkää olko niin kovia. Kun joku ei tässä tilanteessa jaksa, rohkaistaan ja nostetaan, eikä sätitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tälläset on sitte menny naimisiin ja tehneet lapsia. Miksi?
Sinkkuus voittaa pskan parisuhteen.
Eiku-
Niin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jospa korona karsii niin ei ole niin montaa kotona häiritsemässä. Sitäkö hän toivoo?
Tuskin. On vaan iso muutos ja ahdistaa ajatella sitä, miten hän kestää. Kyllä hän ja perheensä selviävät.
Älkää olko niin kovia. Kun joku ei tässä tilanteessa jaksa, rohkaistaan ja nostetaan, eikä sätitä.
Ihana viesti. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ymmärrän, kävin hiukan vastaavan keskustelun oman ystäväni kanssa kuin ap omansa. Me ihmiset olemme erilaisia, erilaisissa elämänvaiheissa jne. Itselläni on hiukan erilainen tilanne, olen yh ja asun kahden teini-ikäisen kanssa kolmiossa. Toinen teini on kevään eri kaupungissa arkisin ja toinen kotona. Itselleni tässä tilanteessa tulee tarve hankkia kaikki rakkaat ihmiset mahdollisimman lähelle ja varmistaa että kaikki voivat hyvin. Olen levoton kun lapset ovat poissa kotoa tässä tilanteessa. Mutta ymmärrän erinomaisesti ystävääni. Hän ei rakasta yhtään vähempää omiaan, mutta voimavarat tällä hetkellä riittävät hädin tuskin yksinoloon, joten ilman muuta tämä on hänelle kriisi.
Olen aikoinani elänyt työttämänä yh:na neljän pienen adhd:n kanssa. Silloin meinasivat seinät kaatua päälle. Nyt enää kaksi kotona, joista heistäkin vamhempi jo täysi-ikäinen, ja nautin siitäkin kun kaksi muutakin tulee. Ajat muuttuu ja pikkulapsiaika kestää vain aikansa. Nykyään ihmiset niin stressaantuneita ettei osaa nauttia hetkestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännästi luullaan että tämä on kriisi vain vanhemmille. Unohtuu että lapset/nuoret joutuvat tosiaan sietämään vanhempiaan nyt 24/7! On työttömyyttä, alkoholismia, väkivaltaa, elämänhallinnan vaikeuksia jne
Uskon, että seuraavat viikot tulee olemaan aika iso koettelemus monessa perheessä. Tähän asti on saanut tulla ja mennä oman aikataulun ja suunnitelmien mukaan ja nyt yhtäkkiä ei olekaan mitään.
Miten ihmisillä niin tympii oma perhe? Tuo on mielestäni tämän tilanteen hyvä puoli; perheen kanssa kerrankin paljon aikaa kun kaikki muu karsiutuu pois. Mies on paras ystäväni, meillä parisuhde voi sitä paremmin mitä enemmän aikaa vietämme yhdessä. Näin jo reilusti yli 10 vuotta.
No kyllä tässä kun eilen ja tänään olen tehnyt etätöitä ja kaksi päiväkoti-ikäistä ja yksi pikkukoululainen ovat kotona, niin pinna on kireällä. Pystyn tekemään töitä ja ihan omasta aloitteestani otin lapset kotiin jo ennen hallituksen linjauksia, ja olen tyytyväinen, että tämä linjaus tehtiin. Mutta silti kyllä hieman on kauhunsekainen olo tulevista viikoista tai kuukausista. Tottuuko tähän vai onko jatkuva ärtymys päällä? Mitä se vaikuttaa perheeseen ja parisuhteeseen?
Eivät nämä ihan tyhjiä pohdintoja ole. Hiljaisuus ja yksinolo ovat ihan tärkeitä asioita latautumiseen.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä tässä kun eilen ja tänään olen tehnyt etätöitä ja kaksi päiväkoti-ikäistä ja yksi pikkukoululainen ovat kotona, niin pinna on kireällä. Pystyn tekemään töitä ja ihan omasta aloitteestani otin lapset kotiin jo ennen hallituksen linjauksia, ja olen tyytyväinen, että tämä linjaus tehtiin. Mutta silti kyllä hieman on kauhunsekainen olo tulevista viikoista tai kuukausista. Tottuuko tähän vai onko jatkuva ärtymys päällä? Mitä se vaikuttaa perheeseen ja parisuhteeseen?
Eivät nämä ihan tyhjiä pohdintoja ole. Hiljaisuus ja yksinolo ovat ihan tärkeitä asioita latautumiseen.
Voit vapaasti lähteä lenkille kun puoliso tulee kotiin. Vuorottelette?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä tässä kun eilen ja tänään olen tehnyt etätöitä ja kaksi päiväkoti-ikäistä ja yksi pikkukoululainen ovat kotona, niin pinna on kireällä. Pystyn tekemään töitä ja ihan omasta aloitteestani otin lapset kotiin jo ennen hallituksen linjauksia, ja olen tyytyväinen, että tämä linjaus tehtiin. Mutta silti kyllä hieman on kauhunsekainen olo tulevista viikoista tai kuukausista. Tottuuko tähän vai onko jatkuva ärtymys päällä? Mitä se vaikuttaa perheeseen ja parisuhteeseen?
Eivät nämä ihan tyhjiä pohdintoja ole. Hiljaisuus ja yksinolo ovat ihan tärkeitä asioita latautumiseen.
Voit vapaasti lähteä lenkille kun puoliso tulee kotiin. Vuorottelette?
Joo, ja näin toimitaankin. Tavalla tai toisella, kyllä hätä keinot keksii.
Mutta kun itsellä on huoli pinnassa kaikki muiden tarpeet tuntuvat kovin isolta.
Alue: Aihe vapaa
Luuletko että lapset eivät aisti tätä?? Kiva perhe sinulla. Säälin lapsiasi.