Nykypäivän laiskat vanhemmat
Olen huomannut aikuisten joukossa kasvavan ilmiön: töissä tuntuu olevan raskasta/inhottavaa käydä, ja tämän stressin vastapainoksi töiden jälkeen ei sitten jakseta tehdä mitään mikä ei ole kivaa. Koiran kouluttaminen on aivan mahdoton tehtävä, vaikka sellainen piti hankkia. Vielä pahempaa on se, että lasten ja teinien kasvattamiselle käy samoin. Ei vaan jaksa, koska meni 8 tuntia töissä.
Aiemmin täällä on ollut keskustelua monista haitallisista teini-ikäisten ilmiöistä, esim. tuo että pakkasessa mennään nilkat paljaana ohuissa leggingseissä vastustuskykyä alentamassa vaikka meillä on globaali pandemia meneillään. Moni äiti reagoi kriitiikkiin huutamalla "tiedätkö miten vaikeaa on käskeä teini-ikäistä tyttöä pukeutumaan? ei sitä töiden jälkeen vaan jaksa!"
Entisaikaan jaksettiin. Lapsen pukeminen oikein 50-luvulla ei ollut homma eikä mikään. Mutta nykyään vanhemmat ovat itsekin vapaan kasvatuksen saaneita älypuhelinaddikteja, jotka mieluiten viettävät aikansa facebookissa ja hassuille videoille höhöttäen. Kun koiran haukunta häiritsee naapureita tai tytär lähtee puolialasti ulos, syytetäänkin tästä valittajaa eikä katsota peiliin.
Todellisuudessa ihmisten ei pitäisi hankkia koiria eikä lapsia jos ei voi sitoutua kasvattamaan niitä.
Nykyihmisten saamattomuus ja syyn siirtäminen muille on huolestuttava ilmiö. Vapaa kasvatus tuntuu voimistuvan joka sukupolvessa. Nämä nykypäivän nuoret tulevat itse olemaan taas surkeampia vanhempia, heidän lapsistaan tulee sitäkin surkeampia ja niin edelleen.
Kommentit (25)
Mä tunnistan tuosta vähän itseäni. Kun on käynyt töissä, kaupassa, Tehnyt ruoan perheelle, auttanut läksyissä, käynyt koiran kanssa lenkillä tai salilla, se pari tuntia mikä jää illasta aikaa, tekisi ihan hirveästi mieli olla vain yksin. En välttämättä ole tabletilla, saatan lukea kirjaa, neuloa tai venytellä, olla hetki ihan yksin ja rauhoittua.
Se aika mikä jää lapsille on vähäistä. Ne on sen ikäisiä että hoitavat sos elämäänsä kännykällä, ei ne lähde enää mun kanssa koiraa lenkittämään ja juttelemaan.
Tiedän että pitäisi, olla läsnä ja kasvattaa enemmän. Viikonloppuisin yritän tehdä lasten kanssa aina jotain yhteistä, eikä se välttämättä ole lapsista kivaa, kuten syksyiset marjanpoimintaretket.
Onnistuitte tosiaan "kasvatuksessa" kun katsoo mielenterveysongelmien määrää.
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnistan tuosta vähän itseäni. Kun on käynyt töissä, kaupassa, Tehnyt ruoan perheelle, auttanut läksyissä, käynyt koiran kanssa lenkillä tai salilla, se pari tuntia mikä jää illasta aikaa, tekisi ihan hirveästi mieli olla vain yksin. En välttämättä ole tabletilla, saatan lukea kirjaa, neuloa tai venytellä, olla hetki ihan yksin ja rauhoittua.
Se aika mikä jää lapsille on vähäistä. Ne on sen ikäisiä että hoitavat sos elämäänsä kännykällä, ei ne lähde enää mun kanssa koiraa lenkittämään ja juttelemaan.Tiedän että pitäisi, olla läsnä ja kasvattaa enemmän. Viikonloppuisin yritän tehdä lasten kanssa aina jotain yhteistä, eikä se välttämättä ole lapsista kivaa, kuten syksyiset marjanpoimintaretket.
Turhaa tunnet syyllisyyttä. Nykyvanhemmat viettävät paljon enemmän aikaa lapsiensa kanssa kuin aiemmat sukupolvet. Ap:n ihannoima 50-luvun kasvatus nykyaikana johtaisi lastensuojeluilmoituksiin ja huostaanottoihin.
50-luvun vanhemmat ei pärjäisi nykyajassa päivääkään.
Siihen aikaan saikin käyttää lapsityövoimaa. Nykyään kukaan ei anna 12-vuotiaan hoitaa tuntikausia muutaman kuukauden ikäistä vauvaa, ennen tuo ei edes herättänyt ihmettelyä.