Lue keskustelun säännöt.
Nykypäivän laiskat vanhemmat
16.03.2020 |
Olen huomannut aikuisten joukossa kasvavan ilmiön: töissä tuntuu olevan raskasta/inhottavaa käydä, ja tämän stressin vastapainoksi töiden jälkeen ei sitten jakseta tehdä mitään mikä ei ole kivaa. Koiran kouluttaminen on aivan mahdoton tehtävä, vaikka sellainen piti hankkia. Vielä pahempaa on se, että lasten ja teinien kasvattamiselle käy samoin. Ei vaan jaksa, koska meni 8 tuntia töissä.
Aiemmin täällä on ollut keskustelua monista haitallisista teini-ikäisten ilmiöistä, esim. tuo että pakkasessa mennään nilkat paljaana ohuissa leggingseissä vastustuskykyä alentamassa vaikka meillä on globaali pandemia meneillään. Moni äiti reagoi kriitiikkiin huutamalla "tiedätkö miten vaikeaa on käskeä teini-ikäistä tyttöä pukeutumaan? ei sitä töiden jälkeen vaan jaksa!"
Entisaikaan jaksettiin. Lapsen pukeminen oikein 50-luvulla ei ollut homma eikä mikään. Mutta nykyään vanhemmat ovat itsekin vapaan kasvatuksen saaneita älypuhelinaddikteja, jotka mieluiten viettävät aikansa facebookissa ja hassuille videoille höhöttäen. Kun koiran haukunta häiritsee naapureita tai tytär lähtee puolialasti ulos, syytetäänkin tästä valittajaa eikä katsota peiliin.
Todellisuudessa ihmisten ei pitäisi hankkia koiria eikä lapsia jos ei voi sitoutua kasvattamaan niitä.
Nykyihmisten saamattomuus ja syyn siirtäminen muille on huolestuttava ilmiö. Vapaa kasvatus tuntuu voimistuvan joka sukupolvessa. Nämä nykypäivän nuoret tulevat itse olemaan taas surkeampia vanhempia, heidän lapsistaan tulee sitäkin surkeampia ja niin edelleen.
Kommentit (25)
Tossa teinien pukeutumisessa on muuten miettimistä. Kaikin keinoin pyritään välttämään koronaa, mutta koko Suomen lapset painelee hyisessä tuulessa nilkat paljaana. Kylmettyminen laskee immuunijärjestelmän tehoa ja altistaa sairastumiselle.
Ja ne tekevät tätä kouluympäristössä missä tauti leviää samantien tuhannelle muullekin.
Miksei tähän puututa? Koska ilmeisesti tyttöjen oikeus muodikkaaseen pukeutumiseen on suurempi kuin minun oikeuteni lähtä ulos kotoani vaikka olen täysin terve.
terv. karanteenissa terveenä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon kyllä itse huomannut sen valtavan olon jaksamisen ja mielenterveyden suhteen, kun on rajoittanut reilusti omaa kännykän, tietokoneen ja tv:n katsomista töiden jälkeen. Totta kai pakolliset asiat pitää hoitaa mutta aiemmin minulla on ollut tapana selata illasta tuntikausia sosiaalisia medioita, youtube-videoita ja katsoa netflixiä. Töissä jaksaa paljon paremmin, kun tuntuu, että iltaisin on saanut jotakin fiksua aikaiseksi ja voi olla enemmän kasvotusten ihmisten kanssa. Koti on paljon siistimpi eikä jatkuvasti ole veltto olo, kun hakeutuu väkisin puhelimen kanssa sohvan nurkkaan.
Muistakaa että kaikki jotka alapeukuttavat aloitusviestiä ovat triggeröityneitä somevanhempia jotka löysivät tekstistä itsensä :-).
1970-luvulla saatiin kyllä ihan vapaasti kulkea ilman pipoa ja paljas vyötärö toppapusakan ja farkkujen vyötärön välistä vilkkuen. Itse kävelin samoilla kengillä ympäri vuoden, myös 30 asteen pakkasilla. Ainakaan tähän asti minulle ei ole tullut noista mitään seuraamuksia.
Vierailija kirjoitti:
Oon kyllä itse huomannut sen valtavan olon jaksamisen ja mielenterveyden suhteen, kun on rajoittanut reilusti omaa kännykän, tietokoneen ja tv:n katsomista töiden jälkeen. Totta kai pakolliset asiat pitää hoitaa mutta aiemmin minulla on ollut tapana selata illasta tuntikausia sosiaalisia medioita, youtube-videoita ja katsoa netflixiä. Töissä jaksaa paljon paremmin, kun tuntuu, että iltaisin on saanut jotakin fiksua aikaiseksi ja voi olla enemmän kasvotusten ihmisten kanssa. Koti on paljon siistimpi eikä jatkuvasti ole veltto olo, kun hakeutuu väkisin puhelimen kanssa sohvan nurkkaan.
Tämä on ihan tieteellinen juttu. Jatkuva netissä roikkuminen muuttaa dopamiinin eli mielihyvähormonin tuotantoa ja saa sinut koukkuun. Ihminen ei enää jaksa tehdä mitään saamatta 8 tuntia päivässä Youtube-videoita ja Netflixiä eli niistä aiheutuvaa dopamiiniryöppyä. Moni tulee ärtyisäksi jos pitää pari tuntiakin olla katsomatta älypuhelinta.
Tästä syystä 2000-luvun ihmiset ovat vässyköintä porukkaa ihmiskunnan historiassa. Elämä on yksinkertaisesti liian täynnä viihdettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se niin vaan on, että ennen on lasten kasvatuksessa helpommalla päässyt. Ennen riitti kun antoi ruokaa ja puki lapsen. Nyt vaatimukset on aivan eri luokkaa kuin esim 90-luvulla omassa lapsuudessani. Joten johtuisikohan ihan siitä vanhempien väsymys, että töissä vaaditaan 100% tehokkuutta läpi työvuoron ja kotona vaaditaan 100% vanhemmuutta ettei hullut ihmiset tee lasuja eripari sukista ja 100% parisuhteelle pitää myös antaa ettei puoliso käy vieraissa ja 100% panostaa omaan hyvinvointiin, koska on oltava nätti ja liikunnallinen ja niin joo... On vanhat vanhemmat joita pitää auttaa tai olet huono ihminen.
Nykyään vaaditaan ihan älyttömästi.
Niin ja nyt kun korona-aika, niin etätyöläiset vie lapset päiväkoteihin ja kouluun, ettei tarvitse laittaa ruokaa tai katsoa läksyjen perään. Ei edes kriisiaikana pärjätä yhtään lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin vaan on, että ennen on lasten kasvatuksessa helpommalla päässyt. Ennen riitti kun antoi ruokaa ja puki lapsen. Nyt vaatimukset on aivan eri luokkaa kuin esim 90-luvulla omassa lapsuudessani. Joten johtuisikohan ihan siitä vanhempien väsymys, että töissä vaaditaan 100% tehokkuutta läpi työvuoron ja kotona vaaditaan 100% vanhemmuutta ettei hullut ihmiset tee lasuja eripari sukista ja 100% parisuhteelle pitää myös antaa ettei puoliso käy vieraissa ja 100% panostaa omaan hyvinvointiin, koska on oltava nätti ja liikunnallinen ja niin joo... On vanhat vanhemmat joita pitää auttaa tai olet huono ihminen.
Nykyään vaaditaan ihan älyttömästi.
Tämä on ihan totta. Ja tämän takia minulla ei ole puolisoa tai lapsia. Hädintuskin jaksan yksinkään.
Epäreiluinta on, että sitten naimisissa olevat kettuilevat minulle epäonnistumisesta. Todennäköisesti itsekin tuntevat nykypäivän stressin parisuhteessaan, ja parantavat oloaan haukkumalla muita.
Mietin usein, miksi kukaan ei viihdy nykypäivän maailmassa vaikka se on niin täynnä viihdettä. Onko luonnosta irtaantuminen sittenkin koko jutun ydin?
Ainakin meillä 90-luvulla ei vielä ala-asteiässä tullut kuuloonkaan, että olisi jossain muotioikkuvaatteissa voinut mennä ulos palelemaan. Kyllä itsellä oli vielä vitos-kutosluokillakin toppahaalarit, toppakengät ja kunnon hattu ja rukkaset jne. Ne laitettiin, mitä äiti käski. Että kyllä tuo aika oli vanhemmilla helpompaa, kun ei vaatteista tarvinnut jatkuvasti vängätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon syntynyt vuonna -71, äiti oli vm -51. Mä kuljín lukion purhjehduskengissä ja nilkkasukissa, tämä siis 80-luvulla. Että ei toi nyt niin hrveästi ole muuttunut toi homma niistä päivistä. Ja ihan hengissä olen.
Edes kriisissä ei huolehdita lapsista kirjoitti:
Niin ja nyt kun korona-aika, niin etätyöläiset vie lapset päiväkoteihin ja kouluun, ettei tarvitse laittaa ruokaa tai katsoa läksyjen perään. Ei edes kriisiaikana pärjätä yhtään lasten kanssa.
Työnantaja ei suostu etätyöhön, jos tulokset pienenevät siksi, että lapset eivät anna työrauhaa. Muutenhan lapset voisi ottaa mukaan työpaikoille, vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1970-luvulla saatiin kyllä ihan vapaasti kulkea ilman pipoa ja paljas vyötärö toppapusakan ja farkkujen vyötärön välistä vilkkuen. Itse kävelin samoilla kengillä ympäri vuoden, myös 30 asteen pakkasilla. Ainakaan tähän asti minulle ei ole tullut noista mitään seuraamuksia.
Eikä 1970-luvulla ollut kellään mitään harrastuksia joihin vanhemmat oisivat kuskanneet kun harvoilla perheillä edes oli auto. Itse mentiin talvella luistelemaan ja kesällä uimaan polkupyörällä.
Nykyään pitää olla vaikka minkälaista harrastusta lapsella ja sitten vanhemmat valittavat kun aika menee
kuskatessa penskoja niihin.
Mun mielestä töiden kuormittavuus on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina, porukkaa vähennetty ja työt siirretty muiden niskaan.
Meilläkin töissä on uutena ilmiönä tullut edustamamme ison firman toimet, meille jäävää raha määrää pienennetään jatkuvasti, takuu töiden tarvikkeet on ostettava ja takuuanomuksien käsittelyn jälkeen saadaan vasta laskuttaa työt ja tarvikkeet, takuutöiden ohje työajat ovat sellaisia etten pääse lähellekään niitä, varaosien hinnat nousee jatkuvasti ja alennusprosentti pienenee samalla.
Takuu osia on nytkin pystyssä melkein 50000€ ,ollut jo 3kk eikä niitä makseta, laskuja ei voida myydä edes rahoitusyhtiölle, koska niitä ei käsitellä ollenkaan.
Asiakkaille annetaan valmistajan ohjeaikoja töille vaikka ei päästä näihin ohjeaikoihin uusienkaan laitteiden kanssa, puhumattakaan joistain 10v vanhoista loppuun runkatuista paskoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970-luvulla saatiin kyllä ihan vapaasti kulkea ilman pipoa ja paljas vyötärö toppapusakan ja farkkujen vyötärön välistä vilkkuen. Itse kävelin samoilla kengillä ympäri vuoden, myös 30 asteen pakkasilla. Ainakaan tähän asti minulle ei ole tullut noista mitään seuraamuksia.
Eikä 1970-luvulla ollut kellään mitään harrastuksia joihin vanhemmat oisivat kuskanneet kun harvoilla perheillä edes oli auto. Itse mentiin talvella luistelemaan ja kesällä uimaan polkupyörällä.
Nykyään pitää olla vaikka minkälaista harrastusta lapsella ja sitten vanhemmat valittavat kun aika menee
kuskatessa penskoja niihin.
Minä sain pyöräillä alle kouluikäisenä ekaluokalta päässeen sisaruksen kanssa uimaan viiden kilometrin päässä olevalle uimarannalle maantien reunaa pitkin. Ja mikä parasta, kumpikaan meistä ei osannut uida, sisaruksen koirauintia en laske uimataidoksi. Siellä minä vedin käsipohjaa, kun sisarus ui kauemmas järven selälle.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa että kaikki jotka alapeukuttavat aloitusviestiä ovat triggeröityneitä somevanhempia jotka löysivät tekstistä itsensä :-).
En ole somessa, siksi alapeukutan.
Ei pidä yleistää.
Mun piti lapsena itse tienata rahat koska halusin uuden REPUN. Että vau mitä hemmottelua.
Nykyään kun käyn kirpparilla näen joidenkin mammojen 4-vuotiailla uuden iPhonen.
Pistää miettimään.
Minä muistan teiniajoiltani että kyllä vanhemmat yrittivät rajoittaa pukeutumista, mutta ei se teiniä pidättele. Jos en saanut lähteä nilkat paljaana kotoa, vaihdoin sukat kaverin luona.
Vierailija kirjoitti:
Mun piti lapsena itse tienata rahat koska halusin uuden REPUN. Että vau mitä hemmottelua.
Nykyään kun käyn kirpparilla näen joidenkin mammojen 4-vuotiailla uuden iPhonen.
Pistää miettimään.
Mulle luvattiin uusi pyörä kun 6 luokka loppuu, mutta sekin piti itse maksaa.
-80luvulla.
Oon miettinyt samaa. En ole itse tehnyt lapsia koska en jaksaisi (enkä halua), mutta välillä triggeröi ihan helvetisti esimerkiksi se, että mies antaa jatkuvasti neljävuotiaalle tyttärelleen periksi milloin missäkin asiassa (esim. nukkumaanmeno, krääsälelut kaupassa, pukeutuminen) vain siksi, ettei jaksa tapella. Pahoittelut ulkokultaisuudesta mutta en käsitä, eikö sitä pelota kuinka kusessa se on esim. kymmenen vuoden päästä kun mitään auktoriteettiä ei ole edes tässä vaiheessa.
No onneksi on korona , ehkä se hoitaa...