Muita sinkkuja, jotka olisivat halunneet parisuhteen?

Vierailija kirjoitti:

Todella yksinäinen olo. Olen nyt viisi vuotta yrittänyt etsiä parisuhdetta ja nyt luovutin. Minussa on jokin, mistä miehet eivät pidä. En vain tiedä mikä se on. Saan vain pakkeja tai seksisuhteita. Kukaan ei halua kanssani parisuhteeseen.

Arki sujuu hyvin, kun päivä menee töissä ja ilta erilaisissa askareissa ja levätessä. Viikonloput ovat yksinäisiä. Vaikka täytän viikonloputkin erilaisissa harrastuksissa, niin ei jaksaisi aina tehdä kaikkea yksin. On minulla muutamia ystäviä, mutta heilläkin perheet ja parisuhteet.

Ai luovutit? No tervetuloa meidän luovuttajien kerhoon :D Ei kait tämäkään elo niin pahaa ole ja voihan lohduttautua sillä ajatuksella ettei tarvitse kärsiä siitä oravanpyörästä jossa haetaan sitä kumppania, lopputulemana lyhyitä suhteita ja kyynisyyden kavu :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta en etsi edes. Hyviä naisia ei ole vapaana, ja jos on, minä en kelpaa niille.

Hyviä naisia on vapaana, mutta teille miehille se hyvä nainen on nuori, kaunis ja hoikka. Tavallinen ei kelpaa ja ylipainoinen on Nou Nou, vaikka mies itse olisi ylipainoinen. P*noksi ja kertaplluksi kyllä kelpaisi, joten ei kiitos.

Miksi tällainen kilttinaisen kitinä saa yläpeukkuja, mutta miehen vastaava alapeukkuja? Pistää vähän miettimään. No ei oikeastaan.

Siksi, koska "kilttinaiselle" kelpaisi se vastaava mies, mutta miehelle taas kelpaa vain 18-25 vuotias hoikka missi.

Ettekö tajua yhtään että aivan samaa kitinää tämäkin kuin kilttimiehillä. "Naisille kelpaa vain laatikkoleukainen tohtori" yms. mut joo, peukutelkaa vaan toosianne jos tulee parempi mieli kun joukolla syytetään miehiä. Olemmehan täydellisiä naisia itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuilua takana viitisen vuotta. Ärsyttää kyllä, mutta toisaalta tykkään vapaudesta tehdä mitä haluan. Parinhaku käy keski-iässä työstä, kun ketään ei livenä tapaa vaan pitäisi roikkua jatkuvasti deittisovelluksissa. Ne taas toimivat huonosti, jos vakavampaa seuraa etsii. Ihminen on yleensä muuta kuin profiilinsa, meitä ei voi typistää pariin kuvaan ja sanaseen.

Molemminpuolinen kiinnostus on kultaakin harvinaisempaa. Tuntuu, että minusta kiinnostuvat vääränlaiset miehet. Hissukat, joilla ei ole rohkeutta elää omaa elämäänsä ja etsivät itselleen pelastajaa näyttämään suuntaa. Hirveä turn-off on ihminen, joka intoilee minun tekemisistäni, mutta itsellään ei ole mitään vastaavaa tarinaa kerrottavaksi itsestään. Kotiin lukittautiminen vailla unelmia ei ole elämää. Hankkikaa elämä miehet!

Meillä useimmilla miehillä on elämä. Se vaan ei useimpia ellejä tahdo kiinnostaa. Minä esimerkiksi metsästän, mutta aika monelle ellille se on melkoinen nou nou vaikka itse koen tekeväni yhteiskunnallisesti merkittävää talkootyötä vähentäessäni hirvieläinkolaririskiä.

M43

Joo mutta välillä teillä on niin paljon elämää ettei siihen oikein naista mahdu, jolloin oletan että ette oikeasti halua suhdetta vaan vakipanon vaikka muuta väittäisitte.

Esim. viimeisellä miehellä jonka kanssa juttelin oli viikko niin täynnä harrastuksia ja kavereita että oli vain 2h aikaikkuna tavata parin viikon välein. Ei siitä sitten mitään tullut.

Joo ja naisilla ei tietenkään ole elämä yhtään tuollaista, kokoajan kiidetään jonnekin eikä ehditä edes kahville kun pyydetään... Seksiä varmaan haluavat myös vain vaikka muuta väittävät.

Ei ehdi kahville = ei ole kiinnostunut. Huijaat itseäsi jos uskot muuta.

Te naiset olette mahdottomia, mutta sen varmaan tiesittekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta en etsi edes. Hyviä naisia ei ole vapaana, ja jos on, minä en kelpaa niille.

Hyviä naisia on vapaana, mutta teille miehille se hyvä nainen on nuori, kaunis ja hoikka. Tavallinen ei kelpaa ja ylipainoinen on Nou Nou, vaikka mies itse olisi ylipainoinen. P*noksi ja kertaplluksi kyllä kelpaisi, joten ei kiitos.

Miksi tällainen kilttinaisen kitinä saa yläpeukkuja, mutta miehen vastaava alapeukkuja? Pistää vähän miettimään. No ei oikeastaan.

Siksi, koska "kilttinaiselle" kelpaisi se vastaava mies, mutta miehelle taas kelpaa vain 18-25 vuotias hoikka missi.

Ettekö tajua yhtään että aivan samaa kitinää tämäkin kuin kilttimiehillä. "Naisille kelpaa vain laatikkoleukainen tohtori" yms. mut joo, peukutelkaa vaan toosianne jos tulee parempi mieli kun joukolla syytetään miehiä. Olemmehan täydellisiä naisia itse.

Onhan tuo karrikointia, mutta toisaalta yleistettynä miehet pitävät sitä alle 25v naista viehättävimpänä, naiset usein omanikäistään. Kelpaaminen tarkoittaa toiselle sopivan löytymistä, toiselle sopivan löytymistä kun ei parempaakaan saa.

Mitä vanhemmaksi muutut, sitä enemmän jäät miettimään, miksi miehet haluavat parisuhteeseen. Mikä sen ikääntyvän kumppanin funktio oikeasti on? Aika rumia ja kyynisiä vaihtoehtoja tulee mieleen. 

Jos parisuhdekaipuun voisi lääkitä pois, ei tarvitsisi miettiä koko ongelmaa. Siihen saakka ei auta kuin kärsiä.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hieman ruma ja vähän ylipainoinen nainen, jonka saa huolellisella laittautumisella ihan ookooksi. Mulla ongelmana on, että heti kun suhde menee yöpymis-/saunomistasolle, epäviehättävyyteni paljastuu. Mieheni olenkin napannut hurmaavalla persoonallani =D Olen oikeasti aika hauska ja vähän älytön tyyppi, luulen että se on vedonnut miehiin joiden kanssa olen viimeksi ollut parisuhteessa.

Nykyinen parisuhteeni meinasi kaatua joitakin viikkoja sitten ja auta armias sitä paniikkia kun tajusin, että taas pitäisi alkaa etsiä jotakuta uutta ja näillä spekseillä se nyt vain on aika hemmetin haastavaa. Käänsin kuitenkin kelkkani ja päätin pitää mieheni - otin itse etäisyyttä, aloin harrastaa intohimoisesti rakastamiani asioita (luonto, liikunta), aloin käydä ulkona entistä enemmän ja huomasin myös, että kyllä minäkin tarvittaessa baarista kainalon itselleni yhdeksi yöksi löytäisin. Meni ehkä viikko, kun mieheni alkoikin tarrautua MINUUN. Luulenpa siis, että miehiin vetoavat itsevarmat, itsenäiset, hauskat ja tasapainoiset naiset! Jätin silloin siis kaikki ”tässä suhteessa minua ahdistaa tämä ja se, millä tasolla suhteemme sinun mielestäsi on” -lätinät pois ja johan alkoi miestä taas kiinnostaa. Vinkkinä siis sinkuille: älä anna sinkkuahdistuksen näkyä vaan esitä itsevarmaa, coolia, menevää ja sellaista, joka kyllä pärjää ilman muita. Se tuntuu vetoavan putkiaivoihin =D

Näinhän se menee, että mäkin kelpaan sillon kun olen hauska, puhelias, menevä ja itsenäinen. Mutta haluan kelvata myös silloin, kun olen heikko, herkkä ja hiljainen. Tätä ei oo nyt hetkeen tapahtunut vaan miehet ottaa etäisyyttä, kun musta paljastuu noita inhimillisiä puolia, herkkyyttä tai huonoa oloa. En vaan jaksa esittää, että kaikki on hyvin jos ei ole, mutta tällaisena rumana naisena vissiin pitäs aina olla se viihdyttävä seuralainen, että kelpaa. Nyt just paikkailen sydäntäni, kun mies jolle näytin jo sisintäni aika tavalla ja joka yritti suhdetta vakiinnuttaa mielestäni vähän liian nopsaan ja oli niin olevinaan minuun kovin rakastunut, ei ole reiluun viikkoon ehtinyt vastata viestiini, että sellanen rakkaus oli se. Veikkaan että rakkaus säilyi, mutta kohde vaihtui. Mutta vielä mä uskon, että jollekin oon just kokonaisena se täydellinen. Tai sitten olen vain yksinäni täydellinen.

Ap täällä. Olisin voinut kirjoittaa ihan samaa kuin sinä. Onko ihan tosiaan niin, että kumppanille ei saisi näyttää tarvitsevuutta? Ei kukaan halua roikkujaa jolla ei ole mitään muuta elämää, mutta minusta parisuhteessa pitää pystyä myös tukeutumaan toiseen huonona hetkenä. Mikä suhde sellainen on, jossa pitää esittää vahvaa koko ajan? Tietenkin pidemmän päälle käy raskaaksi, jos toisella on aina paha olla. Meillä kaikilla kuitenkin elämässä sattuu ikäviä asioita ja silloin haluaisin luottaa siihen, että kumppani pysyy vierellä.

Olen itsenäinen ja pärjäävä. Mulla on paljon omia mielenkiinnonkohteita. Siitä ei siis ole kiinni. En kuitenkaan ala pelaamaan mitään pelejä, että esitämpä tässä nyt etäistä niin mies kiinnostuu, kun saa jahdata. Ei jaksa semmoisia.

Huomattu tämä sama ilmiö myös, valitettavasti. Ekassa (ja ainoassa) parisuhteessani kävi niin, että miehelle oli ennen minun tapaamistani tapahtunut jotain, mitä hän ei ollut käsitellyt. Sitten suhteen alkuaika käytiin tätä asiaa läpi ja työstettin sitä ja lopulta kaikki oli hyvin. Minulle kävi sitten suhteen aikana suht samanlainen juttu, mutta mies ei edes halunnut puhua kanssani aiheesta koska häntä "ahdisti". Erottiin sitten aika pian tuon jälkeeen. Oli suhteessa paljon muutakin vikaa, mutta tuo itsekkyys näkyi kyllä monessa asiassa.

Olen jotenkin alkanut kyynistyä ja uskoa siihen, että suurin osa ihmisistä on suhteessa itsekkäitä. Olen kuullut liikaa tarinoita joissa kumppani on jätetty, kun tämä on sairastunut vakavasti. Miehet ovat yleensä myös se osapuoli joka lähtee, jos perhearki ei miellytäkään. Kun ihmiset listaavat kriteereitä kumppanille, siellä listataan tulotasoja, tiettyjä harrastuksia, koulutusta jne. Onko tällöin kyse edes rakkaudesta vaan siitä, että etsitään rinnalle ihmistä, joka vaan parantaa omaa elämää? Eikö rakkaudessa välitetä toisesta niin, että haluaa kestää vastoinkäymiset ja tosissaan olla rakastamansa ihmisen kanssa? Minusta olisi ahdistavaa seurustella ihmisen kanssa, jolle esimerkiksi se tulotasoni olisi tärkeää. Minähän tulisin varmaan heti jätetyksi, jos jäisinkin työttömäksi. 

Anteeksi kun yleistän. Tämä on vaan omaa ajatustulvaa, jonka halusin tuoda ilmi. Onko kukaan muu pohtinut samaa? 

Minä taas luulen, että näillä vaatimuksilla halutaan varmistaa se, että se kumppani ei käy taakaksi vaan osaa hoitaa asiansa ja tulee omillaan toimeen. Kukaan ei halua suhdetta, joka heikentää omaa elämänlaatua.

Nimenomaan tuo viimeinen. Sitten jos se suhde heikentää elämänlaatua siten, että esimerkiksi puolison tulot tippivat tai tämä sairastuu, niin toinen jätetään. Pystyykö tällaisessa suhteessa edes olemaan rennosti? Luottamaan siihen, että toinen tukee vaikeana aikana? 

Viimekädessä jokainen on vastuussa itsestään ja elämästään. Miksi oletat, että jonkun toisen pitäisi uhrautua puolestasi?

Lapsiarki, ruuhkavuodet, anyone...?

Mikäli noita haluat kannattaa valita kumppani joka haluaa kanssasi samaa. Yhä useampi ei halua, joten miksi tällaisen kumppanin ottaisit? Ei se mikään automaatti ole, että kun on kumppani, tehdään lapsia ja tulee ruuhkavuodet.

Vaikka niitä molemmat haluasi, ei ole sanottua, että molemmat siihen myös pystyvät. Jos toinen ei ole valmis "uhrautumaan", niin eihän se toimi. Lapsia voi tulla myös odottamattomasti pyytämättäkin, jolloin pitää "uhrautua" vielä enemmän tai luikkia karkuun, ja jättää toinen selviytymään yksin.

Jälkiehkäisy ja abortti hoitaa odottamattomat raskaudet. Nykyisin lisääntyminen on aina valinta.

Se on naisen valinta. Olen mies ja olen aina seurustellut vain sellaisten naisten kanssa, joiden kanssa voisin kuvitella saavani lapsia. Olen siis henkisesti ollut myös valmistautunut siihen, että minusta saattaa tulla isä. Ikävä kyllä niin ei ole käynyt, mutta hirvittää joidenkin huoleton suhtautuminen seksiin, koska siinä on aina se raskaaksi tulemisen riski. Voisin kuvitella, ettei abortti mikään helppo asia useimmille naisille ole ja jälkiseurauksena mahdollinen lapsettomuus vielä.

Hienoa että tällaisia miehiä vielä löytyy. Arvostan!

Olisin kyllä halunnut, 20 vuotta! Välillä yritin enemmän välillä vähemmän, vaan eipä ikinä tärpännyt. Kuulemma olin mukava ja varmasti oikea aina jollekin toiselle, vaan en ikinä juuri kyseiselle naiselle. Ei tuollaisista sanoista mikään hyvä fiilis tule vaikka sitä naiset ehkä kuvittelevat.

No ikinä ei tullut sitä jotakin toista kenelle olisin kuulemma hyvä mies.

Nyt pyrin unohtamaan koko asian.... Mutta kun näin jälkikäteen ajattelee, 20 vuotta se on pitkä aika. Mutta ei sitä kokemusta voi kuin kaltaiseni ikisinkku ymmärtää.

M 39v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähestyt vääränlaisia miehiä

Ylipäätään suhdetta ei tule, mikäli naisen pitää tehdä lähestyminen. Tällätavoin saa vaan seksisuhteita kun lähes jokainen mies ottaa seksin vastaan kun sitä tyrkytetään pitipä naisesta tai ei.

Jos oikean suhteen haluaa, täytyy asettaa syötti niin että haluttu kohde tekee aloitteet ja iskee kiinni.

Ei vaan juuri päinvastoin. Passiivisena saa lähestymisiä pääasiassa seksiä etsiviltä pelimiehiltä. Monet kunnolliset ja hyvät miehet eivät tee ollenkaan aloitteita

No, oman kokemukseni mukaan tuo edellinen kommentti osuu oikeaan. Kerran olin aloitteellinen miehen suuntaan, mies otti seksin ja siihen loppui se. Tietysti käytti tilaisuuden hyväkseen kun se nenän eteen tarjottiin. Ei ollut ollut mitään fiiliksiä hänellä koko aikana, mikä selvisi minulle tietenkin vasta episodin jälkeen. Että tältä pohjalta sitten aloitteita tekemään...

Teeppä tosielämän koje! Tee sama temppu vaatimattoman näköiselle nysväkkeelle. Raportoi tänne tulokset eli tarttuiko täkyyn, oliko aivan hirveää ja lähteekö se nyt minnekään edes poliisien painostuksesta?

Emme malta odottaa raporttiasi!

Miksi tekisin? Vain ja ainoastaan kuvottava ajatus. Minulla ei ole mitään tarvetta koskea vaatimattoman näköisiin nysväkkeisiin.

No sitten pitää olla yksin ja kitisemättä, se on niin yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hieman ruma ja vähän ylipainoinen nainen, jonka saa huolellisella laittautumisella ihan ookooksi. Mulla ongelmana on, että heti kun suhde menee yöpymis-/saunomistasolle, epäviehättävyyteni paljastuu. Mieheni olenkin napannut hurmaavalla persoonallani =D Olen oikeasti aika hauska ja vähän älytön tyyppi, luulen että se on vedonnut miehiin joiden kanssa olen viimeksi ollut parisuhteessa.

Nykyinen parisuhteeni meinasi kaatua joitakin viikkoja sitten ja auta armias sitä paniikkia kun tajusin, että taas pitäisi alkaa etsiä jotakuta uutta ja näillä spekseillä se nyt vain on aika hemmetin haastavaa. Käänsin kuitenkin kelkkani ja päätin pitää mieheni - otin itse etäisyyttä, aloin harrastaa intohimoisesti rakastamiani asioita (luonto, liikunta), aloin käydä ulkona entistä enemmän ja huomasin myös, että kyllä minäkin tarvittaessa baarista kainalon itselleni yhdeksi yöksi löytäisin. Meni ehkä viikko, kun mieheni alkoikin tarrautua MINUUN. Luulenpa siis, että miehiin vetoavat itsevarmat, itsenäiset, hauskat ja tasapainoiset naiset! Jätin silloin siis kaikki ”tässä suhteessa minua ahdistaa tämä ja se, millä tasolla suhteemme sinun mielestäsi on” -lätinät pois ja johan alkoi miestä taas kiinnostaa. Vinkkinä siis sinkuille: älä anna sinkkuahdistuksen näkyä vaan esitä itsevarmaa, coolia, menevää ja sellaista, joka kyllä pärjää ilman muita. Se tuntuu vetoavan putkiaivoihin =D

Näinhän se menee, että mäkin kelpaan sillon kun olen hauska, puhelias, menevä ja itsenäinen. Mutta haluan kelvata myös silloin, kun olen heikko, herkkä ja hiljainen. Tätä ei oo nyt hetkeen tapahtunut vaan miehet ottaa etäisyyttä, kun musta paljastuu noita inhimillisiä puolia, herkkyyttä tai huonoa oloa. En vaan jaksa esittää, että kaikki on hyvin jos ei ole, mutta tällaisena rumana naisena vissiin pitäs aina olla se viihdyttävä seuralainen, että kelpaa. Nyt just paikkailen sydäntäni, kun mies jolle näytin jo sisintäni aika tavalla ja joka yritti suhdetta vakiinnuttaa mielestäni vähän liian nopsaan ja oli niin olevinaan minuun kovin rakastunut, ei ole reiluun viikkoon ehtinyt vastata viestiini, että sellanen rakkaus oli se. Veikkaan että rakkaus säilyi, mutta kohde vaihtui. Mutta vielä mä uskon, että jollekin oon just kokonaisena se täydellinen. Tai sitten olen vain yksinäni täydellinen.

Ap täällä. Olisin voinut kirjoittaa ihan samaa kuin sinä. Onko ihan tosiaan niin, että kumppanille ei saisi näyttää tarvitsevuutta? Ei kukaan halua roikkujaa jolla ei ole mitään muuta elämää, mutta minusta parisuhteessa pitää pystyä myös tukeutumaan toiseen huonona hetkenä. Mikä suhde sellainen on, jossa pitää esittää vahvaa koko ajan? Tietenkin pidemmän päälle käy raskaaksi, jos toisella on aina paha olla. Meillä kaikilla kuitenkin elämässä sattuu ikäviä asioita ja silloin haluaisin luottaa siihen, että kumppani pysyy vierellä.

Olen itsenäinen ja pärjäävä. Mulla on paljon omia mielenkiinnonkohteita. Siitä ei siis ole kiinni. En kuitenkaan ala pelaamaan mitään pelejä, että esitämpä tässä nyt etäistä niin mies kiinnostuu, kun saa jahdata. Ei jaksa semmoisia.

Huomattu tämä sama ilmiö myös, valitettavasti. Ekassa (ja ainoassa) parisuhteessani kävi niin, että miehelle oli ennen minun tapaamistani tapahtunut jotain, mitä hän ei ollut käsitellyt. Sitten suhteen alkuaika käytiin tätä asiaa läpi ja työstettin sitä ja lopulta kaikki oli hyvin. Minulle kävi sitten suhteen aikana suht samanlainen juttu, mutta mies ei edes halunnut puhua kanssani aiheesta koska häntä "ahdisti". Erottiin sitten aika pian tuon jälkeeen. Oli suhteessa paljon muutakin vikaa, mutta tuo itsekkyys näkyi kyllä monessa asiassa.

Olen jotenkin alkanut kyynistyä ja uskoa siihen, että suurin osa ihmisistä on suhteessa itsekkäitä. Olen kuullut liikaa tarinoita joissa kumppani on jätetty, kun tämä on sairastunut vakavasti. Miehet ovat yleensä myös se osapuoli joka lähtee, jos perhearki ei miellytäkään. Kun ihmiset listaavat kriteereitä kumppanille, siellä listataan tulotasoja, tiettyjä harrastuksia, koulutusta jne. Onko tällöin kyse edes rakkaudesta vaan siitä, että etsitään rinnalle ihmistä, joka vaan parantaa omaa elämää? Eikö rakkaudessa välitetä toisesta niin, että haluaa kestää vastoinkäymiset ja tosissaan olla rakastamansa ihmisen kanssa? Minusta olisi ahdistavaa seurustella ihmisen kanssa, jolle esimerkiksi se tulotasoni olisi tärkeää. Minähän tulisin varmaan heti jätetyksi, jos jäisinkin työttömäksi. 

Anteeksi kun yleistän. Tämä on vaan omaa ajatustulvaa, jonka halusin tuoda ilmi. Onko kukaan muu pohtinut samaa? 

Minä taas luulen, että näillä vaatimuksilla halutaan varmistaa se, että se kumppani ei käy taakaksi vaan osaa hoitaa asiansa ja tulee omillaan toimeen. Kukaan ei halua suhdetta, joka heikentää omaa elämänlaatua.

Nimenomaan tuo viimeinen. Sitten jos se suhde heikentää elämänlaatua siten, että esimerkiksi puolison tulot tippivat tai tämä sairastuu, niin toinen jätetään. Pystyykö tällaisessa suhteessa edes olemaan rennosti? Luottamaan siihen, että toinen tukee vaikeana aikana? 

Viimekädessä jokainen on vastuussa itsestään ja elämästään. Miksi oletat, että jonkun toisen pitäisi uhrautua puolestasi?

Ihminen on laumaeläin. Kasvamme ja kehitymme suhteessa muihin ihmisiin. Ilman ihmiskontaktia kuolemme. Tarvitsemme toisiamme, se on meille sisäänrakennettua geeneihin. Karsastan siis hyvin vahvasti tätä ”miksi toisen muka pitäisi uhrautua...” uhrautua millä tavalla? Mitä sillä tarkoitetaan? Toimivassa, kestävässä ja tasa-arvoisessa arvostavassa parisuhteessa molemmat saa olla vahvoja ja myöskin heikkoja. Kukaan ei voi olla parhaimmillaan joka ikinen päivä, elämä heittelee vastoinkäymisiä eteen ja kyllä terveessä parisuhteessa silloin tuetaan toista. Omaa onneaan ei voi tietenkään rakentaa muiden varaan, mutta mitä ihmeen funktiota parisuhteella sitten on, ellei kumppanuus ja onnen lisääminen? Miksi ihmeessä olisi parisuhteessa, jos toista ihmistä ei muka tarvitse yhtään mihinkään, kun on niin vahva ja itsenäinen?

Kyllä, itseään pitää oppia rakastamaan ja arvostamaan ilman parisuhdettakin. Ihan senkin takia, ettei se oma arvo määräytyisi muiden mukaan ja ettei aina päätyisi suhteisiin, jossa toinen osapuoli pyrkii alistamaan ja mitätöimään toista. Tällainen dynamiikka nimittäin valitettavan usein toistuu, ellei ihminen osaa arvostaa ja rakastaa itseään ilman, että joku toinen arvostaisi ja rakastaisi. Mutta se ei silti tarkoita sitä, että kannattaisi olla itseriittoinen, kylmä ja näennäisesti vahva ihminen, joka ei muka koskaan tarvitse ketään. Ei ei ja ei. Olemme ihmisiä, emme mitään pikkujumalia.

Aikoinaan kyllä kaipasin kovastikin parisihdetta, nyt en enää, kun yksinoloon on tottunut. Olen 46 vuotias.

Viimeksi viime kesän lopussa aktivoiduin asiassa ja löysinkin suhteen, joka kesti tammikuulle. Sen jälkeen olen ollut taas tyytyväisenä yksin. Keväälle en kaipaa seuraa, kun on niin paljon muuta tekemistä. Loppukesästä asiaa voisi taas yrittää syksyn iloksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähestyt vääränlaisia miehiä

Ylipäätään suhdetta ei tule, mikäli naisen pitää tehdä lähestyminen. Tällätavoin saa vaan seksisuhteita kun lähes jokainen mies ottaa seksin vastaan kun sitä tyrkytetään pitipä naisesta tai ei.

Jos oikean suhteen haluaa, täytyy asettaa syötti niin että haluttu kohde tekee aloitteet ja iskee kiinni.

Ei vaan juuri päinvastoin. Passiivisena saa lähestymisiä pääasiassa seksiä etsiviltä pelimiehiltä. Monet kunnolliset ja hyvät miehet eivät tee ollenkaan aloitteita

No, oman kokemukseni mukaan tuo edellinen kommentti osuu oikeaan. Kerran olin aloitteellinen miehen suuntaan, mies otti seksin ja siihen loppui se. Tietysti käytti tilaisuuden hyväkseen kun se nenän eteen tarjottiin. Ei ollut ollut mitään fiiliksiä hänellä koko aikana, mikä selvisi minulle tietenkin vasta episodin jälkeen. Että tältä pohjalta sitten aloitteita tekemään...

Teeppä tosielämän koje! Tee sama temppu vaatimattoman näköiselle nysväkkeelle. Raportoi tänne tulokset eli tarttuiko täkyyn, oliko aivan hirveää ja lähteekö se nyt minnekään edes poliisien painostuksesta?

Emme malta odottaa raporttiasi!

Miksi tekisin? Vain ja ainoastaan kuvottava ajatus. Minulla ei ole mitään tarvetta koskea vaatimattoman näköisiin nysväkkeisiin.

No sitten pitää olla yksin ja kitisemättä, se on niin yksinkertaista.

En kitissyt, kerroin vain yhden kokemukseni. Ja hei, jos sulla ei ole muihin mahdollisuutta niin ei se tarkoita ettei jollain muulla voisi olla ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta en etsi edes. Hyviä naisia ei ole vapaana, ja jos on, minä en kelpaa niille.

Hyviä naisia on vapaana, mutta teille miehille se hyvä nainen on nuori, kaunis ja hoikka. Tavallinen ei kelpaa ja ylipainoinen on Nou Nou, vaikka mies itse olisi ylipainoinen. P*noksi ja kertaplluksi kyllä kelpaisi, joten ei kiitos.

Miksi tällainen kilttinaisen kitinä saa yläpeukkuja, mutta miehen vastaava alapeukkuja? Pistää vähän miettimään. No ei oikeastaan.

Siksi, koska "kilttinaiselle" kelpaisi se vastaava mies, mutta miehelle taas kelpaa vain 18-25 vuotias hoikka missi.

Ettekö tajua yhtään että aivan samaa kitinää tämäkin kuin kilttimiehillä. "Naisille kelpaa vain laatikkoleukainen tohtori" yms. mut joo, peukutelkaa vaan toosianne jos tulee parempi mieli kun joukolla syytetään miehiä. Olemmehan täydellisiä naisia itse.

Onhan tuo karrikointia, mutta toisaalta yleistettynä miehet pitävät sitä alle 25v naista viehättävimpänä, naiset usein omanikäistään. Kelpaaminen tarkoittaa toiselle sopivan löytymistä, toiselle sopivan löytymistä kun ei parempaakaan saa.

Mitä vanhemmaksi muutut, sitä enemmän jäät miettimään, miksi miehet haluavat parisuhteeseen. Mikä sen ikääntyvän kumppanin funktio oikeasti on? Aika rumia ja kyynisiä vaihtoehtoja tulee mieleen. 

Jos parisuhdekaipuun voisi lääkitä pois, ei tarvitsisi miettiä koko ongelmaa. Siihen saakka ei auta kuin kärsiä.

eri

Hah. Naisilla on vain enemmän järkeä päässä ja kykyä itsekritiikkiin. Alle 25-vuotias mies viehättää kyllä jokaista naista enemmän kuin vanha mies. Naiset vain harvemmin tavoittelevat tavoittamatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta en etsi edes. Hyviä naisia ei ole vapaana, ja jos on, minä en kelpaa niille.

Hyviä naisia on vapaana, mutta teille miehille se hyvä nainen on nuori, kaunis ja hoikka. Tavallinen ei kelpaa ja ylipainoinen on Nou Nou, vaikka mies itse olisi ylipainoinen. P*noksi ja kertaplluksi kyllä kelpaisi, joten ei kiitos.

Miksi tällainen kilttinaisen kitinä saa yläpeukkuja, mutta miehen vastaava alapeukkuja? Pistää vähän miettimään. No ei oikeastaan.

Siksi, koska "kilttinaiselle" kelpaisi se vastaava mies, mutta miehelle taas kelpaa vain 18-25 vuotias hoikka missi.

Ettekö tajua yhtään että aivan samaa kitinää tämäkin kuin kilttimiehillä. "Naisille kelpaa vain laatikkoleukainen tohtori" yms. mut joo, peukutelkaa vaan toosianne jos tulee parempi mieli kun joukolla syytetään miehiä. Olemmehan täydellisiä naisia itse.

Onhan tuo karrikointia, mutta toisaalta yleistettynä miehet pitävät sitä alle 25v naista viehättävimpänä, naiset usein omanikäistään. Kelpaaminen tarkoittaa toiselle sopivan löytymistä, toiselle sopivan löytymistä kun ei parempaakaan saa.

Mitä vanhemmaksi muutut, sitä enemmän jäät miettimään, miksi miehet haluavat parisuhteeseen. Mikä sen ikääntyvän kumppanin funktio oikeasti on? Aika rumia ja kyynisiä vaihtoehtoja tulee mieleen. 

Jos parisuhdekaipuun voisi lääkitä pois, ei tarvitsisi miettiä koko ongelmaa. Siihen saakka ei auta kuin kärsiä.

eri

Hah. Naisilla on vain enemmän järkeä päässä ja kykyä itsekritiikkiin. Alle 25-vuotias mies viehättää kyllä jokaista naista enemmän kuin vanha mies. Naiset vain harvemmin tavoittelevat tavoittamatonta.

No aika pikkupoika joku 22v on omaan silmään, ei auta vaikka kuinka olisi komea. Riippuu tietenkin kuinka vanhaan mieheen vertaa. Mutta jos ei muodosta mitään vertailuparia, niin lähempänä omaa ikää on parempi (ainakin vielä).

Vierailija kirjoitti:

Olisin kyllä halunnut, 20 vuotta! Välillä yritin enemmän välillä vähemmän, vaan eipä ikinä tärpännyt. Kuulemma olin mukava ja varmasti oikea aina jollekin toiselle, vaan en ikinä juuri kyseiselle naiselle. Ei tuollaisista sanoista mikään hyvä fiilis tule vaikka sitä naiset ehkä kuvittelevat.

No ikinä ei tullut sitä jotakin toista kenelle olisin kuulemma hyvä mies.

Nyt pyrin unohtamaan koko asian.... Mutta kun näin jälkikäteen ajattelee, 20 vuotta se on pitkä aika. Mutta ei sitä kokemusta voi kuin kaltaiseni ikisinkku ymmärtää.

M 39v

Mä ihastuin ekan kerran keväällä 1998, eli 22 vuotta sitten. Siitä lähtien toivoin löytäväni poikaystävän... Joskus 25. vuoden paikkeilla aloin huolestua, että mikäköhän minussa on vikana, kun en edes treffeille pääse. Mutta en antanut sen masentaa.

25-32 yritin aktiivisesti ja säännöllisesti tutustua miehiin. Olin todella optimistinen ja luotin siihen että kyllä se minusta pitävä ja minulle sopiva mies tulee vastaan. Pakkohan sen on?! Mutta ei. 35 jälkeen se toivo on hiipunut, ja sain vielä lääkäriltäkin kuulla että lapsihaaveet voi lopullisesti kuopata (ikkunani oli todnäk se 20-25).

22 vuotta on ollut ihan hiton pitkä aika odottaa romantiikkaa, rakastumista, kumppanuutta, hitaita viikonloppuaamuja yhdessä. Toki tiedän ettei se ole pelkkää onnea. Mutta kun ei saa kokea mitään osaa tästä elämän tärkeästä puolesta. Sain taas viime viikolla kuulla että ollaan ystäviä - ihastus piinannut syyskuusta asti. Taas hän pitää minusta. Mutta ei siinä mielessä.

Miten saa itsensä turrutettua kokonaan, niin ettei edes ihastu?

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella yksinäinen olo. Olen nyt viisi vuotta yrittänyt etsiä parisuhdetta ja nyt luovutin. Minussa on jokin, mistä miehet eivät pidä. En vain tiedä mikä se on. Saan vain pakkeja tai seksisuhteita. Kukaan ei halua kanssani parisuhteeseen.

Arki sujuu hyvin, kun päivä menee töissä ja ilta erilaisissa askareissa ja levätessä. Viikonloput ovat yksinäisiä. Vaikka täytän viikonloputkin erilaisissa harrastuksissa, niin ei jaksaisi aina tehdä kaikkea yksin. On minulla muutamia ystäviä, mutta heilläkin perheet ja parisuhteet.

Ai luovutit? No tervetuloa meidän luovuttajien kerhoon :D Ei kait tämäkään elo niin pahaa ole ja voihan lohduttautua sillä ajatuksella ettei tarvitse kärsiä siitä oravanpyörästä jossa haetaan sitä kumppania, lopputulemana lyhyitä suhteita ja kyynisyyden kavu :)

Lopetitko Hopis kaipausketjussa kirjoittelun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta en etsi edes. Hyviä naisia ei ole vapaana, ja jos on, minä en kelpaa niille.

Hyviä naisia on vapaana, mutta teille miehille se hyvä nainen on nuori, kaunis ja hoikka. Tavallinen ei kelpaa ja ylipainoinen on Nou Nou, vaikka mies itse olisi ylipainoinen. P*noksi ja kertaplluksi kyllä kelpaisi, joten ei kiitos.

Miksi tällainen kilttinaisen kitinä saa yläpeukkuja, mutta miehen vastaava alapeukkuja? Pistää vähän miettimään. No ei oikeastaan.

Siksi, koska "kilttinaiselle" kelpaisi se vastaava mies, mutta miehelle taas kelpaa vain 18-25 vuotias hoikka missi.

Ettekö tajua yhtään että aivan samaa kitinää tämäkin kuin kilttimiehillä. "Naisille kelpaa vain laatikkoleukainen tohtori" yms. mut joo, peukutelkaa vaan toosianne jos tulee parempi mieli kun joukolla syytetään miehiä. Olemmehan täydellisiä naisia itse.

Onhan tuo karrikointia, mutta toisaalta yleistettynä miehet pitävät sitä alle 25v naista viehättävimpänä, naiset usein omanikäistään. Kelpaaminen tarkoittaa toiselle sopivan löytymistä, toiselle sopivan löytymistä kun ei parempaakaan saa.

Mitä vanhemmaksi muutut, sitä enemmän jäät miettimään, miksi miehet haluavat parisuhteeseen. Mikä sen ikääntyvän kumppanin funktio oikeasti on? Aika rumia ja kyynisiä vaihtoehtoja tulee mieleen. 

Jos parisuhdekaipuun voisi lääkitä pois, ei tarvitsisi miettiä koko ongelmaa. Siihen saakka ei auta kuin kärsiä.

eri

Hah. Naisilla on vain enemmän järkeä päässä ja kykyä itsekritiikkiin. Alle 25-vuotias mies viehättää kyllä jokaista naista enemmän kuin vanha mies. Naiset vain harvemmin tavoittelevat tavoittamatonta.

No eipä ne naiset yleensäkään tavoittele, sehän on miesten tehtävä.

Suomalaiset miehet on tunnekylmiä narsisteja. Ulkomailta löytyy enemmän variaatiota ja siellä tavallisen näköinen suomalainen kelpaa. Enkä nyt tarkoita esim. gigoloita turkkilaisia, vaan saksalaisia, amerikkalaisia, latinoita...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kohtalotoveri, minulla myös sinkkuilua 5v. Ei löydy miestä vaikka kuinka etsin. Minäkin mietin, että mikä minussa on vikana kun ei oikeaa miestä löydy.

Ei auta lannistua. Oletko ap kokeillut nettideitit jne?

Nettideittejä juuri olen kokeillut, koska livenä en oikein tapaa muita sinkkuja. Ei vaan löydy ketään sopivaa. Lähdenkin jo treffeille sillä mentaliteetillä, että ei tästä tule mitään kuitenkaan. Ei hyvä ollenkaan. 

Jääkö kiinni useimmiten sukan väristä, koulutuksen tasosta, lompakon paksuudesta, vai naaman valokuvauksellisuudesta?

En ole ap, mutta mun kymmenet treffikokemukset eivät ole johtaneet mihinkään - eikä missään ole ollut syynä nuo mainitut. Sen sijaan syynä on ollut useimmiten se, että miehessä ei ole ollut mitään puoleensa vetävää; on voinut olla merkkejä huonosta hygieniasta (hampaat epäsiistit jne.), velttoudesta (olemus ja/tai iso maha), epäsiisteydestä (haisevat vaatteet tms.). Miehen ei tarvitse olla valokuvamalli, mutta siisti ja itsestään huolta pitävän oloinen täytyy olla. Ulkoisten asioiden lisäksi pitää olla kiva luonne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta en etsi edes. Hyviä naisia ei ole vapaana, ja jos on, minä en kelpaa niille.

Hyviä naisia on vapaana, mutta teille miehille se hyvä nainen on nuori, kaunis ja hoikka. Tavallinen ei kelpaa ja ylipainoinen on Nou Nou, vaikka mies itse olisi ylipainoinen. P*noksi ja kertaplluksi kyllä kelpaisi, joten ei kiitos.

Miksi tällainen kilttinaisen kitinä saa yläpeukkuja, mutta miehen vastaava alapeukkuja? Pistää vähän miettimään. No ei oikeastaan.

Siksi, koska "kilttinaiselle" kelpaisi se vastaava mies, mutta miehelle taas kelpaa vain 18-25 vuotias hoikka missi.

Ettekö tajua yhtään että aivan samaa kitinää tämäkin kuin kilttimiehillä. "Naisille kelpaa vain laatikkoleukainen tohtori" yms. mut joo, peukutelkaa vaan toosianne jos tulee parempi mieli kun joukolla syytetään miehiä. Olemmehan täydellisiä naisia itse.

Onhan tuo karrikointia, mutta toisaalta yleistettynä miehet pitävät sitä alle 25v naista viehättävimpänä, naiset usein omanikäistään. Kelpaaminen tarkoittaa toiselle sopivan löytymistä, toiselle sopivan löytymistä kun ei parempaakaan saa.

Mitä vanhemmaksi muutut, sitä enemmän jäät miettimään, miksi miehet haluavat parisuhteeseen. Mikä sen ikääntyvän kumppanin funktio oikeasti on? Aika rumia ja kyynisiä vaihtoehtoja tulee mieleen. 

Jos parisuhdekaipuun voisi lääkitä pois, ei tarvitsisi miettiä koko ongelmaa. Siihen saakka ei auta kuin kärsiä.

eri

Hah. Naisilla on vain enemmän järkeä päässä ja kykyä itsekritiikkiin. Alle 25-vuotias mies viehättää kyllä jokaista naista enemmän kuin vanha mies. Naiset vain harvemmin tavoittelevat tavoittamatonta.

No aika pikkupoika joku 22v on omaan silmään, ei auta vaikka kuinka olisi komea. Riippuu tietenkin kuinka vanhaan mieheen vertaa. Mutta jos ei muodosta mitään vertailuparia, niin lähempänä omaa ikää on parempi (ainakin vielä).

No, makuja on monia. Harvoja kuitenkaan viehättävät ohentuneet hiukset, korvakarvat ja tanakoitunut, veltostunut kroppa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta en etsi edes. Hyviä naisia ei ole vapaana, ja jos on, minä en kelpaa niille.

Hyviä naisia on vapaana, mutta teille miehille se hyvä nainen on nuori, kaunis ja hoikka. Tavallinen ei kelpaa ja ylipainoinen on Nou Nou, vaikka mies itse olisi ylipainoinen. P*noksi ja kertaplluksi kyllä kelpaisi, joten ei kiitos.

Miksi tällainen kilttinaisen kitinä saa yläpeukkuja, mutta miehen vastaava alapeukkuja? Pistää vähän miettimään. No ei oikeastaan.

Siksi, koska "kilttinaiselle" kelpaisi se vastaava mies, mutta miehelle taas kelpaa vain 18-25 vuotias hoikka missi.

Ettekö tajua yhtään että aivan samaa kitinää tämäkin kuin kilttimiehillä. "Naisille kelpaa vain laatikkoleukainen tohtori" yms. mut joo, peukutelkaa vaan toosianne jos tulee parempi mieli kun joukolla syytetään miehiä. Olemmehan täydellisiä naisia itse.

Onhan tuo karrikointia, mutta toisaalta yleistettynä miehet pitävät sitä alle 25v naista viehättävimpänä, naiset usein omanikäistään. Kelpaaminen tarkoittaa toiselle sopivan löytymistä, toiselle sopivan löytymistä kun ei parempaakaan saa.

Mitä vanhemmaksi muutut, sitä enemmän jäät miettimään, miksi miehet haluavat parisuhteeseen. Mikä sen ikääntyvän kumppanin funktio oikeasti on? Aika rumia ja kyynisiä vaihtoehtoja tulee mieleen. 

Jos parisuhdekaipuun voisi lääkitä pois, ei tarvitsisi miettiä koko ongelmaa. Siihen saakka ei auta kuin kärsiä.

eri

Hah. Naisilla on vain enemmän järkeä päässä ja kykyä itsekritiikkiin. Alle 25-vuotias mies viehättää kyllä jokaista naista enemmän kuin vanha mies. Naiset vain harvemmin tavoittelevat tavoittamatonta.

No aika pikkupoika joku 22v on omaan silmään, ei auta vaikka kuinka olisi komea. Riippuu tietenkin kuinka vanhaan mieheen vertaa. Mutta jos ei muodosta mitään vertailuparia, niin lähempänä omaa ikää on parempi (ainakin vielä).

No, makuja on monia. Harvoja kuitenkaan viehättävät ohentuneet hiukset, korvakarvat ja tanakoitunut, veltostunut kroppa.

Aika velttoa provoilua. Ei ole kerrottu minkä ikäinen se omanikäinen olis, puhumattakaan hiuksista, korvista tai muustakaan kropasta.

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella yksinäinen olo. Olen nyt viisi vuotta yrittänyt etsiä parisuhdetta ja nyt luovutin. Minussa on jokin, mistä miehet eivät pidä. En vain tiedä mikä se on. Saan vain pakkeja tai seksisuhteita. Kukaan ei halua kanssani parisuhteeseen.

Arki sujuu hyvin, kun päivä menee töissä ja ilta erilaisissa askareissa ja levätessä. Viikonloput ovat yksinäisiä. Vaikka täytän viikonloputkin erilaisissa harrastuksissa, niin ei jaksaisi aina tehdä kaikkea yksin. On minulla muutamia ystäviä, mutta heilläkin perheet ja parisuhteet.

Ai luovutit? No tervetuloa meidän luovuttajien kerhoon :D Ei kait tämäkään elo niin pahaa ole ja voihan lohduttautua sillä ajatuksella ettei tarvitse kärsiä siitä oravanpyörästä jossa haetaan sitä kumppania, lopputulemana lyhyitä suhteita ja kyynisyyden kavu :)

Lopetitko Hopis kaipausketjussa kirjoittelun?

Harvakseltaan tulee siellä kommentoitua, kun ei ole kenellekään asiaa niin mitäpä sitä äänessä olemaan :)