Muita sinkkuja, jotka olisivat halunneet parisuhteen?

Ei kyllä mun mielestä ole mitenkään outoa jos 25 vuotias nainen ei ole seurustellut vakavasti. Yhdessä kommentissa kun kysyttiin syytä miksi nainen 25-35 on sinkku. Onhan monet nykypäivänä sinkkuja...En koe parisuhteen olevan ainut tavoittelemisen arvoinen asia. Painetta toki ulkopuolelta tulee.

Mielenkiintoinen ketju.

Itse pystyn 34v miehenä samaistumaan näihin kokemuksiin vahvasti, koska olen kovasti yrittänyt pariutua viimeiset 3 vuotta, mutta lopputuloksena koko ajalta vain yhden naisen kanssa 3kk tapailu ja toisen naisen kanssa 4.treffit ja seksiä. Luulin, että tuo vielä jatkuisi 4.treffien jälkeen, mutta naiselta tulikin kaveripakit.

60 treffit käytynä 3 vuodessa ja käteen ei ole jäänyt oikein muuta kuin 1.-4.treffejä ja paljon kaveripakkeja. 

Alkaa huolestuttamaan ihan oikeasti, koska parisuhde ja oma perhe on itselle se suurin unelma elämässä. Tuntuu, että myös minussa on jokin vika mikä vaikuttaa siihen, että romanttista kiinnostusta ei löydy..

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivänä miehet ovat ihan järjettömän ulkonäkökeskeisiä. Tämä tuntuu menevän siihen pisteeseen saakka, että naisen arvo mitataan tasan sillä ulkonäöllä. Usein kuulee kerrottavan, että naisen haluttavuuteen vaikuttaa huumorintaju, itsenäisyys, mukavuus, harrastukset jne. mutta nämä näyttävät olevan miehen mielestä kunnossa kuin itsestään, jos ulkonäkö on kunnossa. Vaikuttaa siis olevan täysin sivuseikka minkälainen nainen on muuten, kunhan on tietyn näköinen. Miehet päättävät, että nainen on "kiva" jos se on kaunis.

Kohdallani tämä ulkonäkökeskeisyys on ilmennyt esim tinderissä niin, että suhtautuminen miesten puolelta on alentuvaa ja vähän kuin armosta lähtevät kerran järjestämilleni deiteille, jos mahdollisuutena on saada p^llua mahdollisimman vähällä vaivalla. Lisäksi jos ei ekoilla deiteillä irtoa, poistetaan heti matcheista tai auliisti kerrotaan mikä kaikki oli TÖÖÖN OFF.

Ja tasojankkaajat huom, kaikennäköisiä, kokoisia, lihavia, laihoja, kaljuja ja pitkätukkia olen deittaillut että eipäs aleta huutelemaan, että jätä ne "topmiehet" rauhaan.

Lisäksi miehet ikään katsomatta ovat jossain tinderissä laukkaamassa niiden parikymppisten perässä, että jos ikä alkaa kolmosella niin suhtautuminen on kanssa sitä, että voin mä nyt sua kerran panna ku mulla ei muutakaan just ole.

Syytän tästä sekoilusta tätä helvetin tinder/netti/pornokautta, joka on muuttanut meiningin siihen, että miehet ovat ihan sekaisin. Joskus ysärillä vielä se meni niin päin, että se otettiin mikä saatiin, joko seurusteltiin tai ei seurusteltu ja mitään tämmöstä sekoilua ei voinut kukaan kuvitellakaan.

Joo ja katkera sinkku olen, myönnetään.

Sanokaa joku, että olen väärässä tässä ulkonäkökeskeisyys-asiassa?

Vaikuttaa kyllä olevan hyppysellinen totuutta, ikävä kyllä..

Justjoo. Laita nyt vaikka kuva jostain naisesta joka muistuttaa ulkonäöltään sinua niin voimme sanoa onko ongelma oikeasti ulkonäössä vai luonteessasi.

Voin kertoa, että ylipainoisella eronneella miehellä ei juurikaan ole kysyntää. Sinkut inhoavat edellisen liiton lapsia ja "sinkkuäidit" hyljeksivät kun tietävät etteivät saa uutta sitoutunutta elättäjää lapsilleen.

Kyllä meillä miehillläkin on aihetta katkeruuteen kun nyt alettiin kaivelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sellainen käsitys, että se tutustumisen lässyn lässyn vaihe pitäisi olla mahdollisimman lyhyt ja intiimiin kanssakäymiseen pitäisi siirtyä mahdollisimman pian jotta sitä suhteen liimaa voisi syntyä.

Tämän on tietysti vain minun käsitykseni ja voi koskea vain minua mutta olen kokenut että se siirtyminen platonisesta vaiheesta intiimimmälle puolelle on se kriittisin vaihe. Jos sitä ei tapahdu, suhde kuihtuu aika nopeasti.

M43

Tuo voi toimia miehillä, muttei välttämättä naisilla. Ainakin itsellä yleensä pidempi "lässynlässyvaihe" synnyttää ne tunteet jos niitä on syntyäkseen, ei seksi. Seksillä ei liimaa suhteeseen saa jos ei siinä sellaista ole. Päinvastoin, liian nopea eteneminen on riski.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä mun mielestä ole mitenkään outoa jos 25 vuotias nainen ei ole seurustellut vakavasti. Yhdessä kommentissa kun kysyttiin syytä miksi nainen 25-35 on sinkku. Onhan monet nykypäivänä sinkkuja...En koe parisuhteen olevan ainut tavoittelemisen arvoinen asia. Painetta toki ulkopuolelta tulee.

Ei minustakaan ole outoa. Olen 25-vuotias enkä koskaan seurustellut. Jos syytä mietitään, niin yksinkertaisesti ei ole osunut sellaista ihmistä kohdalle, jonka kanssa se tuntuisi hyvältä idealta. En näe parisuhdetta pakollisena asiana ja voisin harkita sitä vasta sitten, kun kohtaisin ihmisen joka tuntuu just oikealta. Jotkut varmasti oudoksuvat, mutta ei sillä ole minulle mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähestyt vääränlaisia miehiä

Miten niin? Olen saanut pakit hiljaiselta nörttimieheltä, salimakelta, eräjormalta, muusikolta, hipiltä jne. Olen siis tapaillut avoimin mielin todella erilaisia miehiä. Kukaan heistä ei ole ollut erityisen komea. Ainoa kriteeri minulla on ollut, että haluan miehen olevan rauhallinen, maanläheinen ja tietyllä tavalla fiksu. 

Sä olet siis tapaillut tinderin oudoimpien miesten stereotyyppejä? On siellä mtös fiksuja miehiä, mutta niiden siivilöiminen on työlästä. Jaksaa, jaksaa. Terveisin, isolla työllä oman rauhallisen, maanläheisen ja fiksun löytänyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nykyajan pariutumisongelmat syntyvät naisten seksuaalisesta vapaamielisyydestä. Kun helppoa seksiä on tarjolla, niin miehet eivät helposti sitoudu, varsinkaan jos nainen vaikuttaa seksuaalisesti kepeämieliseltä. Toisaalta, jos tavisnainen vaikuttaa parisuhdehakuiselta, karkoittaa sekin ison osan miehistä. Vain parhaat ja kauneimmat oikeasti halutaan parisuhteeseen, eikä 50 vuoden päästä ei enää heitäkään, jos naisten seksuaalinen moraali jatkaa kehittymistä nykyiseen suuntaansa.

Naisten seksuaalinen vapaamielisyys mahdollistaa miesten seksinsaannin, eli miehet eivät niin helposti sitoudu. Kysymys: miksi haluta parisuhteeseen sellaisen kanssa, joka sitoutuu kun ei irtopllua saa? Kuka siihen  justiinan virkaan hinkuu? Joku moraali ja itsehillintä pitäisi löytyä miehiltäkin, eikä vain odottaa naisten kontrollointia ja syyttää omista valinnoista naisia. Sitä paitsi miesten yleinen valituksen aihehan on kun "vaimo pakotti" tms.

Nytkö jonkun naisten pitäisi olla epäsuorasti pakottamassa miehet parisuhteeseen?

Tota se varmaan on!

Monikin mies odottaa/olettaa että nainen vie ja mies vaan vikisee. Sitten myöhemmin voi todeta (itkeä baarissa) etten se minä ollut vaan "siinä nyt vaan kävi niin".

Ja sitten ihmettellään kun kukaan ei ole kiinnostunut näistä tossukka miehistä jotka eivät kanna omaa vastuutaan, ei menneestä parisuhteen muodostamisesta tai sen olemassa olosta. Sitten jäävät odottamaan sitä uutta justiinaa joka pakottaa parisuhteeseen. Ja on ihan kamala.

Itsevarma, asiansa hoitava ja vastuunsa kantava mies. Onki sellaisia?

Vierailija kirjoitti:

Useissa ekstroverteissa hurjia elämänkokemuksia keräävissä ihmisissä minua on ihmetyttänyt se, kuinka peloissaan he ovat paikalleen pysähtymisestä ja tavallisesta elämästä. He eivät jaksa keskittyä keskustelemaan asioista, jotka eivät ole käsin kosketeltavissa ja laskuvarjolla hypättävissä. Aivan kuin he eivät olisi edes olemassa, jos eivät ole tekemässä jotakin ihmislauman ympäröiminä. Se jos mikä tuntuu minusta tyhjältä elämältä.

Tällaisten kanssa myös ero on vääjäämätön, kun se jossain vaiheessa haluaa kuitenkin "uusia kokemuksia" ja jännitystä elämään. Eräs tapailemani muija selitteli koko ajan kuinka hektistä hänen elämänsä on, kun on kiire jne. vaikka eipä se hänenkään elämänsä minusta niin kiireiseltä vaikuttanut. Kyseli vaan, että "toivottavasti sua ei haittaa". Sanoin koko ajan, että ei haittaa ollenkaan vaikka oma elämäni onkin vähän "tylsempää". No eihän sitä tapailua kauaa kestänyt... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useissa ekstroverteissa hurjia elämänkokemuksia keräävissä ihmisissä minua on ihmetyttänyt se, kuinka peloissaan he ovat paikalleen pysähtymisestä ja tavallisesta elämästä. He eivät jaksa keskittyä keskustelemaan asioista, jotka eivät ole käsin kosketeltavissa ja laskuvarjolla hypättävissä. Aivan kuin he eivät olisi edes olemassa, jos eivät ole tekemässä jotakin ihmislauman ympäröiminä. Se jos mikä tuntuu minusta tyhjältä elämältä.

Tällaisten kanssa myös ero on vääjäämätön, kun se jossain vaiheessa haluaa kuitenkin "uusia kokemuksia" ja jännitystä elämään. Eräs tapailemani muija selitteli koko ajan kuinka hektistä hänen elämänsä on, kun on kiire jne. vaikka eipä se hänenkään elämänsä minusta niin kiireiseltä vaikuttanut. Kyseli vaan, että "toivottavasti sua ei haittaa". Sanoin koko ajan, että ei haittaa ollenkaan vaikka oma elämäni onkin vähän "tylsempää". No eihän sitä tapailua kauaa kestänyt... 

Kuulostaa niin tutulta. Yhden kokemuksen jälkeen opin, etten enää ryhdy tuollaisen ihmisen kanssa minkäänlaiseen suhteeseen. Ihan oikeasti, jos on niin helkkarin kiireistä että aikaa tavata on hyvällä lykyllä muutaman tunnin verran pariin viikkoon tai kuukauteen, niin miksi edes etsii seuraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useissa ekstroverteissa hurjia elämänkokemuksia keräävissä ihmisissä minua on ihmetyttänyt se, kuinka peloissaan he ovat paikalleen pysähtymisestä ja tavallisesta elämästä. He eivät jaksa keskittyä keskustelemaan asioista, jotka eivät ole käsin kosketeltavissa ja laskuvarjolla hypättävissä. Aivan kuin he eivät olisi edes olemassa, jos eivät ole tekemässä jotakin ihmislauman ympäröiminä. Se jos mikä tuntuu minusta tyhjältä elämältä.

Tällaisten kanssa myös ero on vääjäämätön, kun se jossain vaiheessa haluaa kuitenkin "uusia kokemuksia" ja jännitystä elämään. Eräs tapailemani muija selitteli koko ajan kuinka hektistä hänen elämänsä on, kun on kiire jne. vaikka eipä se hänenkään elämänsä minusta niin kiireiseltä vaikuttanut. Kyseli vaan, että "toivottavasti sua ei haittaa". Sanoin koko ajan, että ei haittaa ollenkaan vaikka oma elämäni onkin vähän "tylsempää". No eihän sitä tapailua kauaa kestänyt... 

Kuulostaa niin tutulta. Yhden kokemuksen jälkeen opin, etten enää ryhdy tuollaisen ihmisen kanssa minkäänlaiseen suhteeseen. Ihan oikeasti, jos on niin helkkarin kiireistä että aikaa tavata on hyvällä lykyllä muutaman tunnin verran pariin viikkoon tai kuukauteen, niin miksi edes etsii seuraa?

Olishan se kiva, jos joku olis. Pitää vaan sovittaa se parisuhde työn, harrastusten, vakipanojen, kavereiden ja opiskelun lomaan jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useissa ekstroverteissa hurjia elämänkokemuksia keräävissä ihmisissä minua on ihmetyttänyt se, kuinka peloissaan he ovat paikalleen pysähtymisestä ja tavallisesta elämästä. He eivät jaksa keskittyä keskustelemaan asioista, jotka eivät ole käsin kosketeltavissa ja laskuvarjolla hypättävissä. Aivan kuin he eivät olisi edes olemassa, jos eivät ole tekemässä jotakin ihmislauman ympäröiminä. Se jos mikä tuntuu minusta tyhjältä elämältä.

Tällaisten kanssa myös ero on vääjäämätön, kun se jossain vaiheessa haluaa kuitenkin "uusia kokemuksia" ja jännitystä elämään. Eräs tapailemani muija selitteli koko ajan kuinka hektistä hänen elämänsä on, kun on kiire jne. vaikka eipä se hänenkään elämänsä minusta niin kiireiseltä vaikuttanut. Kyseli vaan, että "toivottavasti sua ei haittaa". Sanoin koko ajan, että ei haittaa ollenkaan vaikka oma elämäni onkin vähän "tylsempää". No eihän sitä tapailua kauaa kestänyt... 

Kuulostaa niin tutulta. Yhden kokemuksen jälkeen opin, etten enää ryhdy tuollaisen ihmisen kanssa minkäänlaiseen suhteeseen. Ihan oikeasti, jos on niin helkkarin kiireistä että aikaa tavata on hyvällä lykyllä muutaman tunnin verran pariin viikkoon tai kuukauteen, niin miksi edes etsii seuraa?

Olishan se kiva, jos joku olis. Pitää vaan sovittaa se parisuhde työn, harrastusten, vakipanojen, kavereiden ja opiskelun lomaan jotenkin.

Joo niin just. Helposti se sijoittuu tärkeysjärjestyksessä viimeiseksi.

Ei kukaan itseään kunnioittava lähde mukaan tuollaiseen pelleilyyn.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sellainen käsitys, että se tutustumisen lässyn lässyn vaihe pitäisi olla mahdollisimman lyhyt ja intiimiin kanssakäymiseen pitäisi siirtyä mahdollisimman pian jotta sitä suhteen liimaa voisi syntyä.

Tämän on tietysti vain minun käsitykseni ja voi koskea vain minua mutta olen kokenut että se siirtyminen platonisesta vaiheesta intiimimmälle puolelle on se kriittisin vaihe. Jos sitä ei tapahdu, suhde kuihtuu aika nopeasti.

M43

Oletko minä? Ihan samat speksit ja havainnot. Aina jos suhde on syntynyt, on siirrytty seksiin hyvin nopeasti. Ehkä se on niinkin päin, että kun toinen tuntuu muuten hyvältä ja sopivalta niin se herättää nopeasti ne halutkin sitten. Se on vähän että jos ei viimeistään kolmannella tapaamisella ole minkäänlaista eroottista hipaisuakaan, niin sitä tuskin tuleekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kirjoittaa deittiprofiiliin, että etsit ekstroverttia tarinankertojaa. Vääränlaiset osaavat ohittaa.

En etsi tarinankertojaa vaan ihmistä, joka kokee mielenkiintoa ja intohimoa elämään ja haluaa kokeaa sitä toisen kanssa. Ja miksi ihmeessä ihmisen pitäisi olla ekstrovertti tällainen ollakseen, eikö introverttejä kiinnosta elämä?

Mistä sinä tiedät kuinka paljon mielenkiintoa ja intohimoa elämään sillä kotiin lukittautujalla on? Mikä sinä oikeastaan olet muiden puolesta määrittelemään, mikä on elämää ja mikä ei? Jos sinun silmääsi näyttää, että jollain ei ole elämää, hän voi itse olla aivan toista mieltä.

Juu, me introvertit olemme ehkä enemmän kiinnostuneita siitä pään sisäisestä elämästä ja maailmasta. Ainakin minua kiinnostaa sen naisen sielunelämä ja syvimmät ajatukset enemmän kuin kissanristiäisissä pyöriminen. Siksi kai tuppaa nuo suhteet jäämään lyhyiksi.

Ei kannata. Luo itsellesi hyvä ura ja mieluinen koti. Harrasta ja elä. Ota mies, mutta älä asu yhdessä ja kun kyllästyttää niin uusi. Näin tekisin itse, jos saisin elämäni elää uudelleen.

Nainen 60+

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hieman ruma ja vähän ylipainoinen nainen, jonka saa huolellisella laittautumisella ihan ookooksi. Mulla ongelmana on, että heti kun suhde menee yöpymis-/saunomistasolle, epäviehättävyyteni paljastuu. Mieheni olenkin napannut hurmaavalla persoonallani =D Olen oikeasti aika hauska ja vähän älytön tyyppi, luulen että se on vedonnut miehiin joiden kanssa olen viimeksi ollut parisuhteessa.

Nykyinen parisuhteeni meinasi kaatua joitakin viikkoja sitten ja auta armias sitä paniikkia kun tajusin, että taas pitäisi alkaa etsiä jotakuta uutta ja näillä spekseillä se nyt vain on aika hemmetin haastavaa. Käänsin kuitenkin kelkkani ja päätin pitää mieheni - otin itse etäisyyttä, aloin harrastaa intohimoisesti rakastamiani asioita (luonto, liikunta), aloin käydä ulkona entistä enemmän ja huomasin myös, että kyllä minäkin tarvittaessa baarista kainalon itselleni yhdeksi yöksi löytäisin. Meni ehkä viikko, kun mieheni alkoikin tarrautua MINUUN. Luulenpa siis, että miehiin vetoavat itsevarmat, itsenäiset, hauskat ja tasapainoiset naiset! Jätin silloin siis kaikki ”tässä suhteessa minua ahdistaa tämä ja se, millä tasolla suhteemme sinun mielestäsi on” -lätinät pois ja johan alkoi miestä taas kiinnostaa. Vinkkinä siis sinkuille: älä anna sinkkuahdistuksen näkyä vaan esitä itsevarmaa, coolia, menevää ja sellaista, joka kyllä pärjää ilman muita. Se tuntuu vetoavan putkiaivoihin =D

Ylipäätään ei kannata ripustautua ja ruikuttaa. Elää sitä omaa elämäänsä ja mikäli tätä toista kiinnostaa kiva juttu, muuten tos on ovi sopii häipyä. Monet naiset ryhtyy heti muuttumaan toisenlaiseksi miellyttääkseen miestä. Yleensä kannattaa olla oma itsensä ja jos ei natsaa niin ei väkisin.

Minun kokemukseni perusteella nainen ei ala muuttaa itseään, vaan miestä ja sitten tulee ero jos mies ei siihen taivu. Vai onkohan tässäkin joku alfaefekti, että jos olet kunnon röyhkeä öyhöttäjä niin nainen on sulaa vahaa käsissäsi ja pyrkii miellyttämään, mutta jos annat naiselle yhtään tilaa ja sananvaltaa, niin se on miehessä heikkouden merkki ja tällaista miestä aletaan sitten muuttamaan ja lopulta jätetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kirjoittaa deittiprofiiliin, että etsit ekstroverttia tarinankertojaa. Vääränlaiset osaavat ohittaa.

En etsi tarinankertojaa vaan ihmistä, joka kokee mielenkiintoa ja intohimoa elämään ja haluaa kokeaa sitä toisen kanssa. Ja miksi ihmeessä ihmisen pitäisi olla ekstrovertti tällainen ollakseen, eikö introverttejä kiinnosta elämä?

Useissa ekstroverteissa hurjia elämänkokemuksia keräävissä ihmisissä minua on ihmetyttänyt se, kuinka peloissaan he ovat paikalleen pysähtymisestä ja tavallisesta elämästä. He eivät jaksa keskittyä keskustelemaan asioista, jotka eivät ole käsin kosketeltavissa ja laskuvarjolla hypättävissä. Aivan kuin he eivät olisi edes olemassa, jos eivät ole tekemässä jotakin ihmislauman ympäröiminä. Se jos mikä tuntuu minusta tyhjältä elämältä.

Juu, jotkut selvästi pakenevat itseään ja ajatuksiaan. Koko ajan pitää olla joku häsläys päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hieman ruma ja vähän ylipainoinen nainen, jonka saa huolellisella laittautumisella ihan ookooksi. Mulla ongelmana on, että heti kun suhde menee yöpymis-/saunomistasolle, epäviehättävyyteni paljastuu. Mieheni olenkin napannut hurmaavalla persoonallani =D Olen oikeasti aika hauska ja vähän älytön tyyppi, luulen että se on vedonnut miehiin joiden kanssa olen viimeksi ollut parisuhteessa.

Nykyinen parisuhteeni meinasi kaatua joitakin viikkoja sitten ja auta armias sitä paniikkia kun tajusin, että taas pitäisi alkaa etsiä jotakuta uutta ja näillä spekseillä se nyt vain on aika hemmetin haastavaa. Käänsin kuitenkin kelkkani ja päätin pitää mieheni - otin itse etäisyyttä, aloin harrastaa intohimoisesti rakastamiani asioita (luonto, liikunta), aloin käydä ulkona entistä enemmän ja huomasin myös, että kyllä minäkin tarvittaessa baarista kainalon itselleni yhdeksi yöksi löytäisin. Meni ehkä viikko, kun mieheni alkoikin tarrautua MINUUN. Luulenpa siis, että miehiin vetoavat itsevarmat, itsenäiset, hauskat ja tasapainoiset naiset! Jätin silloin siis kaikki ”tässä suhteessa minua ahdistaa tämä ja se, millä tasolla suhteemme sinun mielestäsi on” -lätinät pois ja johan alkoi miestä taas kiinnostaa. Vinkkinä siis sinkuille: älä anna sinkkuahdistuksen näkyä vaan esitä itsevarmaa, coolia, menevää ja sellaista, joka kyllä pärjää ilman muita. Se tuntuu vetoavan putkiaivoihin =D

Näinhän se menee, että mäkin kelpaan sillon kun olen hauska, puhelias, menevä ja itsenäinen. Mutta haluan kelvata myös silloin, kun olen heikko, herkkä ja hiljainen. Tätä ei oo nyt hetkeen tapahtunut vaan miehet ottaa etäisyyttä, kun musta paljastuu noita inhimillisiä puolia, herkkyyttä tai huonoa oloa. En vaan jaksa esittää, että kaikki on hyvin jos ei ole, mutta tällaisena rumana naisena vissiin pitäs aina olla se viihdyttävä seuralainen, että kelpaa. Nyt just paikkailen sydäntäni, kun mies jolle näytin jo sisintäni aika tavalla ja joka yritti suhdetta vakiinnuttaa mielestäni vähän liian nopsaan ja oli niin olevinaan minuun kovin rakastunut, ei ole reiluun viikkoon ehtinyt vastata viestiini, että sellanen rakkaus oli se. Veikkaan että rakkaus säilyi, mutta kohde vaihtui. Mutta vielä mä uskon, että jollekin oon just kokonaisena se täydellinen. Tai sitten olen vain yksinäni täydellinen.

Ap täällä. Olisin voinut kirjoittaa ihan samaa kuin sinä. Onko ihan tosiaan niin, että kumppanille ei saisi näyttää tarvitsevuutta? Ei kukaan halua roikkujaa jolla ei ole mitään muuta elämää, mutta minusta parisuhteessa pitää pystyä myös tukeutumaan toiseen huonona hetkenä. Mikä suhde sellainen on, jossa pitää esittää vahvaa koko ajan? Tietenkin pidemmän päälle käy raskaaksi, jos toisella on aina paha olla. Meillä kaikilla kuitenkin elämässä sattuu ikäviä asioita ja silloin haluaisin luottaa siihen, että kumppani pysyy vierellä.

Olen itsenäinen ja pärjäävä. Mulla on paljon omia mielenkiinnonkohteita. Siitä ei siis ole kiinni. En kuitenkaan ala pelaamaan mitään pelejä, että esitämpä tässä nyt etäistä niin mies kiinnostuu, kun saa jahdata. Ei jaksa semmoisia.

Mulla kans ei todellakaan oo kyse mistään ripustautumisesta vaan sellasia juttuja, että oon näyttäny huonoa oloa mun elämän käänteistä tai pahottanu mieleni miehen sanomisista ym mun mielestä hyvin normaaleja asioita. Ja nämä sitten ollu jotenkin liikaa ja niistä on usein se viilentyminen alkanu...Vaikee sanoa mistä on kyse, mutta nyt kaksi kertaa käyny näin, että mies ei jotenkin kestä mun huonoja fiiliksiä ja vakavaa olemusta. Kuitenkin aattelen näin, että parempi olla oma itseni eikä feikkaamalla mennä jatkoon. Mutta onhan se kurja olo, kun kelpaa vaan sillon kun on tavallaan muita varten eikä sillon kun ite tarvis muita. Vähän mun elämäni dilemma. Että mun on oltava vahva, että muut saavat olla heikkoja. Toisaalta nää miesjutut nyt voi olla vaan sattumaa, että kaipasivat helppoo seuraa ja viihdykettä eikä ollu valmiutta mihinkään muuhun, joten pystyi hyvin sitten vauhdissa hyppään seuraavaan juttuun. Ja varmasti osasyy on, että en oo mikään kaunis nainen, multa ei sitten siedetäkään mitä vaan. Kauniilta naisilta tunnutaan ottavan vaikka ja mitä huonoa kohtelua ja silti niin heistä tykätään, on se hassua :) Mut samanhan se on komeiden kundien kanssa, naisseuraa vaan riittää jatkuvana jonona, vaikka kuinka maine olisi paska.

Huoh. Kun minusta se parisuhteen ydin on juuri siinä, että saisi olla sen kumppanin edessä juuri sellainen kuin miltä milloinkin tuntuu ja näyttää myös ne heikot hetket puolin ja toisin. Sellaista yhteyttä olen aina etsinyt. Aluksi aina luulen saavanikin sen, mutta naiset kyllästyvät minuun alle vuodessa, kun en ole sitä tyyppiä joka haluaa koko ajan mennä ja matkustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähestyt vääränlaisia miehiä

Ylipäätään suhdetta ei tule, mikäli naisen pitää tehdä lähestyminen. Tällätavoin saa vaan seksisuhteita kun lähes jokainen mies ottaa seksin vastaan kun sitä tyrkytetään pitipä naisesta tai ei.

Jos oikean suhteen haluaa, täytyy asettaa syötti niin että haluttu kohde tekee aloitteet ja iskee kiinni.

Ei vaan juuri päinvastoin. Passiivisena saa lähestymisiä pääasiassa seksiä etsiviltä pelimiehiltä. Monet kunnolliset ja hyvät miehet eivät tee ollenkaan aloitteita

No, oman kokemukseni mukaan tuo edellinen kommentti osuu oikeaan. Kerran olin aloitteellinen miehen suuntaan, mies otti seksin ja siihen loppui se. Tietysti käytti tilaisuuden hyväkseen kun se nenän eteen tarjottiin. Ei ollut ollut mitään fiiliksiä hänellä koko aikana, mikä selvisi minulle tietenkin vasta episodin jälkeen. Että tältä pohjalta sitten aloitteita tekemään...

Ihanko kerran teit aloitteen ja kun se meni pieleen niin vedit johtopäätökset loppuelämäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sellainen käsitys, että se tutustumisen lässyn lässyn vaihe pitäisi olla mahdollisimman lyhyt ja intiimiin kanssakäymiseen pitäisi siirtyä mahdollisimman pian jotta sitä suhteen liimaa voisi syntyä.

Tämän on tietysti vain minun käsitykseni ja voi koskea vain minua mutta olen kokenut että se siirtyminen platonisesta vaiheesta intiimimmälle puolelle on se kriittisin vaihe. Jos sitä ei tapahdu, suhde kuihtuu aika nopeasti.

M43

Kyllä noinkin, mutta voi käydä niinkin että suhde kariutuu sen intiimin kokemuksen jälkeen. Mulle käynyt näin kahden miehen kanssa.

Sä olit liian helppo. Miksei naiset tajua, että pihtaamalla voi löytää oikeasti kiinnostuneen helmen? Ei se pelkän pillun vuoksi kauaa jaksa leperrellä ja esittää kiinnostunutta.

Eih. Miehenä voin sanoa että ongelma on siinä, että se seksi kelpaa yhtä hyvin herra oikealle kuin pilluhaukallekin. Olen ollut molemmissa rooleissa, joskus nainen on kiinnostanut oikeasti niin tottahan sitä nyt haluaa fyysisestikin. Toisina kertoina taas olen tiennyt että tuskin tästä mitään syvällisempää tulee, mutta kun on terve mies niin seksi maistuu. Joten tuo pihtailu tai ei-pihtailu ei valitettavasti auta yhtään siinä kun yrittää erottaa jyviä akanoista.

Joten parempi naisenkin mennä omien fiilistensä mukaan, jos seksiä tekee mieli niin sitten pannaan eikä ajatella että tämä nyt ratkaisee jotain kosmista kohtaloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hieman ruma ja vähän ylipainoinen nainen, jonka saa huolellisella laittautumisella ihan ookooksi. Mulla ongelmana on, että heti kun suhde menee yöpymis-/saunomistasolle, epäviehättävyyteni paljastuu. Mieheni olenkin napannut hurmaavalla persoonallani =D Olen oikeasti aika hauska ja vähän älytön tyyppi, luulen että se on vedonnut miehiin joiden kanssa olen viimeksi ollut parisuhteessa.

Nykyinen parisuhteeni meinasi kaatua joitakin viikkoja sitten ja auta armias sitä paniikkia kun tajusin, että taas pitäisi alkaa etsiä jotakuta uutta ja näillä spekseillä se nyt vain on aika hemmetin haastavaa. Käänsin kuitenkin kelkkani ja päätin pitää mieheni - otin itse etäisyyttä, aloin harrastaa intohimoisesti rakastamiani asioita (luonto, liikunta), aloin käydä ulkona entistä enemmän ja huomasin myös, että kyllä minäkin tarvittaessa baarista kainalon itselleni yhdeksi yöksi löytäisin. Meni ehkä viikko, kun mieheni alkoikin tarrautua MINUUN. Luulenpa siis, että miehiin vetoavat itsevarmat, itsenäiset, hauskat ja tasapainoiset naiset! Jätin silloin siis kaikki ”tässä suhteessa minua ahdistaa tämä ja se, millä tasolla suhteemme sinun mielestäsi on” -lätinät pois ja johan alkoi miestä taas kiinnostaa. Vinkkinä siis sinkuille: älä anna sinkkuahdistuksen näkyä vaan esitä itsevarmaa, coolia, menevää ja sellaista, joka kyllä pärjää ilman muita. Se tuntuu vetoavan putkiaivoihin =D

Ylipäätään ei kannata ripustautua ja ruikuttaa. Elää sitä omaa elämäänsä ja mikäli tätä toista kiinnostaa kiva juttu, muuten tos on ovi sopii häipyä. Monet naiset ryhtyy heti muuttumaan toisenlaiseksi miellyttääkseen miestä. Yleensä kannattaa olla oma itsensä ja jos ei natsaa niin ei väkisin.

Minun kokemukseni perusteella nainen ei ala muuttaa itseään, vaan miestä ja sitten tulee ero jos mies ei siihen taivu. Vai onkohan tässäkin joku alfaefekti, että jos olet kunnon röyhkeä öyhöttäjä niin nainen on sulaa vahaa käsissäsi ja pyrkii miellyttämään, mutta jos annat naiselle yhtään tilaa ja sananvaltaa, niin se on miehessä heikkouden merkki ja tällaista miestä aletaan sitten muuttamaan ja lopulta jätetään.

No, jälkimmäisessä esimerkissähän nainen on se "öyhöttävä alfa" jos nyt tuollaisia termejä on pakko käyttää.