Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kun ei pysty eroamaan rahan takia!
Hukassa
14.03.2020 |
Onko kukaan muu huonossa suhteessa vain sen takia, että ei yksinkertaisesti pysty eroamaan taloudellisista syistä ? Kauhea tilanne. Meidän parisuhde voi huonosti . Mies on muuttunut. On vain sohvalla puhelimen kanssa. Ei osallistu mihinkään eikä huomioi minua ja lapsia. Aina kiukkuinen jos kutsun meille kylään ystäviä tai sukulaisia. Sillonkin on niin epäsosiaalinen ja epäkohtelias.
On onnellinen vain omien kavereiden tai työkavereiden kanssa. Heitä arvostaa ja heidän kanssaan viihtyy.
Olen niin surullinen ja hukassa! Mies puhunut erosta. Ei ilmeisesti välitä minusta enää. Ei halua viettää minun kanssa aikaa. Hän ei kysele minun kuulumisia.
Rakastan lapsiani niin paljon enkä pysty kuvitella , että heidän pitäisi olla isänsä luona puolet ajasta. Ja luulen, etteivät edes haluaisi.
Eikä minulla ole rahaa! Olen vuorotöissä ja opiskelen . Tienaan vähän ja kaikki rahat menee laskuihin ja elämiseen. Miten ihmeessä pärjäisin taloudellisesti jos eroamme ?
Myös sukulaiset ja ystävät ovat huomanneet miehen epäsosiaalisen käytöksen ja ihmettelevät sitä. Minulla on niin paha olla hänen kanssa. En kestä, kun hän haukkuu ja halveksii minua. Haluaisin vain onnellisen ja turvallisen parisuhteen , jossa minut otetaan huomioon ja minua kunnioitetaan.
Mitä ihmettä minun pitää tehdä??
Miten te muut olette toimineet?
Kommentit (41)
Ottaisin eron. Jos tulot ovat liian pienet, saa tt-tukea sekä asumistukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No erosin. Pohjalta sitä pitää aloittaa mutta pikkuhiljaa suunta ylöspäin.
Ei sitä yhtä elämää kannata tuollaiseen perhe-elämään tuhlata, oikeasti. Vaikka moni niin tekeekin.
Aloin saamaan enemmän rahaa kun erosin ja jäi säästöönkin kun ei tarvinut tuhlailevan ukon kanssa elellä raha ei ole ikinä todellinen syy jäädä paskaan suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen rahan takia liitossa. Olen osa-aika/freelancer ja tulot on pienet ja vaihtelevat, lisäksi meillä on isohko asunto muuttotappiopaikkakunnalla, eikä siitä pääse eroon. Kaikki on viturallaan, äijä on ääliö, lasken vain vuosia että molemmat muksut on käyneet lukion ja muuttaneet omilleen. Sitten muutan minäkin omilleni tavalla tai toisella. Silloin on helpompi muuttaa vaikka mille paikkakunnalle ja nitkuttaa epävarmoilla tuloilla kuin lasten kanssa.
Myönnän . Olin liian lepsu.
Nyt poikien kanssa otan tiukan otteen, ja pojat tykkää!
Rakastan lapsiani, mutta äitinsä antaa kaiken periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka päättää huoltajuudesta? Onko lapsilla mitään sananvaltaa ? Koulu -ja päiväkoti - ikäiset kyseessä
Tämä osui ja upposi. Meillä aikalaillasama tilanne, paitsi että en voi erota juuri lasten takia. En halua enää erota kun perhe on perustettu, ja lapset pieniä, vaan haluan että heillä on isä ja äiti yhdessä. Mies ei ole puhunut erosta, mutta ei kyllä jaksa enää edes esittää että olisi pätkääkään kiinnostunut minusta. Ei halua viettää aikaa kanssani ja on tämän ihan sanonutkin että ei koe tähän tarvetta. Olen siis vain hänelle kiiltokuvaperheen osa, samoin kuin lapset. Mitään oikeaa kiinnostusta perheeseen ei ole. Minä olen kodinhoitaja/lastenhoitaja ja se patja johon tyhjennetään tarpeet. Mitään hellyyttä ei ole, eletään kuin sisko ja veli. Olo on niin typerä kun kuvittelin miehen jotenkin muuttuvan perheen perustamisen jälkeen. Ei tässä muu auta kuin purra hammasta. Kun viimeinen lapsi lähtee kotoa, lähden minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen rahan takia liitossa. Olen osa-aika/freelancer ja tulot on pienet ja vaihtelevat, lisäksi meillä on isohko asunto muuttotappiopaikkakunnalla, eikä siitä pääse eroon. Kaikki on viturallaan, äijä on ääliö, lasken vain vuosia että molemmat muksut on käyneet lukion ja muuttaneet omilleen. Sitten muutan minäkin omilleni tavalla tai toisella. Silloin on helpompi muuttaa vaikka mille paikkakunnalle ja nitkuttaa epävarmoilla tuloilla kuin lasten kanssa.
Eli siis et "viihdy" nykyisessä suhteessasi?
Onko lapset kuitenkin "se" juttu miksi olette enää yhdessä?
On siis muitakin , joilla on sama tilanne? En ole siis asian kanssa yksin. Olen niin vihainen itselleni , kun annan minua kohdella näin. Minkäs teet.. haluan ehdottomasti olla lasten kanssa. En kestä olla heistä erossa ja uskon, että tonne on molemmin puoleinen. Onko kolmen lapsen yh- äidillä mitään mahdollisuutta enää löytää miestä ja onnellista parisuhdetta? Kaipaan niin jotain lähelle , jonka kanssa voisi jutella ja joka kuuntelee minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt LEIDIT juoskaa ja lujaa.. (tämä siis kuvainnollisesti) Eläkää ja tehkää sitä miltä tuntuu!!
PROLEIDIT!
Hmm, raha oikeasti ratkaisee ja vaikuttaa vahvasti ihmisen elämään. Pienituloisena ei olisi mitään saumaa erota miehestä. Säästöjä minulla ei ole, miehellä hyvätuloisena on. Mistään en saisi kerättyä parin kuukauden vuokravakuutta ja työssäkäyvänä en saisi toimeentulotukeakaan puhumattakaan muista tuista. On hienoa ansaita juuri nippa nappa yli tulorajojen. Tässä sitä ollaan niin kauan kuin voitan lotossa, kenossa, eurojackpotissa tai saan perinnön. Mitä tahansa näistä odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin noita odottelen...
Mutta, oikeasti naiset,
TE määrittelette itsenne ja olette vahvoja!
Olkaa TEITÄ!
Aloittaja, kerrot ettei mies huomioi sinua. Oletko ajatellut, että sekin on kaksisuuntainen juttu. Voit kysyä itseltäsi, miten sinä huomioit miestäsi?
On asioita, joita ei tavata, tai haluta sanoa sanoa ääneen. Ei aina olla valmiita ja halukkaita myöntämään edes itselle saati muille. Ei edes silloin kun muut tai ainakin jotkut uskosivat näkevänsä ja tietävänsä toisten parisuhteen oikean laidan ja tilan ja tarjoutuisivat tukemaan ja auttamaan.
Mutta ei. Omaisuus, sitoo ja menetyksen pelko ja mahdollinen häpeä siiä, että kaikki on ollut vain kallista kulissia ja lumeta on liian iso. Sille ei anneta arvoa, että itse ja mahdolliset lapset voivat suhteessa henkisesti mutta mahdollisesti myös fyysisisesti huonosti ja pelossa.
Helppoahan tässä viisastella ja kuvitella, että itse kuulisi järjenäänem ja uskaltaisi luottaa, että joskus on viisainta lähteä ja poistua vaikka ei tietäisi, mihin uusi tie vie. Vain luottaa ja uskoa lujasti siihen, että elämä kyllä kantaa ja vie eteenpäin, vaikka kivuilta ja säryltä tuskin voi välttyä.
Alue: Aihe vapaa
No eihän tuohon voi muuta sanoa kuin... Hali
Itsekkin tuon läpikäyneenä tuen sinua.