Onko teidän parisuhteessanne tämmöistä?
Eli lyhyesti jos miehenne ei vaikka pitäisi makkarasta niin sitten koko makkaraa ei ostettaisiin ollenkaan koska miehenne ei pidä tästä? Vaikka siitä saattaisi pitää lapset tai sinä? Ei auta selittelyt, että minä tai lapset haluttaisiin vaan vastauksena tulee "makkaraa ei osteta ole mieltä mitä tahansa!"
Pieni riita kyllä. Mutta mietin että onko tuommoinen ihan oikein muita kohtaan ja muutenkaan normaalia käytöstä? Yritä sitten vängätä kaupassa miehen kanssa moisesta kun muut tuijottaa typeränä! Kiukuttaa!
Kommentit (30)
Juu kukkakaalia meillä ei käytetä, koska mies vihaa sitä ja sen hajua, harmi vaan että rakastan kukkakaalia (puolisoani toki enemmän). Itse en välitä paprikasta, mutta mies mussuttaa sitä päivittäin 🙄
No mitähän vittua nyt taas? Ihme porukkaa täällä.
No ei ole. Itse en siedä kalaa mutta en tietenkään kiellä miestä ostamasta sitä. Mies ei tykkää monestakaan asiasta mitä minä syön, mutta tetenkin ostan itselleni.
Tuo ei ole normaalia käytöstä.
Jos on totta aloitus, niin miksi ap olet edelleen tuossa tyrannisuhteessa?
No ei ole. Kaikki saa laittaa ostoslistaan toiveensa ja kaupasta sitten tulee sinapit, silli, aurajuustot ja muut yhden suosikit ja toisten inhokit.
Muroja meillä on nykyisin 2 eri sorttia kun muksun ja mun suosikki on toisen inhokki, eikä ole mitään syytä ostaa jotain kolmatta keskinkertaisuutta kaappiin seisomaan.
Oloni on kuin milläkin syntisellä! Ap.
Vierailija kirjoitti:
Jos on totta aloitus, niin miksi ap olet edelleen tuossa tyrannisuhteessa?
Ei ole uskallusta lähteä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Juu kukkakaalia meillä ei käytetä, koska mies vihaa sitä ja sen hajua, harmi vaan että rakastan kukkakaalia (puolisoani toki enemmän). Itse en välitä paprikasta, mutta mies mussuttaa sitä päivittäin 🙄
Siis oikeasti! Mies saa syödä paprikaa ja sinä et saa syödä kukkakaalia? No voi v@#€ sentään!
Opetelkaa pitämään puolenne. Olen itsekin liian mielyttämishaluinen ja tehnyt usein niinkuin muut haluaa, mutta alkanut tietoisesti lopettamaan sen. Opettelua se vaatii, mutta muuten katkeroituu. Jos olisin ap niin olisin kaupassa lätkäissyt makkarat koriin ja sanonut että syö mitä syöt, minä syön tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on totta aloitus, niin miksi ap olet edelleen tuossa tyrannisuhteessa?
Ei ole uskallusta lähteä. Ap.
Ei ole uskallusta koska mietit taloustilannetta, lapsia tms? Ei kai kukaan itseänsä kunnioittava anna puolison määrätä asioista? Ei toinen voi sanoa että "tässä taloudessa ei syödä tonnikalaa, koska minä en syö!" Helvetin itsekästä touhua mieheltäsi. Missä muissa asioissa hän päättää asiat?
Vierailija kirjoitti:
Opetelkaa pitämään puolenne. Olen itsekin liian mielyttämishaluinen ja tehnyt usein niinkuin muut haluaa, mutta alkanut tietoisesti lopettamaan sen. Opettelua se vaatii, mutta muuten katkeroituu. Jos olisin ap niin olisin kaupassa lätkäissyt makkarat koriin ja sanonut että syö mitä syöt, minä syön tätä.
Juu kyllä. Mutta entä sitten kun sinä olet herkempi ja heikompi osapuoli niin miten pistät vastaan kun toinen alkaa karjumaan keskellä kauppaa naama punasena? Että sitä ei osteta niin ei osteta?
Melko keskenkasvuinen "mies" kyllä tuollainen tapaus. Itsellä ei tulisi mieleenkään alkaa jostain ruoasta marisemaan naiselleni tai kellekään muullekaan. Huono itsetunto varmaan jos ei kestä eriäviä mielipiteitä?
Meillä mies on välillä ostanut minulle jotain, mistä ei itse tykkää. Ja minä olen ostanut miehelleni hänen herkkujaan, vaikka en niitä kaikkia itse pysty syömään. Toki tyypillisesti ostamme itse ne omat erikoishekkumme, mitä muu perhe ei syö.
Helppoahan se on niiden herkkujen kanssa, joista toinen ei tykkää. Voi ostaa juuri sen verran kuin haluaa itse syödä.
Isompi ongelma on se, kun ostaa itselleen jotain herkkua, ja sitten kumppani meneekin syömään sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetelkaa pitämään puolenne. Olen itsekin liian mielyttämishaluinen ja tehnyt usein niinkuin muut haluaa, mutta alkanut tietoisesti lopettamaan sen. Opettelua se vaatii, mutta muuten katkeroituu. Jos olisin ap niin olisin kaupassa lätkäissyt makkarat koriin ja sanonut että syö mitä syöt, minä syön tätä.
Juu kyllä. Mutta entä sitten kun sinä olet herkempi ja heikompi osapuoli niin miten pistät vastaan kun toinen alkaa karjumaan keskellä kauppaa naama punasena? Että sitä ei osteta niin ei osteta?
No kävisin ihan yksin omatoimisesti kaupassa ja ostaisin sitä mitä haluaisin. Pakkoko sinne kauppaan on jonkun hermoheikon kanssa ängetä.
Ja juu, kyllä meillä saa syödä just mitä haluaa, itse en tykkää chilistä, mies rakastaa sitä, joten lisää sitten chilisoosit omalle lautaselleen tai tekee itselleen tulisia ruokia ja minä syön sitten jotain muuta.
Ei ole.
Minä inhoan miljoonaa asiaa maailmassa, mutta puolisoni saa pitää vaikka niistä kaikista.
Vierailija kirjoitti:
Juu kukkakaalia meillä ei käytetä, koska mies vihaa sitä ja sen hajua, harmi vaan että rakastan kukkakaalia (puolisoani toki enemmän). Itse en välitä paprikasta, mutta mies mussuttaa sitä päivittäin 🙄
Sano sille ihmisapinalle, että kukkakaali on terveellistä. Onneksi oma mies syö terveellisesti ja osaa kokatakin.
Eikä mikään makkara minua kaada mutta kuitenkin kyllähän tämä nyt pistää miettii, että mitä ihmettä mies meinaa?