Lue keskustelun säännöt.
Ateisti, jos tulisit uskoon niin millainen uskovainen sinusta tulisi?
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hetki oli sellainen että tunsin minusta ulkopuolisen rakkauden. Se tuli itseni ulkopuolelta koska en pystynyt silloin sellaista tuntemaan. Ikäänkuin sisälläni olisi ollut harmaa Tuonela jossa olen umpikujassa , ei ole mitään saatavaa, ei mitään menetettävää. Ja tähän tulee valo.
Ap
Minusta tuollaisissa kokemuksissa ei ole mitään, mikä ei olisi selitettävissä psykologialla, neurologialla jne.
Ap:ta ei kukaan rakasta, sen on ollut pakko keksiä joku joka rakastaa..tai hulluksihan se olisi tullut
Jeesus puhui sinusta kun sanoi ettei sikojen eteen pidä heitellä helmiään.
Ap
Tällainen nimetön keskustelupalsta kerää ilkeilijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matteuksen 7. luvussa annetaan kuvaus siitä ihmissuhteiden verkosta, johon me Jeesuksen seuraajina joudumme. Se voitaisiin esittää seuraavasti:
1. Suhteemme veljiin, joiden silmissä saatamme näyttää lahkolaiselta ja joita meidän on velvollisuus auttaa, ei tuomita (1-5).
2. Suhteemme ihmisiin, joita yllättävästi kutsutaan ”koiriksi” ja ”sioiksi”. He ovat kyllä ihmisiä, mutta ovat luonteeltaan niin eläimellisiä, että meitä kielletään jakamasta evankeliumia heidän kanssaan (6).
3. Suhteemme taivaalliseen Isäämme, jota lähestymme rukouksessa luottaen siihen, että hän antaa meille ainoastaan ”hyviä asioita” (7-11).
4. Suhteemme ihmisiin yleensä: kultaisen säännön tulisi saada ohjata asennoitumistamme ja käyttäytymistämme heitä kohtaan (12).
5. Suhteemme uskonsisariin ja –veljiin, jotka kulkevat kanssamme kaidalla tiellä (13-14).
6. Suhteemme vääriin profeettoihin, jotka meidän on tunnistettava ja joita meidän tulee kavahtaa (15-20).
7. Suhteemme Jeesukseen, meidän Herraamme, jonka opetukset meidän on otettava huomioon ja noudatettava niitä (21-27).”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hetki oli sellainen että tunsin minusta ulkopuolisen rakkauden. Se tuli itseni ulkopuolelta koska en pystynyt silloin sellaista tuntemaan. Ikäänkuin sisälläni olisi ollut harmaa Tuonela jossa olen umpikujassa , ei ole mitään saatavaa, ei mitään menetettävää. Ja tähän tulee valo.
Ap
Minusta tuollaisissa kokemuksissa ei ole mitään, mikä ei olisi selitettävissä psykologialla, neurologialla jne.
Ap:ta ei kukaan rakasta, sen on ollut pakko keksiä joku joka rakastaa..tai hulluksihan se olisi tullut
Jeesus puhui sinusta kun sanoi ettei sikojen eteen pidä heitellä helmiään.
Ap
”Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän kimppuunne ja raatele teitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hetki oli sellainen että tunsin minusta ulkopuolisen rakkauden. Se tuli itseni ulkopuolelta koska en pystynyt silloin sellaista tuntemaan. Ikäänkuin sisälläni olisi ollut harmaa Tuonela jossa olen umpikujassa , ei ole mitään saatavaa, ei mitään menetettävää. Ja tähän tulee valo.
Ap
Minusta tuollaisissa kokemuksissa ei ole mitään, mikä ei olisi selitettävissä psykologialla, neurologialla jne.
Ap:ta ei kukaan rakasta, sen on ollut pakko keksiä joku joka rakastaa..tai hulluksihan se olisi tullut
Jeesus puhui sinusta kun sanoi ettei sikojen eteen pidä heitellä helmiään.
Ap
Mitä pyhän heittäminen kulkukoirille ja helmien heittäminen sioille tarkoittaa? Selityksinä on nähty muun muassa:
Alkukirkko vetosi tähän sanaan sulkiessaan kastamattomat pois ehtoolliselta (Didakhe 9:5)
Tässä puhutaan ihmisistä, jotka tietoisesti torjuvat evankeliumin.
”Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän kimppuunne ja raatele teitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hetki oli sellainen että tunsin minusta ulkopuolisen rakkauden. Se tuli itseni ulkopuolelta koska en pystynyt silloin sellaista tuntemaan. Ikäänkuin sisälläni olisi ollut harmaa Tuonela jossa olen umpikujassa , ei ole mitään saatavaa, ei mitään menetettävää. Ja tähän tulee valo.
Ap
Minusta tuollaisissa kokemuksissa ei ole mitään, mikä ei olisi selitettävissä psykologialla, neurologialla jne.
Ap:ta ei kukaan rakasta, sen on ollut pakko keksiä joku joka rakastaa..tai hulluksihan se olisi tullut
Jeesus puhui sinusta kun sanoi ettei sikojen eteen pidä heitellä helmiään.
Ap
Mitä pyhän heittäminen kulkukoirille ja helmien heittäminen sioille tarkoittaa? Selityksinä on nähty muun muassa:
Alkukirkko vetosi tähän sanaan sulkiessaan kastamattomat pois ehtoolliselta (Didakhe 9:5)
Tässä puhutaan ihmisistä, jotka tietoisesti torjuvat evankeliumin.
”Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän kimppuunne ja raatele teitä.
Yksikään pappi ei heittäisi pyhäkön lihaa alttarilta koirille. Vain hullu antaisi helmiä sioille. (Meillä on kuitenkin käsky viedä evankeliumi kaikille.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku pilkkaa ja halventaa Raamatun sanomaa, sellaiselle on turhaa yrittää siitä puhuakaan. Se on vaan "helmiä sioille". Raamatun hyvä uutinen on tarkoitettu kaikille ihmisille, mutta siitä on myös oikeus kieltäytyä. Sellaisille sitä on turhaa tuputtaa.
Minusta se tarkoittaa juuri sitä, että ei kannata alkaa hengellisiä totuuksia tai hengellistä sisäistä elämäänsä alkaa avaamaan pilkkaajille ja kiinnostumattomille. Monihan ajattelee, että pitäisi evankelioida kaikkia, yrittää pelastaa kaikki, kertomalla uskostaan, jopa väittelemällä ei-uskovien kanssa erilaisista uskoon liittyvistä asioista. Mutta Raamattu siis tuossa sanoo, että ei kannata, siinä tulee vaan pilkatuksi niin itse usko kuin sanan julistajakin, eikä mitään hyötyä tule myöskään pilkkaajalle (hän ei todellakaan käänny uskoon jos pitää koko juttua naurettavana).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi niin, että joskus 15 kesäsenä rukoilin Jumalaa. “Jos olet olemassa niin anna minun uskoa sinuun” Tein tämän tosissani en läpällä.
23 vuotiaana halusin jostain syystä alkaa lukea Raamattua vähän niinkuin yleissivistyksen vuoksi.
Mitä enemmän luin ja kuuntelin saarnoja, sitä enemmän kaikki selkeni. Ymmärrän nyt paljon paremmin elämää ja miksi asiat ovat niinkuin ovat.
Suurimpia syitä miksi uskon Jeesukseen ovat Raamatusta löytyvät historialliset faktat ja käsittämätön rauhan tunne sisälläni.
Tuo Raamatunkohta on kielikuva. Helmi on jotain, mikä on sinulle aarre. Tämmöiset Ankeuttajat vähättelevät aarteen arvoa, polkevat sen likaan ja pahimmillaan saavat sinut epäilemään itseäsi ja sitä, mitä pidät tärkeänä. Sen takia jotkut asiat kannattaa pitää itsellään, turha niitä on levittää moisten haaskalintujen revittäväksi ja leviteltäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hetki oli sellainen että tunsin minusta ulkopuolisen rakkauden. Se tuli itseni ulkopuolelta koska en pystynyt silloin sellaista tuntemaan. Ikäänkuin sisälläni olisi ollut harmaa Tuonela jossa olen umpikujassa , ei ole mitään saatavaa, ei mitään menetettävää. Ja tähän tulee valo.
Ap
Minusta tuollaisissa kokemuksissa ei ole mitään, mikä ei olisi selitettävissä psykologialla, neurologialla jne.
Ap:ta ei kukaan rakasta, sen on ollut pakko keksiä joku joka rakastaa..tai hulluksihan se olisi tullut
Miksi olet ilkeä? Häpeä!
sinä kyseenalaistat ap:n uskoontulon? Häpeä
Minusta tuollaisissa kokemuksissa ei ole mitään, mikä ei olisi selitettävissä psykologialla, neurologialla jne.
En kyseenalaista kenenkään uskoontuloa.
Ap on tullut uskoon, se lienee tosiasia.
En ole ollut Ap:lle ilkeä, toisin kuin moni tässä ketjussa.
Kehotin ilkeilijää häpeämään.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hetki oli sellainen että tunsin minusta ulkopuolisen rakkauden. Se tuli itseni ulkopuolelta koska en pystynyt silloin sellaista tuntemaan. Ikäänkuin sisälläni olisi ollut harmaa Tuonela jossa olen umpikujassa , ei ole mitään saatavaa, ei mitään menetettävää. Ja tähän tulee valo.
Ap
Minusta tuollaisissa kokemuksissa ei ole mitään, mikä ei olisi selitettävissä psykologialla, neurologialla jne.
Ap:ta ei kukaan rakasta, sen on ollut pakko keksiä joku joka rakastaa..tai hulluksihan se olisi tullut
Jeesus puhui sinusta kun sanoi ettei sikojen eteen pidä heitellä helmiään.
Ap
Tällainen nimetön keskustelupalsta kerää ilkeilijöitä.
ja TEKOPYHIÄ:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hetki oli sellainen että tunsin minusta ulkopuolisen rakkauden. Se tuli itseni ulkopuolelta koska en pystynyt silloin sellaista tuntemaan. Ikäänkuin sisälläni olisi ollut harmaa Tuonela jossa olen umpikujassa , ei ole mitään saatavaa, ei mitään menetettävää. Ja tähän tulee valo.
Ap
Minusta tuollaisissa kokemuksissa ei ole mitään, mikä ei olisi selitettävissä psykologialla, neurologialla jne.
Ap:ta ei kukaan rakasta, sen on ollut pakko keksiä joku joka rakastaa..tai hulluksihan se olisi tullut
Miksi olet ilkeä? Häpeä!
sinä kyseenalaistat ap:n uskoontulon? Häpeä
Minusta tuollaisissa kokemuksissa ei ole mitään, mikä ei olisi selitettävissä psykologialla, neurologialla jne.
En kyseenalaista kenenkään uskoontuloa.
Ap on tullut uskoon, se lienee tosiasia.En ole ollut Ap:lle ilkeä, toisin kuin moni tässä ketjussa.
Kehotin ilkeilijää häpeämään.
Mitä tarkoitit..selitetään psykologialla? ap
Olisin varmaan aika sekopäinen uskova, koska höyrähtäisin vain jonkun aivovaurion seurauksena. Kyllä minulla on ollut yliluonnollisia kokemuksia, joita uskoon kallellaan oleva varmaan pitäisi Jeesuksena tai vastaavana ja kääntyisi siihen uskoon, joka lähimpänä on. Itse suhtaudun niihin neutraalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hetki oli sellainen että tunsin minusta ulkopuolisen rakkauden. Se tuli itseni ulkopuolelta koska en pystynyt silloin sellaista tuntemaan. Ikäänkuin sisälläni olisi ollut harmaa Tuonela jossa olen umpikujassa , ei ole mitään saatavaa, ei mitään menetettävää. Ja tähän tulee valo.
Ap
Minusta tuollaisissa kokemuksissa ei ole mitään, mikä ei olisi selitettävissä psykologialla, neurologialla jne.
Ap:ta ei kukaan rakasta, sen on ollut pakko keksiä joku joka rakastaa..tai hulluksihan se olisi tullut
Miksi olet ilkeä? Häpeä!
sinä kyseenalaistat ap:n uskoontulon? Häpeä
Minusta tuollaisissa kokemuksissa ei ole mitään, mikä ei olisi selitettävissä psykologialla, neurologialla jne.
En kyseenalaista kenenkään uskoontuloa.
Ap on tullut uskoon, se lienee tosiasia.En ole ollut Ap:lle ilkeä, toisin kuin moni tässä ketjussa.
Kehotin ilkeilijää häpeämään.
Mitä tarkoitit..selitetään psykologialla? ap
Psykologia selittää ihmisen käyttäytymistä, tunnereaktioita jne.
Ja sellaisestahan on kysymys, kun "kokee Jeesuksen/Jumalan läsnäolon".
Esim. elämässään umpikujaan ajautunut ja itsensä arvottomaksi tunteva ihminen, saapuu uskonnollisen yhteisön kokoukseen, jossa hänet hyväksytään ja otetaan ystävällisesti vastaan, sitten aletaan laulamaan ylistyslauluja....
Ei mielestäni tarvitse olla mikään kummoinen psykologian tuntija, että ymmärtää tuollaisen tilanteen voivan aiheuttaa dramaattisen tunnereaktion.
tulin uskoon ja uskon, että elämme tietokonesimulaatiossa.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan tarkoitan että käytännössä sinä saisit kokemuksen Jeesuksen olemassaolosta. Mitä tämän jälkeen tapahtuisi? Tulisiko sinusta samanlainen joita dissaat vai yrittäisitkö toimia eri tavoin ja jos, niin miten?
Ap
Niin, kriittinen ja skeptinen henkilö ei usko omiinkaan subjektiivisiin kokemuksiin, tiedostaa myös oman irrationaalisen puolensa.
Monen ateistin lapsenusko on häipynyt asioiden kriittisen tarkastelun kautta.
Vaikea sanoa, millainen uskovainen minusta tulisi, jos uskoon hurahtaìsin.
Mihin itse sitten luotat?Jos et omiin silmiisi?
Ap
Jos taikuri vetää silmiesi edessä kanin hatusta tai sahaa avustajansa kahtia niin uskotko että niin kävi oikeasti koska se näytti siltä sinun silmiesi mukaan?
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hetki oli sellainen että tunsin minusta ulkopuolisen rakkauden. Se tuli itseni ulkopuolelta koska en pystynyt silloin sellaista tuntemaan. Ikäänkuin sisälläni olisi ollut harmaa Tuonela jossa olen umpikujassa , ei ole mitään saatavaa, ei mitään menetettävää. Ja tähän tulee valo.
Ap
Minusta tuollaisissa kokemuksissa ei ole mitään, mikä ei olisi selitettävissä psykologialla, neurologialla jne.
Ap:ta ei kukaan rakasta, sen on ollut pakko keksiä joku joka rakastaa..tai hulluksihan se olisi tullut
Miksi olet ilkeä? Häpeä!
sinä kyseenalaistat ap:n uskoontulon? Häpeä
Minusta tuollaisissa kokemuksissa ei ole mitään, mikä ei olisi selitettävissä psykologialla, neurologialla jne.
En kyseenalaista kenenkään uskoontuloa.
Ap on tullut uskoon, se lienee tosiasia.En ole ollut Ap:lle ilkeä, toisin kuin moni tässä ketjussa.
Kehotin ilkeilijää häpeämään.
Mitä tarkoitit..selitetään psykologialla? ap
Psykologia selittää ihmisen käyttäytymistä, tunnereaktioita jne.
Ja sellaisestahan on kysymys, kun "kokee Jeesuksen/Jumalan läsnäolon".
Esim. elämässään umpikujaan ajautunut ja itsensä arvottomaksi tunteva ihminen, saapuu uskonnollisen yhteisön kokoukseen, jossa hänet hyväksytään ja otetaan ystävällisesti vastaan, sitten aletaan laulamaan ylistyslauluja....
Ei mielestäni tarvitse olla mikään kummoinen psykologian tuntija, että ymmärtää tuollaisen tilanteen voivan aiheuttaa dramaattisen tunnereaktion.
Ei ollut oikea ap tämä.. tiedän kyllä mitä psykologia ja psykologinen ilmiö on. En vaan jaksa jokaista trollia alkaa erikseen korjaamaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hetki oli sellainen että tunsin minusta ulkopuolisen rakkauden. Se tuli itseni ulkopuolelta koska en pystynyt silloin sellaista tuntemaan. Ikäänkuin sisälläni olisi ollut harmaa Tuonela jossa olen umpikujassa , ei ole mitään saatavaa, ei mitään menetettävää. Ja tähän tulee valo.
Ap
Minusta tuollaisissa kokemuksissa ei ole mitään, mikä ei olisi selitettävissä psykologialla, neurologialla jne.
Ap:ta ei kukaan rakasta, sen on ollut pakko keksiä joku joka rakastaa..tai hulluksihan se olisi tullut
Miksi olet ilkeä? Häpeä!
sinä kyseenalaistat ap:n uskoontulon? Häpeä
Minusta tuollaisissa kokemuksissa ei ole mitään, mikä ei olisi selitettävissä psykologialla, neurologialla jne.
En kyseenalaista kenenkään uskoontuloa.
Ap on tullut uskoon, se lienee tosiasia.En ole ollut Ap:lle ilkeä, toisin kuin moni tässä ketjussa.
Kehotin ilkeilijää häpeämään.
Mitä tarkoitit..selitetään psykologialla? ap
Psykologia selittää ihmisen käyttäytymistä, tunnereaktioita jne.
Ja sellaisestahan on kysymys, kun "kokee Jeesuksen/Jumalan läsnäolon".
Esim. elämässään umpikujaan ajautunut ja itsensä arvottomaksi tunteva ihminen, saapuu uskonnollisen yhteisön kokoukseen, jossa hänet hyväksytään ja otetaan ystävällisesti vastaan, sitten aletaan laulamaan ylistyslauluja....
Ei mielestäni tarvitse olla mikään kummoinen psykologian tuntija, että ymmärtää tuollaisen tilanteen voivan aiheuttaa dramaattisen tunnereaktion.
Ei ollut oikea ap tämä.. tiedän kyllä mitä psykologia ja psykologinen ilmiö on. En vaan jaksa jokaista trollia alkaa erikseen korjaamaan.
Ap
Hengellinen on eri asia ja sellaisen joka ei tiedä, mielestä varmaankin vaikuttavat samalta asialta. Joissain lahkoissa varmaan käytetäänkin psykologisia keinoja tehostamaan viestiä.
Ap
Kerronpa erään (tosi)tarinan:
Eräs ystäväni oli kuormittavan elämäntilanteen seurauksena ajautunut itsemurhan partaalle.
Hän päätyi yritykseen varsin huonoin valmisteluin ja yritys epäonnistui.
Havaitessaan olevansa edelleen hengissä, hän tunsi valtavan rauhan ja rakkauden tunteen.
Henkilö tulkitsi tämän Jumalan läsnäoloksi.
Henkilö oli jossain määrin uskonnollinen, ja tämä tapaus vahvisti hänen uskoaan.
Minun taas on helppo nähdä asia toisin.
Sekavassa mielentilassa oksaan solmittu naru irtosi.
Tuollaisessa tilanteessa takuulla hormonit ja välittäjäaineet aiheuttavat hyvinkin extreemejä tuntemuksia.
Se oli ystävälleni voimakas kokemus, mutta ei ole minulle minkäänlainen todiste yliluonnollisesta.
Onko rikkan arabin elämä ja onni Jumalan lahjaa?
aika mielen kiintoista..kerro miksi?