Lue keskustelun säännöt.
Ateisti, jos tulisit uskoon niin millainen uskovainen sinusta tulisi?
Kommentit (129)
Olisin varmaan sellainen uskovainen, jota nimiteltäisiin hihhuliksi. Yrittäisin ylipuhua muitakin uskomaan ja ahdistuisin siitä, miten muut eivät näe samaa "totuutta" kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ap raukka olet ihan yksin..ja vielä pitää venaa VUOSIA että pääsee JESSEN luo..
voi voi voi..ei toista ihmistä..vain ulkopuolinen valo
No ainakin minulla on vertaistukea sitten, hänhän oli pilkan kohde myös.
Ap
Buddhalaisuus on kiinnostavin elämänfilosofia muuten mutta alkoholista en kokonaan luopuisi.
Assburger kirjoitti:
Kerronpa erään (tosi)tarinan:
Eräs ystäväni oli kuormittavan elämäntilanteen seurauksena ajautunut itsemurhan partaalle.
Hän päätyi yritykseen varsin huonoin valmisteluin ja yritys epäonnistui.Havaitessaan olevansa edelleen hengissä, hän tunsi valtavan rauhan ja rakkauden tunteen.
Henkilö tulkitsi tämän Jumalan läsnäoloksi.Henkilö oli jossain määrin uskonnollinen, ja tämä tapaus vahvisti hänen uskoaan.
Minun taas on helppo nähdä asia toisin.
Sekavassa mielentilassa oksaan solmittu naru irtosi.Tuollaisessa tilanteessa takuulla hormonit ja välittäjäaineet aiheuttavat hyvinkin extreemejä tuntemuksia.
Se oli ystävälleni voimakas kokemus, mutta ei ole minulle minkäänlainen todiste yliluonnollisesta.
Pilkkaat ystäväsi uskoontuloa!
Etkö osaa lopettaa ajoissa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hetki oli sellainen että tunsin minusta ulkopuolisen rakkauden. Se tuli itseni ulkopuolelta koska en pystynyt silloin sellaista tuntemaan. Ikäänkuin sisälläni olisi ollut harmaa Tuonela jossa olen umpikujassa , ei ole mitään saatavaa, ei mitään menetettävää. Ja tähän tulee valo.
Ap
Minusta tuollaisissa kokemuksissa ei ole mitään, mikä ei olisi selitettävissä psykologialla, neurologialla jne.
Ap:ta ei kukaan rakasta, sen on ollut pakko keksiä joku joka rakastaa..tai hulluksihan se olisi tullut
Miksi olet ilkeä? Häpeä!
sinä kyseenalaistat ap:n uskoontulon? Häpeä
Minusta tuollaisissa kokemuksissa ei ole mitään, mikä ei olisi selitettävissä psykologialla, neurologialla jne.
En kyseenalaista kenenkään uskoontuloa.
Ap on tullut uskoon, se lienee tosiasia.En ole ollut Ap:lle ilkeä, toisin kuin moni tässä ketjussa.
Kehotin ilkeilijää häpeämään.
Mitä tarkoitit..selitetään psykologialla? ap
Psykologia selittää ihmisen käyttäytymistä, tunnereaktioita jne.
Ja sellaisestahan on kysymys, kun "kokee Jeesuksen/Jumalan läsnäolon".
Esim. elämässään umpikujaan ajautunut ja itsensä arvottomaksi tunteva ihminen, saapuu uskonnollisen yhteisön kokoukseen, jossa hänet hyväksytään ja otetaan ystävällisesti vastaan, sitten aletaan laulamaan ylistyslauluja....
Ei mielestäni tarvitse olla mikään kummoinen psykologian tuntija, että ymmärtää tuollaisen tilanteen voivan aiheuttaa dramaattisen tunnereaktion.
Ei ollut oikea ap tämä.. tiedän kyllä mitä psykologia ja psykologinen ilmiö on. En vaan jaksa jokaista trollia alkaa erikseen korjaamaan.
Ap
Hengellinen on eri asia ja sellaisen joka ei tiedä, mielestä varmaankin vaikuttavat samalta asialta. Joissain lahkoissa varmaan käytetäänkin psykologisia keinoja tehostamaan viestiä.
Ap
Psykologisia tekijöitä voivat olla vaikka kynttilät, taide, "samanmielisyys", suitsukkeet jossain, siis hengellisissä tilaisuuksissa.
Mutta edelleenkin kyse on "vähän" eri asiasta. Joillekin tuntuu olevan helpompi ajatella, ettei Jumalaan uskova ihminen varmaankaan tiedosta tuollaista. Kuin että itse joutuisi sen asian eteen onko olemassa muutakin kuin "syödään ja juodaan, huomenna kuollaan".
Ap
Kyllä ilman uskoa yliluonnolliseen ja tuonpuoleiseen voi tuntea muutakin kuin "syödään, juodaan, huomemna kuollaan".
En tunne, että olisin muuttunut sen vähemmän syvälliseksi ihmiseksi uskoni haihtumisen jälkeen.
Ilta-aurinko syysruskassa tai tähtitaivas herättää samanlaisen haltioitumisen tunteen kuin ennenkin, vaikka Jumala loistaa poissaolollaan.
En ole muuttunut sen tylymmäksi ihmisiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Kerronpa erään (tosi)tarinan:
Eräs ystäväni oli kuormittavan elämäntilanteen seurauksena ajautunut itsemurhan partaalle.
Hän päätyi yritykseen varsin huonoin valmisteluin ja yritys epäonnistui.Havaitessaan olevansa edelleen hengissä, hän tunsi valtavan rauhan ja rakkauden tunteen.
Henkilö tulkitsi tämän Jumalan läsnäoloksi.Henkilö oli jossain määrin uskonnollinen, ja tämä tapaus vahvisti hänen uskoaan.
Minun taas on helppo nähdä asia toisin.
Sekavassa mielentilassa oksaan solmittu naru irtosi.Tuollaisessa tilanteessa takuulla hormonit ja välittäjäaineet aiheuttavat hyvinkin extreemejä tuntemuksia.
Se oli ystävälleni voimakas kokemus, mutta ei ole minulle minkäänlainen todiste yliluonnollisesta.
Pilkkaat ystäväsi uskoontuloa!
Etkö osaa lopettaa ajoissa!
En pilkkaa.
Selitän vain, miksi se ei saa minuun haihtunutta uskoa palaamaan .
Tällaisistahan Ap halusi keskustella.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hetki oli sellainen että tunsin minusta ulkopuolisen rakkauden. Se tuli itseni ulkopuolelta koska en pystynyt silloin sellaista tuntemaan. Ikäänkuin sisälläni olisi ollut harmaa Tuonela jossa olen umpikujassa , ei ole mitään saatavaa, ei mitään menetettävää. Ja tähän tulee valo.
Ap
Minusta tuollaisissa kokemuksissa ei ole mitään, mikä ei olisi selitettävissä psykologialla, neurologialla jne.
Ap:ta ei kukaan rakasta, sen on ollut pakko keksiä joku joka rakastaa..tai hulluksihan se olisi tullut
Miksi olet ilkeä? Häpeä!
sinä kyseenalaistat ap:n uskoontulon? Häpeä
Minusta tuollaisissa kokemuksissa ei ole mitään, mikä ei olisi selitettävissä psykologialla, neurologialla jne.
En kyseenalaista kenenkään uskoontuloa.
Ap on tullut uskoon, se lienee tosiasia.En ole ollut Ap:lle ilkeä, toisin kuin moni tässä ketjussa.
Kehotin ilkeilijää häpeämään.
Mitä tarkoitit..selitetään psykologialla? ap
Psykologia selittää ihmisen käyttäytymistä, tunnereaktioita jne.
Ja sellaisestahan on kysymys, kun "kokee Jeesuksen/Jumalan läsnäolon".
Esim. elämässään umpikujaan ajautunut ja itsensä arvottomaksi tunteva ihminen, saapuu uskonnollisen yhteisön kokoukseen, jossa hänet hyväksytään ja otetaan ystävällisesti vastaan, sitten aletaan laulamaan ylistyslauluja....
Ei mielestäni tarvitse olla mikään kummoinen psykologian tuntija, että ymmärtää tuollaisen tilanteen voivan aiheuttaa dramaattisen tunnereaktion.
Ei ollut oikea ap tämä.. tiedän kyllä mitä psykologia ja psykologinen ilmiö on. En vaan jaksa jokaista trollia alkaa erikseen korjaamaan.
Ap
Hengellinen on eri asia ja sellaisen joka ei tiedä, mielestä varmaankin vaikuttavat samalta asialta. Joissain lahkoissa varmaan käytetäänkin psykologisia keinoja tehostamaan viestiä.
Ap
Psykologisia tekijöitä voivat olla vaikka kynttilät, taide, "samanmielisyys", suitsukkeet jossain, siis hengellisissä tilaisuuksissa.
Mutta edelleenkin kyse on "vähän" eri asiasta. Joillekin tuntuu olevan helpompi ajatella, ettei Jumalaan uskova ihminen varmaankaan tiedosta tuollaista. Kuin että itse joutuisi sen asian eteen onko olemassa muutakin kuin "syödään ja juodaan, huomenna kuollaan".
Ap
Kyllä ilman uskoa yliluonnolliseen ja tuonpuoleiseen voi tuntea muutakin kuin "syödään, juodaan, huomemna kuollaan".
En tunne, että olisin muuttunut sen vähemmän syvälliseksi ihmiseksi uskoni haihtumisen jälkeen.
Ilta-aurinko syysruskassa tai tähtitaivas herättää samanlaisen haltioitumisen tunteen kuin ennenkin, vaikka Jumala loistaa poissaolollaan.
En ole muuttunut sen tylymmäksi ihmisiä kohtaan.
No ilmaisin asian nyt noin, kyllä voisin keskustella enemmänkin elämän merkityksistä ja pidän syvällisestä keskustelusta myös enkä ole väittänyt että esim. sinä olisit kykenemätön sellaiseen. Eri asia vaan haluanko, täällä on "siat" tallomassa helmiä ja repimässä ihmistä jos asioita alkaa avaamaan. Kuten tässä keskustelussa kävi. Saivat pienen "herkkupalan" josta riitti vähäksi aikaa ilkeiltävää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tule uskovaista. Kuuntelen joka maanantai-ilta Järviradion hengellisen ohjelman vahvistaakseni käsitystäni uskovaisten omituisuudesta. Jeesus on muka sovittanut syöpäkuolemien kärsimyksetkin ristinkuolemallaan - kiss my ass...
Jesse oli kova poika sovittamaan. Sovitteli kaikenlaista, mistä ei tultu kuulemaan vielä pariin tuhanteen vuoteen. Varmaan se nettipornorunkkareitten syntiset vemputuksetkin sovitteli jo hyvissä ajoin etukynteen.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hetki oli sellainen että tunsin minusta ulkopuolisen rakkauden. Se tuli itseni ulkopuolelta koska en pystynyt silloin sellaista tuntemaan. Ikäänkuin sisälläni olisi ollut harmaa Tuonela jossa olen umpikujassa , ei ole mitään saatavaa, ei mitään menetettävää. Ja tähän tulee valo.
Ap
Minusta tuollaisissa kokemuksissa ei ole mitään, mikä ei olisi selitettävissä psykologialla, neurologialla jne.
Ap:ta ei kukaan rakasta, sen on ollut pakko keksiä joku joka rakastaa..tai hulluksihan se olisi tullut
Miksi olet ilkeä? Häpeä!
sinä kyseenalaistat ap:n uskoontulon? Häpeä
Minusta tuollaisissa kokemuksissa ei ole mitään, mikä ei olisi selitettävissä psykologialla, neurologialla jne.
En kyseenalaista kenenkään uskoontuloa.
Ap on tullut uskoon, se lienee tosiasia.En ole ollut Ap:lle ilkeä, toisin kuin moni tässä ketjussa.
Kehotin ilkeilijää häpeämään.
Mitä tarkoitit..selitetään psykologialla? ap
Psykologia selittää ihmisen käyttäytymistä, tunnereaktioita jne.
Ja sellaisestahan on kysymys, kun "kokee Jeesuksen/Jumalan läsnäolon".
Esim. elämässään umpikujaan ajautunut ja itsensä arvottomaksi tunteva ihminen, saapuu uskonnollisen yhteisön kokoukseen, jossa hänet hyväksytään ja otetaan ystävällisesti vastaan, sitten aletaan laulamaan ylistyslauluja....
Ei mielestäni tarvitse olla mikään kummoinen psykologian tuntija, että ymmärtää tuollaisen tilanteen voivan aiheuttaa dramaattisen tunnereaktion.
Ei ollut oikea ap tämä.. tiedän kyllä mitä psykologia ja psykologinen ilmiö on. En vaan jaksa jokaista trollia alkaa erikseen korjaamaan.
Ap
Hengellinen on eri asia ja sellaisen joka ei tiedä, mielestä varmaankin vaikuttavat samalta asialta. Joissain lahkoissa varmaan käytetäänkin psykologisia keinoja tehostamaan viestiä.
Ap
Psykologisia tekijöitä voivat olla vaikka kynttilät, taide, "samanmielisyys", suitsukkeet jossain, siis hengellisissä tilaisuuksissa.
Mutta edelleenkin kyse on "vähän" eri asiasta. Joillekin tuntuu olevan helpompi ajatella, ettei Jumalaan uskova ihminen varmaankaan tiedosta tuollaista. Kuin että itse joutuisi sen asian eteen onko olemassa muutakin kuin "syödään ja juodaan, huomenna kuollaan".
Ap
Kyllä ilman uskoa yliluonnolliseen ja tuonpuoleiseen voi tuntea muutakin kuin "syödään, juodaan, huomemna kuollaan".
En tunne, että olisin muuttunut sen vähemmän syvälliseksi ihmiseksi uskoni haihtumisen jälkeen.
Ilta-aurinko syysruskassa tai tähtitaivas herättää samanlaisen haltioitumisen tunteen kuin ennenkin, vaikka Jumala loistaa poissaolollaan.
En ole muuttunut sen tylymmäksi ihmisiä kohtaan.
No ilmaisin asian nyt noin, kyllä voisin keskustella enemmänkin elämän merkityksistä ja pidän syvällisestä keskustelusta myös enkä ole väittänyt että esim. sinä olisit kykenemätön sellaiseen. Eri asia vaan haluanko, täällä on "siat" tallomassa helmiä ja repimässä ihmistä jos asioita alkaa avaamaan. Kuten tässä keskustelussa kävi. Saivat pienen "herkkupalan" josta riitti vähäksi aikaa ilkeiltävää.
Ap
Jep, taitaa olla aika poistua takavasemmalle.
Keskustelu aiheesta ei onnistu tällaisella alustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan tarkoitan että käytännössä sinä saisit kokemuksen Jeesuksen olemassaolosta. Mitä tämän jälkeen tapahtuisi? Tulisiko sinusta samanlainen joita dissaat vai yrittäisitkö toimia eri tavoin ja jos, niin miten?
Ap
Niin, kriittinen ja skeptinen henkilö ei usko omiinkaan subjektiivisiin kokemuksiin, tiedostaa myös oman irrationaalisen puolensa.
Monen ateistin lapsenusko on häipynyt asioiden kriittisen tarkastelun kautta.
Vaikea sanoa, millainen uskovainen minusta tulisi, jos uskoon hurahtaìsin.
Mihin itse sitten luotat?Jos et omiin silmiisi?
Ap
Silmiini?
No, arkisissa tilanteissa aisteihini toki luotan.
Mutta jos kokee jotain kiistanalaista, on toki syytä epäillä myös omia havaintojaan.
Jos näkisin Jeesuksen kävelevän tilustiellä minua vastaan ja sitten haihtuvan, en todellakaan luottaidi dilmiini/aivoihini, vaan olettaisin niiden reistailevan jostain syystä.
Vähemmänkin dramaattisissa tilanteissa aistit hämäävät.
Varsinkin, jos on kyse itselleen vieraista asioista.
Hyvänä esimerkkinä ovat taivaan ilmiöt.
Tähtiharrastajana tunnen aika hyvin taivaan ilmiöitä, mutta samoille ilmiöille ovat äkkinäiset havaitsijat tarjoamassa yliluonnollisia tai avaruusmuukalaisiin liittyviä selityksiä.Mainio esimerkki on myös poikkeuksellisen komea haloilmiö, jota alan harrastajat innoissaan kuvasivat muutama vuosi sitten.
Sama optinen ilmiö tulkittiin uskovaisen bussiseurueen toimesta enkeliksi.
Vaikea kuvitella että kukaan tietämäni uskova tulkitsisi haloilmiön enkeliksi.. Raamattu sanoo enkelien olevan "ihmisiä palvelevia henkiä". Sellaisia tarinoita olen kuullut että ihminen on ollut jossain läheltä piti-tilanteessa ja sanoo tulleensa vedetyksi siitä pois jonkun ei-luonnollisen voiman vaikutuksesta.
Ap
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi hetki oli sellainen että tunsin minusta ulkopuolisen rakkauden. Se tuli itseni ulkopuolelta koska en pystynyt silloin sellaista tuntemaan. Ikäänkuin sisälläni olisi ollut harmaa Tuonela jossa olen umpikujassa , ei ole mitään saatavaa, ei mitään menetettävää. Ja tähän tulee valo.
Ap
Minusta tuollaisissa kokemuksissa ei ole mitään, mikä ei olisi selitettävissä psykologialla, neurologialla jne.
Ap:ta ei kukaan rakasta, sen on ollut pakko keksiä joku joka rakastaa..tai hulluksihan se olisi tullut
Miksi olet ilkeä? Häpeä!
sinä kyseenalaistat ap:n uskoontulon? Häpeä
Minusta tuollaisissa kokemuksissa ei ole mitään, mikä ei olisi selitettävissä psykologialla, neurologialla jne.
En kyseenalaista kenenkään uskoontuloa.
Ap on tullut uskoon, se lienee tosiasia.En ole ollut Ap:lle ilkeä, toisin kuin moni tässä ketjussa.
Kehotin ilkeilijää häpeämään.
Mitä tarkoitit..selitetään psykologialla? ap
Psykologia selittää ihmisen käyttäytymistä, tunnereaktioita jne.
Ja sellaisestahan on kysymys, kun "kokee Jeesuksen/Jumalan läsnäolon".
Esim. elämässään umpikujaan ajautunut ja itsensä arvottomaksi tunteva ihminen, saapuu uskonnollisen yhteisön kokoukseen, jossa hänet hyväksytään ja otetaan ystävällisesti vastaan, sitten aletaan laulamaan ylistyslauluja....
Ei mielestäni tarvitse olla mikään kummoinen psykologian tuntija, että ymmärtää tuollaisen tilanteen voivan aiheuttaa dramaattisen tunnereaktion.
Ei ollut oikea ap tämä.. tiedän kyllä mitä psykologia ja psykologinen ilmiö on. En vaan jaksa jokaista trollia alkaa erikseen korjaamaan.
Ap
Hengellinen on eri asia ja sellaisen joka ei tiedä, mielestä varmaankin vaikuttavat samalta asialta. Joissain lahkoissa varmaan käytetäänkin psykologisia keinoja tehostamaan viestiä.
Ap
Psykologisia tekijöitä voivat olla vaikka kynttilät, taide, "samanmielisyys", suitsukkeet jossain, siis hengellisissä tilaisuuksissa.
Mutta edelleenkin kyse on "vähän" eri asiasta. Joillekin tuntuu olevan helpompi ajatella, ettei Jumalaan uskova ihminen varmaankaan tiedosta tuollaista. Kuin että itse joutuisi sen asian eteen onko olemassa muutakin kuin "syödään ja juodaan, huomenna kuollaan".
Ap
Kyllä ilman uskoa yliluonnolliseen ja tuonpuoleiseen voi tuntea muutakin kuin "syödään, juodaan, huomemna kuollaan".
En tunne, että olisin muuttunut sen vähemmän syvälliseksi ihmiseksi uskoni haihtumisen jälkeen.
Ilta-aurinko syysruskassa tai tähtitaivas herättää samanlaisen haltioitumisen tunteen kuin ennenkin, vaikka Jumala loistaa poissaolollaan.
En ole muuttunut sen tylymmäksi ihmisiä kohtaan.
No ilmaisin asian nyt noin, kyllä voisin keskustella enemmänkin elämän merkityksistä ja pidän syvällisestä keskustelusta myös enkä ole väittänyt että esim. sinä olisit kykenemätön sellaiseen. Eri asia vaan haluanko, täällä on "siat" tallomassa helmiä ja repimässä ihmistä jos asioita alkaa avaamaan. Kuten tässä keskustelussa kävi. Saivat pienen "herkkupalan" josta riitti vähäksi aikaa ilkeiltävää.
Ap
Jep, taitaa olla aika poistua takavasemmalle.
Keskustelu aiheesta ei onnistu tällaisella alustalla.
Kiitos sinulle kuitenkin, ilahduttavaa että joku tykkää keskustella asiallisesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan tarkoitan että käytännössä sinä saisit kokemuksen Jeesuksen olemassaolosta. Mitä tämän jälkeen tapahtuisi? Tulisiko sinusta samanlainen joita dissaat vai yrittäisitkö toimia eri tavoin ja jos, niin miten?
Ap
Niin, kriittinen ja skeptinen henkilö ei usko omiinkaan subjektiivisiin kokemuksiin, tiedostaa myös oman irrationaalisen puolensa.
Monen ateistin lapsenusko on häipynyt asioiden kriittisen tarkastelun kautta.
Vaikea sanoa, millainen uskovainen minusta tulisi, jos uskoon hurahtaìsin.
Mihin itse sitten luotat?Jos et omiin silmiisi?
Ap
Silmiini?
No, arkisissa tilanteissa aisteihini toki luotan.
Mutta jos kokee jotain kiistanalaista, on toki syytä epäillä myös omia havaintojaan.
Jos näkisin Jeesuksen kävelevän tilustiellä minua vastaan ja sitten haihtuvan, en todellakaan luottaidi dilmiini/aivoihini, vaan olettaisin niiden reistailevan jostain syystä.
Vähemmänkin dramaattisissa tilanteissa aistit hämäävät.
Varsinkin, jos on kyse itselleen vieraista asioista.
Hyvänä esimerkkinä ovat taivaan ilmiöt.
Tähtiharrastajana tunnen aika hyvin taivaan ilmiöitä, mutta samoille ilmiöille ovat äkkinäiset havaitsijat tarjoamassa yliluonnollisia tai avaruusmuukalaisiin liittyviä selityksiä.Mainio esimerkki on myös poikkeuksellisen komea haloilmiö, jota alan harrastajat innoissaan kuvasivat muutama vuosi sitten.
Sama optinen ilmiö tulkittiin uskovaisen bussiseurueen toimesta enkeliksi.Vaikea kuvitella että kukaan tietämäni uskova tulkitsisi haloilmiön enkeliksi.. Raamattu sanoo enkelien olevan "ihmisiä palvelevia henkiä". Sellaisia tarinoita olen kuullut että ihminen on ollut jossain läheltä piti-tilanteessa ja sanoo tulleensa vedetyksi siitä pois jonkun ei-luonnollisen voiman vaikutuksesta.
Ap
”Kerran, kun nuorin lapseni oli hyvin pieni, olimme puistossa. Hän kiipesi juuri liukumäkeen. Hän oli yleensä taitava portaissa. Olin parin metrin päässä. Yhtäkkiä enkeli sanoi minulle, että kohta sattuu jotain. Juoksin saman tien liukumäen viereen ja sain kiinni syliini putoavan tyttäreni. ”
”Kohtasin enkelin kolme vuotta sitten kotonani. Mieheni äiti, 90 vuotta, oli ollut kolme viikkoa sairaalan terveyskeskuksen vuodeosastolla. Oli keskiviikkoiltapäivä, kun kävin häntä katsomassa ja hän oli jo hyvää vauhtia menossa paikkaan parempaan. Illalla olin koneella ja näin viereisessä olevassa vierashuoneessa valkoisen hahmon, jonka tunnistin enkeliksi. Mieheni äiti nukkui pois seuraavana aamuna. Enkeli kävi sen minulle kertomassa.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Olin viisi vuotta sitten joutua auton alle, joka lopulta ajoi ohitseni noin 20–30 senttimetrin etäisyydeltä. Juoksin kiireessä lähikauppaan, jonne ei saisi juosta kuusikaistaisen tien läpi. Auto yllättäen veti käsijarrusta liukkaalla tiellä, ja alkoi tulla minua kohti. Olen pelosta jäykkä ja yritin hypätä auton alta pois. Sen auton etupenkillä oleva pariskunta oli myös kauhuissaan. Ja yhtäkkiä näin sen auton takapenkillä noin kuusimetrisen jättiläisenkelin, jolla oli valtaisat valkoiset siivet. Hän oli noin 55-vuotias tyylikäs herrasmiesenkeli, joka hymyili minulle. Hänen rintakehänsä oli auton katon korkeudella ja koko hänen kirkkautensa meni auton peltiosien läpi. Aivan kuin materiaalia ei olisi ollut olemassakaan. Ja ensimmäistä kertaa eläissäni minulle tuli rauha sydämeeni. Ja minulle puhuttiin. Ihan varma en ole, oliko se enkeli vai Jumala. Mutta rauhoittava, vakaa ja arvostusta herättävä ääni sanoi: 'sinun ei tarvitse pelätä mitään'. Ja sen jälkeen kaikki yliluonnollinen katosi silmieni edestä ja auto ajoi ohitseni, en jäänytkään auton alle.”
Vierailija kirjoitti:
No yksi hetki oli sellainen että tunsin minusta ulkopuolisen rakkauden. Se tuli itseni ulkopuolelta koska en pystynyt silloin sellaista tuntemaan. Ikäänkuin sisälläni olisi ollut harmaa Tuonela jossa olen umpikujassa , ei ole mitään saatavaa, ei mitään menetettävää. Ja tähän tulee valo.
Ap
”Kerran itkiessäni surullisinta hetkeä elämässäni viereen ilmestyi kultainen ihmishahmo. Se kosketti ja muistutti, kuinka paljon olen rakkautta ja iloa sisältä, tämän jälkeen aloin itkeä vielä kovemmin, mutta onnesta. Enkelin kosketuksesta siirtyi valtava määrä rakkautta ja lämpöä, jota ei voi sanoin selvittää. Isäni on kertonut, että hänen veljensä ja isänsä ovat myös kohdanneet enkelin elämässään.”
Miksiköhän noi Enkulit ei pelastele kaikkia ihmisiä?
Onko niitä rajattu määrä?
Vai joutaako "siat" auton alle tai syövän t.appamaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan tarkoitan että käytännössä sinä saisit kokemuksen Jeesuksen olemassaolosta. Mitä tämän jälkeen tapahtuisi? Tulisiko sinusta samanlainen joita dissaat vai yrittäisitkö toimia eri tavoin ja jos, niin miten?
Ap
Niin, kriittinen ja skeptinen henkilö ei usko omiinkaan subjektiivisiin kokemuksiin, tiedostaa myös oman irrationaalisen puolensa.
Monen ateistin lapsenusko on häipynyt asioiden kriittisen tarkastelun kautta.
Vaikea sanoa, millainen uskovainen minusta tulisi, jos uskoon hurahtaìsin.
Mihin itse sitten luotat?Jos et omiin silmiisi?
Ap
Silmiini?
No, arkisissa tilanteissa aisteihini toki luotan.
Mutta jos kokee jotain kiistanalaista, on toki syytä epäillä myös omia havaintojaan.
Jos näkisin Jeesuksen kävelevän tilustiellä minua vastaan ja sitten haihtuvan, en todellakaan luottaidi dilmiini/aivoihini, vaan olettaisin niiden reistailevan jostain syystä.
Vähemmänkin dramaattisissa tilanteissa aistit hämäävät.
Varsinkin, jos on kyse itselleen vieraista asioista.
Hyvänä esimerkkinä ovat taivaan ilmiöt.
Tähtiharrastajana tunnen aika hyvin taivaan ilmiöitä, mutta samoille ilmiöille ovat äkkinäiset havaitsijat tarjoamassa yliluonnollisia tai avaruusmuukalaisiin liittyviä selityksiä.Mainio esimerkki on myös poikkeuksellisen komea haloilmiö, jota alan harrastajat innoissaan kuvasivat muutama vuosi sitten.
Sama optinen ilmiö tulkittiin uskovaisen bussiseurueen toimesta enkeliksi.Vaikea kuvitella että kukaan tietämäni uskova tulkitsisi haloilmiön enkeliksi.. Raamattu sanoo enkelien olevan "ihmisiä palvelevia henkiä". Sellaisia tarinoita olen kuullut että ihminen on ollut jossain läheltä piti-tilanteessa ja sanoo tulleensa vedetyksi siitä pois jonkun ei-luonnollisen voiman vaikutuksesta.
Ap
”Kerran, kun nuorin lapseni oli hyvin pieni, olimme puistossa. Hän kiipesi juuri liukumäkeen. Hän oli yleensä taitava portaissa. Olin parin metrin päässä. Yhtäkkiä enkeli sanoi minulle, että kohta sattuu jotain. Juoksin saman tien liukumäen viereen ja sain kiinni syliini putoavan tyttäreni. ”
Mistä tiedämme että:
a) noin on ylipäätään käynyt?
b) joku sanoi äidille/isälle jotain?
c) se jokin oli nimenomaan enkeli?
Itse keksin tapahtumalle aika monta muutakin ihan luonnollista selitystä.
Vierailija kirjoitti:
”Olin viisi vuotta sitten joutua auton alle, joka lopulta ajoi ohitseni noin 20–30 senttimetrin etäisyydeltä. Juoksin kiireessä lähikauppaan, jonne ei saisi juosta kuusikaistaisen tien läpi. Auto yllättäen veti käsijarrusta liukkaalla tiellä, ja alkoi tulla minua kohti. Olen pelosta jäykkä ja yritin hypätä auton alta pois. Sen auton etupenkillä oleva pariskunta oli myös kauhuissaan. Ja yhtäkkiä näin sen auton takapenkillä noin kuusimetrisen jättiläisenkelin, jolla oli valtaisat valkoiset siivet. Hän oli noin 55-vuotias tyylikäs herrasmiesenkeli, joka hymyili minulle. Hänen rintakehänsä oli auton katon korkeudella ja koko hänen kirkkautensa meni auton peltiosien läpi. Aivan kuin materiaalia ei olisi ollut olemassakaan. Ja ensimmäistä kertaa eläissäni minulle tuli rauha sydämeeni. Ja minulle puhuttiin. Ihan varma en ole, oliko se enkeli vai Jumala. Mutta rauhoittava, vakaa ja arvostusta herättävä ääni sanoi: 'sinun ei tarvitse pelätä mitään'. Ja sen jälkeen kaikki yliluonnollinen katosi silmieni edestä ja auto ajoi ohitseni, en jäänytkään auton alle.”
55 vuotias herrasmies enkeli???????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Olin viisi vuotta sitten joutua auton alle, joka lopulta ajoi ohitseni noin 20–30 senttimetrin etäisyydeltä. Juoksin kiireessä lähikauppaan, jonne ei saisi juosta kuusikaistaisen tien läpi. Auto yllättäen veti käsijarrusta liukkaalla tiellä, ja alkoi tulla minua kohti. Olen pelosta jäykkä ja yritin hypätä auton alta pois. Sen auton etupenkillä oleva pariskunta oli myös kauhuissaan. Ja yhtäkkiä näin sen auton takapenkillä noin kuusimetrisen jättiläisenkelin, jolla oli valtaisat valkoiset siivet. Hän oli noin 55-vuotias tyylikäs herrasmiesenkeli, joka hymyili minulle. Hänen rintakehänsä oli auton katon korkeudella ja koko hänen kirkkautensa meni auton peltiosien läpi. Aivan kuin materiaalia ei olisi ollut olemassakaan. Ja ensimmäistä kertaa eläissäni minulle tuli rauha sydämeeni. Ja minulle puhuttiin. Ihan varma en ole, oliko se enkeli vai Jumala. Mutta rauhoittava, vakaa ja arvostusta herättävä ääni sanoi: 'sinun ei tarvitse pelätä mitään'. Ja sen jälkeen kaikki yliluonnollinen katosi silmieni edestä ja auto ajoi ohitseni, en jäänytkään auton alle.”
55 vuotias herrasmies enkeli???????
Raamattu sanoo enkelien olevan "ihmisiä palvelevia henkiä". Sellaisia tarinoita olen kuullut että ihminen on ollut jossain läheltä piti-tilanteessa ja sanoo tulleensa vedetyksi siitä pois jonkun ei-luonnollisen voiman vaikutuksesta.
Ap
Psykologisia tekijöitä voivat olla vaikka kynttilät, taide, "samanmielisyys", suitsukkeet jossain, siis hengellisissä tilaisuuksissa.
Mutta edelleenkin kyse on "vähän" eri asiasta. Joillekin tuntuu olevan helpompi ajatella, ettei Jumalaan uskova ihminen varmaankaan tiedosta tuollaista. Kuin että itse joutuisi sen asian eteen onko olemassa muutakin kuin "syödään ja juodaan, huomenna kuollaan".
Ap