Miten jaksaa arjen rutiinit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuukin siltä että velat ovat suhteissaan hyvin tasa arvoisia. Monesti kun lapsi tulee niin naisen asema vaikeutuu tai siis hänen työmäärä lisääntyy. Olisi mukava jos voisi luottaa siihen että nainenkin voisi joskus tavallaan säilyttää oman elämänsä lasten myötä, mutta harvemmin se onnistuu koska naisen kuuluu olla se joka pyörittää kotia. Miehelle usein riittää että hän käy töissä ja tuo rahat talouteen.

Ja Suomessa naisenkin oletetaan tuovan puolet rahoista talouteen sen lisäksi että hoitaa kodin ja lapset.

Näin juuri. Meillä minä tienaan enemmän kuin mies. Ap

Onko kellään niin jaettu töitä että mies hoitaisi pääsääntöisesti lapseen liittyvät jutut ja nainen kotityöt?

Saisinko lisää vastauksia?

Älkää tehkö lasta jos vähääkään epäröitte. Jos olet jo valmiiksi väsynyt niin et ainakaan piristy.

Nykyelämä on hektistä ja mielestäni "normaalin" ihmisen elämä ei ole niin erikoista että tänne pitäisi saada lisää "normaaleja" ihmisiä elämään rankkaan, harmaaseen oravanpyörään väsymään. Lisääntymisessä on  aina myös riski että lapsesta tulee erityislapsi/sairas ja silloinkaan elämä ei kovin helppoa tule olemaan. Nauti elämästäsi ja panosta itseesi! Jos miehesi ihan välttämättä lapsen haluaa, niin eroa. 

En puutu nyt muuhun, kuin siihen oletukseen, että lapsen kanssa elämää pitäisi elää jotenkin tiukkojen raamien sisällä; mielestäni se ei pidä paikkaansa.

Meillä on menty aika lailla joustavalla aikataululla ja sillä asenteella, että kaikkea ei aina tarvitse tehdä niin viimeisen päälle - varsinkaan kotitöitä.

Lapsen perustarpeiden tyydyttämisestä emme ole tinkineet, mutta muuten olemme priorisoineet oman jaksamisen ja hyvän tunneilmapiirin ylläpitämisen. Kivaa on ollut.

Jos koet olevasi jo nyt väsynyt ja uupunut niin lapsen myötä, varsinkin pari ekaa vuotta olet kuin pstyynkuollut.

Itsellä lapsi jo teini, mutta huh kun oli raskasta aikaa se ihan pikkulapsiaika. oli kyllä niin kova helvetti, että ikinä en enää lapsia tee lisää, vaikka tätä yhtä rakastankin enemmän kuin itseäni.

Joten, kutne joku sanoi jos epäröit ÄLÄ TEE. Jatkuva väsymys ja univaje vie mielenterveyden.

Kiitos vastauksistanne! Harmittaa vaan jos saa joskus tämän väsymyksen kuriin ja sitten ei enää ehdi löytää sopivaa miestä jonka kanssa perustaa perhe. Kun ei tarvitsisikaan käydä töissä.

No ne rutiinit saavat sen elämän pysymään järjestyksessä. Astiat laitetaan heti syönnin ja ruoan jälkeen koneeseen. Vauva nukkuu aina samoina aikoinaan päikkärit. Ulkoilu aina samaan aikaan. Pyykinpesu heti, kun on koneellinen vaaleaa tai tummaa. Sotkut siivotaan heti eikä jätetä levälleen.

Rutiinit tekevät elämästä helpompaa!

Terveisin neljän äiti

Vierailija kirjoitti:

En puutu nyt muuhun, kuin siihen oletukseen, että lapsen kanssa elämää pitäisi elää jotenkin tiukkojen raamien sisällä; mielestäni se ei pidä paikkaansa.

Meillä on menty aika lailla joustavalla aikataululla ja sillä asenteella, että kaikkea ei aina tarvitse tehdä niin viimeisen päälle - varsinkaan kotitöitä.

Lapsen perustarpeiden tyydyttämisestä emme ole tinkineet, mutta muuten olemme priorisoineet oman jaksamisen ja hyvän tunneilmapiirin ylläpitämisen. Kivaa on ollut.

Ai minun mielestä parempi, ettei työt kasaannu. Jos jättää pyykit pyykkäämättä siihen menee hemmetinmoinen aika sitten lopulta. Helpompaa kun tekee koko aika jotain pientä. En ainakaan itse jaksa mitään suursiivouksia.

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään niin jaettu töitä että mies hoitaisi pääsääntöisesti lapseen liittyvät jutut ja nainen kotityöt?

Minkä ikäisen lapsen kanssa tuo onnistuisi? Olen vauvan kanssa kotona niin kumpikin jää kyllä minulle automaattisesti. Toki viikonloppuisin mies hoitaa siivouksia ja auttaa, mutta arkenakin on ruoka tehtävä, vauva hoidettava ja isompien läksyt autettava jne jne

Iltaisin kun mies tulee kotiin niin silloin hoitaa vauvan, kun tietysti haluaa olla sen kanssa, kun minä olen saanut olla koko päivän.

Jos mies jäisi vanhempain vapaalle niin voisihan se onnistua? Syöttäisi pullolla vauvan?

Vierailija kirjoitti:

Jos koet olevasi jo nyt väsynyt ja uupunut niin lapsen myötä, varsinkin pari ekaa vuotta olet kuin pstyynkuollut.

Itsellä lapsi jo teini, mutta huh kun oli raskasta aikaa se ihan pikkulapsiaika. oli kyllä niin kova helvetti, että ikinä en enää lapsia tee lisää, vaikka tätä yhtä rakastankin enemmän kuin itseäni.

Joten, kutne joku sanoi jos epäröit ÄLÄ TEE. Jatkuva väsymys ja univaje vie mielenterveyden.

Jaa minulla on 4 lasta, joista nuorin 4 kk ja ei minulla ole lainkaan tuollainen kokemus. Tiedostan, että vauva-aika on tosi lyhyt ja yritän nauttia joka hetkestä. Välillä väsyttää, mutta niin väsytti kodin ulkopuolisenkin työn jäljiltä. Minusta tämä pikkulapsiaika on ihanaa aikaa! Saa keskittyä vain siihen arjen pyörittämiseen, eikä ole työpaikan murheita.

Eli mies ei tee melkein mitään kotihommia ja lapsi pitäisi hommata. Onko hän koskaan asunut yksin aikuisiällä? 

Vierailija kirjoitti:

Jos mies jäisi vanhempain vapaalle niin voisihan se onnistua? Syöttäisi pullolla vauvan?

Meinaat, että mies olisi vanhempien vapaalla ja hoitaisi vain lapseen liittyvät asiat? Eli työpäivän päätteeksi kokkaisit oman ruokasi, pesisit pyykit, siivoaisit ja kävisit kaupassa? Mielestäni tuossa ei ole mitään järkeä. Totta kai se joka on kotona tekee enemmän. Meillä olen ollut minä kotona ja mies kotona ja kumpikin hoiti silloin koko paletin ja toinen teki vain töitä.

Aika luonnollista kuitenkin lapsen päikkäriaikaan siivota, pyykätä ym.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei kyllä ole ollenkaan laiska kun tekee omia juttujaan. Eli laiskaksi en häntä sanoisi. Mutta kotitöitä ei ole tottunut tekemään. Lisäksi ollaan kumpikin introvertteja, hiljaisia ja ujohkoja, joten epäilen löytyisikö meiltä tarvittavaa auktoriteettia ja turvaa lapsen kasvatukseen. Ap

Vanhemmuuteen kasvaa, onneksi. Kaikki ei tule ryminällä kerralla. Introvertti on oikein hyvä vanhempi, lapsella olisi kaksi kuuntelijaa. Ujouskin saattaa väistyä, koska lapsi vie uusiin tilanteisiin joista on vain pakko selvitä :D. 

Vierailija kirjoitti:

Eli mies ei tee melkein mitään kotihommia ja lapsi pitäisi hommata. Onko hän koskaan asunut yksin aikuisiällä? 

Ei ole, muutti vanhempien luota kanssani asumaan kun oli 26 vuotias. Ap.

Ehkäpä sitä pitää yrittää asennoitua niin että kaikesta selviää ja laatia miehen kanssa toimintasuunnitelma. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies jäisi vanhempain vapaalle niin voisihan se onnistua? Syöttäisi pullolla vauvan?

Meinaat, että mies olisi vanhempien vapaalla ja hoitaisi vain lapseen liittyvät asiat? Eli työpäivän päätteeksi kokkaisit oman ruokasi, pesisit pyykit, siivoaisit ja kävisit kaupassa? Mielestäni tuossa ei ole mitään järkeä. Totta kai se joka on kotona tekee enemmän. Meillä olen ollut minä kotona ja mies kotona ja kumpikin hoiti silloin koko paletin ja toinen teki vain töitä.

Aika luonnollista kuitenkin lapsen päikkäriaikaan siivota, pyykätä ym.

Niinhän minä teen nytkin. Ei se olisi ongelma vaan se että jos jäisin kotiin vauvan kanssa niin minun pitäisi jaksaa kaikkien kotitöiden ja koirien ulkoilutuksen lisäksi hoitaa vielä vauvakin... Ap

No, jos se ap:tä lohduttaa, niin tiedoksi vaan, että normaalissa lapsiperhearjessa ei elämä jäsenny rutiinien mukaan. Jatkuvasti tulee kaikenlaista yllättävää.

Lapsiperheen arki vaatii vanhemmilta joustavuutta ja mukautumista muuttuviin tilanteisiin eikä mitään kellonaikoihin jämähtäneitä rutiineja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koet olevasi jo nyt väsynyt ja uupunut niin lapsen myötä, varsinkin pari ekaa vuotta olet kuin pstyynkuollut.

Itsellä lapsi jo teini, mutta huh kun oli raskasta aikaa se ihan pikkulapsiaika. oli kyllä niin kova helvetti, että ikinä en enää lapsia tee lisää, vaikka tätä yhtä rakastankin enemmän kuin itseäni.

Joten, kutne joku sanoi jos epäröit ÄLÄ TEE. Jatkuva väsymys ja univaje vie mielenterveyden.

Jaa minulla on 4 lasta, joista nuorin 4 kk ja ei minulla ole lainkaan tuollainen kokemus. Tiedostan, että vauva-aika on tosi lyhyt ja yritän nauttia joka hetkestä. Välillä väsyttää, mutta niin väsytti kodin ulkopuolisenkin työn jäljiltä. Minusta tämä pikkulapsiaika on ihanaa aikaa! Saa keskittyä vain siihen arjen pyörittämiseen, eikä ole työpaikan murheita.

Siinä on vain se ero että työpäivän jälkeen saat levätä jos väsyttää. Lapsen kanssa et saa levätä ikinä. No ehkä sitten kun se on teini iässä eikä vaadi jatkuvaa huomiota äidiltä.