Lue keskustelun säännöt.
Millainen olet sinä nainen, joka et löydä nettitreffeiltä kiinnostavaa seuraa?
11.03.2020 |
Tiedetään, että nettitreffipalstat ovat täynnä miehiä, jotka valittavat naisten olevan liian nirsoja. Kiinnostaa tietää, millaisia nämä liian nirsot naiset ovat!
Aloitan itsestäni:
-nyt 38 vuotta, edellinen pitkä suhde päättynyt 6 vuotta sitten ja oikeastaan koko tämän ajan olen ollut ns. ”haku päällä”
-170cm/55 kg. Pitkät vaaleat hiukset, vyötärö löytyy ja rinnatkin
-ei lapsia eikä lemmikkejä
-korkeakoulututkinto, vakituinen ja hyväpalkkainen työ
-liikunnallinen, harrastan salia ja pitkiä juoksulenkkejä
-pidän älyllisestä keskustelusta ja arvostan hyvää yleissivistystä
-Helsingistä, en ole valmis muuttamaan eli miehellä pitäisi olla elämä jossakin pääkaupunkiseudulla
Millaisia te muut ”ikisinkut” olette? Eli tavallaan parisuhde kelpaisi muttei mikään epätyydyttävä sellainen?
Kommentit (81)
Jos tietyiltä miehiltä kysytään niin jokainen nainen, jolle ei kelpaa ensimmäinen kadulla vastaan kävelevä tai deittipalstalla kohdalle osuva mies, on itsestään liikoja kuvitteleva ruma k-pää.
Itsehän en ole koskaan kokeillut nettideittejä enkä aiokaan, deittailunkin jostain kumman syystä päättänyt lopettaa. Enkä hetkeäkään ole katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikäs vika siinä töissä olevassa, fiksussa amismiehessä on?
Paremmin noille amismiehille nykyisin töitä löytyy, kuin maistereille ja muille akateemisille.
Monet amiskaverti toimii yksityisyrittäjänä omassa putkifirmassa, sähköasennusyrityksessä, auto-ja maansiirtoyrittäjänä.
Toiset taas ovat töissä teollisuudessa tai palvelualoilla jne.
Tekevätkö nämä työt ja ammatit näistä miehistä jotenkin huonompia, kuin kotona venyvistä työttömistä maistereista ja muista biologeista, joita Suomessa on liian paljon, koska heille ei työtä riitä, tai he eivät töihin kelpaa.
Liikunnallisilla, pitkillä ja komeilla akateemisilla miehillä on ikävälillä 30-45 vuotta niin paljon kysyntää, että peruspirkon on ihan turha haaveilla sellaisesta vaikka kuinka olisi itse liikunnallinen ja korkeakoulutettu. Pitää olla jotain ekstraa jolla erottua...tai sitten tyytyä. Niinhän miehillekin aina sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi kaikki te akateemiset naisparat.
Kaikki parhaat miehet ovat varattuja. Heillä on jo nainen, vaimo, lapset ja perhe.
Eivät he odottele teitä missään nettideittien syövereissä, vielä vähemmän ravintoloissa. He eivät tarvitse teitä!
Jos haluaa miehen, pitää sopeutua sellaiseen mieheen jonka saa, mieshän koululiintuu myös parisuhteen myötä. Naiset ne ovat kasvattaneet kaikki netkin miehet, joilla nyt se nainen ja perhe jo on.
Anteeksi nyt vain mutta ei mies ole mikään toukka, jota hoivaamalla kuoriutuu kaunis perhonen! 40-vuotias on jo aikuinen enkä minä ala kasvattamaan mitään pikkupoikaa mieheksi.
Selkärangan omaava mies kasvattaa kyllä itse itsensä. Ja jos mies ei ole 40-vuotiaanakaan oppinut tavoille, ihan turha sellaiseen on aikaansa haaskata.
En aloittanut ketjua väitelläkseni siitä, kuka on halujensa kanssa väärässä.
Ainoastaan olen kiinnostunut tietämään siitä, millaisia muut nettitreffailuun pettyneet ja sen lopettaneet naiset ovat.
Vierailija kirjoitti:
Olen akateeminen ja etsin toista akateemista. Se jo tekeekin sitten minusta nirso kun tarjolla olisi vain jotain amisjätkiä.
N47
Akateemisia, vapaita, keski-ikäisiä miehiä on paljon vähemmän kuin naisia. Lisäksi ne etsimäsi miehet eivät ole niin koulutuksen perään vaan nätti ja mukava hoitsu tai assari kelpaa vallan mainiosti. Siksi tarjolla on vain niitä amisjätkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämänkatsomus ja kiinnostuksen kohteet duunareilla on vaan niin erilaiset kuin itselläni. Mun ei ole pakko löytää ketään parisuhteeseen. Pelkkään seksisuhteeseen kriteerit on eri, siihen kyllä löytyy paljon hyviä, myös niitä akateemisia (varattuja).
N49
Vierailija kirjoitti:
No mikäs vika siinä töissä olevassa, fiksussa amismiehessä on?
Paremmin noille amismiehille nykyisin töitä löytyy, kuin maistereille ja muille akateemisille.Monet amiskaverti toimii yksityisyrittäjänä omassa putkifirmassa, sähköasennusyrityksessä, auto-ja maansiirtoyrittäjänä.
Toiset taas ovat töissä teollisuudessa tai palvelualoilla jne.
Tekevätkö nämä työt ja ammatit näistä miehistä jotenkin huonompia, kuin kotona venyvistä työttömistä maistereista ja muista biologeista, joita Suomessa on liian paljon, koska heille ei työtä riitä, tai he eivät töihin kelpaa.
Milainen on ”fiksu” mies? Naiset etsivät miehestä parasta ystävää sekä rakastajaa. Jos tämä putkiurakoitsija taipuu myös filosofiseen pohdintaan ja hänen kanssaan voi keskustella muustakin, kuin käyttövesiputkiremontista, en usko ammatillisen koulutuksen olevan ongelma.
Yleensä vain ammatilliseen koulutukseen hakeutuvat eivät ole sitä syntyjä syviä pohtivaa ihmistyyppiä. Minä en ainakaan jaksaisi tehdä elämäntyötäni putkistojen parissa. Olen siihen liian utelias sekä vaihtelunhaluinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaadi ihmeitä mutta näköjään suurella osalla sinkkumiehistä on joko taloudellisia, mielenterveydellisiä tai sosiaalisia ongelmia.
Tuliko tuo suurenakin yllätyksenä? Ja silti laaditaan vaatimuslistoja. Ihmekö sitten, ettei kumppania löydy. Eikä sillä, että pitäisikään. Monelle sinkkuus on varmaan parempi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kaikki te akateemiset naisparat.
Kaikki parhaat miehet ovat varattuja. Heillä on jo nainen, vaimo, lapset ja perhe.
Eivät he odottele teitä missään nettideittien syövereissä, vielä vähemmän ravintoloissa. He eivät tarvitse teitä!
Jos haluaa miehen, pitää sopeutua sellaiseen mieheen jonka saa, mieshän koululiintuu myös parisuhteen myötä. Naiset ne ovat kasvattaneet kaikki netkin miehet, joilla nyt se nainen ja perhe jo on.
Anteeksi nyt vain mutta ei mies ole mikään toukka, jota hoivaamalla kuoriutuu kaunis perhonen! 40-vuotias on jo aikuinen enkä minä ala kasvattamaan mitään pikkupoikaa mieheksi.
Selkärangan omaava mies kasvattaa kyllä itse itsensä. Ja jos mies ei ole 40-vuotiaanakaan oppinut tavoille, ihan turha sellaiseen on aikaansa haaskata.
En aloittanut ketjua väitelläkseni siitä, kuka on halujensa kanssa väärässä.
Ainoastaan olen kiinnostunut tietämään siitä, millaisia muut nettitreffailuun pettyneet ja sen lopettaneet naiset ovat.
Yhteisiä nimittäjiä näille naisille on korkea koulutus ja pääkaupunkiseudulla asuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kaikki te akateemiset naisparat.
Kaikki parhaat miehet ovat varattuja. Heillä on jo nainen, vaimo, lapset ja perhe.
Eivät he odottele teitä missään nettideittien syövereissä, vielä vähemmän ravintoloissa. He eivät tarvitse teitä!
Jos haluaa miehen, pitää sopeutua sellaiseen mieheen jonka saa, mieshän koululiintuu myös parisuhteen myötä. Naiset ne ovat kasvattaneet kaikki netkin miehet, joilla nyt se nainen ja perhe jo on.
Miksi vaivautua? Ruotsista ja Norjasta saat valmiin paketin. Sieltä vielä sentään löytyy kunnianhimoisia yksilöitä ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikäs vika siinä töissä olevassa, fiksussa amismiehessä on?
Paremmin noille amismiehille nykyisin töitä löytyy, kuin maistereille ja muille akateemisille.Monet amiskaverti toimii yksityisyrittäjänä omassa putkifirmassa, sähköasennusyrityksessä, auto-ja maansiirtoyrittäjänä.
Toiset taas ovat töissä teollisuudessa tai palvelualoilla jne.
Tekevätkö nämä työt ja ammatit näistä miehistä jotenkin huonompia, kuin kotona venyvistä työttömistä maistereista ja muista biologeista, joita Suomessa on liian paljon, koska heille ei työtä riitä, tai he eivät töihin kelpaa.
Milainen on ”fiksu” mies? Naiset etsivät miehestä parasta ystävää sekä rakastajaa. Jos tämä putkiurakoitsija taipuu myös filosofiseen pohdintaan ja hänen kanssaan voi keskustella muustakin, kuin käyttövesiputkiremontista, en usko ammatillisen koulutuksen olevan ongelma.
Yleensä vain ammatilliseen koulutukseen hakeutuvat eivät ole sitä syntyjä syviä pohtivaa ihmistyyppiä. Minä en ainakaan jaksaisi tehdä elämäntyötäni putkistojen parissa. Olen siihen liian utelias sekä vaihtelunhaluinen.
Monen akateemisen naisen sivistys on syvällistä, mutta kapeaa. Harvalla on esimerkiksi talouden, politiikan, tekniikan tai urheilun faktat hallussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikunnallisilla, pitkillä ja komeilla akateemisilla miehillä on ikävälillä 30-45 vuotta niin paljon kysyntää, että peruspirkon on ihan turha haaveilla sellaisesta vaikka kuinka olisi itse liikunnallinen ja korkeakoulutettu. Pitää olla jotain ekstraa jolla erottua...tai sitten tyytyä. Niinhän miehillekin aina sanotaan.
Miehet itse haluavat tyytyä. Naapurista saisivat heti kivemman naisen vaan kun ei kelpaa. Varsinkin Itä-Euroopassa FIN miehet viedään heti käsistä kun nuo saapuu Tinderiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaadi ihmeitä mutta näköjään suurella osalla sinkkumiehistä on joko taloudellisia, mielenterveydellisiä tai sosiaalisia ongelmia.
Tuliko tuo suurenakin yllätyksenä? Ja silti laaditaan vaatimuslistoja. Ihmekö sitten, ettei kumppania löydy. Eikä sillä, että pitäisikään. Monelle sinkkuus on varmaan parempi vaihtoehto.
Se tosiaan on hyvä vaihtoehto. Itselläni iso ongelma deittailussa oli, että arvot eivät kohdanneet. Todella vähän tuntui olevan sellaisia, jotka hakivat suhteelta samoja asioita kuin minä. Pakko kai on todeta että olen jotenkin omasta ajastani jäljessä... Jos joku sieltä joukosta löytyikin, sitten taas henkilökemiat eivät kohdanneet ja "se jokin" jäi puuttumaan - yleensä minun puoleltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan nätti, hoikka ja normaali, melkein kaikki klikkaamani tulevat osumiksi, mutta ilmapiiri tökkii.
En jaksa sitä liikuntakeskustelua enkä pinnallista tunnelmaa.
Haluaisin olla ihminen tavattavissa joka hakee sielunkumppania, enkä tarjolla oleva lihakimpale josta voi innostua.
Jaa ettei, joku amiskaveri muka tiedä eikä osaa asioita.
Kummasti vain just näitä kavereita löytyy myös kuntien valtuustoista ja lautakunnista. He käyvät myös kirjastoissa ja ulkomailla ja ajavat paremilla autoilla kuin työttömät maisteris luuserit.
T: Amismiehen vaimo ja kaksi lasta, hyvin on toimeentultu ja töitä riittänyt molemilla heti valmistumisesta alkaen.
Minä tiedän monta "duunaria" joiden sivistyksen taso on huomattavan korkea ja kiinnostuksen kohteita aina halkojen hakkaamisesta oopperaan, sekä kaikkea siltä väliltä. Koulutus ei ole tae sivistyksestä tai älystä. Avaamalla silmät tälle, voi löytää aika paljon todennäköisemmin potentiaalisen kumppanin. Tosin jos asenne on se, että se duunari on juntti, niin tuskin sitä sivistynyttä duunaria pahemmin kiinnostaa sellaisen asenteen omaava henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaadi ihmeitä mutta näköjään suurella osalla sinkkumiehistä on joko taloudellisia, mielenterveydellisiä tai sosiaalisia ongelmia.
Tuliko tuo suurenakin yllätyksenä? Ja silti laaditaan vaatimuslistoja. Ihmekö sitten, ettei kumppania löydy. Eikä sillä, että pitäisikään. Monelle sinkkuus on varmaan parempi vaihtoehto.
Se tosiaan on hyvä vaihtoehto. Itselläni iso ongelma deittailussa oli, että arvot eivät kohdanneet. Todella vähän tuntui olevan sellaisia, jotka hakivat suhteelta samoja asioita kuin minä. Pakko kai on todeta että olen jotenkin omasta ajastani jäljessä... Jos joku sieltä joukosta löytyikin, sitten taas henkilökemiat eivät kohdanneet ja "se jokin" jäi puuttumaan - yleensä minun puoleltani.
Ja tämä siis tarkoitti selvennettynä yksinkertaisesti sitä, etten kokenut miestä riittävän sytyttäväksi.
Voin vastata kaikkien naisten puolesta:
Olen sietämätön prinsessa, joka ansaitsee parempaa. Minulle kelpaa vain kirurgi-kirvesmies-runoilija, jolla on jättimäinen kulli ja erottuva sixpack. Sitä ei ole kuitenkaan hankittu salilla, vaan se on tullut ihan vaan ulkotöiden kylkiäisenä.
Tilastonikkari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän mua ainakin kiinnostaa se miksi et löydä Helsingin nettitreffeiltä kiinnostavaa miestä. Mikä miehissä on ollut vialla?
Helsingissä on valtava epäsuhta nelikymppisten lapsettomien sinkkujen välillä. Etenkin kun rajataan porukka akateemisiin, hyväpalkkaisiin, raittiisiin, kultturelleihin ja liikunnallisiin. Aloittajan kuvailemia naisia on varmaan kymmenen kertaa enemmän kuin miehiä.
Mä en tajua tätä. Olen itse itäisestä Suomesta ja tapasin Tinderin kautta ikisinkkuna viihtyneen helsinkiläisen miehen, jolla aivan varmasti olisi ottajia. Ihmettelin, miten sellainen voi olla vielä sinkku. Komea, hyväpalkkainen, ei lapsia mutta haluaa lapsia, treenaa monta kertaa viikossa salilla/kamppailulajeja, hellä, huomioiva ja todella isällinen luonnostaan. Ei yhtään liian mahco, vaan hyvätapainen ja herkkä.
Tutustumisen jälkeen selvisi, että kuulemma todella monelle tuttavalle on käynyt, että kun kertoo äänestävänsä perussuomalaisia, naiset alkavat vittuilla. Ollaan nyt muuttamassa yhteen ja mies on oma itsensä päivä päivältä enemmän, eikä esitä mitään muuta kuin on. Kertoi aika raskaaksi sen deittailuajan, kun helsinkiläisille naisille piti olla koko ajan jotain parempaa mitä on.
Minusta mies on täydellinen juuri pikkuvikoineen, ei siksi, että olisi oikeasti nk. täydellinen.
Mutta tämä vain mun miehen ja hänen kavereittensa kokemus, yksikään ei ole pariutunut paikallisen naisen kanssa. Kait tämä jostain epäsuhdanteesta kertoo... Joten jalat maahan siellä Helsingissä, tutustukaa ihmisiin, älkää asettako raameja ja muotteja liian ahtaalle.
Jatkan vielä, että miehen ammatti tai tulotaso on minulle yksi ja sama asia jos mies on kiva ja seksi erinomaista. Pitää kuitenkin olla säällinen asunto (40-vuotiaana mieluusti jo oma) ja tulotason pitää olla sellainen, että on mahdollista käydä muuallakin kuin Tallinnassa kerran vuodessa. Ylipäänsä viimeisten pennien laskeminen on jo turn off.
En vaadi ihmeitä mutta näköjään suurella osalla sinkkumiehistä on joko taloudellisia, mielenterveydellisiä tai sosiaalisia ongelmia.