Mistä saisi pitkämielisyyttä ja armoa ihmisiä kohtaan?
Huomaan että minulla on haasteita asian suhteen...
Kommentit (25)
Yleensä se kannattaa kohdistaa ensin itseen niin siitä se on helppo sitten kohdistaa myös muihin. Kaikki mokaa joskus.
Tai joskus tarvii yksinkertaisesti niin traagisen tapahtuman elämässä, että se vie kaiken ylimielisyyden ja kovuuden pois, jonka jälkeen osaa katsoa muita lempeämmin silmin. Aloita harjoittelu mieluusti jo tänään.
Kyllä sitä on normaaleihin ihmisiin ihan riittävästi. Av-mammat eivät ansaitse armoa eikä pitkämielisyyttä.
Vaikka muistamalla, että päinvastainen viittaa kyvyttömyyteen korjata omaa ohjelmointia. Siis onko varaa ylenkatsoa muita, jos ei itse pysty hallitsemaan edes elämänsä olennaisinta sisältöä?
Ei sun tarvi olla hyvä kuin hyville.
Ilkeitä ei voi millään "pelastaa", vain itsensä voi kun pysyy loitolla.
Vierailija kirjoitti:
Tai joskus tarvii yksinkertaisesti niin traagisen tapahtuman elämässä, että se vie kaiken ylimielisyyden ja kovuuden pois, jonka jälkeen osaa katsoa muita lempeämmin silmin. Aloita harjoittelu mieluusti jo tänään.
Täähän se ois.
Ootko asiakaspalvelija? Ihmisviha siinä tulee ajan mittaan..
Oletko myös itsesi suhteen kärsimätön ja armoton? Vai päinvastoin ajattelet olevasi muihin verrattuna niin erinomainen, että vain sinä ansaitset hyvää kohtelua? Löydä ja hyväksy ihmisyys itsessäsi, niin voit hyväksyä sen toisissakin.
Olemalla mahdollisimman vähän ihmisten kanssa tekemisissä. Muuten vaarana on sairastua henkisesti ja tällä hetkellä saada korona.
Oletko tyyppiä "ennakkoluuloinen duracell pupu"?
Empatiakyky auttaisi, ja ettei olisi niin lokeroiva.
Ajattele, että kaikki kuolevat kuitenkin, vaikka eivät saisi edes koronavirusta.
Asian miettiminen on hyvä lähtökohta. Monesti se on sitä ettei osaa olla itseään kohtaan lempeä ja hyväksyvä. Syyt usein lapsuuden ilmapiirissä. Sitten kohdistaa samaa ankaraa ja mitätöivää asennetta toisiin. Muista pyytää anteeksi. Se on tärkeää, että osoitat toisen tunteilla olevan väliä.
Kerro esimerkkejä tilanteista. Helpompi kommentoida.
Mulla auttaa (joskus) se, että muistuttaa itselleen miten erilaisista lähtökohdista ja taustoista me tullaan. Ja jos joku on ihan ”idiootti” niin tavallaan koitan ajatella että se on surullista hänelle. Esimerkiksi joku työkaveri joka arvostelee, kritisoi ja piikittelee - ajattelen että se kuitenkin pohjimmiltaan kertoo, ettei ihmisellä ole välttämättä kaikki ihan hyvin tai hänellä on vaan huonot ja ikävät selviytymismekanismit elämässä koska ei parempaan kykene... Ja usein auttaa myös että miettii mikä hankala tunne kaiken takana on oikeasti (pelko? häpeä? jne.).
Sit jos hermostun liian pienestä ja turhasta (vaikka joku typerä ohitustilanne liikenteessä.) niin yritän keksiä tilanteesta positiivisen tarinan: Sillä oli kiire synnyttämään tai ripuli... Eihän tää aina auta kun meinaan jo painaa torvea ja näyttää keskaria, mutta harjoittelen :)
Dialektisesta käyttäytymisterapiasta löytyy hyviä työkaluja meille, joilla muut ihmiset käy liikaa tunteisiin.
No haasteitahan on itse kullakin, mutta yleensä se nöyryys, pitkämielisyys ja kärsivällisyys muita kohtaan löytyy peiliin katsomalla.