Lue keskustelun säännöt.
Uusi mies haluaa kolmansien treffien jälkeen sitoutua ja sanoo rakastuneensa minuun
11.03.2020 |
Olenko joutunut narsistin hampaisiin vai tapahtuuko tälläistä oikeasti?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
En epäilisi narsismia, vaan pientä epätoivoa. Miehelle kelpaa ehkä kuka tahansa nainen, kun noin kovasti ja pian ihastuu.
Sehän ei tietenkään ole vaihtoehto että ap olisi nainen johon voi rakastua helposti, henkilökemiat kohtaavat jne. Ei sellaista voi ajatella vaihtoehtonakaan koska sitten pitäisi olla kateellinen ja v**uttaa ja tulee paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mitä tarkoittaa sitoutuminen hänelle? ei enää käy panemassa muita? sehän on ihan kiva.
Mietin samaa, tuossa vaiheessa seksuaalisesti vain toisiinsa sitoutuminen on mielestäni hyvinkin ajankohtaista. Sen ei tarvitse vielä tarkoittaa seurustelua tai mitään muuta.
Jos olette seksiä harrastaneet, niin joillakin miehillä on sellainen outo automaatti, että ne alkaa höpistä rakkaudesta ja suhteesta saatuaan seksiä. Se on joku outo tapa, että kun saa piparia niin naiselle pitää puhella tyhjänpäiväisiä. Jotkut aloittaa nuo höpinät vaikka sanoisi heti, että tämä on vain seksiä ei muuta. Toisilla levy menee päälle seksin jälkeen. Kyseessä voi olla myös tapa peittää omaa ahdistusta ja syyllisyyttä. Tiedä noista. Ei se kuitenkaan mitään tarkoita. Tyyppi on säälittävä. Jätä se.
En lukenut kun ekan sivun mutta miksei?
Mitä tarkoittaa että sitoutua vakavasti?
Joku neuvoo ettei kannata vaan täytyy jatkaa tapailua. No jos kumpikin haluaa sitoutua niin eikös se sitä sitten ole vaikkei siitä mitään sopimuksia tehdäkään?
Me oltiin miehen kanssa erottamattomat ekojen treffien jälkeen, tosin ei me mitään sopimuksia tehty. Nyt on talo, autot ja lapset ja pitkä onnellinen parisuhde.
Harva pitkä parisuhde alkaa niin ettei oltaisi alusta asti sitouduttu toisiinsa täysillä.
Mutta jos ap:ta epäilyttää niin kannattaa pitää silmät auki. Jos joku asia on liian hyvää ollakseen totta niin yleensä se on niin.
Voihan sitä haluta.. Mä oon nyt tavannut 4 kertaa yhden miehen, joka on viel reippaasti itseäni nuorempi ja jonka kanssa ei mitenkään järjellä koskaan vois tulla yhtään mitään vakavaa ja silti oon ihan hulluna siihen. Mulla on pari lasta ja mies, meillä avoin suhde ja mun tekis oikeesti mieli erota ja olla tän toisen miehen kanssa, olla sen oma. Oon miettiny et pitäs lopettaa koko juttu koska aika kovalla rytinällä on nyt tunteet tullu, mut en saa itsestäni irti. Haaveilen siitä, että voisin olla sen kanssa, mut se ei tuu koskaan onnistumaan. Ehkä pointtina se, et kyl niitä tunteita voi tulla nopeestikin suhteessa ja tosi vahvoja. Eikä helpota, että tää toinen mies sanoo haluavansa mut kokonaan, mut ymmärtää ettei voi saada ja sanoo et haluaa edes sen kaiken mitä voi saada. Mä en ehkä sanois olevani rakastunut, mut kyllä mä oon rakastumassa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nooo eräs kaverini meni treffeille nettituttunsa kanssa. Ekoilla treffeillä mies sanoi rakastavansa. Yhteen he muuttivat 3 viikkoa ensimmäisten treffien jälkeen. Tästä pari kk eteenpäin kaverini tuli raskaaksi. Tämän jälkeen miehestä paljastui omituinen/päästään vialla oleva, kontrolloiva alkkis/pilvenpössyttelijä. Sanoisin sulle ap, että juokse lujaa äläkä katso taaksesi.
Yleensähän sellaiset epätoivoiset, clingy miehet paljastuu jo viestittely vaiheessa :s tulee sydämiä ja pusu hymiöitä liian varhain. Mutta jokainen suhde on erilainen.. olitteko jutelleet ennen ekoja treffejä? Olivatko nuo yön yli treffejä vai vaan jotain illallisia? Sori en jaksanut lukea kuin ketjun ekan sivun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna sille pillua, sitä se kuitenkin vaan haluaa. Olet pihdannut ja mies ajatteli että saa pesää helpommin jos kertoo satuja tunteistaan. Anna sille edestä ja takaa niin paljon kuin haluaa niin kyllä nuo jutut sitoutumisesta ja rakastumisesta loppuu,
No, me harrastettiin seksia heti ekoilla treffeilla
Ei siis ihme, että hän on rakastunut. Pihtaamisella on päinvastainen vaikutus. Voi tulla yllätyksenä mutta miehet tykkäävät nussia.
Voi tulla yllatyksena, mutta naisetkin tykkaavat n*ssia ihan samalla lailla. ;)
Meilla synkkasi ekoilla treffeilla niin hyvin, etta paatettiin saman tien testata myos fyysinen yhteensopivuus (siita ei tosin puhuttu, mutta itse ajattelin ainakin nain). Ja kun se(kin) oli 100%, niin miksipa ei heti sopisi alkamaan vakituiseen suhteeseen. Turha sita on siina vaiheessa enaa leikkia vaikeasti tavoiteltavaa ja sopia, etta muitakin voi viela tapailla.
Itellä oli just tollanen ja laastarihan mä sitten lopulta olin enkä mitään muuta. Kun haavat oli parantunu niin läks viilettään pelikentille taakse katsomatta :/ Että ei kiitos nopeille ihastujille/rakastujille, vastedes haluun ystäväpohjalta suhdetta rakentaa enkä mitenkään muuten. Luottamus miehiin on tasan nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En epäilisi narsismia, vaan pientä epätoivoa. Miehelle kelpaa ehkä kuka tahansa nainen, kun noin kovasti ja pian ihastuu.
Mitä logiikkaa tämä on olevinaan? Jos tapaa "sen oikean", eli ihmisen, joka tuntuu sopivan täydellisesti yhtenä miljardista, niin silloin ei kelpaa kuka tahansa vaan kyseessä on täysin poikkeuksellinen ihminen. Sitä ei voi tietää, vaikka kyseessä olisi juuri tällainen asetelma; ainutlaatuinen kohtaaminen. Kenet tahansa kelpuuttava on varmaan ennemminkin sellainen joka ei suuria tunteita julista mutta roikkuu vaan loputtomiin.
Mua mies kosi toisilla treffeillä ja naimisiin mentiin muutaman kuukauden päästä. Nyt 25 vuotta takana onnellista parisuhdetta. Eikä mies todellakaan ole mikään luonnevikainen narsisti.
Eli sanoisin, ettet voi tietää, jos et kokeile, mutta uskallatko, siinäpä se kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäisin tapailut siihen, ei hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäilisi narsismia, vaan pientä epätoivoa. Miehelle kelpaa ehkä kuka tahansa nainen, kun noin kovasti ja pian ihastuu.
Mitä logiikkaa tämä on olevinaan? Jos tapaa "sen oikean", eli ihmisen, joka tuntuu sopivan täydellisesti yhtenä miljardista, niin silloin ei kelpaa kuka tahansa vaan kyseessä on täysin poikkeuksellinen ihminen. Sitä ei voi tietää, vaikka kyseessä olisi juuri tällainen asetelma; ainutlaatuinen kohtaaminen. Kenet tahansa kelpuuttava on varmaan ennemminkin sellainen joka ei suuria tunteita julista mutta roikkuu vaan loputtomiin.
Mutta miksei silti voi tutustua rauhassa menemättä heti naimisiin tai avoliittoon (=sitoutua)? Eikö joka tapauksessa kannattaisi nauttia seurusteluajasta ja siitä, kun tapaamiset ovat "juhlaa" ennen kuin alkaa riidellä roskapussin viemisestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäilisi narsismia, vaan pientä epätoivoa. Miehelle kelpaa ehkä kuka tahansa nainen, kun noin kovasti ja pian ihastuu.
Mitä logiikkaa tämä on olevinaan? Jos tapaa "sen oikean", eli ihmisen, joka tuntuu sopivan täydellisesti yhtenä miljardista, niin silloin ei kelpaa kuka tahansa vaan kyseessä on täysin poikkeuksellinen ihminen. Sitä ei voi tietää, vaikka kyseessä olisi juuri tällainen asetelma; ainutlaatuinen kohtaaminen. Kenet tahansa kelpuuttava on varmaan ennemminkin sellainen joka ei suuria tunteita julista mutta roikkuu vaan loputtomiin.
Mutta miksei silti voi tutustua rauhassa menemättä heti naimisiin tai avoliittoon (=sitoutua)? Eikö joka tapauksessa kannattaisi nauttia seurusteluajasta ja siitä, kun tapaamiset ovat "juhlaa" ennen kuin alkaa riidellä roskapussin viemisestä?
En ymmärrä, miksi pitäisi riidellä. Enkä sitä, mitä erityistä nautintoa seurusteluajassa on. Jos kyseessä on "se oikea" jonka kanssa roskapussiriitely ei määritä loppuelämää, niin mukavampaahan siitä yhteisestä onnesta on nauttia about 24/7 kun muutama tunti viikossa aina erikseen sopien, järjestellen ja pähkäillen.
Tietenkin pitempi tapailu ja seurustelu on taropeen, jos ei ole varma tunteista toista kohtaan ja yhteensopivuudesta, jolloin pitää rauhassa tutustua. Mutta jos näistä on jostain syystä täysi varmuus, on ihan turha muodon vuoksi venyttää mitään vaihetta. Siinä ottaa vain riskin että toinen pettyy/kyllästyy jahkailuun tai tapahtuu jotain muuta dramaattista. Ei kukaan edes elä ikuisesti. V*tuttaa, jos joku koronavirus vie elämänsä rakkauden ennenkuin ehdittiin edes yhteen muuttaa vain koska haluttiin "varisytella" eli käytännössä pelättiin edetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä tapahtuu. Mikäs sen ihanampaa jos molemmat ajattelevat samoin.
Olisitko sinä valmis kolmen tapaamisen jälkeen hakemaan kuulutukset ja sopimaan hääpäivän? Tai, jos et halua naimisiin, niin muuttamaan yhteen, ottamaan tarvittaessa ison asuntolainan ja/tai muuttamaan toiselle paikkakunnalle, vaihtamaan työpaikkaa ja mitä ikinä se edellyttäisikin?
Tässähän ei nyt puhuttu millaisesta sitoutumisesta on kyse. Mutta uskon että jos oikea ihminen osuu kohdalle, sitä on valmis aika isoihinkin juttuihin. Tietysti kaikenlaisia riskejä on aina olemassa, mutta suhdeasioissa luotan paljon tunteeseen.
Mikä muu on sitoutumista ellei avo- tai avioliitto, perheen perustaminen lapsilla tai ilman? Sitoutuminen seurusteluun? Sitoutuminen uskollisuuteen? Eikö seurustelu ole nimenomaan se vaihe, jossa tutustutaan toiseen nähdäkseen, että voisiko tämä olla loppuelämän kumppani? Eihän siinä voi mihinkään sitoutua, kun tarkoitus nimenomaan on, että vasta seurustelu osoittaa, sitoudutaanko tosissaan.
Aloittajan käyttämä ilmaisu ei myöskään anna ymmärtää, että mies olisi tarkoittanut sitoutumista uskollisuuteen.
Ihmisillä on varsin kirjavia käsityksiä tästä tosiaan. Esimerkiksi minun vanhakantaiseen käsitykseni on tällainen:
Ensin kohtaan ihmisen ja tutustun kaverina normaalisti, ja jos on kiinnostava niin hakeudun kahdenkeskisiin hetkiin (mitä kutsun tapailuvaiheeksi). Jos molemminpuolinen tunne rakkaudesta tulee, sitoudutaan seurusteluun. Tämä tarkoittaa siis sitä, ettei samalla katsella muita, vaan keskitytään tutustumaan toiseen, vaikka kumpi tahansa voi toki perua homman milloin tahansa. (Ei vielä yhteen muuttamista tai muutakaan vastaavaa). Ja tarkoittaa myös sitä, että seurustelu on julkista eli siitä voi kertoa toisille.
Jos seurustellessa alkaa tuntua että tahdotaan naimisiin, annetaan toisillemme (ei sitova) lupaus avioliitosta, eli kihlaudutaan. Jos sitten kaikki menee hyvin, menemme naimisiin ja muutamme samalla yhteen. Ja jos naimisiin mennään, siinä myös pysytään, kunnes kuolema erottaa ja sikäli kun se on itsestä kiinni.
Tiedän toki, että varsin monella käsitys on toisenlainen, mutta on varmasti muitakin kuin minä, joilla käsitys sitoutumisesta (seurusteluun) on samankaltainen.
Mitä mies tarkoittaa sitoumisella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäilisi narsismia, vaan pientä epätoivoa. Miehelle kelpaa ehkä kuka tahansa nainen, kun noin kovasti ja pian ihastuu.
Mitä logiikkaa tämä on olevinaan? Jos tapaa "sen oikean", eli ihmisen, joka tuntuu sopivan täydellisesti yhtenä miljardista, niin silloin ei kelpaa kuka tahansa vaan kyseessä on täysin poikkeuksellinen ihminen. Sitä ei voi tietää, vaikka kyseessä olisi juuri tällainen asetelma; ainutlaatuinen kohtaaminen. Kenet tahansa kelpuuttava on varmaan ennemminkin sellainen joka ei suuria tunteita julista mutta roikkuu vaan loputtomiin.
Mutta miksei silti voi tutustua rauhassa menemättä heti naimisiin tai avoliittoon (=sitoutua)? Eikö joka tapauksessa kannattaisi nauttia seurusteluajasta ja siitä, kun tapaamiset ovat "juhlaa" ennen kuin alkaa riidellä roskapussin viemisestä?
En ymmärrä, miksi pitäisi riidellä. Enkä sitä, mitä erityistä nautintoa seurusteluajassa on. Jos kyseessä on "se oikea" jonka kanssa roskapussiriitely ei määritä loppuelämää, niin mukavampaahan siitä yhteisestä onnesta on nauttia about 24/7 kun muutama tunti viikossa aina erikseen sopien, järjestellen ja pähkäillen.
Tietenkin pitempi tapailu ja seurustelu on taropeen, jos ei ole varma tunteista toista kohtaan ja yhteensopivuudesta, jolloin pitää rauhassa tutustua. Mutta jos näistä on jostain syystä täysi varmuus, on ihan turha muodon vuoksi venyttää mitään vaihetta. Siinä ottaa vain riskin että toinen pettyy/kyllästyy jahkailuun tai tapahtuu jotain muuta dramaattista. Ei kukaan edes elä ikuisesti. V*tuttaa, jos joku koronavirus vie elämänsä rakkauden ennenkuin ehdittiin edes yhteen muuttaa vain koska haluttiin "varisytella" eli käytännössä pelättiin edetä.
Jos oma puolisoni olisi nopeasti ehdottanut avoliittoa, olisin ymmärtänyt, että se tarkoittaa meille ihan eri asioita. Hänelle kokeilua, minulle loppuelämän sitoutumista. Samaten jos hänellä olisi ollut taustallaan enemmän kuin yksi avo/avioliitto, en olisi uskaltanut sitoutua häneen.
Mun mielestä rakastumisesta ja sitoutumisesta kolmansilla treffeillä puhuva ei voi oikein olla ihan aito... itse rakastuin Tinder matchini kanssa ennen fyysistä tapaamista ja horistiin kaksoisliekeistä ja ties mistä. Minä olin hyväuskoinen ja mies psykopaatti. Hävettää, että aikuisena naisena menin avioeron jälkihöyryissä moiseen hapatukseen mukaan. Mies oli aivan seko, mustasukkainen, väkivaltainen, sadistinen ja epärehellinen hyväksikäyttäjä. Kun totuus valkeni fyysisten tapaamisten seurauksena, tapailu päättyi. Vieläkään en ole päässyt kunnolla eroon tyypistä, luikertelee ties mitä kanavia pitkin eetteriin.
Otin yhteyttä myös tän exään, jota mies jaksoi haukkua aina. Nainen sanoi miehen vainoavan häntä edelleen viesteillä ja ehdottelevan tapaamista.
Nyt olen perustamassa perhettä aivan ihanan miehen kanssa, jonka kanssa ei missään vaiheessa ole ollut liian hyvää ollakseen totta. Tapailu eteni rauhassa, avoliittoon vuoden yhdessä olon jälkeen ja seurustelustakin päätettiin vasta useamman kk jälkeen tapaamisesta. Suhdetta kuuluu rakentaa, jos haluaa kestävän. En usko enää näihin hekumallisiin äkkirakkauksiin, etenkään, jos pitää kysyä itseltään: voiko tämä olla tottakaan! Usein ei voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäilisi narsismia, vaan pientä epätoivoa. Miehelle kelpaa ehkä kuka tahansa nainen, kun noin kovasti ja pian ihastuu.
Mitä logiikkaa tämä on olevinaan? Jos tapaa "sen oikean", eli ihmisen, joka tuntuu sopivan täydellisesti yhtenä miljardista, niin silloin ei kelpaa kuka tahansa vaan kyseessä on täysin poikkeuksellinen ihminen. Sitä ei voi tietää, vaikka kyseessä olisi juuri tällainen asetelma; ainutlaatuinen kohtaaminen. Kenet tahansa kelpuuttava on varmaan ennemminkin sellainen joka ei suuria tunteita julista mutta roikkuu vaan loputtomiin.
Mutta miksei silti voi tutustua rauhassa menemättä heti naimisiin tai avoliittoon (=sitoutua)? Eikö joka tapauksessa kannattaisi nauttia seurusteluajasta ja siitä, kun tapaamiset ovat "juhlaa" ennen kuin alkaa riidellä roskapussin viemisestä?
Eli sun mielesta seurusteluaika on sita parisuhteen parasta aikaa, kun ei viela riidella, kuten parisuhteeseen "kuuluu"? :D
Mun parisuhteeseen ei kuulu riitely. Ei paivittainen eika edes viikottainen. Mun mielesta parisuhde on "bonus", eli sen tarkoituksena on tehda mun olo paremmaksi, ei huonommaksi (mita riitely tekee). Mun mielesta on ihan puppua, etta parisuhteen eteen taytyy tehda toita. Eika taydy; ei se ole mikaan tyoleiri. Parisuhteen tarkoitus on tehda elamani helpommaksi ja onnellisemmaksi. Ellei tama toteudu, on parempi olla yksin.
Ehka taman takia nimenomaan mulla ei ole mitaan sita vastaan, etta muutetaan yhteen nopeasti. Siinahan se toisen "todellinen karva" paljastuu.
Meilla ei riidella roskien viennista ym. Me ollaan tiimi ja molemmat panostaa yhteiseen hyvinvointiin niilla tyokaluilla, mita itsella on tarjolla.
En epäilisi narsismia, vaan pientä epätoivoa. Miehelle kelpaa ehkä kuka tahansa nainen, kun noin kovasti ja pian ihastuu.