Lohdutuksen sanoja gradun tekijälle

Vierailija kirjoitti:

Gradu on tehty keskinkertaisesti. Nyt puuttuis vielä pinnoja melkein 20. Taitaa jäädä suorittamatta. Tekisin mieluummin vaikka toisen gradun mieluummin kuin lukisin Perelmania ja Tuoria. Eikä tarvis tulla arvosanaksi sääli-ykköstä parempaa! Motiiviksi ei riitä, että voi sanoa olevansa maisteri. Yliopisto saa rahaa, multa sitä vaan menee. Maisterin paffeista ei mulle hyötyä tule, ainakaan työelämässä.

Mulle tuli lisää liksaa sekä kandista että maisterista.

Maisterin myötä myös ylennys ja reilu palkannousu.

(Opiskelin työn ohella.)

Meillä nämä asiat, fontit ja rivivälit, on tarkkaan määritelty eli niillä ei sivumäärää voi lisätä. Omia kuvioita voi piirrellä ja lisätä, mutta lähteet on aina selvitettävä.

Sinä pystyt siihen. 

Minä valoin itseeni voimaa ja tsemppiä tällä ajatuksella: Huonokin gradu on parempi kuin ei gradua ollenkaan. 

Otin tavoitteeksi valmistumisen. En asettanut gradulle mitään yleviä tavoitteita, kunhan tulisi vain valmiiksi. Siitä tuli parempi kuin odotin.

Kääri vain hihasi.

Poika ei edes maininnut että on jo tehnyt lopputyön. Eipä siinä minua tarvittu enkä olisi edes osannut neuvoa.

Mä luin gradua aloittaessani pari muiden työtä. Tajusin, että läpi päästäkseen ei tarvitse olla täydellinen.

Vihaan tätä tiedonhakuvaihetta. Mun aiheesta löytyy loputtomasti tietoa, mutta tuntuu olevan mahdotonta seuloa sieltä niitä lähteitä, jotka vastaisi mun näkökulmaa aiheeseen. Ohjaajan mukaan niitä kuitenkin on, joten mitä piip mä teen? Oon kokeillut ties kuinka monia hakusanoja ja -yhdistelmiä ja rajauksia eri tietokannoissa. Ei tästä vaan tule yhtään mitään!

Et tee sillä mitään, joku hutasu vaan, alta pois.

Tekeleesi varastoidaan yliopiston kirjastoon ikuisuudeksi, ja se on luultavasti ainoa asia mitä sinusta jää jäljelle kuin aika jättää.

Jännä miten paljon tunteita ja ahdistusta aiheuttaa työ, jota "kukaan ei lue" ja jolla "ei ole mitään väliä, kunhan on tehty". Ihmiselle tyypillistä älyllistä epärehellisyyttä.

Kai se nyt olisi hyvä, että edes itse olisi kiinnostunut siitä, mitä tekee. Mutta sekin on liikaa vaadittu nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pala kerrallaan.

Ensimmäiseksi ei oikeastaan kirjoiteta johdantoa, vaan omat tulokset. Ne ovat gradun pihvi. Niille siis tietenkin oma luku. Seuraavaksi kirjotetaan käytetyt metodit, ja se on yleensä aika lyhyt luku.

Johdanto viimeiseksi. Olennaista on, että työssä vastataan jotain niihin kysymyksiin, joita johdannossa on luvannut käsitellä. 

 

Eli kun olet nähnyt, mikä kaikki suunnitelmistasi on onnistunut tutkia ja ollut mielenkiintoista tarkastella lähemmin, kirjoitat johdannon, jossa kerrot tulevasi käsittelemään juuri näitä asioita. Voit tietysti aloittaa johdannosta, mutta varaudu muokkaamaan sitä myöhemmin.

Tämähän on tieteellisesti epärehellistä.

Tutkimusraportin tehtävä on kyllä yleensä kuvata tutkimuksen kulku. Jos tutkimus menee pieleen, niin se on hyvä kirjoittaa auki. Raportti ei silti mene.

Kertokaa mitä tehdä kun gradun palautuksen jälkeen on vain masentunut olo eikä yhtään hyvä ja ahdistaa kamalasti oottaa nää viikot, mikä tulos sieltä tulee (siis onko hyväksytty).

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa mitä tehdä kun gradun palautuksen jälkeen on vain masentunut olo eikä yhtään hyvä ja ahdistaa kamalasti oottaa nää viikot, mikä tulos sieltä tulee (siis onko hyväksytty).

Kuuluu asiaan. Kyllä se läpi menee ja se riittää.

Mä sain parisen viikkoa sitten tuloksen gradusta, että on hyväksytty, mutta kypsyysnäytteen tulosta ei kuulu..Jo 3 viikkoa mennyt. Pitäskö sitä kysellä yliopistolta, onko unohtunu arvostelematta tjsp 🙈