Lohdutuksen sanoja gradun tekijälle

Ei hätää. Olet varmasti hankkitunut jo hyvään suojatyöpaikkaan, iskenyt sieltä tulevaisuuden merkkimiehen joka varmistaa toimeentulosi ja kodinlämmön. Kiva silti kun on harrastus joka kehittää arvoasi jotta miehesi ei tarvitse hävetä rinnallasi kiipiessään sosioekonoomisia rappusiaan

Minulta jäi lopuksi ikää gradu tekemättä, koska tein graduaiheestani kirjan suurelle kaupalliselle kustantajalle ennen graduni valmistumista.  Eräs oppiaineeni laitoksen apulaisprofessoreista, populaarienkin julkaisujen nikkari,  kannusti kirjahankkeeseen. Sain helposti kustannussopimuksen ja paneuduin laajan aineistoni ja lähdekirjallisuuteni kanssa kirjantekoon, kun varsinainen graduni oli vasta alkutekijöissään.

Kirjani painos oli 5 000 kappaletta, yksin kappalein päällekkäin pinottuna korkeampi kuin Olympiastadionin  torni. 120 markkaa maksanut teos hankittiin jopa oppiaineeni laitoksen laitoskirjastoon ja tietenkin automaattisesti lähes kaikkiin vapaakappaleoikeuden omaaviin Suomen korkeakoulu-/yliopistokirjastoihin sekä vähitellen lukuisiin ulkomaisten yliopistojen kirjastoihin/laitoskirjastoihin, mm. Pohjoismaihin, Saksaan, Ranskaan, Englantiin ja Yhdysvaltoihin tavallisista kunnallisista kirjastoista ja alan erikoiskirjastoista puhumattakaan, niihinkin myös yli Suomen rajojen aina Unkariin asti. Yhdysvaltain Kongressin kirjastossa se on ja samoin Venäjän Kansalliskirjastossa, mutta nehän keräävät lähes kaiken. Myönteisiä arviointeja ilmestyi arvovaltaisissa tieteellisissä julkaisuissa USA:ta myöten.

Kustantaja halusi teoksesta sillä tavalla populaarimman ja helppolukuisemman, että lähdeviiteapparaatista alaviitteineen luovuttiin. Kirjan sisältämät runsaat aineistoesimerkit ovat paikan ja vuosiluvun tarkkuudella. Asiasanasto ja täydellinen, kahdeksansivuinen  kirjallisuusluettelo on. Kirjahankkeeni kesti vuosia, suureksi osaksi leipätyön ohessa.

Noin 300-sivuinen teos ei kelvannut kuitenkaan graduksi. Professori kehotti käyttämään kirjaa "yhtenä gradun lähteenä". Lähteeksi, jopa keskeiseksi, kirjani on kelvannut ja näyttää kelpaavan koko ajan kotimaisiin ja ulkomaisiin yliopistollisiin opinnäytteisiin, väitöskirjoihin ja muihin vertaisarvioituihin tutkimuksiin.

En viitsinyt ruveta enää kaksikertaiseen työhön, joten se "oikea gradu" jäi tekemättä. Tai se nyt olisi nopeasti vaikka juosten kustu. Työelämässä olin jo toisella jalalla ns. vapaassa ammatissa, joissa tutkinnoilla ei ollut merkitystä. Panostin kaikkeni siellä etenemiseen ja vastapainoksi perhe-elämään, joka oli kirjahankkeestani selvästi kärsinyt. Mieleen jäi kuitenkin eräs pikaopiskellut työtoveri, joka oli tehnyt 80-sivuisen yhteisgradun opiskelutoverinsa kanssa suunnilleen aiheesta "Ensimmäisen ja viidennen kerroksen asukkaiden hissinkäytön vertailua eräässä tamperelaisessa kerrostalossa". Hän letkautti kerran kahvikeskustelussa: "Ai, sähän olitkin vain hukki!" Asian huumoriksi naamioiden.

Eira Paunu, ensimmäinen naispuolinen teologian tohtori Suomessa, sanoi eräässä haastattelussa:

"Tässä maassa tuntuu olevan niin, että suoritettu tutkinto antaa ihmisen sanoille ja teoille suuremman painoarvon, kuin niillä muuten olisi."

Olen huomannut, että se pätee. Rikkaaksikaan kirjallani en tullut, koska kustantajan hinnoittelu ilmeisesti karkotti potentiaalisia ostajia. Kirjastokorvaukset kompensoivat aikoinaan, ja Sanastosta tihkuu edelleen pikku tuloa. Mutta ei harmita enää yhtään. Näin eläkeläisenä. Uskoisin, että "gradustani" oli enemmäin iloa joillekin juuri näin. Kannustan lopuksi kaikkia gradunsa kanssa painiskelevia. Tieni oli omani.

Voisin olla kaikille se rohkaiseva esimerkki. Minulla roikkui gradu sen alouttamisen jälkeen 3 vuotta, siis KOLME vuotta. 2020 joulukuussa oli viimeinen mahdollisuus valmistua omalla tutkintorakenteella. 3 vuotta piikkinä lihassa, mutta lopulta kiillotin kakkapökäleen valmiiksi. Harvaa yliopistolla se kiinnostaa, eikä gradua tarvitse julkiseksi laittaa. Kirjoittaminen oli tuskaa, vatsasta väänsi, yöunet menivät kuukaudeksi. Aineisto oli sentään valmiina, muuten ei oikein mitään. Viimeinen palautuspäiväkin oli jo mennyt yli viikolla, mutta palautin silti tekeleeni. Pahoin pelkäsin, että se ei mene edes läpi, mutta yllätyksekseni sain jopa Cum Lauden. 29.12.2020 sähköpostiin kilahti onnittelu maisterin tutkinnosta. Olo on helpottunut.

Kirjoittamiseen vinkkinä, että kirjoitin viimeisen viikon laput silmillä varmaan 12h päivässä. 3 vuotta olin keksinyt tekosyitä. Nyt peruin kaiken muun elämästäni enkä enää välittänyt päässäni jyskyttävistä tekosyistä. Korona-aikana oli helppo lukittautua kotiin. Lopetin kirjoittamisen vain, jos oli liian kova nälkä tai väsytti liikaa. Kännykkä kiinni, ja vastasin kaikille tutuille kieltävästi kaikkiin tapaamisiin. Kirjoita, kirjoita, kirjoita. Osaat kyllä. Jos gradusi ei ole plagiaatti, menee se vuoren varmasti läpi. Gradun palauttamisen jälkeen huomaat, miten kivaa on mennä elämässä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun gradun tekijät ymmärtäisivät, että se ei oikeasti ole mikään kovin kummoinen ponnistelu. Gradun kirjoittaa helposti muutamassa päivässä jos tarve on. Se vaan jostain syystä on nostettu jotenkin ihmeelliseksi suoritukseksi, mitä se ei ole.

Tätä en ymmärrä, että muutamassa päivässä saisi kasaan. Millähän tieteenalalla onnistuu? Mulla on ainakin mennyt päiväkausia aikaa jo esimerkiksi siihen, että olen kerännyt menetelmiin ja tieteenfilosofiaan liittyvää kirjallisuutta ja perehtynyt siihen, jotta voin tehdä niihin liittyvät valinnat ja jopa kirjoittaa niistä ja perustella ne. Oletko kenties jo niin kokenut tutkija, että nämä asiat ovat jo tuttuja ja olet vain kirjoitellut menemään?

Niinpä. Omalla alallani tutkimus kesti 3 kk jonka jälkeen kerätty materiaali analysoitiin labrassa, tehtiin tilastoanalyydit jne. Pelkkään kokeelliseen osaan meni puoli vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun gradun tekijät ymmärtäisivät, että se ei oikeasti ole mikään kovin kummoinen ponnistelu. Gradun kirjoittaa helposti muutamassa päivässä jos tarve on. Se vaan jostain syystä on nostettu jotenkin ihmeelliseksi suoritukseksi, mitä se ei ole.

Tätä en ymmärrä, että muutamassa päivässä saisi kasaan. Millähän tieteenalalla onnistuu? Mulla on ainakin mennyt päiväkausia aikaa jo esimerkiksi siihen, että olen kerännyt menetelmiin ja tieteenfilosofiaan liittyvää kirjallisuutta ja perehtynyt siihen, jotta voin tehdä niihin liittyvät valinnat ja jopa kirjoittaa niistä ja perustella ne. Oletko kenties jo niin kokenut tutkija, että nämä asiat ovat jo tuttuja ja olet vain kirjoitellut menemään?

Kaikilla sellaisilla aloilla, joissa ei tehdä oikeaa tutkimusta, vaan jotain höpönlöpöä. En ole kokenut tutkija, ihan elämäni ekan gradun kirjoitin, työtä siihen kului n. 80h + graduseminaarit päälle, eli kaikkiaan about 100h.

Tieteenfilosofiasta on ihan omat kurssinsa, joten miksi ihmeessä pitäisi gradu vaiheessa opiskella aihetta, joka on jo käyty läpi?

Se on gradu, ei väikkäri. Kun katsot, paljonko aikaa sen laatimiseen on laskennallisesti varattu, huomaat sen suppeuden. Rajaa aihe kunnolla.

Eikä ketään kiinnosta, ellet sitten aio jatkaa tohtoriksi. Sen tekemisestä stressaaminen on raskaampaa kuin itse tekeminen. Turha itsekritiikki veks, tee se pois alta ja anna itsellesi taas tilaa hengittää.

Ei pätkääkään väliä. Kunhan läpi menee. Se jos mikä on niin 1-0. Joko tai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muita Hy:n tutkintouudistusten ajamina palauttamassa nyt graduaan? Mitkä fiilikset?

Huonot. En saa tehtyä ja joudun palauttamaan tämän vuoden tuet. En siis valmistu koskaan. 

Ajattelinkin tätä ketjua pari päivää sitten. Muistan tämän keväältä. 

Muille gradun tekijöille todella paljon tsemppiä!

Kirjoitin tämän yllä olevan kommentin 5.11. Sen jälkeen otin yhteyttä opintoneuvojaan ja tein kuin teinkin gradun. Halusin kirjoittaa tämän ennen kuin palsta menee kiinni ja vuosi vaihtuu. Valmistuin kuitenkin, yhtenä monista vanhojen tutkintovaatimusten mukaan opiskelevista. 

Tuossa edellä joku kirjoitti pitkittäneensä gradua kolme vuotta. Eihän se ole mitään. Minä pitkitin 15 vuotta. Olen tyytyväinen, että se on nyt ohi.  

Tsemppiä edelleenkin kaikille, jotka tekevät graduaan, jos täällä on ihmisiä, jotka eivät saaneet sitä koskaan tehtyä, älkää ainakaan moittiko itseänne sen takia. 

Hyvää uutta vuotta 2021!

Olen saanut todistuksenkin!

Olen ihan oikeasti filosofian maisteri (luonnontieteellinen).

Minäkin sain todistuksen pari viikkoa sitten. Ihanaa kun ei enää täyty sähköposti yliopiston viesteistä. Tuliko teille muille kamalasti postia, joka oli turhaa? Oli ties mitä bileitä ja ylioppilaskunnan laulukerhon mainosta. Järkyttävä määrä sähköpostia tuli joka päivä! Ja usein sama viesti vielä montaa kautta.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin sain todistuksen pari viikkoa sitten. Ihanaa kun ei enää täyty sähköposti yliopiston viesteistä. Tuliko teille muille kamalasti postia, joka oli turhaa? Oli ties mitä bileitä ja ylioppilaskunnan laulukerhon mainosta. Järkyttävä määrä sähköpostia tuli joka päivä! Ja usein sama viesti vielä montaa kautta.

Tulihan sitä tosi paljon, mutta sain myös aikanaan työpaikan ainejärjetön postituslistalla olleen viestin perusteella. Olin siellä monta vuotta, joten varsin kannattava viesti oli!

Täällä jälleen yksi tässä ketjussa graduaan tuskaillut on valmistunut ja saanut todistuksen! :)

Vierailija kirjoitti:

ensinnäkin: gradun arvosanalla ei ole väliä, mutta sillä on, että se on tehty.

Toisenakin: GRADUN TEKEMINEN EI OLE VAIKEAA

Oikeasti se on ihan helppoa. Gradussa on tietyt palat ja ne pitää vaan kirjoittaa. Sitten ne pitää laittaa peräkkäin. Sitten se tarkastetaan plagiaatintunnistuskoneella ja submitataan yliopiston järjestelmään. Siinä se.

Ne palat on teille lueteltu seminaarissa mutta voin kertoa tässä nytkin:

-Johdanto

mitä aiot tehdä, eli tutkimuskysymys

miksi sen tekeminen aikaisemman tutkimuksen perusteella näyttää viisaalta

miten sen teet eli lähdemateriaali ja menetelmät sekä tärkeimmät käsitteet

-2-4 käsittelylukua, jossa teet sen mitä äsken lupasit. Joissain aineissa tämän voi jakaa insinöörimäisesti myös aikaisempi tutkimus- lukuun ja oma aineisto-lukuun.

-Loppuluku, jossa kerrot, mitä tutkimuskysymykseesi vastasit ja mitä väliä sillä on

Kysyt itse ja vastaat itse.  Eikä väliä muille kuin poliitikoille joiden gradu tajutaan heikoksi kohdaksi ja nuuskitaan läpikotaisin.

Vierailija kirjoitti:

Ei pätkääkään väliä. Kunhan läpi menee. Se jos mikä on niin 1-0. Joko tai.

No sinänsä totta, mutta toisaalta aika masentava ajattelutapa. Moni tekee gradun vain kerran elämässään, niin miksei siitä sitten yrittäisi tehdä myös mahdollisimman hyvää? Kehittää omia kirjoittajan taitojakin ihan eri tavalla, kun lähtee tavoittelemaan niin hyvää tuotosta kuin mahdollista. (Toki järki mukana pitäen, ei gradusta saa tulla elämää suurempaa asiaa).

Tein gradun aikoinaan itselleni, tulevalle vaimolleni ja muutamalle sukulaispojalleni .Sitten oli aikaa kulunut, ja laadin gradun pojalleni. Tyttäreni toi sitten julki, että aika oli kulkenut ohitseni.

Kuule AP. aloittaminen siinä on vaikeinta, sitten kaikki sujuu.

Täällä yksi, joka potee valtavaa epätoivoa gradusta. Gradu on käytännössä valmis, mutta professori ei juuri vaivaudu antamaan palautetta koko tekeleestä, ja en ole varma meneekö koko homma puihin. Kovin tieteellisestä työstä ei voi puhua, pikemminkin päin vastoin. Valitsin hölmöyttäni aiheen, josta on aika vähän tutkimusta, ja olen joutunut kääntämään kivet ja kannot etsiäkseni tietoja. Nyt kun katson tätä "valmista" työtä, niin aihe taisi olla liian käytännönläheinen yliopistomaailmaan, ja sitä on vaikea teorisoida :( Itkettää vaan. Tuntuu että koko graduprosessi imi viimeisetkin mehut ja motivaation.

Täällä myös epätoivoinen graduntekijä. Minullakin on aihe, jota ei ole ennen tutkittu. Kirjoittaminen on hidasta. Jää kyllä varmasti siimeiseksi gradukseni tämä ensimmäinen.

Sain juuri toisen maisterin valmiiksi vuoden alussa. Ensimmäisen gradun kanssa stressasin noin 14 kuukautta. Toinen gradu noin 4 vuotta myöhemmin tuli valmiiksi oikeastaan kuukaudessa kun tajusin ettei gradun tarvitse olla mikään alan journaalissa julkaistava, tiedekunnan pysäyttävä merkkiteos. Ja toinen gradu oli myös toiselta alalta eikä tällä myöskään ollut väliä sillä gradu on vaan gradu alasta riippumatta (paitsi ehkä jossain lääkiksessa on eri kriteerit? en tiedä).

Gradu on glorifioitu essee. Kuinka kauan menee perus esseen kirjoittamiseen? 2 päivää? 4 päivää? Ajattele niin, että gradu on ikäänkuin vain kokoelma tuon kokoisia esseitä. 

Lääkiksessä ei tehdä gradua ollenkaan. :D

Valmistuin gradulla, jonka arvosana surkea 2. Silti multa kysyttiin, haluaisinko jatkaa tohtoriksi (en halunnut), eikä ketään ole myöhemmässä vaiheessa kiinnostanut se kakkonen. Pääasia, että valmistuin.