"Kun tyttölasta sanotaan määräileväksi, minä kerron hänelle, että hänellä on johtajuustaitoja."
Tällaiseen lainaukseen törmäsin LinkedInissä, tottakai höystettynä omakehulla siitä, miten kirjoittaja (äiti) kannustaa omaa tytärtään määräilemään.
Olenko ihan pihalla, kun mielestäni määräilevä lapsi on kaukana johtaja-aineksesta? Kuka haluaa pomokseen määräilijän? Jos miettii tyypillistä määräilevää lasta, hän olisi painajaismainen pomo. Eikö johtajalta vaadita kommunikaatio- ja neuvottelutaitoja (joita määräilevällä lapsella ei ole)?
Ja mietin, miksei samaa lainausta koskaan näe poikalapsi-versiona. Onko niin, että toksinen feminiinisyys on totta?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niitä pontevia, johtajaroolin luonnostaan omaksuvia pikkupoikia on kehuttu jo kautta aikojen.
Tytöiltä odotetaan kiltteyttä ja kuuliaisuutta.
Miksi on pakko mennä heti siihen toiseen ääripäähän? Kostona?
Mitä ihmettä oikein sössötät?!
Ei se ole mitään ääripäähän menemistä, jos tyttöä kehutaan siitä mistä poikiakin.
Miksi poikia pitää kehua haitallisesta käytösmallista? Ja jos ei pidä, niin miksi tyttöjä pitää?
Nytkö johtajaluonne onkin yhtäkkiä huono käytösmalli? :D
Eikös se ole nimenomaan positiivinen juttu?
Onhan näitä kasvattajia joka lähtöön. Moni äiti näkyy kasvattavan nykyisin pojastaan tyttöä. Esim. Meidän Perhe 1/20.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niitä pontevia, johtajaroolin luonnostaan omaksuvia pikkupoikia on kehuttu jo kautta aikojen.
Tytöiltä odotetaan kiltteyttä ja kuuliaisuutta.
Miksi on pakko mennä heti siihen toiseen ääripäähän? Kostona?
Mitä ihmettä oikein sössötät?!
Ei se ole mitään ääripäähän menemistä, jos tyttöä kehutaan siitä mistä poikiakin.
Miksi poikia pitää kehua haitallisesta käytösmallista? Ja jos ei pidä, niin miksi tyttöjä pitää?
Nytkö johtajaluonne onkin yhtäkkiä huono käytösmalli? :D
Eikös se ole nimenomaan positiivinen juttu?
Näiden mielestä se on edelleen tytöllä huono, pojalla ei.
Ei vaan johtaminen ja määräily on eri asioita.
Kukaan ei tykkää määräilijästä sukupuolesta riippumatta. Määräily on käskemistä tehdä jotain, vaikka toinen ei sitä haluaisi tehdä.
Jos joku poika taipuu määräilijän tahtoon niin se ei johdu siitä, että he ihailisivat ”Markkua” vaan koska pelkäävät häntä.