Ammattilaisten asiattomat kommentit työtilanteissa -peukutusketju

Oletteko kaikki ihan hiljaa nielleet törkeät kommentit? Esim. kaupan kassalla ei ruveta suureen ääneen kommentoimaan asiakkaan ostoksia. Tai apteekissa tuhahtelemaan resepteille. Ladatkaa takaisin, yhtä kovalla äänellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sinun ominaistuoksusi on aivan ihana!" Miespuolinen lääkäri kommentoi minulle kerran kesken hoitotoimenpiteen (käyn säännöllisesti samalla lääkärillä). On myös aina yhtä kuumottavaa, kun lääkäri haluaa käynnin lopuksi halata. Hän on kuitenkin hyvä työssään, joten käyn yhä hänen luonaan.

Eikö tuo ole kehu? Missaanko nyt jotain?

Se on kehu omalta puolisolta tai ehkä tosi läheiseltä ystävältä. Vieraalta (vaikka olisikin silleen tuttu) lääkäriltä varsinkin virkatilanteessa se on tunkeilevaa, vaivaannuttavaa ja jopa vähän pelottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Otin Elisalta puhelinliittymän. Liittymän oton aikana virkailina kysyi, haluanko erillismaksuisen tietoturvasuojan (4,90€/kk), johon vastasin että en halua. Ensimmäisessä laskussa tästä oli kuitenkin laskutettu, jonka seurauksena menin liikkeeseen. Myyjä sanoi että kyllä tämä kannattaa olla, että suojaa hyvin tietomurroilta. Vastasin, että on rahallisesti tiukkaa enkä halua maksaa palvelusta, jota en tarvitse. Tähän myyjä tokaisi että kannattaa miettiä omaa rahankäyttöä, jos tämä summa on liikaa. Rupesin sitten itkemään ja karjumaan niin että koko liike kyllä kuuli...

Elisan markkinointijohtajana olen äärimmäisen pahoillani saamastasi kokemuksesta. Tuollaista ei saisi missään nimessä tapahtua henkilökuntamme toimesta.

Olin gynellä käymässä ja hän totesi kesken tutkimuksen, että joutuu hieman poistumaan toiseen tilaan hetkeksi.

Tuli 5min päästä takaisin ja nykäisi aprikoiva ilme naamallaan kumihanskat käteen ja totesi mumisten, että "mihin vi ttuun mä nyt jäinkään..."

Telian modeemi ei toiminut. Tein sille kaikki kotikonstit, joilla modeemi pitäisi saada heräämään, mutta ei auttanut kuin soittaa asiakaspalveluun. Puheluuni vastasi mies, joka kuultuaan ongelmani ja sukupuoleni äänestäni kysyi tympeällä huokaisulla "Oletko ottanut töpselin irti seinästä?" Just silleen "nainen soittaa, ei se tajuu." Ongelma oli Telian päässä.

Forumissa minut pysäytti joskus kynsiviilaa kauppaavan kojun nainen. Halusi antaa tuote-esittelyn. Nähtyään kynteni eli ei lakatut ja ei viilatut nainen kysyi, että onko minulla poikaystävää ja kun vastasin ettei ole, alkoi hän haukkoa henkeään. "No ei ihmekään! Katso nyt näitä sun kynsiä! Ihan kauheet! Mutta tällä sä saat ne nätiksi!" Tuote oli tosi kiva ja olisin varmaan ostanut sen ilman naisen kauhisteluja siitä, että miksei mun kynnet ole nätit miehiä varten ja sinkkuuteni on nyt kynsien syy.

Työkkärin setä kysyi, että millaisia töitä haluaisin tehdä, kun olin 20-vuotias. Sanoin, että sellaista, jossa on hyvä olla. Mies alkoi nauraa ja paasata, että ei semmosia töitä olekaan, hänkin on joutunut tekemään vaikka mitä paskaduunia. No sori vaan, sun valinnat eivät koske minua. Terveisiä vaan toivon mukaan nyt entiselle työkkärin sedälle, en ole tässä 20-vuoden aikana tehnyt päivääkään töitä, joista en pitäisi. 

Kampaajani kysyi kerran yllättäen käykö meillä jäteauto ilman mitään asiayhteyttä. Ilmeisesti kylillä puhuttiin, että poltamme jätteet pihalla, koska pidimme lasten kanssa silloin tällöin makkaranpaistonuotiota pihassamme. Ja ei, ei asunut naapureita savun kantaman päässä ja jätteet lajittelimme normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kaikki ihan hiljaa nielleet törkeät kommentit? Esim. kaupan kassalla ei ruveta suureen ääneen kommentoimaan asiakkaan ostoksia. Tai apteekissa tuhahtelemaan resepteille. Ladatkaa takaisin, yhtä kovalla äänellä.

Kaikki ei vaan ole niin sanavalmiita varsinkaan tuollaisissa yllättäen tulleissa kiusallisissa tilanteissa, kun joku sanoo jotain tökeröä, ettäkö pystyisi äkkiä keksimään jonkun kipakan vastauksen. Osa menee vaan hämilleen ja ei osaa vaivaantuneena sanoa yhtään mitään, vaikka jälkeenpäin yleensä tuleekin mieleen jotain, mitä olisi voinut sanoa ja juttu jää vaivaamaan sitten. Toki jos siltä tuntuu niin voihan tapahtuneesta laittaa jälkikäteen reklamaatiota.

Kioskin täti tuhahti ilkeästi, että tuossa on pankki vieressä kun joutui laskemaan lompakkoon kertyneet kolikkoni joilla halusin maksaa ostokseni. Olin laskenut valmiiksi tasarahan minkä mainitsinkin. Ymmärrän kyllä, että hänen täytyi asia varmistaa, mutta kommentti oli asiaton. Se kioski menetti kanta-asiakkaansa.

Mullakin näitä riittäisi:'D

Olin n15v kun koulupsykologi tokaisi hetken puhuttuani yleisesti tilanteestani ja ongelmistani, että "luuletko että mulla on joku vastaus sun ongelmiin?" Siis todella halveksuvalla äänensävyllä. En mennyt enää uudelleen ja hän varmasti ajatteli näin saaneensa minut tajuamaan että olin valittava pikkuprinsessa ja muuttaneeni asenteeni.

Kyllä aluksi saatoinkin kuulostaa ns turhasta valittavalta, mutta itsellä ainakin vaatii luottamusta kertoa syvimpiä tuntoja vieraalle, mutta olisi varmaan heti pitänyt kertoa itsetuhoisista ajatuksista jo ovella.

Luulisi myös, että koulupsykologi ymmärtäisi nuoria ja heidän ongelmiansa ja ulosantikykyä paremmin mutta ilmeisesti ei.

”Rakkaudesta se hevonenkin potkii” Oli opettajan kommentti vanhemmilleni kun minua kiusattiin ala-asteella fyysisesti. Sama toistui yläasteella mutta syynä oli opettajan mukaan minun ”huomionkerjääminen”

Olin lauantaina aamupäivällä kaupassa musta puku päällä. Kassa kysyi että oliko hyvätkin bileet? Olin tulossa hautajaisista.

Olin pikkuveljeni kanssa ostoksilla, ikää oli itselläni n. 24 silloin ja pikkuveli n. 17v. Ostin meikkejä ja yli 50€ ostosta sai kaupanpäälle ihokarvojen ajoon tarkoitetun geelin ja kassa tokaisi että "en tiedä tarvitko sinä edes vielä näitä mutta tämmöinen tulisin kaupan päälle". Näytin ja näytän edelleen ikäistäni nuoremmalta mutta olisi ehkä voinut myyjä olla kommentoimatta.

Olin jotain 15 ja soittanut vanhempien luvalla nenäpäiväkeräykseen lahjoittaakseni sinne kympin (vuosi oli 2008 tai 2009). Eipä mitään, ajattelin, että se olisi ainutkertainen tapahtuma. Muutaman päivän päästä sieltä soitti takaisin minun numeroon joku tympeä täti, joka halusi minun ryhtyvän kuukausilahjoittajaksi. Puhui myös jostain yrityslahjoittamisesta mulle, että voisi esim. 500 euroa lahjoittaa. Sanoin, että asun vanhempien luona, enkä ole 18. Täti ihmetteli, että "eikö ole varaa edes 5 € kuussa lahjoittaa?" Minusta tuntui tosi omituiselta, että alaikäistä edes yritettiin värvätä kuukausilahjoittajaksi yhtään mitään kautta. Kieltäydyttyäni vielä yritettiin provosoida/syyllistää, niin en ole toista kertaa sinne lahjoittanut yhtään mitään. Sinisilmäisyys kyllä karisi.

Olin päälle kolmekymppinen kahden pienen lapsen sillä hetkellä kotiäiti. Työelämää takana kymmenisen vuotta ja säästöjäkin vähän kertynyt. Pankin, jossa olen asiakkaana, palveluhenkilö soitteli mulle sitkeästi ja halusi varata tapaamisajan raha-asioissa. Mun oli tosi vaikea järjestää lapsille hoitajaa, ja ehdotinkin, että asiaan palattaisiin sitten kun olen taas töissä, ja lapset päivähoidossa. Kolmannella soittokerralla lopulta suostuin (nämä soitot tuli noin puolen vuoden sisällä) ja aika varattiin.

Olin jo vähän varautunut sinne mennessäni, koska noiden puhelujen sävy oli jo ikävä. Pankissa hän tyrkytti minulle erästä säästötiliä ja käytti koko ajan esimerkinä 14-vuotiasta teinitytärtään, jolle oli avattu sama tili ja kuinka paljon he siirtivät tälle tilille kuukausittain rahaa ja kuinka "kivasti vaaterahaa" tämä teinitytär tilin koroilla sai ja minkälaisia vaatteita rahoilla oli viimeksikin ostettu. Lopulta mun oli ihan pakko sanoa, että anteeksi, mutta olen 34-vuotias, minulla on lapset elätettävänä ja töihin paluu pian edessä ja tavoitteena elämässä vähän jotain muuta kuin "pientä vaaterahaa".

Tiliä ei avattu ja vähän myöhemmin haettiin miehen kanssa lainaa toisesta pankista ja samalla siirsin tilinikin tähän toiseen pankkiin.

Noin vuosi sitten suunnittelimme erästä isohkoa remonttia ja meillä kävi esitelmöimässä muutaman firman edustajia. Heidän kanssaan tietenkin tuli puheeksi rahoitus- ja muut hommat ja siinä usein kävi ilmi, etten ole saanut vielä työpaikkaa. Päätimme vielä siirtää remontin ajankohtaa.

Noh, tässä sitten jokin aikaa sitten eräässä tapahtumassa tuli tämän isoimman remonttifirman edustaja vastaan ja kovaan ääneen tervehti ja kyseli onko remonttia jo tehty jne. Sitten aivan yhtäkkiä pamautti yhtä kovaan ääneen, että "NO, JOKOS SE ROUVA ON PÄÄSSYT TÖIHIN!?"... Jeesus sentään.

Muutenkin aika asiattoman oloinen tyyppi, avoimesti kertoilee missä osoitteessa on remontti tulossa, jota voi ohi ajellessa vilkuilla, kertoo asiakkaiden nimetkin ja kaikki.

Virossa kylpylässä nainen kauhisteli manikyyrissa kynsiäni. Nuorempana olen kyllä purrut kynsiä, mutta mielestäni asiatonta kauhistella asiakkaan kynsiä vaikka olisivat minkä näköiset vaan. Pitkäksi aikaa jäi tunne tuon jälkeen , että minulla on rumat kynnet.

Olen hyvin hoikka (en anorektikko!) ja pitkäkinttuinen. Menin terveyskeskukseen varpaan murtuman takia. Tullessaan huoneeseen lääkäri pysähtyi ovella ja kailotti: "Oletko sä aina näyttänyt tuolta?"

Kysyin, että siis miltä.

-  No tommoselta luurangolta.

Varpaastani hän ei välittänyt juurikaan..

Tapasin psykiatrisen sairaalan lääkärin ensi kertaa. Kun astuin huoneeseen hän tokaisi: "Sä et tule ikinä parantumaan.". Mun mielestä oli asiatonta sanoa näin potilaalle, joka epätoivoisesti toivoi apua tilanteeseensa.

Hoitaja hermostui siitä, kun oli joku flunssa tms ja kurkkuun katsominen oli niin vaikeaa, kun itselläni on herkkä oksennusrefleksi. Totta kai antaisin mieluusti katsoa, olisihan se itsellenikin helpompaa, mutta ei se vain suju, kun kroppa laittaa vastaan. Nykyisin hermostuttaa aina, jos joutuu kurkkua näyttämään ja tilanne on sitten vielä vaikeampi. Olen ottanut tavaksi sanoa, että voi olla hankalaa ja useimmat terveydenhoitoalan ihmiset ovat tosi ymmärtäväisiä ja kivoja asian suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Hautaustoimiston virkailijalla oli pokassa pitämistä, kun ystäväni meni valitsemaan isälleen arkkua ja kukkia hautajaispäivää varten. Vainajan nimi oli hieman seksuaalissävytteinen, luokkaa Aarre Melanen tai Aimo Sonninen (nimi muutettu). Ymmärrän, että naurattaa, mutta tuossa tilanteessa olisi voinut hillitä itsensä paremmin.

Ei näin saisi tapahtua, Ihan kauhea tilanne. Ymmärrän kuitenkin tyyppiä täysin. Mitä vakavampi tilanne missä ei missään nimessä saa nauraa, ihan varmasti alkaa naurattaa hysteerisesti. Tuollainen nimi laukaisee tämän reaktion takuu varmasti. Se on ihan kauhea tilanne. Pitää, opetella joku tapa purra poskea tai kynsillä kämmentä selän takana, tai sitten vaan kasvaa kypsyä ja vakavoitua.