Ammattilaisten asiattomat kommentit työtilanteissa -peukutusketju

Kuntouttavan työtoiminnan ohjaaja kyseli ryhmässä ihmisiltä yksi kerrallaan "onko sinulla diabetes?"

Vierailija kirjoitti:

Kerran lukioiässä vaatekaupan myyjä tuli sanomaan minulle ollessani kaverini kanssa katselemassa jotain vaatteita, että niitä löytyy sitten isossa koossa lisää varastosta. Olin siis aivan normaalipainoinen nuori nainen ja käytin kokoa 38. Ehkä tässä ikävintä oli tulla haukutuksi läskiksi kaverin kuullen, kun muutenkin oli heikko itseluottamus.

No nyt täytyy sen verran kommentoida että olisitko tuon huonon itsetunnon takia ottanut turhaan itseesi? Myyjä vain ystävällisesti huikkasi teille molemmille, että vain osa vaatteista on näytillä, jos löytyy jotain kivaa, mutta ei kokoa, niin käykää rohkeasti kysymässä isompaa kokoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran Jumbon Prismassa kassa alkoi tutkia ostamaani villapaitaa ja totesi, että on hyvä että täällä Suomessa koot on isompia, niin M-koko mahtuu isommallekin henkilölle. Tämä samainen kassa töksäyttelee muutoinkin vähän erikoisia kommentteja.

Vähän OT mutta kuulostaa tutulta. Olin joskus keikkalaisena samaisessa kaupassa. Vaihdoin pukkarissa vaatteita ja muutaman kaapin päässä oli nainen jonka olin aiemmin nähnyt työskentelevän kassalla.

Olen sopusuhtainen, silloin nuorempi tyttö, en missään mallin mitoissa mutta ihan siis normaalin näköinen. (Seliseli)

Otin juuri paidan pois ja olin siinä rintsikoilla, niin vierestä kuuluu "oooi, odotatko pienokaista? :)" Olihan mulla pieni pömppis, myönnetään, mutta että raskaanako??!! Herranjumala ku vajosin henkisesti. Sopertelin ja yritin esittää ettei sattunut yhtään, vähän hermostuneena naureskelin että eeeen kyllä tietääkseni heh heh..?!

Sen jälkeen katson aina ketä on lähellä kun vaihdoin vaatteita..

Tästä tulikin hauska muisto mieleen omalta "etelän matkalta". Oltiin miehen kanssa muutama vuosi sitten Italiassa ja ostettiin eräästä liikkeestä t-paidat molemmille, niin kassalla lähes mallilta näyttävä nainen tarjosi meille t-paitojen kanssa saman tyylistä lasten ruokalappua "pienokaiselle mukaan". Huvittuneina kieltäydyttiin, koska eihän kassa voinut tietää, että raskausvatsan sijasta paitani ja hameen vyötärön alla pömpötti meidän molempien matkalompakot, jotka oltiin sinne taskuvarkaiden pelossa piilotettu. Ei tullut mieleen edes suutahtaa, kun tilanne tuli niin yllättäen ja olin muuten hoikassa kunnossa.

Tämä nyt ei ole mitenkään pahimmasta päästä, mutta vaikka siitä on 28 vuotta, muistan tapauksen edelleen hyvin, olihan kyse hääpäivästäni. Silloin ei tavattu välttämättä käydä koekampauksessa, mutta olin käynyt etukäteen näyttäytymässä ja sopimassa kampauksesta. Noh, kampaaja ei ollut ilmeisesti katsonut kunnolla, vaan hänelle tuli yllätyksenä tukkani tuuheus. Kampaukseen meni kai näin ollen kauemmin kuin hän oli odottanut. Niinpä hän päätti pilata osan elämäni tähtihetkestä eli hääpäivästä rutisemalla ja valittamalla tuskastuneena useasti siitä, että minulla on liikaa hiuksia. Olisi pitänyt sanoa, että piruako minä sille voin, olisit katsonut aikanaan kunnolla. Ei ollut mukava hetki siinä istua. Päätin kuitenkin vain olla välittämättä ja keskittyä häihini.

Edelleen tuo liike, jossa on kemppari, kampaamo ja kosmetologi, toimii kotikaupungissani, mutta minä en ole hääpäiväni jälkeen sinne jalallani astunut.

Mulla on ihosairaus, joka näkyy tummina laikkuina, joita voisi luulla pieniksi luomiksi. Olin kerran Stockan kosmetiikkaosastolla ostamassa ripsiväriä ja kassalla ollut myyjä alkoi tuijottaa paidan kaula-aukosta näkyvää ihoani ja sanoi, että heillä on myynnissä pigmenttiä vaalentava tuote, jolla voi helposti häivyttää tuollaisen ongelman. Kysyin mitä ongelmaa hän tarkoitti ja siinä vaiheessa myyjä tökkäsi kätensä kaulalleni ja vastasi että näitä rumia pilkkuja.

Otin ranteeseen kiinni ja kysyin annoinko luvan koskea ja kerroin, että en myöskään kysynyt hänen mielipidettään sairauteni hoitoon, johon kosmetiikkamyyjän koulutus tuskin edes riittää.

Olin joutunut ottamaan ns. aborttipillerit kun minulle oli todettu keskeytynyt keskenmeno, eli alkio oli lopettanut kasvun, mutta vuoto ei ollut alkanut itsestään. Tilanne oli ahdistava, sillä lapsi oli odotettu ja itse toimenpide tehtiin kotona ja oli kokemuksena järkyttävä. Jälkihoitona sain puhelun hoitajalta joka yllättäen kysyi, että mitä ehkäisyä käytän. Vastasin, että tarvittaessa kondomia ja hän alkoi pitää saarnaa siitä, kuinka kondomi ei ole kovin varma ehkäisykeino ja minun olisi syytä siirtyä varmempaa ehkäisyyn. Hiljeni sitten, kun lopulta sain kerrottua, että lasta tässä yritetään. Ei ollut hoitaja paljon potilastietoja lukenut, vaan liukuhihnalla opasti. Tai näin ainakin toivon, muutoin kommentti olisi ollut todella asiaton. Että sellaista jälkihoitoa.

Raportoin päällikölle alkoholiongelmaisesta työkaverista, joka oli toistuvasti huontovointinen työvuorossa, oksenteli, ripuloi eikä siivonnut pönttöään jälkeensä kaiken muun epäasiallisen käytöksen (hiplailu, riidat, poliittinen toiminta työajalla) lisäksi . Esimies vain toresi ettei hänkään ole aina tiennyt onko hänen työparinsa selvä vai. Työ siis ensihoidossa jossa ainoa työ on arvioida ihmisten terveydentilaa ja tehdä päätöksiä sen perusteella.

Kertoi kaiken olennaisen työpaikan toimintakulttuurista. Toisaalta ollaan niin edistyneitä ja huippuhyviä kaikessa, mutta juoppoja ei saada hoidettua edes omassa työyhteisössä.

Vierailija kirjoitti:

Hammaslääkärissä hoitaja kehui luonnonkiharia hiuksiani. Onhan se ihan mukavaa, että ihmiset pitävät hiuksistani mutta siinä tilanteessa kommentti tuntui erityisen törkeältä.

Kummallista että tarvitsee kommentoida millään tavalla. Se on epäammattimaista käytöstä. Minun korvakoruja on mm. kommentoitu hammashoidossa. Outoa.

Pari juttua tuli mieleen näitä lukiessa. Ensimmäinen on ihan oma moka.

Olin ollut pitkään samassa paikassa tiskin takana. Asiakkaat alkoi vuosien varrella tulla tutuiksi. Yhtä rouvaa en ollut nähnyt pitkään aikaan.

No hän sitten jälleen ilmestyi tiskin taakse niin olin tietysti että mukava nähdä pitkästä aikaa. Ja milloin se on laskettu aika.. ei hän mitään raskaana ollut, lihonnut vain vähän reippaasti.

Hävettää vieläkin.

Toinen juttu kävi pankissa lainaneuvotteluissa. Olimme säästäneet pitkään asuntoa varten ja pesämuna oli kiitettävä. Olisiko ollut reilut 30 prosenttia asunnon arvosta mitä oltiin ostamassa.

Virkailija kysyi todella tiukkaan sävyyn, että kuka teille takaa lainan.

Sanoin rauhallisesti että ei kukaan, maksamme käteisellä takauksen verran ja lopulle tarvitaan lainaa.

Eikun uudestaan alkoi tivaamaan takaajia.

Sanoin että eiköhän tämä ole tässä. Oltiin lähdössä niin siinä vaiheessa virkailija vasta tajusi rahatilanteen.

Ei edes pyytänyt anteeksi, antoi korkotarjouksen jonka palautin että ei kelpaa. Mentiin naapuripankkiin ja tilanne meille ihanteellinen.

Apteekissa farmaseutti naureskeli käyttämälleni lääkkeelle, että yleensä tätä tarvitsee vain vanhat naiset. Olin noin 20-vuotias ja häpesin typerää mummojen sairauttani.

Olin psykologin vastaanotolla kriisiytyneen elämäntilanteen vuoksi. Mainitsin minulla olevan ADHD. Psykologi vastasi iloisesti, että niin hänkin on välillä vähän hajamielinen! Luulisi ammattilaisen tietävän, että vaikea ADHD jonka takia koulut jäi kesken ja arki on kaaoksessa, on vähän eri asia kuin olla vähän hajamielinen. Ihan kuin psykologi olisi yrittänyt jotenkin "kaveerata" kanssani, että ollaanpa samiksia.

Olin silloin normaalipainossa, nuori nainen. Hieroja suositteli minulle paastoa, jotta pääsisin noista eroon tämän sanoessaan hän pyöritteli kättään vatsani edessä. Hierojalla kävin niskajumin vuoksi.

Kylppäriin suihkukaapin asentanut ukkeli totesi miehelleni mukamas vitsikkäästi: "Nyt on valmista, ei muuta ku akka suihkun alle!"

Tuijotimme miehemme kanssa ihmeissämme. Sama asentaja laukoi muitakin outoja kommentteja.

Meillä kävi remonttifirman miehiä hommissa kuumana kesäpäivänä. Ajattelin olla kohtelias ja tarjosin heille mehua. Mehu ei kuitenkaan kelvannut vaan he jotenkin naureskelivat tarjoukselleni. Vielä lähtiessä he heittivät toisilleen kovaan ääneen vitsiä siitä mehutarjoilusta kuin se olisi ollut hyvinkin huvittava juttu. Jäi vähän keljuttamaan enkä oikein ymmärtänyt, mitä olin tehnyt hassusti.

Mimmiliini kirjoitti:

Olin hammaskiven poistossa, ja erikoishammashoitaja, joka poistoa teki, huokaili kovin koko ajan. Ilmeisesti häntä ärsytti, kun poistettavaa oli niin paljon. Tuntui tosi kurjalta, kun minulla nyt vain on tällainen ominaisuus. Tuli syyllinen olo, vaikka hoidan ihan hyvin hampaitani. Asiatonta.

Olin joukkotarkastus papa- näytteessä, ja lab.hoitajalla katkesi näytetikku vahingossa emättimeeni. Sen poisto onnistui kyllä heti, mutta vähän nolotti, kun lab.hoitaja kailotti kovalla äänellä kollegoilleen tapahtuneesta viereisessä huoneessa niin, että kaikki odotustilassa olleet kuuli myös. Tekipä mieli poistua huoneesta ikkunan kautta.

Tuota vahvennettua kohtaa sanotaan hengitykseksi. Toiset hengittävät hieman vajaasti tai jopa pidättävät hengitystä kun tekevät tarkuutta vaativaa työtä. Tuon vuoksi välillä on hengitettävä syvempään.

Itselläni on ihan perushengitystapana hengittää välillä syvempään ja teen tuon täysin tiedostamatta. Tuo minun tapani "huokailla" saa jotkut ihmiset raivon partaalle. Valitettavasti nämä hullut ihmiset eivät hakeudu kauemmaksi ärsyttäväksi kokemastaan hengitystavastani, vaan alkavat raivoisan tuijotuksen ja jopa hermostuneen kävelyn hegittävän ihmisen ympärillä... siis selkeästi näkee, että "ihmisellä napsahtaa päässä ihan justiinsa" ja tiedostamatta madaltaa hengitystään entisestään, joka tietenkin aiheuttaa syvemmän huokailun, joka ärsyttää tätä hengitystavasta ärsyyntyvää ihmistä vielä enemmän...

...ilmeisesti heidän päässään tapahtuu jotain vastaavaa "Ilmeisesti häntä ärsytti, kun poistettavaa oli niin paljon." - Tuolla päätelmällä ei välttämättä ole mitään tekemistä erikoishammashoitajan omien mietteiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olimme miehen kanssa lainaneuvottelussa pankissa. Miehellä on tili kyseisessä pankissa, itselläni toisessa pankissa. Pankkihenkilö - viimeisen päälle tyylikäs, huoliteltu, kohtelias ja ystävällinen - kysyi minulta, missä pankissa minun tilini on. Vastasin pankin nimen ja pankkihenkilö puuskahti halveksivan huvittuneesti "voi v***u!"

Tästä tuli mieleen oma pankkikokemus. Olin suht hiljattain mennyt naimisiin ja olimme mieheni kanssa pankissa tarkoituksena avata yhteinen tili isoon pankkiin, jossa meillä molemmilla oli jo omat tilit.

Ennen kuin päästiin puusta pitkään, keski-ikäinen naisvirkailija alkoi ikään kuin ripittää minua, että ei yhteistiliä kannata avata, kun se on sitten niin vaikea hoitaa jos tulee ero. Tämän koko selostuksen piti minulle mieheni kuunnellessa vieressä. Sanomattakin selvää, että tili avattiin sitten toiseen pankkiin. Jäi tosi vittumainen kuva koko pankista, vaikka ymmärrän kyllä että tuo oli yksittäisen työntekijän sekoilua. Liekö omat erosotkut mielessä, muuta selitystä en keksinyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sinun ominaistuoksusi on aivan ihana!" Miespuolinen lääkäri kommentoi minulle kerran kesken hoitotoimenpiteen (käyn säännöllisesti samalla lääkärillä). On myös aina yhtä kuumottavaa, kun lääkäri haluaa käynnin lopuksi halata. Hän on kuitenkin hyvä työssään, joten käyn yhä hänen luonaan.

Eikö tuo ole kehu? Missaanko nyt jotain?

Kontekstin mitä ilmeisimmin ainakin.

Hieroja kysyi että olenko ollut aina ylipainoinen.

Huvitti niin paljon tökerö kysymys, että selvitin koko läskihistoriani ihan vaan piruuttani. 

Ei täällä ole tilaa, tokaisi kätilö kun menin esikoistani synnyttämään ja olin jo tosi kovissa ja tiheissä supistuksissa.

Seinäjoki viime vuosituhannella.

Oli ilmeisesti jotain kinaa prenan osaston kanssa, siellä olin pari vuorokautta ennen kuin lapsi syntyi.

Toivottavasti on meininki muuttunut sjoella ystävällisempään suuntaan.

Selvittelin vuorotteluvapaalle jäämistä TE toimistossa. Virkailija varmaan luuli aluksi että olin työnhakija. Asenne oli suoraan sanottuna järkyttävä. Asia ei edennyt mihinkään ja neuvoja ei suostunut antamaan...korosti koko ajan että vuorotteluvapaa ei kyllä varmaan onnistu jne. jne. Kerroin asiasta työnantajalle ja heidän toimesta soittivat toisen kunnan TE toimistoon. Siellä kaikki hoidettiin kerralla selväksi...postissa tuli yksi paperi jonka allekirjoitin. Näin saatiin yksi työtön työllistettyä vuorotteluvapaani ajaksi. Toivottavasti sai siitä apua työllistymiseensä.

Toinen tapaus poliisin lupapalveluissa. Istuin neuvontatiskin lähellä odottamassa vuoroani. Ihmettelin nuoren vastaanottovirkailijan työasennetta. Siis...hän silmääkään räpäyttämättä vittuili asiakkaille. Siinä kävi vanhempia ihmisiä neuvoja kysymässä ja saivat vittuilua päin näköä. Teki mieli puuttua asiaan mutta vuoroni tuli...sanoin pois lähtiessäni että kannattaisi miettiä onko oikeassa ammatissa.