Ammattilaisten asiattomat kommentit työtilanteissa -peukutusketju

Asiakkaani sanoi minulle: Sinä tarvitsisit palkankorotuksen!

Minä: Miten niin?

Asiakas:Saisit uudet kengät!

Autokoulun opettajani ehdotti pokkana, että seuraavalle ajotunnille voinkin tulla alasti.

Vierailija kirjoitti:

Nimeni on Tuuli.

Jostain syystä terveyskeskuksen ajanvarauksen hoitaja kuuli "Tuutti" ja tirskui tälle.

Itseäni ei naurattanut rintatulehduksen ja koliikkivauvan kanssa.

Tuutti on muuten sukunimi :)

Vierailija kirjoitti:

Selvittelin vuorotteluvapaalle jäämistä TE toimistossa. Virkailija varmaan luuli aluksi että olin työnhakija. Asenne oli suoraan sanottuna järkyttävä. Asia ei edennyt mihinkään ja neuvoja ei suostunut antamaan...korosti koko ajan että vuorotteluvapaa ei kyllä varmaan onnistu jne. jne. Kerroin asiasta työnantajalle ja heidän toimesta soittivat toisen kunnan TE toimistoon. Siellä kaikki hoidettiin kerralla selväksi...postissa tuli yksi paperi jonka allekirjoitin. Näin saatiin yksi työtön työllistettyä vuorotteluvapaani ajaksi. Toivottavasti sai siitä apua työllistymiseensä.

Toinen tapaus poliisin lupapalveluissa. Istuin neuvontatiskin lähellä odottamassa vuoroani. Ihmettelin nuoren vastaanottovirkailijan työasennetta. Siis...hän silmääkään räpäyttämättä vittuili asiakkaille. Siinä kävi vanhempia ihmisiä neuvoja kysymässä ja saivat vittuilua päin näköä. Teki mieli puuttua asiaan mutta vuoroni tuli...sanoin pois lähtiessäni että kannattaisi miettiä onko oikeassa ammatissa.

Kertoisitko tarkemmin tuosta poliisilaitoksen tapauksesta. Minkälaisia asioita hän sanoi ja miten asiakkaat reagoivat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hammaslääkärissä hoitaja kehui luonnonkiharia hiuksiani. Onhan se ihan mukavaa, että ihmiset pitävät hiuksistani mutta siinä tilanteessa kommentti tuntui erityisen törkeältä.

Kummallista että tarvitsee kommentoida millään tavalla. Se on epäammattimaista käytöstä. Minun korvakoruja on mm. kommentoitu hammashoidossa. Outoa.

Yrittävät varmaan vaan saada potilaan rentoutumaan.

Miksi tuosta nyt pitää niin itteensä ottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvittelin vuorotteluvapaalle jäämistä TE toimistossa. Virkailija varmaan luuli aluksi että olin työnhakija. Asenne oli suoraan sanottuna järkyttävä. Asia ei edennyt mihinkään ja neuvoja ei suostunut antamaan...korosti koko ajan että vuorotteluvapaa ei kyllä varmaan onnistu jne. jne. Kerroin asiasta työnantajalle ja heidän toimesta soittivat toisen kunnan TE toimistoon. Siellä kaikki hoidettiin kerralla selväksi...postissa tuli yksi paperi jonka allekirjoitin. Näin saatiin yksi työtön työllistettyä vuorotteluvapaani ajaksi. Toivottavasti sai siitä apua työllistymiseensä.

Toinen tapaus poliisin lupapalveluissa. Istuin neuvontatiskin lähellä odottamassa vuoroani. Ihmettelin nuoren vastaanottovirkailijan työasennetta. Siis...hän silmääkään räpäyttämättä vittuili asiakkaille. Siinä kävi vanhempia ihmisiä neuvoja kysymässä ja saivat vittuilua päin näköä. Teki mieli puuttua asiaan mutta vuoroni tuli...sanoin pois lähtiessäni että kannattaisi miettiä onko oikeassa ammatissa.

En ymmärrä mikä tuossa ekassa tapauksessa nyt oli muka niin epäammatillista. Itsekin sanoit, että luuli todennäköisesti sinua työttömäksi työnhakijaksi. Eihän tietenkään silloin vuorotteluvapaalle jääminen onnistu! 🤦

Ehkä olet nyt vaan itse esittänyt asiasi huonosti/epämääräisesti.

Vierailija kirjoitti:

Hieroja kysyi että olenko ollut aina ylipainoinen.

Huvitti niin paljon tökerö kysymys, että selvitin koko läskihistoriani ihan vaan piruuttani. 

Minä olisin sanonut varmaan:" joo, synnyin tämän kokoisena. Oli siinä äitiparalla posket punaisena kun työnteli maailmaan" 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin työterveyspsykologilla juttelemassa, kun minulla oli takanani erittäin vahingollinen ihmissuhde. Sanoin ihan suoraan, että en tullut jauhamaan siitä eksästä tai miettimään mitään, mitä hänen kanssa enää tarvitsisi keskustella. Tuo suhde oli saanut itsetuntoni aivan riekaleiksi ja halusin puida sitä, miksi siihen jäin roikkumaan ja miten nyt tästä eheydyn.

Tämä psykologi hihitteli sille, mitä kerroin että eksäni oli tehnyt. Hän esimerkiksi oli arvostellut ulkonäköäni, niin tälle naureskeli ja sitten kommentoi "ei hänellä kyllä ikinä ole tollasta ollut" . Muutenkin kertomiini juttuihin esimerkiksi itsetuntoasioistani sanoi, että ei hänellä vaan.

Oli todella kiusallista ja vaivaannuttavaa, tunsin itseni ihan pelleksi siellä. Olin nuori ja itsetunto ihan olematon, niin koin että mulle nauraa ammattilaisetkin..

En valittanut, kun en kehdannut kertoa yhtään kenellekään tuosta kauheasta käynnistä. Sen edes tein, että lopetin tunnin käynnin 25 min kohdalla sanoen, että eiköhän tää nyt riittänyt. Seuraavat kaksi käyntiä peruin.

Kaikki tällaiset käynnit pitäisi aina äänittää/nauhoittaa, ainakin puhe. Kaikki tapaamiset jotka tapahtuu kahden kesken on hyvin otollisia väärinkäytöksille koska esimerkiksi hoitoalalla sana sanaa vastaan ja olet potilaana aina heikompi osapuoli. Jos on pienikään mahdollisuus että hoitajan tai lääkärin käytös päätyy esimiehelle tai julkiseksi, osaavat ja jaksavat kiireenkin keskellä käyttäytyä asiallisesti. Huomasin tämän kun olen terveyskeskukseen soitellut useasti viime vuosina. Kun soitan itse sinne, puhelu nauhoitetaan ja saan asiallista palvelua. Jos sieltä soitetaan minulle, puhelua ei nauhoiteta ja olen kuullut huutamista, karjumista, pilkkanaurua. Itse aion kokeilla tuota nauhoittamista jatkossa eri käynneillä.

Olen psykiatrialla töissä ja tätä on esiintynyt, potilas äänittänyt kännykällä koko tunnin keskustelun. Mikä on johtanut hoitosuhteen katkaisemiseen kyseisen työntekijän vastaanotolla. Luottamussuhde pitää olla kunnossa molemmin puolin. 

Niinpä, jos se luottamus on mennyt, potilas saattaa turvautua tapaamisen äänittämiseen. Katse peiliin jos tällaisen kohtelun potilaalta saa. Eipä ole rehelliset jauhot pussissa jos pitää tuon takia hoitosuhde päättää. Epäammatillista toimintaa, liekö edes luvat kunnossa.

Horoperse kirjoitti:

Olin synnyttämässä esikoistanin Pohjois-Savossa. En kerennyt saamaan epiduraalia ja olin kovissa tuskissa. Makasin selällään sairaalasängyssä, kun usko omiin voimiin saada lapsi ulos alkoi loppumaan. Voihkaisin tuskissani, ettei lapsi tule, enkä pysty tähän. Kätilö sanoi vihaisesti eikös se ole hyvä, ettet ole mikään horoperse, jolta vaan luiskahtelee lapsia alakerrasta. Järkytyin tästä niin paljon, että menin sanattomaksi, enkä uskaltanut vastata mitään. Myöhemmin kysyin vielä mieheltäni, että sanoiko kätilö oikeasti näin. Mies sanoi, että hänkin kummasteli sitä, mutta kyllä. Tämä siis tapahtui vuonna 2019. Kätilö oli joku 42-45-vuotias. Terveisiä kätilölle, jos tunnistaa. Kiitos lapsen auttamisesta maailmaan, mutta voisi ehkä tilannetajua olla enemmän.

Tampereella oli tämän tyylinen "rempseä" kätilö jonka käytös muistutti lähinnä alokasajan kersanttia. Katsoo oikeudekseen sanoa miten totuus on ja siitä jos loukkaantuu niin oma vika.

Työharjoittelu isossa organisaatiossa jossa brändi ja ulkonäkö ilmeisen keskeistä. Johtaja tervehti katsoen minua palaveripöydässä ja heti perään kääntyi muihin päin kysyen heiltä että mitä tehdä jos on todella ruma eikä ulkonäköään saa muutettua siedettäväksi. Meni muukin henkilökunta hiljaiseksi

Vierailija kirjoitti:

Välilevyn pullistuman (magneettikuvat otettu) takia kävin lääkärillä hakemassa särkylääkettä leikkausaikaa odotellessani. En pystynyt seisomaan suorassa, vaan jouduin kulkemaan selkä eteen taipuneena.

Lääkäri mietti kannattaakohan hänen särkylääkereseptiä kirjoittaa tai minun edes leikkaukseen mennä sillä "Kipu loppuu kuitenkin kuollessa".

Seitsämän vuotta tuosta on kulunut ja leikkauksen jälkeen olen jo ollut kivuton ja kunnossa. Lääkärikäynnin aikaan olin 32 vuotias, eli teoreettisesti 50-60 vuotta olisin lääkärin mielestä ihan hyvin pärjännyt kivuissa ja ilman leikkausta.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, että älä kerro koskaan töissä vitsiä asiakkaalle, ei edes sitä pientä ja harmitonta koska tässä maailmassa on niin hiton paljon huumorintajuttomia ihmisiä.

Horoperse kirjoitti:

Olin synnyttämässä esikoistanin Pohjois-Savossa. En kerennyt saamaan epiduraalia ja olin kovissa tuskissa. Makasin selällään sairaalasängyssä, kun usko omiin voimiin saada lapsi ulos alkoi loppumaan. Voihkaisin tuskissani, ettei lapsi tule, enkä pysty tähän. Kätilö sanoi vihaisesti eikös se ole hyvä, ettet ole mikään horoperse, jolta vaan luiskahtelee lapsia alakerrasta. Järkytyin tästä niin paljon, että menin sanattomaksi, enkä uskaltanut vastata mitään. Myöhemmin kysyin vielä mieheltäni, että sanoiko kätilö oikeasti näin. Mies sanoi, että hänkin kummasteli sitä, mutta kyllä. Tämä siis tapahtui vuonna 2019. Kätilö oli joku 42-45-vuotias. Terveisiä kätilölle, jos tunnistaa. Kiitos lapsen auttamisesta maailmaan, mutta voisi ehkä tilannetajua olla enemmän.

Saisi kätilöiden aiheeton kunnioitus ja kiittäminen loppua, kun eivät kunnioita potilaitakaan. Mikä siinä on, että kätilöksi ja erityisesti sotealalle päätyy työhönsä täysin sopimattomia, omia asenteitaan ja ennakkoluulojaan purkavia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olin hakemassa purkaamolta osaa autoon. Ylimielisen oloinen työntekijä kysyi, että mihinkää autoon olin osaa vailla, johon vastasin ojentamalla rekisteriotteen, koska ajattelin sen olevan selkeä ja helppo tapa nähdä auton tiedot. Myyjä katsoi minua halveksuen ja sanoi, että on kyllä huomannut, että joillain asiakkailla ei ole mitään tietoa millä ne ajaa.

Olisit sanonut että sorry mä voin lukea sen sulle ääneen, enhän tiennyt että et itse osaa.

Kävin näyttämässä naamaani poliisilaitoksella passihakemuksen tehtyäni. Virkailija väänsi nimeni ääntämyksen ihan kummalliseksi ja alkoi vänkäämään asiasta. Tyyliin Ståhl-nimen (nimi vaihdettu) Ästool.

Väitti että hänen tapansa ääntää nimeni oli oikea.

Ainoat lääkärien sanomat hämmästyttävät sanat ovat niitä, joissa puhutaan asiallisesti. Muut kuuluvat kasteihin en osaa/en tiedä/en alennu puhumaan sinulle asiallisesti sekä päihdeongelmani on paljon pahempi kuin sinulla.

Kassa kommentoi ja jankkasi tosi inhottavasti, kun ostin paljon lapsilukkoja kerralla. Ihan turhaa kuulemma ja olen tyhmä kun ostan lukkoja. Mitäpä se hänelle kuului!! Lapsi oppi muutaman kuukauden päästä avaamaan lukot, mutta jätti vaivan vuoksi useimmiten laatikot rauhaan. Ei tarvinnut kerätä kymmeniä DVD-levyjä ja pelejä joka päivä lattialta viiteen kertaan. Nyt 4 vuotta myöhemmin samat lukot ovat edelleen paikoillaan ja estävät kuopusta tekemästä samaa kaaosta. Olen ollut tyytyväinen lukkoihin. Olisinpa jaksanut tehdä valituksen myyjän kuittailusta, mutta silloin vilkkaan taaperon kanssa en vain jaksanut.

Kouluhoitaja minulle terveystarkastuksessa: "Voi voi, kun sinä olet laiha ja surkee! Mitataan sinulta hemoglobiini."

Olin varhaisteini-iässä. Ihmettelin, miksi terveydenhoitaja haukkui minua! Onneksi tiesin, että hemoglobiinini oli erinomainen - oli ollut aina. Siksi suhtauduin tämän "ammattilaisen" haukkumiseen rauhallisesti.

Olin kaverini kanssa kiertämässä kauppakeskuksessa. Käytävällä seuraamme tunki kosmetiikkatuotteita myyvä ulkomaalainen nainen. Hän otti ystäväni käden käteensä ja kehui kaverini käsiä, joissa oli rakennekynnet. Seuraavaksi hän otti minun kädestäni kiinni. Kynteni olivat lyhyeksi leikatut eikä niissä ollut lakkaa. Myyjä päästi suustaan todella mairittelevan ilmaisun: eww, ugly. Seuraavaksi hän yritti myydä minulle kallista käsirasvaa, jotta käteni saataisiin parempaan kuntoon. En ostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuoli äkillisesti päälle kuusikymppisenä. Pappi lohdutti, että tekeväisen isän ei tarvinnut sairastaa vuosikausia tai olla hoivakodissa, vaan "sai" olla aktiivinen loppuun asti.

Nämä papin sanomiset olisi pitänyt ottaa vain pyrkimyksenä lohduttaa surevaa.

Mitä tahansa lohduttava joku sanookin, niin niistä sanoista voi vetää koko hernekasvin juurineen nenäänsä. Jos ei sano mitään vaan on vain läsnä, niin sitten vedetään hernekasvi multineet nenään ja ulistaan ettei kukaan edes lohduttanut.

Vaimoni isä sai keväällä aivoverenvuodon ja muuttui yhdessä päivässä vahvakätisestä eränkävijästä 1970-lukua eläväksi, kuolaavaksi, osittain halvautuneeksi pyörätuolipotilaaksi, joka kaipaa 15 vuotta sitten kuollutta mutta hänelle elävää vaimoaan ja jolla ei ilmeisesti ole mitään paranemisen mahdollisuuksia. Pappi tiesi mistä puhui, kun sanoi olevan hyvä asia ettei joutunut pitkään kitumaan.

Menin päivystykseen, kun olin viikon verran kärsinyt kamalasta selkäkivusta ja yhtäkkiä nousi myös 40 asteen kuume. Hoitaja valitteli siellä sitten, että miksi kaiken maailman pikkuvaivojen vuoksi täytyy ruuhka-aikana tulla resursseja tuhlaamaan. No kivun ja kuumeen syy oli munuaisaltaan tulehdus ja vietin sairaalassa muutaman päivän tiputuksessa, että semmoinen pikkuvaiva.. Ja tuo tapahtui silloin kun päivystykseen sai mennä ilman ennakko soittamista.