Ammattilaisten asiattomat kommentit työtilanteissa -peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin asiakaspalvelijana, eniten ihmettelen noita hammaslääkäreitä, kuten näköjään moni muukin. Ensiksi jouduin pahasuiselle ja kovakouraiselle väsyneelle päivystyslääkärille koska ikenet jostain syystä äkillisesti turposivat, aukoi päätä ja käski kovaan ääneen lopettaa tärisemisen, vihlonnan määrä oli järkyttävä siinä mitä ikinä hän tekikään. Hammashoitoni olivat olleet ajantasalla tuohon asti, mutta sain kammon ja seuraavan kerran uskalsin ham. lääkäriin vasta vuosien päästä, tällä kertaa yksityiselle, mutta nyt jo sairastuneena sellaiseen sairauteen joka vaikuttaa negasti myös hammasterveyteen, taas ripitystä, osasin selittää syy-yhteyden niin että rauhoittui lopulta sen piinaamisen kanssa, mutta kaikki ei osaa! Tuskin kukaan aiheuttaa vahinkoa hampailleen tahalleen, niin ihmettelen että eikö heitä kouluteta ollenkaan siitä että se potilas voi olla ihan äärirajoilla kun sinne lääkäriin uskaltaa vihdoin tulla, ja hampaiden huonon kunnon taustalla on luultavammin rankkoja asioita, syömishäiriöitä, masennusta, uupumusta, traumoja, toiminnallisia ongelmia jne! En todellakaan pärjäisi omassa aspa työssäni jos menettelisin noin, joskus olisi parasta vaan hoitaa ne asiakkaan hampaat, ja antaa lähtiessä vaikka vaan esite hammasterveyden suosituksista ja jättää muut mutinat sanomatta.

Nykyään hammaslääkäreiden koulutuksessa potilaan kohtaamisen koulutukseen panostetaan kyllä aika paljon, enimmäkseen tökeröt tapaukset ovatkin jo uransa ehtoopuolella olevia ns. old-school-tapauksia ja toivottavasti vähitellen katoava luonnonvara. Itselläni on ollut työparina monta todella nuorta hammaslääkäriä. t. kokenut hammashoitaja

Itse olen kyllä saanut paljon enemmän töykeää ja vihamielistä kohtelua nuorilta hammaslääkäreiltä kuin vanhoilta. Nuorien asenne on ollut se, ettei hampaita hoideta, kun potilas ei ole pitänyt niistä huolta ja ovat päässeet reikiintymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka ihmeessä matkustaa työmatkaa tuollaisia aikoja? Ei oikein ole luontoystävällistä moinen toiminta. Eipä ihme että ilmastomuutos on tosiasia.

Pääkaupunkiseudulla varsin yleistä, että työmatkoihin käytetään päivässä aikaa 1,5-2 tuntia. Etenkin, jos liikutaan julkisilla kulkuvälineillä. eri

Eikä pelkästään pääkaupunkiseudulla. Itselläni meni Tampereella töihin mennessä ensin puoli tuntia keskustaan, vaihto 5-15min ja toinen puoli tuntia töihin. Takaisin päin illalla/puolilta öin ensin taas puol tuntia työpaikalta keskustaan, vaihtoon 15min - 1h että pääsee bussilla edes vähän lähemmäs kotia (lähimmälle pysäkille viimenen vuoro lähti n. klo 22), taas se puolisen tuntia ja iltareippailuna 3-5km. Talvella oli pakko lähteä varmuuden vuoksi aikasemmalla vuorolla.

Sitten saatiin vihdoin ostettua oma auto. Työmatka motaria pitkin 10min. 15, jos nappasin työkaverin matkan varrelta.

Yhtään en kaipaa julkisilla kulkemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin asiakaspalvelijana, eniten ihmettelen noita hammaslääkäreitä, kuten näköjään moni muukin. Ensiksi jouduin pahasuiselle ja kovakouraiselle väsyneelle päivystyslääkärille koska ikenet jostain syystä äkillisesti turposivat, aukoi päätä ja käski kovaan ääneen lopettaa tärisemisen, vihlonnan määrä oli järkyttävä siinä mitä ikinä hän tekikään. Hammashoitoni olivat olleet ajantasalla tuohon asti, mutta sain kammon ja seuraavan kerran uskalsin ham. lääkäriin vasta vuosien päästä, tällä kertaa yksityiselle, mutta nyt jo sairastuneena sellaiseen sairauteen joka vaikuttaa negasti myös hammasterveyteen, taas ripitystä, osasin selittää syy-yhteyden niin että rauhoittui lopulta sen piinaamisen kanssa, mutta kaikki ei osaa! Tuskin kukaan aiheuttaa vahinkoa hampailleen tahalleen, niin ihmettelen että eikö heitä kouluteta ollenkaan siitä että se potilas voi olla ihan äärirajoilla kun sinne lääkäriin uskaltaa vihdoin tulla, ja hampaiden huonon kunnon taustalla on luultavammin rankkoja asioita, syömishäiriöitä, masennusta, uupumusta, traumoja, toiminnallisia ongelmia jne! En todellakaan pärjäisi omassa aspa työssäni jos menettelisin noin, joskus olisi parasta vaan hoitaa ne asiakkaan hampaat, ja antaa lähtiessä vaikka vaan esite hammasterveyden suosituksista ja jättää muut mutinat sanomatta.

Nykyään hammaslääkäreiden koulutuksessa potilaan kohtaamisen koulutukseen panostetaan kyllä aika paljon, enimmäkseen tökeröt tapaukset ovatkin jo uransa ehtoopuolella olevia ns. old-school-tapauksia ja toivottavasti vähitellen katoava luonnonvara. Itselläni on ollut työparina monta todella nuorta hammaslääkäriä. t. kokenut hammashoitaja

Itse olen kyllä saanut paljon enemmän töykeää ja vihamielistä kohtelua nuorilta hammaslääkäreiltä kuin vanhoilta. Nuorien asenne on ollut se, ettei hampaita hoideta, kun potilas ei ole pitänyt niistä huolta ja ovat päässeet reikiintymään.

Tai jos tupakoi! Eiköhän kaikille nyt ole jo nykyaikana selvää ettei se tee hyvää hampaille, niin asiasta ei tarvitsisi ainakaan toistuvasti hammaslääkäreiden saarnata, kun se nikotiiniriippuvuus ei valitettavasti sillä mene pois ja siellä hammashoidoissa olisi silti vaan käytävä, tällainen toistuva saarnaus vaan nimenomaan aiheuttaa niitä hammaslääkäripelkoja ja hammashoitojen laiminlyöntejä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin asiakaspalvelijana, eniten ihmettelen noita hammaslääkäreitä, kuten näköjään moni muukin. Ensiksi jouduin pahasuiselle ja kovakouraiselle väsyneelle päivystyslääkärille koska ikenet jostain syystä äkillisesti turposivat, aukoi päätä ja käski kovaan ääneen lopettaa tärisemisen, vihlonnan määrä oli järkyttävä siinä mitä ikinä hän tekikään. Hammashoitoni olivat olleet ajantasalla tuohon asti, mutta sain kammon ja seuraavan kerran uskalsin ham. lääkäriin vasta vuosien päästä, tällä kertaa yksityiselle, mutta nyt jo sairastuneena sellaiseen sairauteen joka vaikuttaa negasti myös hammasterveyteen, taas ripitystä, osasin selittää syy-yhteyden niin että rauhoittui lopulta sen piinaamisen kanssa, mutta kaikki ei osaa! Tuskin kukaan aiheuttaa vahinkoa hampailleen tahalleen, niin ihmettelen että eikö heitä kouluteta ollenkaan siitä että se potilas voi olla ihan äärirajoilla kun sinne lääkäriin uskaltaa vihdoin tulla, ja hampaiden huonon kunnon taustalla on luultavammin rankkoja asioita, syömishäiriöitä, masennusta, uupumusta, traumoja, toiminnallisia ongelmia jne! En todellakaan pärjäisi omassa aspa työssäni jos menettelisin noin, joskus olisi parasta vaan hoitaa ne asiakkaan hampaat, ja antaa lähtiessä vaikka vaan esite hammasterveyden suosituksista ja jättää muut mutinat sanomatta.

Nykyään hammaslääkäreiden koulutuksessa potilaan kohtaamisen koulutukseen panostetaan kyllä aika paljon, enimmäkseen tökeröt tapaukset ovatkin jo uransa ehtoopuolella olevia ns. old-school-tapauksia ja toivottavasti vähitellen katoava luonnonvara. Itselläni on ollut työparina monta todella nuorta hammaslääkäriä. t. kokenut hammashoitaja

Juuri nuoret mieshammaslääkärit juttelevat hoitajan kanssa niitä näitä puoliflirtilliseen sävyyn hoitajan iästä riippumatta. Asiakas on hämillään, että hänellekö puhutaan ja pitääkö vastata jotakin vai ei? Joku voi ajatella, että tavallinen jutustelu voisi keventää tunnelmaa, mutta itseäni se hieman hämmentää, kun alkaa vastaamaan ja huomaa, ettei puhe ollutkaan itselleni tarkoitettu.

Kaikkea sitä kuulee kirjoitti:

Otin ravintolan tarjoilutiskiltä vahingossa toisen asiakkaan tilaaman annoksen, kun oli vähän epäselvää, koska on minun vuoroni. Pahoittelin kovasti asiaa tarjoilijalle, johon tämä vastasi, että "Mitäs olet niin ahne". Jos en olisi siinä tilanteessa pahoittanut mieltäni niin kovasti, etten saanut sanaa suustani (enkä myöskään syötyä enää mitään) olisin pyytänyt esimiehen paikalle ja kehottanut päättämään tämän nuoren tarjoilijan uran siihen paikkaan. Sen verran ammattitaidoton hän oli. En yhtään ihmettele, että ravintolan elinkaari oli kovin lyhyt.

Olisikohan ura päättynyt valitukseesi?

Kävin hakemassa apteekista mieheni verenpainelääkkeen. Kohdalleni sattunut työntekijä kiukutteli minulle, että edellisen lääkeannoksen hakemisesta on aikaa. Puolisoni oli noudattanut reseptinsä pienempää annostusta, koska sai mielestään sydänoireita aiemmalla isommalla annoksella. Tämän selitin, vaikka ihmettelin miksi minulle pitää kiukuta toisen aikuisen ihmisen lääkityksestä. Sitten ostin itselleni reseptittömän hiivatulehduslääkkeen, josta seurasi taas äkäinen kysely eikö se aiheuta minulle oireita ja pitäisi olla sopimaton lääkityksen kanssa. Minulla ei ole mitään lääkityksiä. Vaikka olisi ollut niin ei niitä mieheni kelakortilla pääse katsomaan.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena kävin usein hammaslääkärissä . Mieleeni jäi turhan hyvin se kerta, kun vakio hammaslääkärini oli poissa ja hänen tuuraajansa ja hammashoitaja haukkuivat toisilleen vakkarihammaslääkäriäni koko toimenpiteen ajan (lähinnä siis ylimielistä persoonaa, ei niinkään ammattitaitoa). Ihan välttämättä en olisi halunnut kuunnella.

Samankaltainen juttu kävi, kun oman hammaslääkärin ajat olivat varattuna pitkälle tulevaisuuteen ja piti saada irronnut paikka korjattua. Kauheaa panettelua kokoajan - "miten sillä Karoliinalla [nimi muutettu] on koko ajan asiakkaita", "sekin vanha (en muista mikä oli ammatti) varmaan repii itse paikkojaan, että pääsisi Karoliinalle" jne.

Jotenkin jäi vähän mieleen, että nämä kaksi akkaa olivat hyvin kateellisia tälle Karoliinalle ja keskustelun sävy oli kokoajan se, että tämä johtuisi lähinnä fyysisistä avuista. Ei tietenkään voi johtua siitä, että Karoliina on pätevä, mukava ja asiakkaansa huomioiva hammaslääkäri? Noiden kahden kynsissä tuntui lähinnä siltä, että oli vain kasa lihaa siinä hoitotuolissa.

Näin jälkeenpäin ajatellen olisi varmaankin pitänyt lähtettää palautetta ko. firmalle, mutta eipä se nyt tullut mieleen - ja mitähän siitä olisi sitten 100% naisista koostuvassa työpaikassa seurannut, kun olisi selvinnyt, että Karoliinan kanta-asiakas olisi moisen valituksen takana...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin asiakaspalvelijana, eniten ihmettelen noita hammaslääkäreitä, kuten näköjään moni muukin. Ensiksi jouduin pahasuiselle ja kovakouraiselle väsyneelle päivystyslääkärille koska ikenet jostain syystä äkillisesti turposivat, aukoi päätä ja käski kovaan ääneen lopettaa tärisemisen, vihlonnan määrä oli järkyttävä siinä mitä ikinä hän tekikään. Hammashoitoni olivat olleet ajantasalla tuohon asti, mutta sain kammon ja seuraavan kerran uskalsin ham. lääkäriin vasta vuosien päästä, tällä kertaa yksityiselle, mutta nyt jo sairastuneena sellaiseen sairauteen joka vaikuttaa negasti myös hammasterveyteen, taas ripitystä, osasin selittää syy-yhteyden niin että rauhoittui lopulta sen piinaamisen kanssa, mutta kaikki ei osaa! Tuskin kukaan aiheuttaa vahinkoa hampailleen tahalleen, niin ihmettelen että eikö heitä kouluteta ollenkaan siitä että se potilas voi olla ihan äärirajoilla kun sinne lääkäriin uskaltaa vihdoin tulla, ja hampaiden huonon kunnon taustalla on luultavammin rankkoja asioita, syömishäiriöitä, masennusta, uupumusta, traumoja, toiminnallisia ongelmia jne! En todellakaan pärjäisi omassa aspa työssäni jos menettelisin noin, joskus olisi parasta vaan hoitaa ne asiakkaan hampaat, ja antaa lähtiessä vaikka vaan esite hammasterveyden suosituksista ja jättää muut mutinat sanomatta.

Nykyään hammaslääkäreiden koulutuksessa potilaan kohtaamisen koulutukseen panostetaan kyllä aika paljon, enimmäkseen tökeröt tapaukset ovatkin jo uransa ehtoopuolella olevia ns. old-school-tapauksia ja toivottavasti vähitellen katoava luonnonvara. Itselläni on ollut työparina monta todella nuorta hammaslääkäriä. t. kokenut hammashoitaja

Itse olen kyllä saanut paljon enemmän töykeää ja vihamielistä kohtelua nuorilta hammaslääkäreiltä kuin vanhoilta. Nuorien asenne on ollut se, ettei hampaita hoideta, kun potilas ei ole pitänyt niistä huolta ja ovat päässeet reikiintymään.

No kyllä se vaan on karu fakta, että lähtökohtaisesti perusterveillä hampaiden reikiintymisen ja iensairauksien taustalla on nimenomaan riittämätön omahoito (erit. välien puhdistus unohtuu monelta) ja/tai jatkuva napostelu. Osa tykkää selitellä asiaa esim. "huonolla hammasluulla" , joka on pelkkä urbaanilegenda. Potilaat eivät halua tätä tietenkään kuulla, mutta jos omahoito ei toimi, tilanne vaan etenee ajan myötä. Toimivalla omahoidolla ja tarvittaessa sokerien eliminoimisella ruokavaliosta voi monesti pysäyttää jo pitkällekin edenneet ongelmat ja se on kaiken lähtökohta. Aivan oma lukunsa sitten on esim. syljeneritystä alentavat sairaudet ja lääkitykset sekä geneettiset poikkeustapaukset, joissa hampaan rakenne on epänormaali. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" kiva, että tulit näin aikaisin, kun toinen on täällä aina viimeinen" 

Lastenhoitaja vanhemmalle, jonka työmatka on meno-paluuna noin 1, 5 tuntia,

On hienoa huomata, että ihmiset paheksuvat tätä. En tiennyt itsekään miten päin olla kuunnellesani työkaverini juttua Todella noloa.

Seli,seli. Olet itse tuo äiti ja heräsit näihin alapeukutuksiin tajuamaan, että lapsellasi todellakin on liian pitkät hoitopäivät. Ehkä asialle pitäisi tehdä jotain. Tajusit varsin hyvin, että peukku alaspäin tarkottaa, että muiden mielestä oli ihan ok kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin asiakaspalvelijana, eniten ihmettelen noita hammaslääkäreitä, kuten näköjään moni muukin. Ensiksi jouduin pahasuiselle ja kovakouraiselle väsyneelle päivystyslääkärille koska ikenet jostain syystä äkillisesti turposivat, aukoi päätä ja käski kovaan ääneen lopettaa tärisemisen, vihlonnan määrä oli järkyttävä siinä mitä ikinä hän tekikään. Hammashoitoni olivat olleet ajantasalla tuohon asti, mutta sain kammon ja seuraavan kerran uskalsin ham. lääkäriin vasta vuosien päästä, tällä kertaa yksityiselle, mutta nyt jo sairastuneena sellaiseen sairauteen joka vaikuttaa negasti myös hammasterveyteen, taas ripitystä, osasin selittää syy-yhteyden niin että rauhoittui lopulta sen piinaamisen kanssa, mutta kaikki ei osaa! Tuskin kukaan aiheuttaa vahinkoa hampailleen tahalleen, niin ihmettelen että eikö heitä kouluteta ollenkaan siitä että se potilas voi olla ihan äärirajoilla kun sinne lääkäriin uskaltaa vihdoin tulla, ja hampaiden huonon kunnon taustalla on luultavammin rankkoja asioita, syömishäiriöitä, masennusta, uupumusta, traumoja, toiminnallisia ongelmia jne! En todellakaan pärjäisi omassa aspa työssäni jos menettelisin noin, joskus olisi parasta vaan hoitaa ne asiakkaan hampaat, ja antaa lähtiessä vaikka vaan esite hammasterveyden suosituksista ja jättää muut mutinat sanomatta.

Nykyään hammaslääkäreiden koulutuksessa potilaan kohtaamisen koulutukseen panostetaan kyllä aika paljon, enimmäkseen tökeröt tapaukset ovatkin jo uransa ehtoopuolella olevia ns. old-school-tapauksia ja toivottavasti vähitellen katoava luonnonvara. Itselläni on ollut työparina monta todella nuorta hammaslääkäriä. t. kokenut hammashoitaja

Itse olen kyllä saanut paljon enemmän töykeää ja vihamielistä kohtelua nuorilta hammaslääkäreiltä kuin vanhoilta. Nuorien asenne on ollut se, ettei hampaita hoideta, kun potilas ei ole pitänyt niistä huolta ja ovat päässeet reikiintymään.

Tai jos tupakoi! Eiköhän kaikille nyt ole jo nykyaikana selvää ettei se tee hyvää hampaille, niin asiasta ei tarvitsisi ainakaan toistuvasti hammaslääkäreiden saarnata, kun se nikotiiniriippuvuus ei valitettavasti sillä mene pois ja siellä hammashoidoissa olisi silti vaan käytävä, tällainen toistuva saarnaus vaan nimenomaan aiheuttaa niitä hammaslääkäripelkoja ja hammashoitojen laiminlyöntejä!

Mutta kun se on ikään kuin ammatillinen velvollisuus mainita siitä, tarvittaessa kun hammaslääkäri voi kirjoittaa vaikka reseptin vieroitusta tukevaa lääkitystä varten. Toki asian voi ottaa puheeksi monella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin asiakaspalvelijana, eniten ihmettelen noita hammaslääkäreitä, kuten näköjään moni muukin. Ensiksi jouduin pahasuiselle ja kovakouraiselle väsyneelle päivystyslääkärille koska ikenet jostain syystä äkillisesti turposivat, aukoi päätä ja käski kovaan ääneen lopettaa tärisemisen, vihlonnan määrä oli järkyttävä siinä mitä ikinä hän tekikään. Hammashoitoni olivat olleet ajantasalla tuohon asti, mutta sain kammon ja seuraavan kerran uskalsin ham. lääkäriin vasta vuosien päästä, tällä kertaa yksityiselle, mutta nyt jo sairastuneena sellaiseen sairauteen joka vaikuttaa negasti myös hammasterveyteen, taas ripitystä, osasin selittää syy-yhteyden niin että rauhoittui lopulta sen piinaamisen kanssa, mutta kaikki ei osaa! Tuskin kukaan aiheuttaa vahinkoa hampailleen tahalleen, niin ihmettelen että eikö heitä kouluteta ollenkaan siitä että se potilas voi olla ihan äärirajoilla kun sinne lääkäriin uskaltaa vihdoin tulla, ja hampaiden huonon kunnon taustalla on luultavammin rankkoja asioita, syömishäiriöitä, masennusta, uupumusta, traumoja, toiminnallisia ongelmia jne! En todellakaan pärjäisi omassa aspa työssäni jos menettelisin noin, joskus olisi parasta vaan hoitaa ne asiakkaan hampaat, ja antaa lähtiessä vaikka vaan esite hammasterveyden suosituksista ja jättää muut mutinat sanomatta.

Nykyään hammaslääkäreiden koulutuksessa potilaan kohtaamisen koulutukseen panostetaan kyllä aika paljon, enimmäkseen tökeröt tapaukset ovatkin jo uransa ehtoopuolella olevia ns. old-school-tapauksia ja toivottavasti vähitellen katoava luonnonvara. Itselläni on ollut työparina monta todella nuorta hammaslääkäriä. t. kokenut hammashoitaja

Juuri nuoret mieshammaslääkärit juttelevat hoitajan kanssa niitä näitä puoliflirtilliseen sävyyn hoitajan iästä riippumatta. Asiakas on hämillään, että hänellekö puhutaan ja pitääkö vastata jotakin vai ei? Joku voi ajatella, että tavallinen jutustelu voisi keventää tunnelmaa, mutta itseäni se hieman hämmentää, kun alkaa vastaamaan ja huomaa, ettei puhe ollutkaan itselleni tarkoitettu.

Huvittava yleistys miehistä. Monesti siinä työn ohessa keskustellaan ihan jo siksikin, että se ikään kuin keventää sitä tunnelmaa, kun potilas saattaa jännittää tilannetta (tietysti keskustelun pitäisi pysyä asiallisella tasolla, valitettavasti aina on ihmisiä, joilta se joskus unohtuu). Samasta syystä jotkut pitävät radiota taustalla soimassa. Potilas voi kyllä halutessaan ilmaista, jos jokin asia ei miellytä, ainakin seuraavilla käynneillä. Yleensä toiveita kunnioitetaan, mutta ajatusten lukeminen onkin jo sitten vaikeampi taito. Sama pätee monessa muussakin asiakaspalvelutilanteessa. Ihmiset tykkäävät valittaa asioista, mutta vaikea on sanoa ääneen (tai antaa yksilöityä palautetta jälkikäteen muuta kautta), jos jokin asia loukkasi tai muuten ei ollut mieleen.

Huvittaa nää jengin valitukset lääkäreistä yms. Monesti niillä kysymyksillä ja kommenteilla on ihan hyvät perusteet mutta sitähän ei ihmiset suostu tajuamaan tai ne irroitetaan asiayhteydestä tai paisutellaan asioita, kun takerrutaan yksittäisiin sanoihin. Varsinkin ylipainoon liittyvät kommentit näkyy ottavan koville, mutta eikö lääkäreiden työ ole juurikin pyrkiä edistämään sitä terveyttä? Moni asia liittyy toisiinsa jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin asiakaspalvelijana, eniten ihmettelen noita hammaslääkäreitä, kuten näköjään moni muukin. Ensiksi jouduin pahasuiselle ja kovakouraiselle väsyneelle päivystyslääkärille koska ikenet jostain syystä äkillisesti turposivat, aukoi päätä ja käski kovaan ääneen lopettaa tärisemisen, vihlonnan määrä oli järkyttävä siinä mitä ikinä hän tekikään. Hammashoitoni olivat olleet ajantasalla tuohon asti, mutta sain kammon ja seuraavan kerran uskalsin ham. lääkäriin vasta vuosien päästä, tällä kertaa yksityiselle, mutta nyt jo sairastuneena sellaiseen sairauteen joka vaikuttaa negasti myös hammasterveyteen, taas ripitystä, osasin selittää syy-yhteyden niin että rauhoittui lopulta sen piinaamisen kanssa, mutta kaikki ei osaa! Tuskin kukaan aiheuttaa vahinkoa hampailleen tahalleen, niin ihmettelen että eikö heitä kouluteta ollenkaan siitä että se potilas voi olla ihan äärirajoilla kun sinne lääkäriin uskaltaa vihdoin tulla, ja hampaiden huonon kunnon taustalla on luultavammin rankkoja asioita, syömishäiriöitä, masennusta, uupumusta, traumoja, toiminnallisia ongelmia jne! En todellakaan pärjäisi omassa aspa työssäni jos menettelisin noin, joskus olisi parasta vaan hoitaa ne asiakkaan hampaat, ja antaa lähtiessä vaikka vaan esite hammasterveyden suosituksista ja jättää muut mutinat sanomatta.

Nykyään hammaslääkäreiden koulutuksessa potilaan kohtaamisen koulutukseen panostetaan kyllä aika paljon, enimmäkseen tökeröt tapaukset ovatkin jo uransa ehtoopuolella olevia ns. old-school-tapauksia ja toivottavasti vähitellen katoava luonnonvara. Itselläni on ollut työparina monta todella nuorta hammaslääkäriä. t. kokenut hammashoitaja

Itse olen kyllä saanut paljon enemmän töykeää ja vihamielistä kohtelua nuorilta hammaslääkäreiltä kuin vanhoilta. Nuorien asenne on ollut se, ettei hampaita hoideta, kun potilas ei ole pitänyt niistä huolta ja ovat päässeet reikiintymään.

Tai jos tupakoi! Eiköhän kaikille nyt ole jo nykyaikana selvää ettei se tee hyvää hampaille, niin asiasta ei tarvitsisi ainakaan toistuvasti hammaslääkäreiden saarnata, kun se nikotiiniriippuvuus ei valitettavasti sillä mene pois ja siellä hammashoidoissa olisi silti vaan käytävä, tällainen toistuva saarnaus vaan nimenomaan aiheuttaa niitä hammaslääkäripelkoja ja hammashoitojen laiminlyöntejä!

Mutta kun se on ikään kuin ammatillinen velvollisuus mainita siitä, tarvittaessa kun hammaslääkäri voi kirjoittaa vaikka reseptin vieroitusta tukevaa lääkitystä varten. Toki asian voi ottaa puheeksi monella tavalla.

Joo, mutta mainita ja saarnata ovat tosiaan eri asioita. Niitä reseptejä kun saa muutakin kautta silloin jos/ kun ajoitus on otollinen lopettamis ajatukselle, ja se ajoitus ei useinkaan ole sama kuin tarve hammaslääkäri käynneille.

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nää jengin valitukset lääkäreistä yms. Monesti niillä kysymyksillä ja kommenteilla on ihan hyvät perusteet mutta sitähän ei ihmiset suostu tajuamaan tai ne irroitetaan asiayhteydestä tai paisutellaan asioita, kun takerrutaan yksittäisiin sanoihin. Varsinkin ylipainoon liittyvät kommentit näkyy ottavan koville, mutta eikö lääkäreiden työ ole juurikin pyrkiä edistämään sitä terveyttä? Moni asia liittyy toisiinsa jne...

Mä oon jo ketjun ilmeisesti ainakin neljäs joka on saanut gyneltä pääaukomista painosta, normaalipainon rajoissa! Ei ole kuule mitään huvittavaa kun naiset ne vaan siellä joutuu silloin tällöin väkisinkin asioimaan ja sitten saat asiatonta kuittia ihan eri asiasta mitä tulit hoitamaan. Tiedän yhden gyne-kääkän tulleen lopulta jopa irtisanotuksi/ siirretyksi toisiin tehtäviin tällaisen takia, eli kannattaa valittaa, mutta nuoret epävarmat tytöt ovatkin tollasille gyneille tietty oivaa kiusattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nää jengin valitukset lääkäreistä yms. Monesti niillä kysymyksillä ja kommenteilla on ihan hyvät perusteet mutta sitähän ei ihmiset suostu tajuamaan tai ne irroitetaan asiayhteydestä tai paisutellaan asioita, kun takerrutaan yksittäisiin sanoihin. Varsinkin ylipainoon liittyvät kommentit näkyy ottavan koville, mutta eikö lääkäreiden työ ole juurikin pyrkiä edistämään sitä terveyttä? Moni asia liittyy toisiinsa jne...

Mä oon jo ketjun ilmeisesti ainakin neljäs joka on saanut gyneltä pääaukomista painosta, normaalipainon rajoissa! Ei ole kuule mitään huvittavaa kun naiset ne vaan siellä joutuu silloin tällöin väkisinkin asioimaan ja sitten saat asiatonta kuittia ihan eri asiasta mitä tulit hoitamaan. Tiedän yhden gyne-kääkän tulleen lopulta jopa irtisanotuksi/ siirretyksi toisiin tehtäviin tällaisen takia, eli kannattaa valittaa, mutta nuoret epävarmat tytöt ovatkin tollasille gyneille tietty oivaa kiusattavaa.

Tarkoitin tuossa ihan oikeaan ylipainoon liittyviä kommentteja kun siitäkin jengi vetää herneen nenään vaikka lääkäri vaan tekee työtään, pitäisi olla vain kehopositiivinen vaikka lääketiede taitaa olla siitä vähän eri mieltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella  kaaduin vastapestyllä lattialla ja mursin ranteeni,luokkakaveri vei mut 2km terkkarille niin että istuin pyörän tarakalla ja pidin terveellä kädellä kiinni(käytiin matkalla ostamassa suklaata ja röökiä öhöm). Terkka lastoitti (ja vielä päin persettä)  ranteen  ja sanoi että takaisin kouluun vaan! ope kuitenkin näki miten kivuissani olin ja miten vaikeaa minun oli käyttää kättäni, kysyi voisiko joku hakea mut ja viedä lääkäriin. Äiti sitten haki. Myöhemmin terkka alkoi vielä aukoa päätään kun näki ruokalassa kipsatun käteni,huuteli että oho ihan kipsiin pantu. Rääväsuu kaverini heitti että kato oikeat lääkärit osaa :D Kys.terkka oli muutenkin erikoinen,usein oli siinä pihalla tupakalla ja nuorille valitti tupakasta. 

Olipa kumma kommentti. Tupakointi ei käsittääkseni pitäisi olla mahdollista alaikäisen kohdalla joten aika kummallista on käytöksesi. Terveydenhoitaja ei voi oikein kipsata koulussa vaikka voisi periaatteessa olla kokemusta kipsaamisesta. 

Ei voi mutta olisi voinut lähettää terveyskeskukseen eikä takaisin koululle. Meillä oli vielä suunnistusta luvassa,kiva olisi ollut rämpiä metsässä kipeän käden kanssa. Ja mitä tuohon tupakkaan tulee,onhan se nyt vähän koomista kun tupakalle lemuava henkilö saarnaa tupakan vaaroista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin asiakaspalvelijana, eniten ihmettelen noita hammaslääkäreitä, kuten näköjään moni muukin. Ensiksi jouduin pahasuiselle ja kovakouraiselle väsyneelle päivystyslääkärille koska ikenet jostain syystä äkillisesti turposivat, aukoi päätä ja käski kovaan ääneen lopettaa tärisemisen, vihlonnan määrä oli järkyttävä siinä mitä ikinä hän tekikään. Hammashoitoni olivat olleet ajantasalla tuohon asti, mutta sain kammon ja seuraavan kerran uskalsin ham. lääkäriin vasta vuosien päästä, tällä kertaa yksityiselle, mutta nyt jo sairastuneena sellaiseen sairauteen joka vaikuttaa negasti myös hammasterveyteen, taas ripitystä, osasin selittää syy-yhteyden niin että rauhoittui lopulta sen piinaamisen kanssa, mutta kaikki ei osaa! Tuskin kukaan aiheuttaa vahinkoa hampailleen tahalleen, niin ihmettelen että eikö heitä kouluteta ollenkaan siitä että se potilas voi olla ihan äärirajoilla kun sinne lääkäriin uskaltaa vihdoin tulla, ja hampaiden huonon kunnon taustalla on luultavammin rankkoja asioita, syömishäiriöitä, masennusta, uupumusta, traumoja, toiminnallisia ongelmia jne! En todellakaan pärjäisi omassa aspa työssäni jos menettelisin noin, joskus olisi parasta vaan hoitaa ne asiakkaan hampaat, ja antaa lähtiessä vaikka vaan esite hammasterveyden suosituksista ja jättää muut mutinat sanomatta.

Nykyään hammaslääkäreiden koulutuksessa potilaan kohtaamisen koulutukseen panostetaan kyllä aika paljon, enimmäkseen tökeröt tapaukset ovatkin jo uransa ehtoopuolella olevia ns. old-school-tapauksia ja toivottavasti vähitellen katoava luonnonvara. Itselläni on ollut työparina monta todella nuorta hammaslääkäriä. t. kokenut hammashoitaja

Itse olen kyllä saanut paljon enemmän töykeää ja vihamielistä kohtelua nuorilta hammaslääkäreiltä kuin vanhoilta. Nuorien asenne on ollut se, ettei hampaita hoideta, kun potilas ei ole pitänyt niistä huolta ja ovat päässeet reikiintymään.

Tai jos tupakoi! Eiköhän kaikille nyt ole jo nykyaikana selvää ettei se tee hyvää hampaille, niin asiasta ei tarvitsisi ainakaan toistuvasti hammaslääkäreiden saarnata, kun se nikotiiniriippuvuus ei valitettavasti sillä mene pois ja siellä hammashoidoissa olisi silti vaan käytävä, tällainen toistuva saarnaus vaan nimenomaan aiheuttaa niitä hammaslääkäripelkoja ja hammashoitojen laiminlyöntejä!

Mutta kun se on ikään kuin ammatillinen velvollisuus mainita siitä, tarvittaessa kun hammaslääkäri voi kirjoittaa vaikka reseptin vieroitusta tukevaa lääkitystä varten. Toki asian voi ottaa puheeksi monella tavalla.

Joo, mutta mainita ja saarnata ovat tosiaan eri asioita. Niitä reseptejä kun saa muutakin kautta silloin jos/ kun ajoitus on otollinen lopettamis ajatukselle, ja se ajoitus ei useinkaan ole sama kuin tarve hammaslääkäri käynneille.

Niin. Tuossahan jo luki et asiat voi ottaa puheeksi monella tavalla.

Itsellä on potilaana lähinnä vaan tosi kivoja kokemuksia, vaikka nuoremana tupakoinkin. Mitään traumaattista saarnaamista en oo kokenut, enempi kannustusta lopettamiseen koekeintaan. Jotkut tietty ottaa herkemmin itseensä kuin toiset ja joillekin se pelkkä asiasta mainitseminen on saarnaamista... Varmaan hankalaa olla lääkäri, kun jos et ota tarvittavia asioita puheeksi potilaan kanssa, oot työnantajan mielestä huono lääkäri, ja jos otat puheeksi, oot potilaan mielestä huono ja ilkeä lääkäri. Eipä käy kateeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" kiva, että tulit näin aikaisin, kun toinen on täällä aina viimeinen" 

Lastenhoitaja vanhemmalle, jonka työmatka on meno-paluuna noin 1, 5 tuntia,

Kuka ihmeessä matkustaa työmatkaa tuollaisia aikoja? Ei oikein ole luontoystävällistä moinen toiminta. Eipä ihme että ilmastomuutos on tosiasia. 

Varmaan me, joiden työpaikka ei satu sijaitsemaan kodin vieressä. 

t. 80 min. yhteen suuntaan

Meillä oli haastava elämäntilanne, mies oli katkaissut kätensä, moniallerginen ja vauhdikas taapero ja kuopus syntyi pahasti keskosena. Koti pääsi aika pahaan siivoon ennenkuin ymmärrettiin palkata siivooja. Voi jee-sus niitä sen juttuja. Arvosteli tavaran ja sotkun määrää. Mä luulin et teillä on ihan saastainen toi kylppäri, mut se oliki ihan siisti. Ei jääty siivousfirman asiakkaiksi.

Hoitaja sanoi osastolla, kun käytiin kaveria katsomassa että "Noille ei kannata sitte levitellä jalkoja".

Kaverin vanhemmat ei ole syntyneet Suomessa.

Mentiin niin lukkoon/oltiin nuoria, että vaan naurahdettiin.