Ammattilaisten asiattomat kommentit työtilanteissa -peukutusketju

Useamman kerran ja eri ihmisten toimesta on tullut manipuloivaa käytöstä psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla.

En haluaisi olla manipuloiva, en yhtään tykkää niistä piirteitä itsessäni, ja haluaisin päästä eroon kyseisistä piirteistäni. En kuitenkaan, nyt jälkikäteen ajateltuna, yhtään ihmettele, että mistä ne ovat syntyneet, kun kyseisenlaista käytöstä on kohdannut muuallakin.

M35

Vierailija kirjoitti:

Ollessani päälle parikymppinen menin yths:n gynelle vatsakipujen vuoksi. Gyne ei löytänyt kivuille syytä, mutta kehotti lääkkeeksi laihduttamaan ja syömään mustikoita. Bmi:ni oli tuolloin 22. Kipujen syy löytyi onneksi myöhemmin ja sain muuta apua kuin mustikoita.

Ollaan käyty varmaan samalla gynellä. Minäkin olin normaalipainoinen, mutta gyne oli vaan huolissaan "lihavuudestani". Ei etsinyt syytä kivuilleni. Myöhemmin muualla sitten löytyi endometrioosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" kiva, että tulit näin aikaisin, kun toinen on täällä aina viimeinen" 

Lastenhoitaja vanhemmalle, jonka työmatka on meno-paluuna noin 1, 5 tuntia,

Kuka ihmeessä matkustaa työmatkaa tuollaisia aikoja? Ei oikein ole luontoystävällistä moinen toiminta. Eipä ihme että ilmastomuutos on tosiasia. 

Mitähän sanoisit, jos henkilö olisi työttomänä kun ei lähempää töitä saa... 45 minuuttia suuntaansa työmatkana ei ole edes pisimmästä päästä.

Terveydenhoitaja kommentoi rintojani "nämä ovat kyllä hyvin kookkaat". Vaivani liittyi rintoihin, mutta ei niiden kokoon. Jäi tosi ikävä olo siitä kommentista.

Olen elämäni aikana saanut kuulla paljon kommentteja rinnoistani, mutta oletin että terveydenhoidon puolella saisin olla turvassa siltä kommentoimiselta.

Tiedän kyllä että ne ovat suuret. Ei sitä jokaisen tarvitse erikseen minulle kertoa.

Kävin passikuvassa ja kuvaaja kommentoi miten kamalalta näytän kuvassa. Kiitti vaan, tiedän etten ole missi, mutta hyvä asiakaspalvelija ei tölvi asiakasta

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuoli äkillisesti päälle kuusikymppisenä. Pappi lohdutti, että tekeväisen isän ei tarvinnut sairastaa vuosikausia tai olla hoivakodissa, vaan "sai" olla aktiivinen loppuun asti.

Minä olen saanut kuulla samaa kolmekymppisenä kuolleesta isästäni 😨

Tilanteen ollessa vielä tuore lohduttelut olivat välillä kauhisteluita "miten te nyt oikein pärjäätte".

Eivät hirveästi lohduttaneet.

Elettiin vuotta 1998, meillä oli mieheni kanssa rankat (ja kalliit) hedelmöityshoidot meneillään. Mieheni sairastui työmatkallaan erittäin ärhäkkään suolistovirukseen. Palattuaan Suomeen mieheni joutui sairaalaan hoidettavaksi. Minä menin pienen asuinkuntamme terveyskeskukseen saadakseni neuvoa tilanteeseen että pitäisikö hormoonihoitoni tällä erää keskeyttää kun mieheni elimistössä jyllää virus eikä siittiöiden inseminaatio ehkä olisi nyt järkevää.

En päässyt lääkärin vastaanotolle vaan minut ohjattiin neuvolan puolelle jossa työskenteli terveydenhoitaja.

Siinä sitten kuuntelivat molemmat - sekä terveydenhoitaja ja "neuvolantäti" kun selitin tilanteen. Ainoa "neuvo" neuvolasta oli "neuvolantädin" kommentti : tää on sulle hyvä opetus ettei aina heti saa kaikkee mitä haluu.

Siis mitä?! Kysymys oli että vaikuttaako virus tulevaan siittiöiden inseminaatioon, eikä se että tarvitsemmeko mieheni kanssa tässä jonkun "opetuksen" lapsettomuuden muodossa!

Opetus jatkuu edelleen, olemme lapsettomia ja nyt jo siinä iässä että myös lapsenlapsettomiakin.

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhoitaja kysyi miksi pidin oman sukunimeni.Kerroin puolison nimen,johon totesi,että ymmärtää niin hänkin olisi tehnyt. Kyllä nauratti ja naurattaa edelleen,huumori sallittakoon välillä ammattilaisellekin,vaikka onkin taitolaji.

Ihan kiva, että sinulla on tällainen mukava kokemus, mutta ketjun aihe on edelleen "Ammattilaisten ASIATTOMAT kommentit", joten yrittäkää nyt hyvät ihmiset pysyä aiheessa. Yllättävän hankalaa tuntuu monelle olevan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" kiva, että tulit näin aikaisin, kun toinen on täällä aina viimeinen" 

Lastenhoitaja vanhemmalle, jonka työmatka on meno-paluuna noin 1, 5 tuntia,

Kuka ihmeessä matkustaa työmatkaa tuollaisia aikoja? Ei oikein ole luontoystävällistä moinen toiminta. Eipä ihme että ilmastomuutos on tosiasia. 

Pääkaupunkiseudulla varsin yleistä, että työmatkoihin käytetään päivässä aikaa 1,5-2 tuntia. Etenkin, jos liikutaan julkisilla kulkuvälineillä. eri

Ei ole. Näytäpä reittioppaasta yksikin työmatka, johon menee pk-seudun sisällä 2 tuntia suuntaansa.

Jos olet lukutaitoinen, tässä ei puhuttu "suuntaansa" vaan päivässä. Eli 45 min- 1h/suunta. 

Itselläkin menee tällä hetkellä toista tuntia/suunta mutta minulla ei ole päiväkoti- eikä edes kouluikäisiä lapsia (ovat kaikki jo aikuisia).

Alusvaateliikkeessä 12 vuotta sitten. Olin äidin kanssa ostamassa itselleni ekoja kunnon rintsikoita (ikää 15 v), myyjä kattoi hetken ja sanoi, että mee takas kotiin kasvamaan. No oon 27v ja kasvua odotellaan, mut jalallanikaan en kyseiseen liikkeeseen astu.

On kaksi eri tapausta kunnallisessa terveydenhoidossa, toinen tapahtui Helsingissä, toinen vantaalla. Helsingissä menin terveyskeskukseen, kun kova kuume oli jatkunut jo monta päivää, kun vuoroni tulin ja menin lääkärin huoneeseen, niin n. 50-60 vuotias mieslääkäri totesi tervehtimättä, että mitään lomia ei tule. En ollut uskoa korviani ja kysyin mitä hän sanoi ja lääkäri toisti uudelleen, että lomia ei tule. Sanoin etten tullut hakemaan lomaa vaan lääkitystä, jolloin hän mittasi kuumeen ja totesi, että sitä oli 39.2 , jolloin hän kirjoitti antibioottireseptin. Lomaa hän kirjoittanut, mutta en sitä kyllä olisi halunnutkaan, koska olin yksityisyrittäjä, jolloin lomia ei pahemmin pidelty.                            Toinen tapaus sattui Vantaalaisessa terveyskeskuksessa, jossa n. 25-30 vuotias mieslääkäri oli jalat pöydällä huoneeseen tullessani ja totesi tervehtimättä: "Mikä meitä vaivaa?" sanoin hänelle etten tiedä mikä häntä vaivaa, mutta minulla on jalassa särkyä.

T

Vierailija kirjoitti:

Itsekin asiakaspalvelijana, eniten ihmettelen noita hammaslääkäreitä, kuten näköjään moni muukin. Ensiksi jouduin pahasuiselle ja kovakouraiselle väsyneelle päivystyslääkärille koska ikenet jostain syystä äkillisesti turposivat, aukoi päätä ja käski kovaan ääneen lopettaa tärisemisen, vihlonnan määrä oli järkyttävä siinä mitä ikinä hän tekikään. Hammashoitoni olivat olleet ajantasalla tuohon asti, mutta sain kammon ja seuraavan kerran uskalsin ham. lääkäriin vasta vuosien päästä, tällä kertaa yksityiselle, mutta nyt jo sairastuneena sellaiseen sairauteen joka vaikuttaa negasti myös hammasterveyteen, taas ripitystä, osasin selittää syy-yhteyden niin että rauhoittui lopulta sen piinaamisen kanssa, mutta kaikki ei osaa! Tuskin kukaan aiheuttaa vahinkoa hampailleen tahalleen, niin ihmettelen että eikö heitä kouluteta ollenkaan siitä että se potilas voi olla ihan äärirajoilla kun sinne lääkäriin uskaltaa vihdoin tulla, ja hampaiden huonon kunnon taustalla on luultavammin rankkoja asioita, syömishäiriöitä, masennusta, uupumusta, traumoja, toiminnallisia ongelmia jne! En todellakaan pärjäisi omassa aspa työssäni jos menettelisin noin, joskus olisi parasta vaan hoitaa ne asiakkaan hampaat, ja antaa lähtiessä vaikka vaan esite hammasterveyden suosituksista ja jättää muut mutinat sanomatta.

Nykyään hammaslääkäreiden koulutuksessa potilaan kohtaamisen koulutukseen panostetaan kyllä aika paljon, enimmäkseen tökeröt tapaukset ovatkin jo uransa ehtoopuolella olevia ns. old-school-tapauksia ja toivottavasti vähitellen katoava luonnonvara. Itselläni on ollut työparina monta todella nuorta hammaslääkäriä. t. kokenut hammashoitaja

Sain määräaikaisen työn päiväkodista ollessani muutamaa vuotta vaille 60. Kiertävä veo sanoi, että olet nyt kaikkien yhteinen mummo täällä. Jouduin jalkakivun takia viikoksi saikulle ja osittain siistä syystä en saanut enää jatkaa siellä. Päiväkodin johtaja sanoi harmistuneena, että otettiin sinut vaikka olisi nuorempiakin ollut hakemassa töitä.

Vierailija kirjoitti:

Olin menossa viisaudenhampaan poistoon. Piti kaksi hammasta oikein leikata ikenestä pois. Siinä sitten odottelin niin hammaslääkäri kutsui sisään ja alkoi hymyillen puhua, että taidat vähän jännittää, kun näytät silti. Vastasit siihen, ettei minulta ole koskaan ennen hampaita poistettu. Ehkä hän tarkoitti hyvää ja keventää tunnelmaa. Itse en vaan pidä siitä jos joku kommentoi sitä miltä näytän tai tulkitsee omia näkemyksiään kasvoistani sanoen sen ääneen. Olen muutenkin perusilmeeltäni hämmästyneen näköinen mikä lisää monesti muiden oletuksia. Ehkä lapselle sopii tuollainen tunteiden sanoittaminen. Aikuiselle vieraalla ihmiselle taas ei.

On aika tärkeäkin tieto, jos potilasta pelottaa tai jännittää, se on aikuisilla ihan todella yleistä, mutta harvempi sitä silti kehtaa ääneen sanoa, siksi asiasta on hyvä yrittää kysyä vaikka noin huumorinkin varjolla, jos tuntuu tilanteeseen sopivan. Näin osataan tarvittaessa kiinnittää erityistä huomiota potilaaseen ja pyrkiä tekemään puudutukset ym. toimenpiteet erityisen kivuttomasti (esim. normaalia rauhallisemmin). t. hammahoitaja

Vierailija kirjoitti:

tämä ei ole sattunut minulle vaan veljelleni. veljen ollessa hammaslääkärissä paikkauttamassa hammasta oli operaatio tehnyt kunnolla kipeää. veljeni oli äännähtänyt muutaman kerran kivusta, johon lääkäri oli karjaissut veljeäni lopettamaan ääntelyn ja olemaan hiljaa.

Minulle on käynyt ihan samalla tavalla, mutta tämä tapahtui 1970-luvun alussa. Jäi kyllä mieleen. Sama meno näyttää jatkuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" kiva, että tulit näin aikaisin, kun toinen on täällä aina viimeinen" 

Lastenhoitaja vanhemmalle, jonka työmatka on meno-paluuna noin 1, 5 tuntia,

Kuka ihmeessä matkustaa työmatkaa tuollaisia aikoja? Ei oikein ole luontoystävällistä moinen toiminta. Eipä ihme että ilmastomuutos on tosiasia. 

Pääkaupunkiseudulla varsin yleistä, että työmatkoihin käytetään päivässä aikaa 1,5-2 tuntia. Etenkin, jos liikutaan julkisilla kulkuvälineillä. eri

Ei ole. Näytäpä reittioppaasta yksikin työmatka, johon menee pk-seudun sisällä 2 tuntia suuntaansa.

Opettele lukemaan, tuossa puhuttiin päivässä kuluvaa aikaa. Yleensä sieltä töistä palataan myös toiseen suuntaan. Itä-länsi-suunnassa löytyy kyllä paljon reittejä, jotka on tehtävä bussilla, kun metro ei osu reitille, ja siinä saakin sitten aikaa kulumaan reilusti yli tunnin suuntaansa.

Tapahtui 1980-luvulla. Oltiin miehen kanssa paikallisessa marketissa, jossa jokin helppoheikki kauppasi muffinssiaineksia. Vastasin, etten ehdi leipomaan (tein tuohon aikaan kahta työtä). Helppoheikki sanoi miehelleni kovaan ääneen (ympärillä paljon ihmisiä) "on sulla laiska muija kun ei viitsi leipoa". 

Vierailija kirjoitti:

Menin elämäni ensimmäistä ja viimeistä kertaa meikattavaksi lakkiaispäivänäni. Siinä meikkaajan tuolissa istuessa nainen kauhistuneena kuvaili, kuinka epäsymmetrinen amorinkaareni onkaan ja oikein toi erillisen peilin, jotta saatoin tarkastella tilannetta lähempää. En ollut aikaisemmin kiinnittänyt huomiota koko asiaan. Nyt vuosia myöhemmin peilistä katsellessa en ymmärrä, miksi nainen vouhotti asiasta. Harvalla on täysin symmetriset kasvot.

Minusta kukaan työssään hyvä ammattilainen ei lausu arvioita asiakkaan ulkonäöstä (ellei asiakas sitä erikseen pyydä).

Mielenterveyspotilaat usein laukovat mitä mieleen tulee. Näkeehän se aina kun iltapäivälehtiä menee lukemaan.

Lääkäri määräsi tukun verikokeita joita seurattiin sairauteni hoidossa. Työterveyden labrasta tulleissa tuloksissa oli kuitenkin yksi koe korvattu toisella, vähän saman nimisellä. Otin yhteyttä sinne ja sovittiin että otetaan kokeet uudestaan. Sama lopputulos. Otan toisen kerran yhteyttä samasta asiasta niin hoitaja toteaa että yleensä kyllä ei oteta tuota koetta mikä sulle oli määrätty, yleensä otetaan tää mikä nytkin otettiin! No eipä sillä taida mulle olla väliä mitä yleensä tehdään, nämä on kokeet mitä minun lääkärini tarvitsee seurantaa ja hoitoa varten. No ei kyllä ole kenellekään ikinä otettu tuota koetta! Jaahas. No jos nyt kuitenkin otettaisiin? No tän kerran sitten, mutta ei kyllä oteta enää toiste!

Ei kai hoitajalla pitäisi olla edes mitään oikeuksia vaihtaa lääkärin määräämiä kokeita.. kyllä saa potilas itse olla tarkkana. Ja ymmärrän jos asia x ei kuulu työterveyteen, mutta siitä voisi sitten sanoa suoraan niin käyn ottamassa sen toisaalla.

Otin ravintolan tarjoilutiskiltä vahingossa toisen asiakkaan tilaaman annoksen, kun oli vähän epäselvää, koska on minun vuoroni. Pahoittelin kovasti asiaa tarjoilijalle, johon tämä vastasi, että "Mitäs olet niin ahne". Jos en olisi siinä tilanteessa pahoittanut mieltäni niin kovasti, etten saanut sanaa suustani (enkä myöskään syötyä enää mitään) olisin pyytänyt esimiehen paikalle ja kehottanut päättämään tämän nuoren tarjoilijan uran siihen paikkaan. Sen verran ammattitaidoton hän oli. En yhtään ihmettele, että ravintolan elinkaari oli kovin lyhyt.