Ammattilaisten asiattomat kommentit työtilanteissa -peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui noin 10 vuotta sitten kun olin aloittamassa opiskelua ja siihen kuului terveystarkastus, terveydenhoitaja oli joku +50 vuotias nainen ja lopuksi piti riisua pikkuhousutkin ja kun otin ne pois nainen sanoi sponttaanisesti "herranen aika kun on iso mulukku" ja oikein murteella sanoi ja hieroi ja tunnusteli kivekset ja pää oli punainen kuin paloauto kun vetkutteli sitä aikansa niin alkoi vielä seisomaankin koko 35 sentin komeudessaan.

Ja sitten heräsit.

Vierailija kirjoitti:

Olin te-toimiston järjestämällä kurssilla ainoana naisena, kokeillessani jotain hiomakonetta miesohjaaja totesi "Ootko koskaan pitänyt näin isoa vehjettä kädessä, höhöhöhöhöö?". Oli tosi mukava tilanne nuorelle naiselle äijäköörin keskellä. Menin jotenkin ihan lukkoon siinä kaikkien tuijottaessa enkä osannut vastata mitään nasevaa.

Olisit sanonut, että olen. Mutta oletko sinä?

Vierailija kirjoitti:

"Täällä on meillä merkonomejakin tarpeeksi" sanoi 80-luvulla työvoimaneuvoja, kun olin valmistunut toiseen ammattiin ja kävin iltakouluna kauppaopistoa ja ilmoitin, että myös toimistotyöt voi laittaa listalle. Sainpa sitten toimistotyön vapaan haun kautta. 

TE-keskuksen työntekijät ovat yleensä olevinaan asiakkaidensa yläpuolella, vaikkei heitä tarvittaisi lainkaa ilman asiakkaita eli työttömiä. Kerran olen ollut asiakkaana, työnantaja teki konkurssin, minulla pitkä työsuhde ja kokemus. Missään ei minua ole kohdeltu niin ylimielisesti ja halveksivasti, kuin työkkärissä. Onneksi sain pian työpaikan, mutta ikuisesti muistan varsinkin erään virkailijan, joka rikkoi salassapito- ja vaitiolovelvollisuutensa, puhumalla asiani naapurilleen. PIkkukaupungissa asia tuli nopeasti tietoon, kun naapuri oli kenkäkaupassa töissä ja mielellään avautui asiakkaille ihmisten asioista.

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin hoikka (en anorektikko!) ja pitkäkinttuinen. Menin terveyskeskukseen varpaan murtuman takia. Tullessaan huoneeseen lääkäri pysähtyi ovella ja kailotti: "Oletko sä aina näyttänyt tuolta?"

Kysyin, että siis miltä.

-  No tommoselta luurangolta.

Varpaastani hän ei välittänyt juurikaan..

Tökerösti käyttäytyvät lääkärit vaihtoon! Niin olen itse tehnyt. Kiva katsoa niitä ilmeitä, kun potilas ilmoittaa kieltäytyvänsä lääkäri X:n hoidosta. :D

Olin työpaikan järjestämässä ensiapukoulutuksessa. Olen itse pitkä (192cm) ja hiukan ylipainoinen. Kouluttaja sitten päätti valita mut ja porukan pienikokoisimman naisen ja käski vierekkäin lattialle makaamaan. Muut sitten alkoivat käännellä meitä kylkiasentoon. Varmasti ihan hyvä harjoitus kokeilla kylkiasentoon kääntämistä eri kokoisilla ihmisillä mutta kyllä tuli todella kiusaantunut olo. Kouluttaja itse oli varmaan maksimissaan 170cm joten olin mukamas hurjan pitkä ja koko ajan korosti sitä.

Mahdotonta harjoittaa mitään ammattia aina pukkaa mielensä pahoittajaa tahallisesti tai tahattomasti. 

“Onpa tylsät sakset…” kiroili kätilö samalla kun leikkasi niillä saksilla episiotomiaa… 🙄

Joutsenen myymälässä olin sovittamassa untuvatakkia… myyjä, joka oli ilmeisesti taustaltaan itänaapurista, kommentoi: ”tuo takki ei ainakaan hoikemmaksi sinua tee”. En ole ylipainoinen

Mulla aloitettiin hampaiden oikominen, kun olin teini ja ihan ensimmäiseksi tuli poistaa pari hammasta, kun oli niin ahdasta suussa. 

Mun suu puudutettiin ja eka hammas poistettiin eikä mulla ilme värähtänytkään. Kun tokaa hammasta alettiin poistamaan muhun sattui niin maan perkeleesti ja pyysin lisäpuudutusta. Hammaslääkäri alkoi sitten valittaa mulle, että sille ei voi mitään extra puudutuksellakaan jos vetoa tuntuu ja koitin siinä sössöttää etei pelkästään veto vaan minua sattui. Hammaslääkäri tympääntyneenä ihmetteli miksi olin niin hankala ja silloin purskahdin paniikissa itkuun. Pelkäsin, että se hammas revitään mun kivusta huolimatta. Tässä vaiheessa onneksi hammaslääkin avustaja sähähti, että mä olin täysin rauhassa juuri äsken sen ensimmäisen hampaan poiston kanssa, että enköhän mä tiedä, jos puudutusta tarvitaan lisää. 

Sain sitten lisää puudutusainetta ja hammaslääkäri lähti vihaisen oloisena huoneesta pois ja tuli vähän myöhemmin takaisin poistamaan toisenkin hampaan. Jäi tosi ikävä fiilis siitä lääkäristä, onneksi se aivan ihana avustaja oli siellä pitämässä mun puolia ja rauhoittelemassa mua kun itkin valtoimenaan kuin mikäkin pikku vauva.

Olin 2014 lääkärin vastaanotolla hakemassa lähetettä rintojenpienennysleikkaukseen. Vastassa oli mieslääkäri, arviolta noin 55-60-vuotias. Ei otettu jugulumia, katsottu muotoa tai ei käskenyt edes riisua minkäänlaista tutkimista varten. Hymyili vain vinosti puolittaista hymyä ja totesi minulla olevan oikein hyvät rinnat, ja että kannattaisi niistä olla tyytyväinen kun kaikki eivät isoja rintoja saa. Niistä oli minulle fyysistä haittaa ja kipuja, mutta se on kuulemma sen arvoista. En käynyt enää koskaan hänen vastaanotollaan, ja kammo mieslääkäreitä kohtaan jäi vuosiksi. Olin vasta 25-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui ollessani nuorena ja ujona 16 vuotiaana ensimmäisessä työharjottelussani anniskeluravintolassa. Asiakas tilasi jonkun drinkin, joka piti sekoittaa sellaisessa käsinvatkattavassa juomasekoitusputkessa (apua, en tiedä sen nimeä kun en niitä hommia nykyään tee). No kuitenkin, paikan pomo opasti minua tässä asiakkaan edessä. Ravistelin putkea, ja pomo riuhtaisi sen kädestäni vihaisesti sanoen "ei noin! Noin ravistetaan sanonko mitä elintä!", ja asiakas nauroi röhönaurua. Tuo olisi ollut törkeää jo muutenkin aikuiselta mieheltä teinitytölle, mutta asiakkaan edessä se oli silkkaa nöyryyttämistä.

Se pomo oli täysmulkku muutenkin. He itse (kumppaninsa kanssa) ottivat ihan liikaa harjottelijoita kerrallaan pienehköön-keskikokoiseen ravintolaan. Meitä taisi olla parhaillaan 6 samaan aikaan, ei sentään kaikki samaan aikaan vuorossa. Kaikki suht osaamattomia amis-ekaluokkalaisia. Tämä pomo sitten raivoissaan puuskutti kuultemme, että alan saada tarpeekseni tästä lastentarhasta! Anteeksi nyt, ihan itse otitte ilmaisen työvoiman ahneuksissanne ihan liikaa harjottelijoita kerralla, joita pitäisi opettaa, eikä vaatia täydellistä työsuoritusta!

Mitä hyödyt keksitystä tarinasta?

16 vuotias tekemässä coctaileja?

Ei jatkoon

Duunihaastattelussa Englannissa tuli kommentti 'in our company it's not an advantage to have blond hair and long legs'. Siis hain toimistotyota. Tama oli toinen haastattelu ko firmassa. Eka haastattelu oli menny tosi hyvin ja olin saanu ohjeen et firman pukukoodi on musta ja valkonen ja mulla oli pohjepituinen valkoinen hame ja musta bleiseri. En tosiaan esitellyt 'pitkia jalkojani' missaan minimekossa. Haastattelija oli nainen noin 35v (ite olin 27).  Ulkomuodon arvostelu on asiatonta niin hyvassa kuin pahassa. 

Lääkäri kirjoitti minulle diagnoosi kohtaan ”lihavuus”, vaikka menin ihan toisen vaivan takia sinne . Ei mitenkään vaikuttanut siihen alkuperäiseen vaivaan, tyyliin sormi poikkki.

Vierailija kirjoitti:

Mahdotonta harjoittaa mitään ammattia aina pukkaa mielensä pahoittajaa tahallisesti tai tahattomasti. 

Tämän takia en hirveästi pidä naisasiakkaista.

Kävin työterveyshoitajalla kun rintoja aristi, ne oli kyhmyiset ja pohdin onko jokin (pahasti) vialla. Sanoi, että katsoo niitä ultraäänellä. Menin toimenpidehuoneeseen selälleni ja hoitaja totesi, että ei sinulla edes oikein ole rintoja jota tutkia.

Kaupan kassa: siis mä en tajua miksi ostetaan rasvatonta jogurttia ja sitten perään Mars patukka?

Minä: teidän valikoimassa ei ole tätä jogurttia muuna kuin rasvattomana.

Kassa: Silti? Mikä järki!

Vierailija kirjoitti:

"Sinusta ei koskaan tule mitään!" 

Näin sanoi opettajani ollessani 10. Olin melko kiltti oppilas, mutta opettaja ei vain jostain syystä pitänyt minusta. Sittemmin olen valmistunut kiitettävin arvosanoin yliopistosta, olen vakitöissä, minulla on koti ja perhe. Ilmeisesti tämä ei ole mitään. :D

Minun lapseni erityisopettajalle oli aikoinaan opettajansa sanonut samalla lailla. Oli hyvä ja sydämellinen opettaja. Poika kävi siellä muutaman kerran joskus alaluokalla. Vanhempainillassa esittäytyi. Tuon opettajansa tokaisun oli kertonut kolmannelle henkilölle jolta sen kuulin. Surullista mielestäni, että asia pyöri hänen mielessään vielä eläkeiän kynnykselläkin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui noin 10 vuotta sitten kun olin aloittamassa opiskelua ja siihen kuului terveystarkastus, terveydenhoitaja oli joku +50 vuotias nainen ja lopuksi piti riisua pikkuhousutkin ja kun otin ne pois nainen sanoi sponttaanisesti "herranen aika kun on iso mulukku" ja oikein murteella sanoi ja hieroi ja tunnusteli kivekset ja pää oli punainen kuin paloauto kun vetkutteli sitä aikansa niin alkoi vielä seisomaankin koko 35 sentin komeudessaan.

Sanavalintasi paljastaa sinut provoksi: ei yksikään mies sano kalsareitaan pikkuhousuiksi.

Kävin te-toimiston hommaamassa ammatinvalintatestissä, tai niin ainakin luulin kun luvattiin. Tässä syynä se ettei minulla oikeastaan ole koskaan ollut unelma-ammattia, joten olisin halunnut selvittää mikä ala sopisi. Ammatinvalintaneuvoja ei missään vaiheessa suositellut minulle mitään ammattia, koulutusta, eikä työtä. Hän päätteli (ilmeisesti väsyneestä äänestäni) että minä olisin todella masentunut, hän alkoi selittää että työnteko ei onnistu masentuneena. Oikeasti en ollut masentunut, vaan väsynyt mikä on aika yleistä muillakin ja sen kuulee äänestäni kun olen väsynyt ja en voi sille mitään. Toista kertaa en menisi, neuvoja ei vaikuttanut ammattitaitoiselta ihmistuntijalta. 

Vierailija kirjoitti:

Kävin te-toimiston hommaamassa ammatinvalintatestissä, tai niin ainakin luulin kun luvattiin. Tässä syynä se ettei minulla oikeastaan ole koskaan ollut unelma-ammattia, joten olisin halunnut selvittää mikä ala sopisi. Ammatinvalintaneuvoja ei missään vaiheessa suositellut minulle mitään ammattia, koulutusta, eikä työtä. Hän päätteli (ilmeisesti väsyneestä äänestäni) että minä olisin todella masentunut, hän alkoi selittää että työnteko ei onnistu masentuneena. Oikeasti en ollut masentunut, vaan väsynyt mikä on aika yleistä muillakin ja sen kuulee äänestäni kun olen väsynyt ja en voi sille mitään. Toista kertaa en menisi, neuvoja ei vaikuttanut ammattitaitoiselta ihmistuntijalta. 

Minäkin kävin vuosia sitten jollain ammatinvalintapsykologilla. Kerroin opiskelualani ja saaneeni työstä allergioita ja astman ja olisi alan vaihto edessä. Ainoa mitä se tampio osasi sanoa oli että minun olisi pitänyt älytä valita eri ala. Eli teininä olisi pitänyt osata aavistaa että allergisoidun omalle työlleni, ok😄.

Siinä meni lopullinen luotto ja arvostus työnvälitystä ja psykologiaa kohtaan. Pidän molempia aloja ihan pelleilynä.