Koetteko että elintasonne olisi mitenkään oleellisesti parantunut 80-luvulta?

Onhan tätä materiaa nykyään ihan toisella tavalla. Ei minulla nuoruudessa (82-86) ollut kuin yhdet farkut, yhdet talvikengät yms. Kerrallaan.

Juuri aamulla mietin että onko elämäni jotenkin parantunut esim. internetin myötä, ja totesin että vaikka tiedonvälitys 80- ja 90-luvuilla ei ollut ihan niin reaaliaikaista kuin nykyisin, niin en kokenut että olisin jäänyt mistään paitsi silloinkaan. Elämä oli ehkä aavistuksen hitaampitahtista, mutta so what.

Kyllä, todella paljon. Eihän kasarilla vielä edes tiedetty yhtään mitään monista asioista, jotka nykyisin ovat ihan perusjuttuja. 

On mulla enemmän rahaa ja tilaa kuin 1980-luvulla, jolloin olin peruskoululainen.

Ajattelin vain että mitäköhän tällä kaikella kehityksellä tavoitellaan loppujen lopuksi.... Varmaan hyviäkin asioita on tapahtunut, ei sen puoleen. Terv. Ap

Köyhiä oltiin 80-luvulla ja köyhiä ollaan edelleen. 

Mun ajatukset eivät olleet materiassa erityisesti mitenkään 70-luvulla tai 80-luvulla.

Totta kai elintaso on noussut. Ei silloin ollut kuin pari vaatekertaa. Mistään merkkituotteista ei edes tiedetty. Ruoka oli yksinkertaista eikä ulkona syöty melkein ikinä. Matkoja tehtiin korkeintaan kotimaassa. Nämä pätivät melkein kaikkiin. Olisi ollut tapaus, jos joku olisi ottanut koulusta omaa lomaa Thaimaan matkaan.

Selvästi. Vanhempani olivat pienituloisia, joskin ahkeruus ja säästäväisyys peitti sitä aika hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai elintaso on noussut. Ei silloin ollut kuin pari vaatekertaa. Mistään merkkituotteista ei edes tiedetty. Ruoka oli yksinkertaista eikä ulkona syöty melkein ikinä. Matkoja tehtiin korkeintaan kotimaassa. Nämä pätivät melkein kaikkiin. Olisi ollut tapaus, jos joku olisi ottanut koulusta omaa lomaa Thaimaan matkaan.

Juu, mutta voihan niitä vaatekertoja olla vaikka 1000 ja matkoja 10 vuodessa, mutta mikä on sitten pointti loppujen lopuksi? Siitä kai oli kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai elintaso on noussut. Ei silloin ollut kuin pari vaatekertaa. Mistään merkkituotteista ei edes tiedetty. Ruoka oli yksinkertaista eikä ulkona syöty melkein ikinä. Matkoja tehtiin korkeintaan kotimaassa. Nämä pätivät melkein kaikkiin. Olisi ollut tapaus, jos joku olisi ottanut koulusta omaa lomaa Thaimaan matkaan.

Juu, mutta voihan niitä vaatekertoja olla vaikka 1000 ja matkoja 10 vuodessa, mutta mikä on sitten pointti loppujen lopuksi? Siitä kai oli kyse.

Elintason nousu. Se kai tässä oli pointtina. Vielä 90-luvulla PC maksoi mun kolmen kuukauden bruttopalkkani, nyt halvimman läppärin saa alle viikon palkalla. 

En koe. Tiedonhankinta on helpompaa, mutta se on vähän eri juttu. Sukuni on köyhtynyt sieltä asti tasaisesti, ja minä erityisesti.

Elintaso on omalla kohdallani noussut kyllä merkittävästi. Matkustaminen, kalliit harrastukset, asumisen taso ym. Mutta se, onko elämän laatu parantunut, onkin vaikeampi kysymys. Toki vähän vaikea verrata, kun kasarilla olin teini-ikäinen, nyt tukevasti keski-ikäinen. Joka tapauksessa itse ajattelen, että tässä matkan varrella on siirrytty yhteisöllisyydestä itsekeskeisyyteen ja että some on tuonut paitsi valheellisen kuvitelman toisten onnesta ja menestyksestä, myös valtavasti ilkeyttä ja piittaamattomuutta, joka ulottuu myös irl-kohtaamisiin ja että työelämä on heikentynyt merkittävästi jatkuvan talouskasvun tavoittelun myötä. Elämänlaatu on siis romahtanut.

Juu. Olin lapsi 80-luvulla. Emme käyneet ravintoloissa, hotelleissa, ulkomailla, eipä paljon missään huvituksissa. Ei ollut yltäkylläisesti digitaalisia härveleitä yms. koneita. Esim. televisioita oli 1 per talous. Vaatekertoja oli se pari ja ne ostettiin halpakaupoista tai tehtiin itse. Lelujen ja muiden virikkeiden määrä oli oleellisesti vähäisempi. Ei toki mitään puuttunut, mutta kun kysyt niin onhan se parantunut.

Ehdottomasti kun käytän vain hevi-osaston tuotteita ja proteiinit ostan tuoreena. Valikoima on aivan valtava tänä päivänä. Kaikki muu on turhaa tosin.

Todellakin! Kasarilla en saanut edes viikkorahaa, mut nyt saan kuukausipalkan. 😁

Vierailija kirjoitti:

Tai jopa 70-luvulta?

Olin itse 70-luvulla lapsi.

En muista että mitään oleellista olisi koskaan puuttunut.

Toki emme olleet mikään köyhä perhe, emme myöskään varakkaimpia.

Nykyään on kaikkia laitteita kaikki paikat täynnä mutta en koskaan silloin tuntenut kokevani mitään puutetta mistään.

.

Sama. Olin myös 70-luvun lapsi, enkä muista, että mitään olennaista olisi silloin puuttunut. Päinvastoin, jos olisin tänä päivänä samaisen duunariperheen lapsi, niin tuskin minulla olisi varaa harrastaa niitä samoja urheilulajeja joita 70-luvulla harrastin, koska nykyään kaikki harrastukset maksaa aivan tolkuttomasti, kun taas 70-luvulla ne ei maksaneet kuin välineiden verran. Itse seuroissa urheileminen oli käytännössä ilmaista.

Vastaus siis otsikon kysymykseen: en koe

on parantunut sillä lailla, että nykyään esim pyykkikoneen särkyminen ei ole sellainen katastrofi kuin 80-luvulla, kodinkoneet ovat halvempia suhteessa palkkoihin. samoin varsinkin ruoka, vaikka olen pienituloinen voin ostaa lihaa ja hedelmiä ja muita herkkuja niin usein kuin haluan. kun 70- luvulla ensimmäisen työpaikkani seinällä oli mainos jossa oli kypsän naudanpaistin kuva katselin usein sitä ja ajattelin, että joskus vielä ostan tuollaisen paistin, no, nykyään ei mitään ongelmaa ostan kun mieli tekee.

80-luvulla olin köyhän perheen lapsi. Ei ollut autoa, 80-luvun alkuvuosina ei myöskään telkkaria. Lomilla mentiin mummolaan.Vanhemmilla ei ollut mahdollisuutta kustantaa esim. haluamiani harrastuksia. Jaouin mainoksia muutaman markan urakkapalkalla. Olisin halunnut ratsastaa, mutta se oli liian kallista.

Nyt olen suht hyväpalkkaisessa työssä, omistan auton, sen telkkarin (itse asiassa niitä on viiden hengen perheessämme kolme) ja lapseni harrastavat mitä haluavatkin. Itse käyn ratsastustunneilla.

Eli kyllä, elintasoni on uskomattoman paljon parempi kuin 80-luvulla.

Huomattavasti.

80-luvulla olin todella köyhän perheen lapsi ja nyt perheemme kuuluu selvästi ylempään keskiluokkaan. Eroa on kuin yöllä ja päivällä - jo lähtien siitä, että nyt voimme ostaa vaatteet kaupasta toisin kuin lapsuudessani ja syödä ulkona koska huvittaa toisin kuin lapsuuden koulun päättäjäispizza, jonka jaoin siskoni kanssa enkä kehdannut edes limsaa tilata, koska se oli liian kallista.