Hankala mies vai hankala minä?
Poikaystäväni on hirveen hankala. Ollaan asuttu nyt noin puoli vuotta yhdessä ja meille tulee aika usein riitaa pienistä asioista, ja useimmiten nimenomaan siten että minä sanon/teen jotain huolimatonta ja mies sitten suuttuu/raivostuu. Tässä yksi esimerkki, tapahtui viikonloppuna:
Seksin jälkeen mies otti heti puhelimen käteen. Siinä vieressä ollessani huomasin sitten että ruudulle pomppasi pornosivuston osoite. Huomautin tästä tyyliin, "Jaaha, oot sitte pornoa katsonut". Seurasi hirvee huuto siitä ettei ole tehnyt sitä ja mä en luota häneen yhtään. Mökötti loppuillan ja yritin keskustella myöhemmin illan aikana niin kaikki oli taas minun syytäni, ja kuulemma on kahden vaiheilla jättääkö minut vai ei. Ei ollut mitään väliä mitä yritin sanoa ja pyysin anteeksikin, mutta ei kuulemma auta.
Itse olen todella herkkä ihminen ja useimmiten kun mies korottaa ääntään, niin minulla väkisin nousee kyyneleet silmiin. Poikaystäväni ei ymmärrä tätä piirrettä yhtään. En ole koskaan riidellyt kenenkään muun kanssa niin kuin hänen, joten jotenkin ihmetyttää miehen syytökset siitä että minä olen se hankala osapuoli, en luota häneen enkä ymmärrä häntä. Alkaa olla voimat loppu. Syytän itseäni välillä rajusti näistä yhteenotoista, mutta mies ei ota mitään omille niskoilleen. En haluaisi erota sillä rakastan tätä miestä, mutta välillä todella tuntuu että olemme liian erilaisia persoonia yhdessä elämään.
Onko ehdotuksia mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (29)
Siis sulla on fwb-suhde kämppiksen kanssa?
Eroa. Tuo vain pahenee tuosta. Hankala mies, vaihtamalla paranee.
Mitä niin ihanaa tuossa miehessä on, että haluat olla loppuikäsi kuuntelemassa huutoa?
Vierailija kirjoitti:
Olette varmaan tosi nuoria ja muutitte liian nopeasti yhteen asumaan. Eiköhän olisi viisainta muuttaa
omaan asuntoon ja jatkaa seurustelua ja kunnolla tutustua toiseen. Jatkuva riitely ei ole hyvän parisuhteen
merkki!
Minusta ei kannata jatkaa seurustelua ollenkaan tuollaisen kiukuttelijan kanssa. Myös itkuisuuden ymmärtämättömyys kertoo empatiavajeesta, joka olisia ainakin minulle deal breaker.
Sinä oot hankala. Porno on miehelle herkkä asia, monien muiden mukana. Ei saa alkaa huomauttelemaan. Sinun pitää alistua miehen tahtoon ja olla hänelle mieliksi. Olet itsekäs hårå. Varmaan joku feministi.
Kohta kävelet munankuorilla ja yksikin rasahdus aiheuttaa kolmen päivän mykkäkoulun, jonka päätteeksi mies hajottaa puolet kämpästä. Usko mua, lopeta toi suhde NYT.
Oma ex oli samanlainen aluksi ja loppuaikoina ihan konkreettisesti kuristi mua aina, kun halusi että lakkaisin itkemästä.
Eihän tuo hyvältä vaikuta. Älä sido itseäsi tuollaisen mieheen, ansaitset parempaa. Lähde nyt kun vielä pääset irti. Tuollaisissa epätasapainoisissa suhteissa on vaarana, että kiltti ja hyväntahtoinen nujertuu sen dominoivan alla niin ettei enää pian hahmota, milloin on normaalia pahastua. Pian alat kuvitella, että vika on sinssa, vaikka mies käyttäytyy ääliömäisesti.
Älä anna sen tapahtua itsellesi. Voimia.
No jos olet nalkuttanut ensimmäiset puoli vuotta, niin ei ihmekkään jos on hermo piukassa.
No ihme eskalaatio jos tuommoisesta heitosta mennaan jo jattamiskeskusteluihin.
Mies oli itse selkeasti kaynyt siella pornosivuilla. Normaali reaktio tuohon olisi ollut, etta olisi naurahtaen todennut etta joo, tuli kaytya. That's it.
EI siis alkaa huutamaan ja syyttelemaan ja uhkailemaan erolla.
AP, parisuhteessa ei ole normaalia kommunikoida huutamalla. Se, etta sulla tulee siita kyyneleet silmiin, ei ole erikoisherkkyyden piirre, vaan normaali reaktio siihen, kun rakastamasi ihminen huutaa sulle ilman syyta, ns. puskista.
Tassa valossa, minakin suosittelen eroa. Tulet vain ahdistumaan entisestaan tuossa suhteessa ja mies tulee hallitsemaan sua psyykkisella vakivallalla, kunnes olet hermoraunio eika sulla ole enaa voimia lahtea.
Olette kumpikin hankalia ja keskenkasvuisia. Sinä kun loukkaannut pornon katselusta ja tuo tapa jolla huomautat siitä (olisit mieluummin sanonut että sinua loukkaa kun mies katsoo pornoa). Mies kun raivostuu asiasta tuolla tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Olette kumpikin hankalia ja keskenkasvuisia. Sinä kun loukkaannut pornon katselusta ja tuo tapa jolla huomautat siitä (olisit mieluummin sanonut että sinua loukkaa kun mies katsoo pornoa). Mies kun raivostuu asiasta tuolla tavoin.
Ei kai tuossa sanottu etta AP siita olisi loukkaantunut. Itse nain tuon tilanteen siten, etta AP vaan kiusoitellen heitti, ja mies veti siita herneen nenaan.
Tama toki peilaa sita, miten olisin itse reagoinut tuommoiseen.
Jättämisespuheet ovat sellainen varoitusmerkki, että alkaisin suunnitella erilleen muuttoa. Ihminen, joka uhkailee tuollaisella aivan mitättömistä asioista, voi vain muuttua hankalammaksi ajan kanssa. Valitan, mutta nyt et ole tainnut löytää sitä todellista helmeä, jonka kanssa olisi ihanaa ja turvallista elää, jonka kanssa nauttia elämästä ja johon luottaa vaikeina hetkinä...
Vierailija kirjoitti:
Kohta kävelet munankuorilla ja yksikin rasahdus aiheuttaa kolmen päivän mykkäkoulun, jonka päätteeksi mies hajottaa puolet kämpästä. Usko mua, lopeta toi suhde NYT.
Oma ex oli samanlainen aluksi ja loppuaikoina ihan konkreettisesti kuristi mua aina, kun halusi että lakkaisin itkemästä.
Ei sillä, että kuristaminen olisi oikein, mutta MIKSI pitää jäädä paikalle märisemään? Miksei voi mennä muualle pillittämään, ja palata keskustelemaan asioista sitten kun omat tunnereaktiot on hallussa?
En itsekään kestä edes näin naisena keskustella itkupillien kanssa, vaikka itsekin itken herkästi. En kuitenkaan vastuuta muita itkureaktioistani.
Lähde heti. Ei tuo tuosta parane.
Tilanne vaan pahenee tuosta, usko pois. Lähde, miehellä on piirteitä joista ei hyvää seuraa.
Sinun kannattaa lähteä mahdollisimman pian. Tuo pahenee ajan myötä ja mitä pitempään olet parisuhteessa, sitä vaikeampaa on lähteä. Vai luuletko kestäväsi tuota käytöstä seuraavat 50 vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta kävelet munankuorilla ja yksikin rasahdus aiheuttaa kolmen päivän mykkäkoulun, jonka päätteeksi mies hajottaa puolet kämpästä. Usko mua, lopeta toi suhde NYT.
Oma ex oli samanlainen aluksi ja loppuaikoina ihan konkreettisesti kuristi mua aina, kun halusi että lakkaisin itkemästä.
Ei sillä, että kuristaminen olisi oikein, mutta MIKSI pitää jäädä paikalle märisemään? Miksei voi mennä muualle pillittämään, ja palata keskustelemaan asioista sitten kun omat tunnereaktiot on hallussa?
En itsekään kestä edes näin naisena keskustella itkupillien kanssa, vaikka itsekin itken herkästi. En kuitenkaan vastuuta muita itkureaktioistani.
Ihan pimeä kommentti.
Olette varmaan tosi nuoria ja muutitte liian nopeasti yhteen asumaan. Eiköhän olisi viisainta muuttaa
omaan asuntoon ja jatkaa seurustelua ja kunnolla tutustua toiseen. Jatkuva riitely ei ole hyvän parisuhteen
merkki!