Mikä näitä uusavuttomia ja uushaluttomia vanhempia oikein vaivaa???

Vierailija kirjoitti:

En mä jouda vahtimaan, kun mä notkun täällä. Toinen pelaa puhelimella ja toinen xboxilla.

Niin no eipä sotien jälkeen hirveästi vahdittu lapsia. Menivät useiden korttelien päässä menojaan ja tekivät kolttosia.

Miksi ihmeessä vanhempien pitää jatkuvasti etsiä lapsistaan virheitä ja nuhdella näitä?

Mikä ihme siinä on?

Kyllä ne aikuisena varmasti osaa olla ja käyttäytyä. Antaisitte lapsien olla lapsia.

Ei lasta tarvitse kytätä ja vahtia jatkuvasti.

Onko teikäläisille lapsi joku ihme rangaistusvanki jota pitää jatkuvasti sakottaa ja asettaa väkisin johonkin muottiin?

Nyt vähän tarkempaa ajattelua tuohon ihmeelliseen ihanteeseen mihin pyritte.

Kyllähän pienellä lapsella aika käy pitkäksi neljän seinän sisällä. Ne pitää päästää ulos riehumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa kuin ap mietin yläkoulussa joka päivä. Tänäänkin oppilas tuli ylpeilemään sillä, että hänen äitinsä ei ollut suuttunut jälki-istunto-lapusta. Todella surullista. Jälki-istunnosta kuuluisi vanhemman suuttua. Jälki-istunnoista lähetetään aina paperinn lappu ja Wilma-viesti. Ehkä 1% vanhemmista vastaa ja reagoi viesteihin, pahoittelee ja lupaa käsitellä asiaa myös kotona.

Miksi koulun asia pitää käsitellä kotona? En ole ollut paikalla, kun rike on tapahtunut ja kouluaikana oppilaitos on siitä lapsesta vastuussa, joten miksi minun pitää vielä erikseen se käsitellä?

Omat lapset on kaikki jo aikuisia, ei yksikään tuonut kotiin jälki-istuntolappua, joten yritän nyt ymmärtää tätä asiaa. Ei sieltä koulusta tule lappua silloinkaan, kun lapsi menestyy hysin eikä kehoteta keskustelemaan lapsen kanssa, että nyt onnistuit.

Kyllä vastuuntuntoinen vanhempi käsittelee Wilma-viestit ja etenkin vakavammat asiat, kuten jälki-istunnot, myös kotona. Mitä tulee kehumiseen, niin kyllä niitä positiivisiakin Wilma-merkintöjä laitetaan onnistumisista niille oppilaille, jotka niitä ansaitsevat.

Oma lapseni joutuu kärsimään näistä idioottien jälkeläisistä, nytkin kirjaimellisesti aivotärähdyksen saaneena kun herranterttu ei kestänyt pettymystä vaan tönäisi tyttöäni niin että tämä löi päänsä. 

Toinen pilalle lellitty potkaisi häntä myös, koska ajatus kotiinlähdöstä samalla kun omani sai vielä ulkoilla, oli hänelle liikaa. 

Päiväkodissa yksi tapaus potkii ja lyö milloin mistäkin syystä, syyksi riittää että jokin ei mene kuten hän olisi halunnut. 

Kaikissa tapauksissa on kyse syksyllä koulun aloittavista lapsista, ei mistään taaperoista.

Pitääköhän alkaa neuvomaan kohta, että antaa takaisin samalla mitalla? Ei tunnu loppuvan touhu muuten. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa kuin ap mietin yläkoulussa joka päivä. Tänäänkin oppilas tuli ylpeilemään sillä, että hänen äitinsä ei ollut suuttunut jälki-istunto-lapusta. Todella surullista. Jälki-istunnosta kuuluisi vanhemman suuttua. Jälki-istunnoista lähetetään aina paperinn lappu ja Wilma-viesti. Ehkä 1% vanhemmista vastaa ja reagoi viesteihin, pahoittelee ja lupaa käsitellä asiaa myös kotona.

Luulisi opettajan tajuavan sen, että ei vanhemmilla ole aikaa työkiireiltä keskittyä lasten jonninjoutaviin koulubyrokraattisiin jälki-istuntoihin.

Ne työt jatkuu pitkälle iltaan asti.

Eikö ne sinullakin jatku pitkään iltaan asti? Pitää korjailla kokeita ja valmistella seuraavaa oppituntia jne.

Sähköposteihin ja wilmaan pitää vastailla ja lähetellä viestejä.

LUULISI SITÄ OPETTAJAN TAJUAVAN MITEN VÄHÄISEKSI AIKA KASVATUKSELLE JÄÄ NYKYSUOMEN OLOSUHTEISSA, KUN TÖITÄ JA TÖITÄ LOPUTTOMASTI!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä jouda vahtimaan, kun mä notkun täällä. Toinen pelaa puhelimella ja toinen xboxilla.

Niin no eipä sotien jälkeen hirveästi vahdittu lapsia. Menivät useiden korttelien päässä menojaan ja tekivät kolttosia.

Miksi ihmeessä vanhempien pitää jatkuvasti etsiä lapsistaan virheitä ja nuhdella näitä?

Mikä ihme siinä on?

Kyllä ne aikuisena varmasti osaa olla ja käyttäytyä. Antaisitte lapsien olla lapsia.

Ei lasta tarvitse kytätä ja vahtia jatkuvasti.

Onko teikäläisille lapsi joku ihme rangaistusvanki jota pitää jatkuvasti sakottaa ja asettaa väkisin johonkin muottiin?

Nyt vähän tarkempaa ajattelua tuohon ihmeelliseen ihanteeseen mihin pyritte.

Kyllähän pienellä lapsella aika käy pitkäksi neljän seinän sisällä. Ne pitää päästää ulos riehumaan.

Sehän on hauska leikki.

Vanhempi ja lapsi neljänseinän sisällä. Lapsi haluaisi juosta ja pomppia, mut ei.

Vanhemman tehtävänä on antaa aina negatiivista palautetta kun lapsen tekee mieli liikkua sisätiloissa.

Ulos nyt ei voi mennä kun siellä sataa ja on kylmä.

Parempi kytätä (kasvattaa) lasta sisätiloissa ja kieltää tältä älypuhelin ja muut laitteet rangaistukseksi.

Sitten kytätä ja antaa palautetta jos juoksee tai pomppii lajinomaisesti.

 Nuhdella siitä hyvästä ja pakottaa nukkumaan klo 20, vaikka energiaa olisi vielä, kun ei ole liikuttu päivän aikana juurikaan.

Tämä on nykyaikainen "kasvatus".

Ennen lasten annettiin olla pihalla vailla holhousta. Luotettiin heihin että osaavat olla ihmisiksi ja ottaa mallia muista vähän vanhemmista lapsista.

Nykyään pelätään pedofiilejä ja kaikenlaisia vaaroja.

Eihän lapsia voi jättää pihalle ja käskyttää viidenkin kilometrin päähän seikkailemaan ja kokeilemaan rajojaan.

Tässä nyt lyhykäisyydessään tälläinen näkemys siitä miten huonosti kasvatus nähdään nykyaikana.

Ja kuitenkin jos tuodaan se vanhanaikainen kasvatusmalli, niin voidaan huomata että ei siitäkään olla tyytyväisiä, mutta mystisesti ihannoidaan entisajan menoa.

Ulkoilu on yksi tärkein seikka mikä on vähentynyt ja lihavuus on lisääntynyt. Myös käytösongelmat kulkee käsikädessä ja erilaisilla kasvatusopeilla ja lapsen nuhtelulla rahastetaan.

Laittakaa ne pihalle ne kakarat oppimaan elämää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä ei ole pelkkää dramatisoitua tosi-tv:tä, sillä ex-kaupankassana tuollaisia perheitä näkyi ihan säännöllisesti. Näen punaista kun vanhemmat ja huoltajat ovat aivan uskomattomia vellihousuja ja kerran komensinkin noin 6v poikaa joka juosten rullasi ostoskorin kanssa pitkin käytäviä eikä kanssaan ollut isoäiti saanut mitään otetta lepsulla asenteellaan. Kyllä poika uskoi kun minä vieras täti tulin sanomaan että älä juokse käytävillä koska voit törmätä johonkuhun ja satuttaa joko itsesi tai sen toisen. Se on sitäpaitsi rumaa käytöstä. Mummo ei virkannut mitään.

Tosi moni myös jonkun lelun ostaessaan maanittelevat minuuttolkulla antamaan sitä lelua ”ihan pikku hetkeksi vaan kassatädille kiltti gaabriel sitten saat sen ihan heti takaisin”ja näin kiukkuamisella saavutetut tavoitteet saivat taas vahviketta. Tekisi mieli repäistä se lelu että nyt tänne se ja takaisin saat vasta kun tuo tinttailu loppuu. Eräät vanhemmat jopa nauroivat n 5v lapsensa hassulle ilmeelle (minulle osoitetulle rumalle, epäkohteliaalle irvistykselle) kun otin lelun kassalle ja ihmettelivät ”mikä ilme tuo oli tiinaleena hahhah”. EI LUOJA. Tuleva narsisti-kiusaaja siinä.

Todella moni vanhempi on anteeksi vaan ihan pihalla. Ja se yletön kysely! Vätysmäinen isä kyselee ja odottelee painavat kassit ulko-oven suulla että ”Lähettäiskö jo, Iida..tulisitko jo..” mutta ei, Iida haluaa katsella vielä pölypallojen pyörintää ostoskärryjen luona. Kohta Iida antaa luvan lähteä.

Uskomatonta ettei tajuta millaista turvattomuutta moinen munattomuus lapselle aiheuttaa. Anteeksi paasaus mutta aihe koskettaa myös omaa lähipiiriäni. Ja joo - sanottu on ja monesti. Oma lapseni ei tähän turvattomaan vaikutuspiiriin pääse enää muuta kuin pakolliset menot.

Nykyään ei hirveästi voi edes hihasta repiä tai ottaa väkisin syliin kun tulee niin kova parku ja joku tekee lastensuojeluilmoituksen.

Edellinenkin ilmoitus painaa ja on kyttäyksen alaisena.

Että pitää vaan hyssytellä.

Tähän on menty, kun jopa kaupankassat haluaa osallistua lasten kasvatukseen.

Enää vanhemmilla ei ole mitään sanaa kasvatuksessa. Pitää vaan pelätä kyttäävää silmää ja käyttäytyä mahdollisimman kiltisti.

Vähän kuin tarinassa jossa isä ja poika vie aasia torille myyntiin. Vastaan tulee erilaisia tapauksia jotka arvostelee isän ja pojan tapaa viedä aasia torille myytäväksi.

Aina löytyy näkemyksiä ja ikinä isä ja poika ei tee oikein.

No ihan taatusti voi väkisin viedä parkuvan tenavan pois kaupasta ja komentaa vaikka tulisikin uhmaikäiselle itkupotkuraivari, itsekin olen komentanut. Kyllä tavalliset ihmiset tajuaa mikä tilanne on. Se vähäjärkinen joka tuollaisesta normaalista tilanteesta soittaa lastensuojeluun ainoastaan nolaa itsensä ja saa sieltä lähinnä hymistelyä osakseen.

Ne oikeat lastensuojelutilanteet eivät ikävä kyllä tapahdu ihmisten ilmoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa kuin ap mietin yläkoulussa joka päivä. Tänäänkin oppilas tuli ylpeilemään sillä, että hänen äitinsä ei ollut suuttunut jälki-istunto-lapusta. Todella surullista. Jälki-istunnosta kuuluisi vanhemman suuttua. Jälki-istunnoista lähetetään aina paperinn lappu ja Wilma-viesti. Ehkä 1% vanhemmista vastaa ja reagoi viesteihin, pahoittelee ja lupaa käsitellä asiaa myös kotona.

Luulisi opettajan tajuavan sen, että ei vanhemmilla ole aikaa työkiireiltä keskittyä lasten jonninjoutaviin koulubyrokraattisiin jälki-istuntoihin.

Ne työt jatkuu pitkälle iltaan asti.

Eikö ne sinullakin jatku pitkään iltaan asti? Pitää korjailla kokeita ja valmistella seuraavaa oppituntia jne.

Sähköposteihin ja wilmaan pitää vastailla ja lähetellä viestejä.

LUULISI SITÄ OPETTAJAN TAJUAVAN MITEN VÄHÄISEKSI AIKA KASVATUKSELLE JÄÄ NYKYSUOMEN OLOSUHTEISSA, KUN TÖITÄ JA TÖITÄ LOPUTTOMASTI!

Annoin alapeukkua tuosta viestin muodosta. Itse asiahan oli totta.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni joutuu kärsimään näistä idioottien jälkeläisistä, nytkin kirjaimellisesti aivotärähdyksen saaneena kun herranterttu ei kestänyt pettymystä vaan tönäisi tyttöäni niin että tämä löi päänsä. 

Toinen pilalle lellitty potkaisi häntä myös, koska ajatus kotiinlähdöstä samalla kun omani sai vielä ulkoilla, oli hänelle liikaa. 

Päiväkodissa yksi tapaus potkii ja lyö milloin mistäkin syystä, syyksi riittää että jokin ei mene kuten hän olisi halunnut. 

Kaikissa tapauksissa on kyse syksyllä koulun aloittavista lapsista, ei mistään taaperoista.

Pitääköhän alkaa neuvomaan kohta, että antaa takaisin samalla mitalla? Ei tunnu loppuvan touhu muuten. 

Tämä on todella valitettavaa.

Itsekin kärsin juuri samallaisesta päiväkoti-ikäisestä peruskoulun loppuun asti.

Niin monta aivotärähdystä tuli ja pelko koko koulunkäyntiä kohtaan että en olekaan käynyt peruskoulun jälkeen mitään. Lähinnä tukien varassa makaillut.

Vanhemmatkin sitten hylkäsivät minut, kun kokivat että ei minusta ole mihinkään.

Todennäköisesti sain liian paljon aivotärähdyksiä lapsena ja nuorena, niin tyhmennyin.

Eläkkeelle olen yrittänyt päästä mutta lääkäreilläkin tuntuisi olevan samalainen asenne kuin idioottien jälkeläisillä :(

Älkää te nyt ainakaan hyljätkö lastanne vaikka hän tulevaisuudessa ehkä asettautuu asumaan omaan huoneeseensa ja kieltäytyy osallistumasta yhteiskunnallisiin velvollisuuksiin.

Esimerkiksi armeija oli minulle ehdoton no no.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni joutuu kärsimään näistä idioottien jälkeläisistä, nytkin kirjaimellisesti aivotärähdyksen saaneena kun herranterttu ei kestänyt pettymystä vaan tönäisi tyttöäni niin että tämä löi päänsä. 

Toinen pilalle lellitty potkaisi häntä myös, koska ajatus kotiinlähdöstä samalla kun omani sai vielä ulkoilla, oli hänelle liikaa. 

Päiväkodissa yksi tapaus potkii ja lyö milloin mistäkin syystä, syyksi riittää että jokin ei mene kuten hän olisi halunnut. 

Kaikissa tapauksissa on kyse syksyllä koulun aloittavista lapsista, ei mistään taaperoista.

Pitääköhän alkaa neuvomaan kohta, että antaa takaisin samalla mitalla? Ei tunnu loppuvan touhu muuten. 

Pitää sitten muistaa että joskus ihmiset on vain pahoja, vaikka vanhemmat olisi kunnollisen tunnollisia paljasjalkaisia kristittyjä.

Ei sulla ole mitään oikeutta nimitellä muita idiooteiksi saatanan taulapää.

Kaikkea halutaan mutta mistään ei kanneta vastuuta. Se on sitä nykyaikaa. Pahemmaksi vaan menee.

Vierailija kirjoitti:

Supernanny Suomi on kamala ohjelma. Ohjelmasta välittyy käsitys, että äidit ja isät eivät osaa hoitaa ja kasvattaa lapsiaan ja vanhemmuus on hukassa. Tosielämässäkin monessa perheessä on väsyneet ja uupuneet vanhemmat. Perheessä voi olla kiukutteleva uhmaikäinen tai vaikea teini-ikäinen. Lapsen vaikea teini-ikä kuormittaa vanhempia. Joskus voi olla monta lasta hankalassa kehitysvaiheessa. Vanhemmilla voi olla taloudellisia vaikeuksia, sairautta, liikaa töitä tai pelko työpaikasta tai työttömyyttä.

Monella perheellä on olemattomat tukiverkostot eli sukulaisilta, ystäviltä, lasten kummeilta, naapureilta jne. ei saa mitään apua. Ei koskaan. Saat lastenhoitoon ja kodinhoitoon apua 0 tuntia vuodessa. Edes isovanhemmat eivät ole positiivisena tukena aikuisille lapsilleen. Isovanhemmista on tullut mukavuudenhaluisia pellejä, jotka haluavat ns. kuoria kermat päältä lapsenlapsista. Eivät ole apuna tai tukena - edes henkisenä tukena lastenkasvatuksessa. He aiheuttavat enemmän ongelmia kuin ovat apuna ja tukena.

Suomessa lapsenteko ihan ikioma ja vapaaehtoinen arvovalinta. Ja jos tekee, niin jos ei itse tiedä omia rajojaan, lasten lukumäärä, niin kuka sitten?

Nykyaika on paskaa. Somehöttöä ja globaalia mössöä, eikä kukaan tiedä mitä pitää tehdä kun joka puolelta tulee informaatiota, jota ei osata realistisesti suodattaa ja käsitellä.

Mami79 kirjoitti:

Se on niin että vanhemmat pääsee kato helpommalla kun mukulat saa tehä mitä lystää.

Ei raaskita komentaa kun lapsiparka loukkaantuu, pettyy, menee rikki, yhyyyyy.

Ite olen semmonen äiti että kyllä komennan.

Mun ruokapöydässä ei hilluta eikä varsinkaan tuijoteta mitään tyhmyyslaitetta!!!

Lapsiparat, millainen ongelma heillä onkaan aikuisena kun asiat ei vaan mee heidän tahtonsa mukaan?

Ja siis voihan olla että oikeesti jos on ylivilkas lapsi niin vanhemmat väsyy. Ja väsyneenä sitten antavat periksi.

Tuossa taas kun mennään äärimmäisyyksiin lapsesta voi tulla liian kiltti muiden mielyttäjä, joka ei uskalla tehdä mitään ilman lupaa tai käskemistä. Ei vanhempana osaa tehdä päätöksiä ilman muiden apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Supernanny Suomi on kamala ohjelma. Ohjelmasta välittyy käsitys, että äidit ja isät eivät osaa hoitaa ja kasvattaa lapsiaan ja vanhemmuus on hukassa. Tosielämässäkin monessa perheessä on väsyneet ja uupuneet vanhemmat. Perheessä voi olla kiukutteleva uhmaikäinen tai vaikea teini-ikäinen. Lapsen vaikea teini-ikä kuormittaa vanhempia. Joskus voi olla monta lasta hankalassa kehitysvaiheessa. Vanhemmilla voi olla taloudellisia vaikeuksia, sairautta, liikaa töitä tai pelko työpaikasta tai työttömyyttä.

Monella perheellä on olemattomat tukiverkostot eli sukulaisilta, ystäviltä, lasten kummeilta, naapureilta jne. ei saa mitään apua. Ei koskaan. Saat lastenhoitoon ja kodinhoitoon apua 0 tuntia vuodessa. Edes isovanhemmat eivät ole positiivisena tukena aikuisille lapsilleen. Isovanhemmista on tullut mukavuudenhaluisia pellejä, jotka haluavat ns. kuoria kermat päältä lapsenlapsista. Eivät ole apuna tai tukena - edes henkisenä tukena lastenkasvatuksessa. He aiheuttavat enemmän ongelmia kuin ovat apuna ja tukena.

Suomessa lapsenteko ihan ikioma ja vapaaehtoinen arvovalinta. Ja jos tekee, niin jos ei itse tiedä omia rajojaan, lasten lukumäärä, niin kuka sitten?

Jos pohditaan asiaa tarkemmin niin eipä se olekaan oma valinta.

Siis kyseessähän on monimutkainen prosessi solutasolla.

Tästä myös kiistellään aborttiasiassa että eikö abortti sitten ole tavallaan murha, jos lapsi tai solu päättääkin alkaa jakaantua ja kasvaa sikiöksi asti.

Kyseessä on kova halu ja prosessi elää.

Eli ei kaksi aikuista välttämättä mitään päätä. He vain parittelevat lajinomaisesti kuten muutkin eläimet.

Eli ei noin mustavalkoisesti voi ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Supernanny Suomi on kamala ohjelma. Ohjelmasta välittyy käsitys, että äidit ja isät eivät osaa hoitaa ja kasvattaa lapsiaan ja vanhemmuus on hukassa. Tosielämässäkin monessa perheessä on väsyneet ja uupuneet vanhemmat. Perheessä voi olla kiukutteleva uhmaikäinen tai vaikea teini-ikäinen. Lapsen vaikea teini-ikä kuormittaa vanhempia. Joskus voi olla monta lasta hankalassa kehitysvaiheessa. Vanhemmilla voi olla taloudellisia vaikeuksia, sairautta, liikaa töitä tai pelko työpaikasta tai työttömyyttä.

Monella perheellä on olemattomat tukiverkostot eli sukulaisilta, ystäviltä, lasten kummeilta, naapureilta jne. ei saa mitään apua. Ei koskaan. Saat lastenhoitoon ja kodinhoitoon apua 0 tuntia vuodessa. Edes isovanhemmat eivät ole positiivisena tukena aikuisille lapsilleen. Isovanhemmista on tullut mukavuudenhaluisia pellejä, jotka haluavat ns. kuoria kermat päältä lapsenlapsista. Eivät ole apuna tai tukena - edes henkisenä tukena lastenkasvatuksessa. He aiheuttavat enemmän ongelmia kuin ovat apuna ja tukena.

Suomessa lapsenteko ihan ikioma ja vapaaehtoinen arvovalinta. Ja jos tekee, niin jos ei itse tiedä omia rajojaan, lasten lukumäärä, niin kuka sitten?

Jos pohditaan asiaa tarkemmin niin eipä se olekaan oma valinta.

Siis kyseessähän on monimutkainen prosessi solutasolla.

Tästä myös kiistellään aborttiasiassa että eikö abortti sitten ole tavallaan murha, jos lapsi tai solu päättääkin alkaa jakaantua ja kasvaa sikiöksi asti.

Kyseessä on kova halu ja prosessi elää.

Eli ei kaksi aikuista välttämättä mitään päätä. He vain parittelevat lajinomaisesti kuten muutkin eläimet.

Eli ei noin mustavalkoisesti voi ajatella.

Tähän liittyen odottelin vuoroa lääkäriin. Odotushuoneessa melkein murkkuikäinen lapsi kinasteli äitinsä kanssa tulevista hoidoista. En tiedä mihin sairauteen liittyi.

Jokatapauksessa murkku tai melkein sellainen väitti äidilleen ettei hän alunperin halunutkaan syntyä ja tulla tähän elämään. Miksi hänen nyt täytyy, kun ei hän halunut syntyä.

Lääkärikin oli puolikorvalla kuuntelemassa. Äiti tokaisi että kyllä sinä halusit syntyä. Muutenhan olisit keskenmeno ja selvästikään et ole sellainen.

Lääkäri huudahti iloisesti että:

- OIKEIN! ROUVA ON TÄYSIN OIKEASSA.

- Ja nuorimies voi tulla tänne näin, jos sopii.

Eli ei lapsia noin vain hankita ja niitä syntyy hankkimattakin. Vaikka itse henkilö toista väittäisi.

Ikää tulee niin rauhoittuu kirjoitti:

Äitini oli kertoman mukaan juuri tuollainen häirikkökakara.

Isoisä oli veteraani ja mummo ei sentään ollut lotta mutta evakko oli.

He aina totesivat että äitini oli kuriton ja mahdoton kakara. Seitsemästä lapsesta se mahoton ja olihan siellä muitakin jotka kävi jopa nuorisovankilassa.

Onhan äiti sellainen vieläkin. Kohta täyttää 70 vuotta ja käytös on kuin pahimman lähiöämmän sekoilua.

Aina vetänyt hirveää showta. Ilmeisesti sodan jälkeen kasvatus oli vähän sellaista vapaata ja uhkailtiin väkivallalla tai jopa annettiin päin näköä.

Oppivat kotona olemaan pelossa, mutta muuten aika pitkälti kasvoivat kadulla muiden lasten kanssa.

Tälläistä olen kuullut. Vanhemmat teki töitä ja lapset kujeilivat kaduilla vapaana. Kesät oli pahimpia.

Toki heitä yritettiin saada kasvimaalle töihin pakotettuina.

Siihen aikaan lapset olivat kurittomia eemeleitä. Ilmeisesti hirveästi ei kannattanut pieniin lapsiin panostaa, kun ainakin aikaisemmin kuolleisuus oli suurta.

Minäkin olin sellainen vähän hulivili ja röyhkeä nassikka lapsena. En totellut sääntöjä ja kyseenlaistin auktoriteettejä. Rauhotuin sitten myöhemmin työelämässä ja käytöstavat tulivat itsestään kuvioihin.

Sinällään en usko että lapsia kannattaa nöyryyttää, jos temperamentti on vain sellaista yläluokkaista. Uhma vain kasvaa jos joku naurettavuus yrittää käskeä.

Nyt näistä minun lapsista nuorimmainen on kuin mummonsa. Täysi häirikkö ja ei tottele mitään.

Mikään ei auta vaikka ottaa kädestä kiinni ja vie jäähylle. Älypuhelimet vain lentelee pitkin seiniä ja haistatteluja satelee. Samalainen kuin mummonsa on.

Esikoinen ja keskimmäinen noudattaa sääntöjä ja ovat olleet helppoja lapsia kuin robotteja.

Kyllä se pitkälti tulee varmasti geeneistä se temperamentti. En hirveästi enää usko että kasvatuksella olisi paljon tehtävissä, kun olen katsonut oman äidinkin sekoilua pitkin hänen elämäänsä ja kaiken kestänyt.

Kyllähän minäkin rauhotuin vanhemmiten, vaikka opettajani totesi että rikollinen sinusta vielä tulee.

_askat tuli. Haistappa _ittu opettaja, mietin vieläkin mielessäni. Heiluttelen amerikansormea kansankynttilälle ylimielisesti haaveissani ja saatan tehdä _unkkausliikettä ilmassa ilmaistakseni mielipiteen tämän ammattitaidosta.

Olisi vaihtanut alaa kun ei edes osanut ennustaa mikä minusta oikein tuleekaan.

Ja äitini sentään tulee paremmista piireistä.

Toiset ne vaan on villimpiä kuin toiset ja toiset vanhemmiten rauhoittuu. Äiti ei koskaan rauhoittunut. No, haudassa ehkä on aikaa rauhoittua.

ADHD eli keskittymis-, tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöltä vaikuttaa.

Sehän on vahvasti periytyvä neurologinen ongelma. Ei sota-aikana osattu tuotakaan diagnosoida, ehkäpä mummollasi, äidilläsi sekä sinulla ja yhdellä lapsistasi on tämä? Ainakin vaikuttaa siltä vahvasti.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä ei ole pelkkää dramatisoitua tosi-tv:tä, sillä ex-kaupankassana tuollaisia perheitä näkyi ihan säännöllisesti. Näen punaista kun vanhemmat ja huoltajat ovat aivan uskomattomia vellihousuja ja kerran komensinkin noin 6v poikaa joka juosten rullasi ostoskorin kanssa pitkin käytäviä eikä kanssaan ollut isoäiti saanut mitään otetta lepsulla asenteellaan. Kyllä poika uskoi kun minä vieras täti tulin sanomaan että älä juokse käytävillä koska voit törmätä johonkuhun ja satuttaa joko itsesi tai sen toisen. Se on sitäpaitsi rumaa käytöstä. Mummo ei virkannut mitään.

Tosi moni myös jonkun lelun ostaessaan maanittelevat minuuttolkulla antamaan sitä lelua ”ihan pikku hetkeksi vaan kassatädille kiltti gaabriel sitten saat sen ihan heti takaisin”ja näin kiukkuamisella saavutetut tavoitteet saivat taas vahviketta. Tekisi mieli repäistä se lelu että nyt tänne se ja takaisin saat vasta kun tuo tinttailu loppuu. Eräät vanhemmat jopa nauroivat n 5v lapsensa hassulle ilmeelle (minulle osoitetulle rumalle, epäkohteliaalle irvistykselle) kun otin lelun kassalle ja ihmettelivät ”mikä ilme tuo oli tiinaleena hahhah”. EI LUOJA. Tuleva narsisti-kiusaaja siinä.

Todella moni vanhempi on anteeksi vaan ihan pihalla. Ja se yletön kysely! Vätysmäinen isä kyselee ja odottelee painavat kassit ulko-oven suulla että ”Lähettäiskö jo, Iida..tulisitko jo..” mutta ei, Iida haluaa katsella vielä pölypallojen pyörintää ostoskärryjen luona. Kohta Iida antaa luvan lähteä.

Uskomatonta ettei tajuta millaista turvattomuutta moinen munattomuus lapselle aiheuttaa. Anteeksi paasaus mutta aihe koskettaa myös omaa lähipiiriäni. Ja joo - sanottu on ja monesti. Oma lapseni ei tähän turvattomaan vaikutuspiiriin pääse enää muuta kuin pakolliset menot.

Juuri kuvaamasi vätysmäisyys on vallalla aika monilla vanhemmilla. Kysellään lapselta lupaa kaikkeen, ei sanota koskaan suoraan ja johdeta, mikä on aikuisen tehtävä. Ehkä nämä luulevat, että näin lapselle rakentuu se kuuluisa Hyvä Itsetunto? Kun sitä mielipidettä kysellään kaikkeen, eikä ikinä kielletä...

Ja kehutaan tyhjästä. Pahin mitä kuulin, oli sellainen teennäisellä äänellä sanottu:”Hyvä Eevi, hienosti yskitty!!!” Siis pitää ihan yskäisystä kehua?! Mitä tällaiset lapset odottavat ihan normi koulutehtävistä palkinnoksi? Kun kehutaan ihan normaaleista elämänasioista, ollaan jo pahasti hukassa.

Pikku narsisteja kasvatetaan isommiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa kuin ap mietin yläkoulussa joka päivä. Tänäänkin oppilas tuli ylpeilemään sillä, että hänen äitinsä ei ollut suuttunut jälki-istunto-lapusta. Todella surullista. Jälki-istunnosta kuuluisi vanhemman suuttua. Jälki-istunnoista lähetetään aina paperinn lappu ja Wilma-viesti. Ehkä 1% vanhemmista vastaa ja reagoi viesteihin, pahoittelee ja lupaa käsitellä asiaa myös kotona.

Miksi koulun asia pitää käsitellä kotona? En ole ollut paikalla, kun rike on tapahtunut ja kouluaikana oppilaitos on siitä lapsesta vastuussa, joten miksi minun pitää vielä erikseen se käsitellä?

Omat lapset on kaikki jo aikuisia, ei yksikään tuonut kotiin jälki-istuntolappua, joten yritän nyt ymmärtää tätä asiaa. Ei sieltä koulusta tule lappua silloinkaan, kun lapsi menestyy hysin eikä kehoteta keskustelemaan lapsen kanssa, että nyt onnistuit.

Koska oma vanhempi on se Pääkasvattaja. Hänen kuuluisi olla pöyristynyt jälkikasvunsa huonosta käytöksestä ja ripittää rikkomuksesta. Itse ottaisin kännykän pois määräajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni joutuu kärsimään näistä idioottien jälkeläisistä, nytkin kirjaimellisesti aivotärähdyksen saaneena kun herranterttu ei kestänyt pettymystä vaan tönäisi tyttöäni niin että tämä löi päänsä. 

Toinen pilalle lellitty potkaisi häntä myös, koska ajatus kotiinlähdöstä samalla kun omani sai vielä ulkoilla, oli hänelle liikaa. 

Päiväkodissa yksi tapaus potkii ja lyö milloin mistäkin syystä, syyksi riittää että jokin ei mene kuten hän olisi halunnut. 

Kaikissa tapauksissa on kyse syksyllä koulun aloittavista lapsista, ei mistään taaperoista.

Pitääköhän alkaa neuvomaan kohta, että antaa takaisin samalla mitalla? Ei tunnu loppuvan touhu muuten. 

Olen tehnyt opettajan sijaisuuksia alakouluissa ja järkyttynyt samanlaisesta käytöksestä. Luokissa on useita oppilaita, joilla on törkeää kielenkäyttöä ikäisekseen, väkivaltaista käytöstä ja tosiaan sääntöjen noudattaminen/oman vuoron odottaminen todella haastavaa.

Olen meinannut saada vammoja, kun 9-vuotias yritti lyödä kynällä silmääni, 11-vuotias hyppäsi selkääni ja 8-vuotias potki kun kielsin ohittelemasta muita jonossa. Ei tällaista ollut 80-luvulla, kun itse olin koululainen. Tuollaista teki lähinnä sellaiset alkoholistiperheiden vesat, jotka oireili kotiolojaan. Näitä oli selkeä vähemmistö kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni joutuu kärsimään näistä idioottien jälkeläisistä, nytkin kirjaimellisesti aivotärähdyksen saaneena kun herranterttu ei kestänyt pettymystä vaan tönäisi tyttöäni niin että tämä löi päänsä. 

Toinen pilalle lellitty potkaisi häntä myös, koska ajatus kotiinlähdöstä samalla kun omani sai vielä ulkoilla, oli hänelle liikaa. 

Päiväkodissa yksi tapaus potkii ja lyö milloin mistäkin syystä, syyksi riittää että jokin ei mene kuten hän olisi halunnut. 

Kaikissa tapauksissa on kyse syksyllä koulun aloittavista lapsista, ei mistään taaperoista.

Pitääköhän alkaa neuvomaan kohta, että antaa takaisin samalla mitalla? Ei tunnu loppuvan touhu muuten. 

Olen tehnyt opettajan sijaisuuksia alakouluissa ja järkyttynyt samanlaisesta käytöksestä. Luokissa on useita oppilaita, joilla on törkeää kielenkäyttöä ikäisekseen, väkivaltaista käytöstä ja tosiaan sääntöjen noudattaminen/oman vuoron odottaminen todella haastavaa.

Olen meinannut saada vammoja, kun 9-vuotias yritti lyödä kynällä silmääni, 11-vuotias hyppäsi selkääni ja 8-vuotias potki kun kielsin ohittelemasta muita jonossa. Ei tällaista ollut 80-luvulla, kun itse olin koululainen. Tuollaista teki lähinnä sellaiset alkoholistiperheiden vesat, jotka oireili kotiolojaan. Näitä oli selkeä vähemmistö kuitenkin.

Oma mieheni on opettaja ja todennut saman.

Syynä on kuulemma uraa tekevien vanhempien (hyvätuloiset) välinpitämättömyys lapsiinsa arkisin. Tekevät pitkää päivää ja lapset saavat vastineeksi kalliita älypuhelimia ja pelejä että jaksavat olla kotona. Vanhemmat yleensä tulee vasta illalla.

Eli ei se alkoholismi sinällään ollutkaan se syy vaan se läsnäolo lapsille. Sitä ei enää ole.

Lasten kanssa pitäisi viettää aikaa. Yhtälailla se alkoholismi tai uran tekeminen vie aikaa lapsilta.

Oma äitini oli alkoholisti ja hän kyllä aina huomioi minut. Oli ns. tissuttelija.

Kuoli 8 vuotta sitten maksasairauteen. Siksi särähti vähän silmiin tuo yleistyksesi.

Varmasti uraakin tekevät pyrkivät kasvattamaan lapsiaan, mutta onhan se konkreettisesti mahdotonta jos illassa on vain tunti tai pari aikaa laittaa iltapala ja lapset nukkumaan.

Parempi vanhempi se juoppokin tavallaan voisi olla, jos ei ole ihan päissään ja sammu lattialle.

Yksi jännä piirre on myös siinä että näillä huonokäytöksisillä lapsilla ei välttämättä koulumenestyksessä ole mitään heikkouksia. Eli kun menee hyvin, niin saa soittaa suutaan ja käyttäytyä holtittomasti koulussa. Ei vanhempia kiinnosta jos lapsi saa hyviä numeroita koulussa.