Lue keskustelun säännöt.
Kuinka hyvin luulet pärjääväsi henkisesti jos sinut määrättäisiin kahden viikon karanteeniin?
09.03.2020 |
Monella kun tuntuu seinät kaatuvan päälle muutamassa päivässä. Osa vaan ei viihdy kotona ja ymmärrän kyllä niitä jotka asuvat pienissä asunnoissa edim. kerrostalossa. Omakotitalossa saat tietty olla omalla pihallasi ja puuhastella autotallissa tai työpajassasi, mutta kerrostaloyksiöstä et saa poistua mihinkään.
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin. Välillä kävis koiran kanssa lenkillä ja silleen. Helppoa ois, mies hakis lapset tarhasta ja ruuat kaupasta. Mikäs mulla ois ollessa. Vähän sama ku nyt, ei tarttis vaan lapsia hakea eikä kaupassa käydä.
Karanteenista vaan ei taida päästä koiralenkeille. Mikäs hyöty karanteenista olisi, jos laukkaisit muita tartuttamassa?
No aivan varmasti saa lähteä lähimetsään ulkoilemaan. Jos et ole ymmärtänyt mikä on karanteenin pointti, niin se on se, että ei liikuta julkisilla paikoilla ja vältetään kaikkea ihmiskontaktia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin. Miksen pärjäisi? Säälittää ihmiset jotka ovat täysin hukassa itsensä kanssa jos lähellä ei ole muita ihmisiä. Mitään ei voi tehdä yksin, avutonta. Huvittavinta on, että nämä läheisriippuvaiset säälivät minua:).
Öö? Älä nyt yleistä siellä yleemmyntuntoinesi.
En minä ihmisiä kaipaisi vaan ihan vaan sitä, että saa olla ihmisten ilmoilla. Pyörin Helsingin keskustassa usein, kaikista todennäköisimmin yksin tekemässä etätöitä tai lounaalla.
Harmittaisi myös, että ei halutessaan pääsisi vaikka joogaa tai uimaan, jota teen yksin.
Olisi ihanaa. Nukkuisin, lukisin, katsoisin neljän vuoden rästileffat... Ompelisin viimein ne verhot ja korjaisin rikkinäiset vaatteet, siivoaisin toisen makuuhuoneen ja laittaisin järjestykseen. Ruokatoimitukset huolehtisivat ravinnostani ja avonainen ikkuna raittiista ilmasta. Jumppaisin olohuoneessa, niin en jäykistyisi kokonaan. Ai mitä? Vain kaksi viikkoa? Ei ei, kyllä varmaan parin kuukauden karanteeni olisi tarpeen!
Se olisi minusta ihanaa.
Kirjoittaisin ja katselisin netflixiä.
Jos joutuisin karanteenin, mutta en sairastuisi, tekisin todennäköisesti etätöitä. Suurimman osan työtehtävistäni voi tehdä etänä, joten siinä saisi päivät kulumaan ihan mukavasti.
Iltaisin katsoisin leffoja/sarjoja ja tekisin käsitöitä. Nukkuisin univelkoja pois. Fyysiseksi aktiviteetiksi voisin tehdä niitä kotihommia, joita olen ajatellut tehdä "sitku" on aikaa, eli romukomeron raivaamista yms. Takapihalla voisin piipahtaa leikkaamassa pensaita ja haravoimassa nurtsin.
Jos taas sairastuisin, todennäköisesti nukkuisin suurimman osan ajasta, muuten lojuisin sohvalla jotain aivotonta viihdettä katsellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä olikin hyvä vinkki, ehkä tosiaan ikkunat tulisivat viimeinkin pestyä!
Mä pärjäisin loistavasti. Unelmavapaus semmonen kotikaranteeni.
Nimim. Tänään alkoi 13 päivä sairaalan vuodeosastolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävisin karanteenista huolimatta töissä
Olen kokenut kolmen viikon kotikaranteenin kaksi vuotta sitten. Se oli jotenkin surullista aikaa. Oli kyse siis lapsen sairaudesta. Kyllä oli vaikeaa selittää pienelle, miksi pihalta piti lähteä pois kun muita tuli paikalle. Suurin osa ajasta möllötettiin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnantaja määräsi minut Italian työmatkan jälkeen kahdeksi viikoksi etätyöhön. Minulla ei ole korona tartuntaa, en ole altistunut, eristyksissä tai karanteenissa. En voi siis tartuttaa ketään. Työnantaja vaan pelaa varman päälle asiassa.
En ole ennen tehnyt etätyötä koska olen aina halunnut pitää työn ja kodin erillään. Se onkin sujunut hyvin tähän saakka.
Nykyinen tilanne aiheuttaa stressiä. Ensinnäkin uutena etätyön teko kotoa ja toiseksi korona viruksen aiheuttama leimaantuminen. Etätyön tekeminen vaatii opettelua. Nyt olen joutunut sopeutumaan pikavauhtia. taudin aiheuttama leimaantuminen ahdistaa. Toistaiseksi olen onnistunut välttämään kertomasta naapureille miksi olen päivät kotona mutta en kuitenkaan sairas koska käyn ulkona ja kaupassa. Ikävintä on ettei työnantaja antanut tilanteeseen henkistä työterveyshuoltoa. Minimi olisi ollut edes joku työterveyshenkilö jolle voisi soittaa ja puhua asiasta ja huolistaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin. Miksen pärjäisi? Säälittää ihmiset jotka ovat täysin hukassa itsensä kanssa jos lähellä ei ole muita ihmisiä. Mitään ei voi tehdä yksin, avutonta. Huvittavinta on, että nämä läheisriippuvaiset säälivät minua:).
Hupsu. Ei ole läheisriippuvuudesta kyse jos ei viihdy sisällä viikkoja putkeen. Moni kaipaa ihan maisemia ja raitista ilmaa. Lenkille, ihan sama yksin vai seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonosti. Mulla on ADHD enkä oikein pysty olemaan kotona monta päivää yhtä kyytiä. Jotenkin siitä kyllä selviäisi, mutta mieluummin elän tavallista arkeani.
Eipä vaikuttaisi elämääni juuri ollenkaan. Olen nytkin kaikki päivät kotona kun työtilani on kotona eli töitä voisin tehdä normaalisti. Ainut on että kauppa käynnit jäisivät. Ehkä tulisi jopa tehtyä rästissä olevia pihatöitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää olisi kyllä varmaan ekstroverteille ihan painajainen. Itsellä ei tekisi tiukkaa, aina on jotain tekemistä. Voi siivota, lukea, pelailla, katsella Netflixiä/Youtubea, chattailla netissä jne.
Kyllä kotona ajanvietettä riittää. Ja kävisin ulkoilemassa (ohjeiden mukaan saa käydä esim. lenkillä kunhan välttelee ihmiskontakteja)
Mikäli ei tarvitsisi kotoa koskaan poistua olisin täydellisen onnellinen.
Ihan hyvin pärjäisin. Etätöitä vain joutuisin tekemään eikä mitään mahiksia lomailusta.
Vierailija kirjoitti:
Tää olisi kyllä varmaan ekstroverteille ihan painajainen. Itsellä ei tekisi tiukkaa, aina on jotain tekemistä. Voi siivota, lukea, pelailla, katsella Netflixiä/Youtubea, chattailla netissä jne.
Kerrankin olis aikaa katsoa kaikki haluamani sarjat ja tehdä käsitöitä. Siivota kämpästä ylimääräinen tavara pois ja vaikka tehdä pintaremppaa.
Erittäin hyvin pärjäisin, ei mitään ongelmaa. Ei eroaisi mitenkään nykyisestä elämästä. Usein menee kolmekin viikkoa, etten puhu yhdellekään ihmiselle. Asun yksin, joten aina on ruokaa varattuna pariksi viikoksi, jos sairastun esim. flunssaan. Nyt olen hankkinut vähän lisää ruokaa varastoon itselleni ja kissalleni. Hyvin pärjätään vaikka kaksi kuukautta.
T: introvertti
Kerrostalokaksiossa asumme ja kai se vähän tylsäksi voisi käydä. Toisaalta voisin tehdä opintoja ja työni etänä, sekä oli mukava hyvällä omallatunnolla uppoutua lempipeliini ja katsella Netflixiä.