Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

En myöskään ihan ymmärrä tätä tilannetta tuon baarireissun ystävän kanssa. Yritin keskustella siitä, että minun ei pitäisi juoda alkoholia ja että koin illanvieton todella ahdistavaksi. Yhteinen ystävämme sanoi myös jo illan aikana, ettei halua käydä sellaisissa paikoissa, missä kävimme, ns. räkälöissä, mutta tämä ystävä halusi niihin silti. Sitten ystävä koki meidät jollain lailla uhaksi, sanoi että jätämme hänet yksin, koska emme halua enää käydä räkälöissä juttelemassa "kaikenlaisten ihmisten kanssa" ja että olemme liian kuplassa ja elitistisiä kun haluaisimme mielummin viettää aikaa jossain, missä ei tule niin härskejä ja vahingollisia kohtaamisia ympäripäissään olevien miesten kanssa. 

Eihän sekään nyt ihan oikealta tunnu, että jos itse tunnistan, että alkoholi ei tee hyvää eikä ole hyvä olla pienikokoisena naisena paikoissa, joissa miehillä on matala kynnys ahdistella ja olla asiattomia, niin sitten hankkiutuisin sinne hänen takiaan. Ystävä väitti, ettei hänelle tule ongelmia, koska hän ei juttele miesten kanssa, mutta päinvastoin, hänhän jutteli miesten kanssa koko ajan ja nautti siitä kovasti! Minä taas en. Huh, ehkä voimme olla rajatummin ystäviä, ilman alkoholia, päiväsaikaan. Kenenkään muun kanssa ei ole ollut tätä ongelmaa. Päihteet on siitä hankalia, että niihin liittyy tuo sosiaalinen puoli ja ihmiset helposti haluaa vetää toiset mukanaan.

Suun hiivasieni. Ei viitsi kielen pinnalla olevaa sienirihmastoa ruokkia sokerituotteilla.

En vaan kokenut enää saavani alkoholista mitään muuta kuin haittoja. Pian tulee vuosi täyteen alkoholittomuutta ja aion jatkaa tällä tiellä.

Orjuuteen kyllästyminen.

Olen kohta 70v mies, vedän pullon viiniä ja joskus vähän enemmänkin päivässä. Käyn punttisalilla, hyväkuntoinen, enkä ole keksinyt yhtään tekosyytä lopettaa viininjuontiani. 

Entäs sitten? Stadilainen, mutta muuten terve.

Mikään ei saa ikin lopettaa Alkoholinjuomista.

Humala hakuista juomista, humala hakuista juomista mä juon, salmarii tuopista!

Mä en oo KOSKAAN juonut tippaakaan alkoholia ! Se on täys totuus. Nyt ja aina. Olen kohta 50-v vammainen nainen. Lähinnä se, et lähes kaikki muut sukulaiset (aikuiset) olivat/ovat niiiiiiiin alkoholin perään koko ajan. Pahin oli isäni. Ei siinä sitten muuta hyvää ollutkaan, kuin se, et sitte se oli kova laulamaan, muuten ei ääntä koskaan kuulunut ollenkaan. Ja äitini, kun se on juonut hiukan, puhekin on niiiiiiiin äänekästä, et se varmaan kuuluu kauas asti.....................vaik se onki eläkkeel oleva ope, ni ei se tarkoita sitä, et sen jälkeen täytyy huutaa kaikki, mitä sanoo muille ! Musta jokaisen nyt kannattaisi lopettaa kokonaan alkoholin käyttö ! Kaikki alkot veks tai hinnat monin kertaisiksi ! Myös kaupoista ! 

Viina loppui. 

 

Kyllästyin siihen huonoon oloon, joka juomisesta aina seurasi seuraavana päivänä. Röyhtäilyä, yökkäilyä, huimausta, viluttamista ym. Aina seuraavasta päivästä vähintään puolet oli pilalla, kun oli juonut.

Ensin minusta tuli absolutisti. Sellainen olin vuosia. Nykyään en ole enää absolutisti, vaan voin naukata yhden siiderin tai lasin tai pari lasia viiniä, kun on joku juhla-aika. Ensi vuonna ajattelin siirtyä taas siihen absolutismiin, ainakin, jos ei elämä lyö päin kasvoja ja tulee jotain kiinnostavampia asioita elämään kuin alkoholin huvikäyttö.

Paska housuissa

Krapula. 

Pikkuhiljaa käynyt kokonaan pois. Nuoruuden käynneistä tuli aina ihan järkyttävä krapula. Kivempi kun viikonloppu menee kaikkea muuta tehden kuin sängyssä öhkien.

Juon aromin takia tilkan monen sadan tai monen tonnin viskejä silloin tällöin, enkä aio missään tapauksessa sitä lopettaa. Rahvaanomaista halvan viinan kanssa kännihakuista läträämistä en ole ikinä harrastanutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Juon aromin takia tilkan monen sadan tai monen tonnin viskejä silloin tällöin, enkä aio missään tapauksessa sitä lopettaa. Rahvaanomaista halvan viinan kanssa kännihakuista läträämistä en ole ikinä harrastanutkaan.

Eikä se halpa viina edes, mutta halvat siiderit ja oluet! Mihin tämä maailma on menossa, ennen oli sentään laadukasta kotiviiniä rahvaallakin!

Olen sikäli onnekas, etten ole koskaan juurikaan käyttänyt alkoholia, koska kroonisen sairauden takia on melkein joka aamu muutenkin kuin krapulainen olo kunnes siihen aamulla otettava lääke alkaa vaikuttamaan. Siksi tajusin vasta muutama vuosi sitten parin alkoholipitoisen viikonloppukyläilyn jälkeen, että itse asiassa minulla silti on jokin omituinen alkoholismigeeni. Minun ei tarvitse juoda paljon alkoholia ja riittää kun juon vain parina peräkkäisenä viikonloppuna, kun menetän jo sillä tavalla kontrollin juomisesta, etten pysty olemaan juomatta viikonloppuna. Sitten vain avaan pullon edes miettimättä asiaa. Oli karu hetki tajuta, etten hallinnut itseäni. 

Samalla aloin ymmärtämään erään kaukaisen sukulaisen käytöstä, koska hän on todella huonolla tuulella jos yrittää pysytellä viikonlopun selvinpäin. Selvästi sama geneettinen alkoholismityyppi. Eli kontrolli lähtee juomisesta vaikka ei joisi paljoa eikä muulloin kuin viikonloppuisin. Ei tarvitse juoda edes sammumiseen asti.  

Vierailija kirjoitti:

Olen sikäli onnekas, etten ole koskaan juurikaan käyttänyt alkoholia, koska kroonisen sairauden takia on melkein joka aamu muutenkin kuin krapulainen olo kunnes siihen aamulla otettava lääke alkaa vaikuttamaan. Siksi tajusin vasta muutama vuosi sitten parin alkoholipitoisen viikonloppukyläilyn jälkeen, että itse asiassa minulla silti on jokin omituinen alkoholismigeeni. Minun ei tarvitse juoda paljon alkoholia ja riittää kun juon vain parina peräkkäisenä viikonloppuna, kun menetän jo sillä tavalla kontrollin juomisesta, etten pysty olemaan juomatta viikonloppuna. Sitten vain avaan pullon edes miettimättä asiaa. Oli karu hetki tajuta, etten hallinnut itseäni. 

Samalla aloin ymmärtämään erään kaukaisen sukulaisen käytöstä, koska hän on todella huonolla tuulella jos yrittää pysytellä viikonlopun selvinpäin. Selvästi sama geneettinen alkoholismityyppi. Eli kontrolli lähtee juomisesta vaikka ei joisi paljoa eikä muulloin kuin viikonloppuisin.

Olipa onni että säästyit ilmeisesti muutaman vuosikymmenen liialliselta alkoholin juomiselta! En ymmärrä miksi lapsille pitää opettaa alkoholin käyttöä "vastuullisesti" teini-iässä, kun voisi vain koittaa kieltää niin kauan kuin mahdollista, koska jokainen vuosi on kotiinpäin aivoille. 

Kun viimeksi lopetin alkoholin, pelästyin että alkoi mania. Sain tehtyä hurjasti enemmän asioita, oli lähes koko ajan hyvä olo, ei ahdistanut yhtään, jos hetken ahdisti pystyin käsittelemään tunteen ilman mitään erityistä stressiä. Olen juonut humalahakuisesti 17-vuotiaasta asti, välillä pitkiä kausia ilman. Sanoisin, että parhaita kausia on aina olleet ne kun en ole juonut, vaikka nousuhumalassa aina yritänkin itselleni muuta väittää.

Voimia kaikille asian kanssa kamppaileville!

Vanhemmistani isä alkoi absolutistiksi armeijan jälkeen, äiti oli aina ymmärtäkseni ihan kohtuukäyttäjä mutta puheli alkoholista aina ihannoiden, että miten ihan suu kaipaa olutta ja onpa ihana rentoutua lasillisen kanssa. Myöhemmin kävikin ilmi, että isänisä kuoli aikanaan alkoholismiin ja sieltä on tullut tämä oma alkoholismigeeni, mutta kun isä ei juonut, en tajunnut sitä. Äidiltä sain mallin alkoholin juomiseen ja sen ihannoimiseen. Eli perimä ja kasvatus, todella huono tuuri. Kumpikaan vanhemmista ei ole alkoholisti, mutta minä olen. 

Rahantuhlausta. Maksa polttaa alkoholin nopeammin kuin ehtii nousta päähän, joten saan vain krapulan ilman humalaa.

Viina oli mulle pakokeino - pakenin omia traumojani ja ahdistusta. Terapiassa kolme vuotta ja viinan juonti loppui siihen. Ei maistu enää kuin satunnaisesti nautintoaineena. 

Vaimo lähti, työt meni ja lopulta asuntokin. Toisten juoppojen nurkissa olin, piti käydä pohjalla. Oisimpa kuunnellut ex vaimoani aikoinaan... Hän kaikkensaa yritti...