Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

Pappa kuoli siihen ennenaikaisesti. Sydän petti. Avauksen tehnyt lääkäri sanoi, että keho oli muuten niin terve ja voimakas, että ilman alkoholia olisi elänyt vielä vähintään 15 vuotta. Ja pappa ei siis ollut juoppo siinä merkityksessä, että olisi kännissä ollut. Mutta joi ruokajuomana viiniä tai olutta. Itse en sitten sen seurauksena ole edes halunnut maistaa ikinä mitään. Se lääkäri oli niin vahvasti sitä mieltä, että pienikin määrä alkoholia tappaa. 

Huono hyöty-haittasuhde. Hyvä olo kestää sen 3 tuntia ja 6 päivää masennusta ja ahdistusta.

Minulla oli takana jo useampi kuukausien alkoholiton pätkä, kunnes aina keksin tekosyyn juoda, vaikka halusin päästä maagiseen vuoden rajaan.

No sitten eräs aamu kun krapulassa heräsin turhan humalan jälkeen, totesin että tämä nyt oli viimeinen! Nyt ollut raittiina kohta 1v 4kk. 😊 Nyt ei ole pitkään aikaan ollut mitään hinkujakaan. 

Kyllästyminen krapuloihin ja rahanmenoon. Tuli myös välillä sekoiltua kunnon jurrissa ja jälkeen päin oli monta päivää morkkis. 

No kato mä kuolin, mutta näköjään kun synnyin uudelleen niin sama ryyppääminen jatkuu. Jännä.

En ole totaalikieltäytyjä, mutta iän myötä ei ole enää tullut juotua. Siinä kolmenkympin hujakoilla huomasin kerran, että olin taas porukan ainoa, joka oli kännissä, kun muut kilisteli sivistyneesti yhdet. Jäi sitten juominen minullakin, yksin örveltäminen ei ole hauskaa ja palkinnoksi siitä saa vain vuosi vuodelta pahenevan krapulan. En voi väittää, etteikö asia olisi alussa hiukan harmittanut: Minä ja kaverini, kun ei olla mitään maailman hilpeimpiä tyyppejä ilman viinaa ja juomattomuus muutti ryyppyiltamme puhelimenpläräämisilloiksi, tai lyhyeen lopetetuiksi illoiksi. Mutta kyllä niihinkin tottui ja nyt ruuhkavuosimutsina kaipaakin juuri selväpäistä, huomiokykyistä ja järkevää seuraa kuulumisten vaihtoon myrkytettyjen koheltajien sijasta

Nuorena jo lopetin, parikymppisenä. Parin vuoden rellestys ja kamalat krabulat riitti. Siitä seurasi yleisesti parempi olo, hauskemmat viikonloput, rahaa säästyi ja keksin kehittävää tekemistä kaiken kaikkiaan. Suosittelen! 

Ei vaan enää maistu. Juhannuksena ja vappuna join viimeksi pari lasia viiniä. Jouluna juon punkkua lasin-pari ja ehkä brandyä myös lasillisen. Mikään humalajuominen tai saunakaljoittelu ei enää kiinnosta. Mitään ongelmaa ei ole ollut tai örvellyksiä, mutta kun ei maistu, niin olkoon juomati. 😃

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin aikuiseksi. Ei kiinnosta enää jokaviikonloppuinen kännääminen ja ympäripäissään örveltäminen, puhumattakaan krapulapäivistä. Enää ei mene viikonloput hukkaan, vaan voin tehdä kaikkea kivaa. Harrastan liikuntaa, vietän aikaa perheen kanssa, kokkailen, yms.

Jos juomisesi oli ennen sitä luokkaa, että et pystynyt laittamaan ruokaa, etkä näkemään perhettä, niin kyse ei ole siitä, että olisit ollut kakara, vaan siitä, että olit aika syvissä vesissä alkoholismin kanssa

Vierailija kirjoitti:

Nuorena jo lopetin, parikymppisenä. Parin vuoden rellestys ja kamalat krabulat riitti. Siitä seurasi yleisesti parempi olo, hauskemmat viikonloput, rahaa säästyi ja keksin kehittävää tekemistä kaiken kaikkiaan. Suosittelen! 

Minä en edes keksinyt kehittävää tekemistä (Juomisen tilalle tuli Netflix & chill) mutta ei-kehittäväkin tekeminen on parempaa kuin kehitystä taannuttava tekeminen, mitä säännölliset lärvit ehdottomasti on

Tieto raskaaksi tulemisesta. En ole sen jälkeen nauttinut alkoholia muualla kuin ehtoollispöydässä. Lapsiperheen kotiin eivät mielestäni alkoholipullot sovi. Alkoholin käytöllehän ei ole turvallista rajaa. En halua, että lapseni pitävät alkoholia normaaliin elämään kuuluvana.

En ole koskaan juonut paljon tai usein, vain tyyliin samppanjaa juhannuksena ja jouluna konjakkia ja muulloin vähän ja hyvin harvoin. Nyt kesällä pari pari kertaa pienen kuohuviinipullon jälkeen sydämen tykitystä ja muljahtelua. Olisi noloa kuolla sentään niin typerän syyn takia.

Krapulan pelko, rahanmeno, vastuu lapsista ja bileiden eli juomatilaisuuksien väheneminen iän myötä. Siinä niitä päällimmäisiä.

Olin ennen humalassa iloisena naurava parkettien partaveitsi, krapulasta ei tietoakaan ja huonon viinapään ansiosta illan känneihin ei mennyt paria kymppiä enempää. Tykkäsin olla humalassa, eikä minulla kai ollut kunnollista syytä olla tykkäämättä. Kuka nyt ei haluaisi olla äärimmäisen innoissaan kahtatoista tuntia putkeen?

Vähitellen tuo känni-iloisuus katosi ja nykyään minusta tuleekin humalassa pahantuulinen ja itkuinen, ja seuraava päivä menee sängyn pohjalla oksennusta odotellen, jälkimmäinen toki liittyy ikääntymiseenkin. Parina viimeisenä kertana olin niin inhottava, että totesin minun kännäilyjeni olevan kännäilty. Nykyään otan lasillisen juhlissa, muuten menen limulinjalla