Lue keskustelun säännöt.
Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?
Jos siis olet lopettanut kokonaan alkoholin käytön niin mikä sai sinut lopettamaan lopullisesti ja mitä kaikkea hyvää siitä on seurannut?
Kommentit (1745)
Kaverilla todettiin aivovaurio. Juotiin kerralla paljon. Hän joi muutaman kerran itsensä kunnolla tajuttomaksi. Lääkäri KIELSI häneltä juomisen täysin. Eikä ole hänkään juonut, ja katuu aiempia kertoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain panna vaimoa peppuun, mutten muistanut kuin sisäänmenon. Siihen loppui viinan kanssa läträys.
Se tuntui turhalta, enemmän haittoja kun hyötyä. Mitä vanhemmaksi tulee sen kauemmin kestää palautua ja pienistäkin määristä saa pään kipeäksi ja morkkiksen. Ei siis mitään ideaa enää.
Siinä vaiheessa aloin vähentää, kun krapuloista tuli sietämättömiä ja lopetin, kun aloin saada paniikkikohtauksia jo juodessa.
Ei ole ikävä alkoholia ja olen onnellinen siitä, ettei myöskään puolisoni juo. Alkoholistiperheen lapsena olen nähnyt, mitä haittaa alkoholi voi koitua terveydelle ja ihmissuhteille.
Krapulat ja alkoholin järkyttävä hinta. Säästynyt rahasumma on huomattava!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa aloin vähentää, kun krapuloista tuli sietämättömiä ja lopetin, kun aloin saada paniikkikohtauksia jo juodessa.
Ei ole ikävä alkoholia ja olen onnellinen siitä, ettei myöskään puolisoni juo. Alkoholistiperheen lapsena olen nähnyt, mitä haittaa alkoholi voi koitua terveydelle ja ihmissuhteille.
En ole lopettanut alkoholin käyttöä kokonaan, mutta otan harvoin ja harkitusti. Mulla myös syynä nuo järkyttävän krapulat. Vanhemmiten ne ovat pahentuneet niin, että väsymys kestää päiväkausia ja samoin masennus ja ahdistus. jopa paniikki. On niin sietämätön olotila, että useimmiten on parempi olla kokonaan ilman.
Alkoholistien seuraaminen vierestä. En halua olla samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen negatiiviset vaikutukset fyysiseen ja henkiseen terveyteen. Lisäksi se tekee minusta idiootin. Poltan mieluummin silloin tällöin jointin, yleensä vain kun olen lomalla tai jos joku tarjoaa.
Vierailija kirjoitti:
Taistelu jatkuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taistelu jatkuu kirjoitti:
Ajattelin lopettaa, kun tuntuu ettei viinistä enää humallu vaan tarviin terävän snapsun väli juomaksi, ettei laskuhumala pääse yllättämään.
Tajusin, että nyt on menty aikas pikälle juomisessa, toivon, että korkki pysyy kiinni, viinan himo on hetkittäin todella korkea, mutta vielä en ole langennut, enkä tosin voiton puolellakaan.
Pelkään, että miten pahaksi se lähtisi jos sortuisin.
Päivittäistä juomista +10v lähes joka päivä, ei krapulaa aamuisin, nukun paremmin humalassa, selvin päin näen painajaisia ja vällä loukkan itseni mustelmille, juomisen syy ehkä ison traumaperäisen jutun...
Kaikille tsemppiä pistää ja pitää korkki kiinni!
Miten ajattelit lopettaa?
Päätin vain olla juomatta, helvetillistä taistelua, mutta korkki pysynyt kiinni nyt n. Viikon ja taistelu jatkuu.
Ainoa mihin olen pettynyt, niin en ole huomannut vielä mitään positiivista kehossa/mielessä, rahaa tietysti "teoriassa" säästynyt, siksi teoriassa, että varastossa on viiniä useaa laatua yli 30 litraa, tapsaa n.10l kuoharia +30pulloo lisäksi wiskiä, jekkua yms. Muuta pikku nieltävää.
Toistaiseksi haluan pitää korkin kiinni!
Jos yhtään lohduttaa, niin et ole yksin. Itse olen ollut suurkuluttaja +40 vuotta, olen koko aikuisikäni asunut maissa, joissa alkoholi on helposti saatavilla. En tiedä, olisiko tällaisia määriä viitsinyt raahata viikoittain Alkosta, mutta oma syynihän se on, itse olen kaiken kurkustani alas kaatanut, en väkeviä, mutta viiniä on mennyt pienen järven verran.
Minulla meni vatsa kuralle, googlasin kaikki mahdolliset syövät (ja niitä on monta, voin kertoa) ja joudun tähystykseen YÖK! Onneksi ei löytynyt mitään, itse luulen, että vatsani ei enää kestä alkoholia ja ärtyy. En halua lopettaa kokonaan, sillä on mukavaa ottaa pari lasillista silloin tällöin, joten nyt olen juomatta maanantaista torstaihin ja sitten otan viiniä viikonloppuisin. en mitään perskännejä, mutta aperitiiviski ja ruoan kanssa. Alussa aivot yrittivät koko ajan saada minut luovuttamaan, mutta olen pysynyt ruodussa. Nyt alkaa helpottaa, nukun paremmin, painoa on pudonnut pari kiloa, olen aamuisin pirteämpi. Olen ajatellut ostaa itselleni jonkun kivan, kalliimman tavaran lahjaksi. Sekin vaatii vähän itsekuria, eihän sitä nyt kehtaa itseään huijata sillä tavalla, että ostaisi lahjan ja sitten alkaisi taas litkiä. Mutta täytyy myöntää, että päivittäin käy mielessä "taidanpa tänään tehdä poikkeuksen, on ollut niin huono päivä, olen ansainnut pari lasillista" jne. Jonkun teorian mukaan aivot tottuvat uusiin tapoihin noin 3 viikon jälkeen, joten toivon, että viikon kuluttua alkaa helpottaa. Taistelkaamme eteenpäin, kyllä me pystymme.
Kiitos vastauksestasi ja tsempistä!
Joo viini on vaan niin ihanan makuista, kun löytää omaan suuhunsa sopivaa. Itselläni jo pitkään pahana tapana otaa ensimäinen viini, kun aloitan ruuan laittoa ja ruokaa tehdessä menee jo muutama annos. Rakastan myös ruokaa ja pyrin joka päivällisenä tekemään "laadukasta gurme'" ruokaa, koska on jokin tarve hemmotella itseään tässä "paskassa" mailmasa.
No ruokailun jälkeen on ihana keskustella kynttilän valossa vaimon kanssa viini nauttien "romanttisesti". Nyt huomannut ettei se suju oikein kummaltakaan selvin päin ainakaan toistaiseksi...
Nyt ollaan kärvistelty sitten iltaa toisella tapaa mistä itse en perusta. Inhoan tv/suoratoisto viihdettä, sitä nyt sitten ollut korvikkeena.
Tässä projektissa korkki kiinni on siis koko elämä muutoksessa, vaikea sanoa vielä mihin se johtaa, toivottavasti hyvään.
Tuo viikolla juomatta olo on varmasti hyväksi terveydelle, mutta poistaako se alkoholismia ja himoa viiniin, itse varmasti ajatus kiertäisi päässä ja toivoo perjantain saapuvan, että voisi nauttia viinin tuomasta euforiasta suussa ja kohta lämpimänä kosketuksena sielussa tuoden rentouden, tuohon ensimmäiseen lasiin kun pystyisi lopettamaan, olisi mahtavaa, sillä rehellisesti se on paras ja toinen lasi ei tuo enää varsinaisesti suurta tunnetta vaan adikti janoaa lisää ja lisää...
Krapulaa ei minulla ole ollut vuosikymmeniin ja aamuisin starttaa ihan virkeästi ja päivisin ei tule juotua eikä tee edes mieli, mutta, kun kello alkaa lähestymään kuutta alkaa adikti riivaamaan...
Tsemppiä sinulle myös vielä vähentää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoholin käyttöni oli jo nuoruudessa erittäin vähäistä. Tanssireissuilla siideri tai pari. Ja näitä tansdireisduja oli noin joka toinen lauantai 😊.
Että vähäistä oli. Enkä yhtään kaivannut enempää alkoholia. En vaan löytänyt alkoholista mitään, enemmänkin se oli minusta turha juoma.
Rohkaisua toki olisin tarvinnut monissakin asioissa, mutta en alkoholista.
Mulla oli kavereita, ( ja on edelleen ) jotka dokasivat jonkun verran, ei kuitenkaan ongelmallisesti.
Tuossa armeijan aikana jätin alkoholin kokonaan.
Raittutta jo 14 vuotta.
Haluan olla oikeesti "minä", enkä humalassa sitä ole, vaan silloin olisin vieras persoona, jopa itselleni.
Mä haluan olla kirkkaasti 💪 perillä hetkissä.
Ja nautin elämästä. Ja käymme vaimoni kanssa joskus bilettämässä, nolla toleranssilla tietty.
Hienosti kirjoitettu, mutta yksi asia vaatii tarkennusta.
Sanoit
"Haluan olla oikeesti "minä", enkä humalassa sitä ole, vaan silloin olisin vieras persoona, jopa itselleni."
Joko et ole vielä tutustunut itseesi tai haluat kieltää itseäsi, en kehoita ryyppäämään. Ihiminen on kyllä aina sama, alkohooli voi viedä sinulta kontrollin ja voit käyttäytyä ikävänä, mutta totuus on se, että sinä se olet vaikka "voissa paistaisi" ja selvinpäin et siitä humalaisesta minästäsi pitäisikään.
Tseppiä teille ja kannattaa tutustua syvällisesti itseensä, niin elämä on vieläkin ehyempi ja voit tuntea kokonaisuutena itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olin jo lopettanut ja raitis 3. viikkoa mutta huomasin facebook mainoksessa että Saksassa oli myynnissä vanhaksi pian menevää viiniä 2,5 e/3 litraa viiniä, ostin 5 pakettia eli 15 litraa ja tilasin, 30 e maksoi posti kotiin. saa nähdä jos tulee, niin maistan sitten pari lasia jouluna, eli pari pakettia
Olin käyttänyt elämästäni ikävuodet 13-37 enemmän tai vähemmän alkoholihuuruiseen menoon. Ei spurguilutasolla, opiskelut ja työt olen aina hoitanut. Alunperin alkoholi oli juhlajuoma, vaikka eipä se kännissä kurassa konttaaminen, tapaturmiin joutuminen, muiden kanssa riitely, itsetuhoiset tempaukset, vääriin paikkoihin sammumiset yms kyllä juhlaa oikeastaan ole. Yli 30-vuotiaana alkoholi alkoi vähitellen vallata paikkaa myös arkipäivissä. Saunaoluet, iltaviinit jne tulivat yhä useammin ja useammin. Loppujen lopuksi olin tilanteessa että olisin oikeasti halunnut levätä ja saada kunnon yöunet, mutta silti join erikoisoluita illan mittaan useamman, eli pilasin omat yöuneni vuorokausi toisensa jälkeen. Kaikki viikonloput meni tietysti siihen, että vaikka päivällä olisi tehnyt jotain mielekästä, "piti" illaksi auto laittaa parkkiin jne, että saa sen "rentoutuksen" nauttia alkoholin parissa. Ei se tuntunut enää rentouttavalta, että oli toimittava sen mukaan että saa juoda alkoholia. Vähentäminen ei onnistunut, vaikka yritin juoda enemmän alkoholittomia oluita, tapa / riippuvuus oli niin tiukassa.
Olen ollut ilman alkoholia 1.1.2021 alkaen, ja se on ollut juuri niin mahtavaa kuin kuvittelinkin! Juhlissa on ollut kivaa vaikka omat juomani on olleet alkoholittomia. Unta olen saanut paremmin ja se on ollut levollisempaa ja virkistävämpää. Päivät ja illat ja yötkin voin aina käyttää ihan sen mukaan, mitä sattuu mieleen juolahtamaan ja haluaa tehdä, koskaan ei humala tai krapula estä mitään. Painoa on lähtenyt ja naama näyttää paremmalta, vaikka jonkin verran tulee herkuteltua sokerisilla asioilla, mitä en alkoholia juodessani tehnyt, mutta kannattaa muistaa että sokeria se alkoholikin itsessään on. Ja mikä parasta, ei yhden ainoata krapulaan hukattua päivää! Toivottavasti enää koskaan!
Tsemppiä kaikille vähentäjille ja lopettajille, suuntanne on varmasti oikea! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavan päivän olotilat. En ole moneen vuoteen käynyt missään "ryyppäämässä". Alkoholin juonti jää kotona yleensä yhteen saunakaljaan ( saunotaan kerran/kk) tai sitten jos ulkona käydään syömässä niin voin lasillisen viiniä tai yhden oluen ottaa.
Mutta tosiaan krapulat minut pelotteli pois kännäämisen riemuista.
Onneksi on asioita joista saan paljon enemmän iloa kuin viinasta, mutta ikävä kyllä ne eivät yksinkertaisesti riitä aidosti sisällölliseen elämään. Jossain vaiheessa tulee poikkeuksetta eteen se hetki jolloin kysyy itseltään että mitäs nyt? Mitäs nyt kun olen "nauttinut" harrastuksista 50 tuntia pelkästään yhden viikon arkipäivinä? Elämää ei voi huijata lumesisällöllä. Aikaa on niin paljon, mutta ei mihinkään mitä sitä käyttäisi. Parhaimmillaan jaksan puijata aivojani sen kaksi viikkoa ja sitten aukeaa korkki. Toisaalta mihinpä minä itseäni edes säästäisin? Joten palaan tästä fantasiamaailmaani ja perjantaina taas mennään.
Se vaan on jäänyt. Ei vaan huvita. Humalassa on ärsyttävä olla, alkoholi maistuu pahalle, jälkiolot on joka tapauksessa huonommat kuin jos ei ottaisi, vaikka ei varsinaista krapulaa olisikaan. Nukkuu huonosti, ei jaksaisi lenkittää koiraa, närästys… en vaan keksi mitään syytä miksi pitäisi ottaa alkoholia.
Valomerkki sen yleensä lopettaa.
Ei itse saatanankaan ilmestyminen eteeni pahimmassa juoppohulluuden jälkeisessä harhaisen ahdistuneessa tilassa saisi minua luopumaan alkoholista!
Vierailija kirjoitti:
Rahat loppui. Kun saan seuraavan kerran rahaa, jatkan taas.
Miehen puhetta. Sama juttu mulla.
Olisin halunnut lopettaa vuosia sitten, mutta kaverit aina onnistuivat painostamana ryyppäämiseen.
Käyttöni ei ikinä ole ollut ongelmallista. Mutta siinä vaiheessa kun oksensin koko päivän vähäisen juomisen jälkeen, päätin lopettaa humalanhakuisen juomisen kokonaan. Kehoni ei sietänyt enää alkoholia, paitsi hyvin pieniä määriä, joten päätin kuunnella sitä.