Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?
Jos siis olet lopettanut kokonaan alkoholin käytön niin mikä sai sinut lopettamaan lopullisesti ja mitä kaikkea hyvää siitä on seurannut?
Kommentit (1745)
Kyllästyin, niin hullulta kui se kuulostaakin,ainakin minulle itselle.
Hapanta vedin 15 vuotta aika kovasti,viimeiset 5 vuotta olin kännissä enemmän kuin selvinpäin. yötäpäivää otin aina useita viikkoa putkeen.
Sitte yhtäkkiä viikon darran jälkeen en mennytkään ostaan viinaa ku ei kertakaikkiaan huvittanu.
kuudes vuosi nyt ilman.
En ole sitä koskaan juomalla juonut, alkoholin maku ei ole miellyttävä, lisäksi alkoholi aiheuttaa mm. syöpää muiden haittojen lisäksi. Ei vain ole mitään syytä sitä niellä.
Vierailija kirjoitti:
Minut sai lopettamaan se, että erään kerran radalla ollessani sekosin ja soitin hätäkeskukseen että tekisi mieli polttaa eräs rautatieasema rakennus. Siitä sairaalaan päivystykseen ja aamulla juttelemaan päivystävän psykiatrin kanssa. Ahdisti ja nolotti aivan julmetusti. Silloin tein päätöksen että en koske enää alkoholiin. Pääsin tuolloin kotiin kyllä. Totesivat minut ihan järjissäni olleeksi. Puhalsin silloin yöllä 2,5 promillea
Sellasta se on, kun sitten humalassa saadaan kaikenlaisia suuria ideoita päähän. Jos kerran kännissä saa sekoilukohtauksia, niin se on merkki siitä, ettei alkoholi sovi yhtään ja juominen on syytä lopettaa kokonaan. Toimit oikein. Hyvä.
Elinikäinen lääkitys, minkä kanssa ei saa juoda alkoholia. Ei oikeastaan haittaa yhtään. En muutenkaan juonut alkoholia kovinkaan usein.
Minulla oli alkoholi ongelma.Hakeuduin hoitoon kristilliseen hoitokotiin.
Sain armon tulla uskoon ja alkoholin käyttö loppui jo 80 luvulla.
Ilman tätä olisin yksi päihdekuolemien tilastossa.
Kyllästyin siihen, että rahat oli aina dokaamisen jälkeen loppu.
Ja on on ihanaa herätä ilman krapulaa.
Vierailija kirjoitti:
Elinikäinen lääkitys, minkä kanssa ei saa juoda alkoholia. Ei oikeastaan haittaa yhtään. En muutenkaan juonut alkoholia kovinkaan usein.
Marevan? Mulla kans ja muutaman kerran "naamat" etelän reissuilla. Ei suositella.
Nyt yli vuoden ilman kun ei tee mieli ollenkaan. Aiemmin kovat krapulat hillitsivät ottamista.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli alkoholi ongelma.Hakeuduin hoitoon kristilliseen hoitokotiin.
Sain armon tulla uskoon ja alkoholin käyttö loppui jo 80 luvulla.
Ilman tätä olisin yksi päihdekuolemien tilastossa.
Hienoa! Arvostan.
Mies hoitaa sen tontin riittävästi. Juokoon. En ole koskaan muutenkaan juonut, joten ei mitään ongelmia jättää se vähäinenkin.
Eroa mietin, ei jaksa tuota joka viikonloppuista ja lomilla juomista enää katsella. Poissaoleva perheenisä - ei jatkoon!
Alkoholipäihtymys rupesi olemaan liian ennalta-arvattava kokemus. Vaihdoin ruokajuoman ykkösolueen ja saunakaljat alkoholittomaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyin, niin hullulta kui se kuulostaakin,ainakin minulle itselle.
Hapanta vedin 15 vuotta aika kovasti,viimeiset 5 vuotta olin kännissä enemmän kuin selvinpäin. yötäpäivää otin aina useita viikkoa putkeen.
Sitte yhtäkkiä viikon darran jälkeen en mennytkään ostaan viinaa ku ei kertakaikkiaan huvittanu.
kuudes vuosi nyt ilman.
Ei kuulosta hullulta vaan noin mullekin kävi. Kyllästyin kännissä olemiseen ja etenkin krapulohin ja siihen ettei herätessä voinut olla ikinä varma mitä typerää sitä tällä kertaa oli tullut tehtyä. Ei ollut enää ollenkaan hauskaa ja kun aikansa olin ollut juomatta niin ymmärsin yhtäkkiä, ettei mulla ollut ollutkaan kovin hauskaa koskaan juodessani. Ainakaan sen perusteella mitä niistä muistan. Sellainen hilpeä hiprakka ei ikinä ollut seuraus vaan enemmänkin alkoholi aiheutti seurassa mulle "känniminän" joka oli lähinnä estoton ja epäaito sketsihahmo. Yksin juodessa taas olin yleensä paremmin oma itseni, mutta hilpeä en ollut silloinkaan vaan enemmänkin alakuloinen.
Ei tämä elämä herkkua ole selvinpäinkään, mutta ainakin tästä puuttuu ne "känniminän" tekemisillään/sanomisillaan aiheuttamat morkkikset. Tai siis uudet sellaiset, vielä näin vuosienkin jälkeen ärsyttää kuinka väärän kuvan niin moni ihminen on minusta saanut. On sekin käynyt mielessä, että noinkohan sitä olisinkaan jäänyt ikisinkuksi jos olisin osannut olla enemmän oma itseni silloin nuorena kun tuli pyörittyä "tyrkyllä" ja tavattua ihmisiä.
Minullekin kävi niin, että kyllästyin. En vain jaksanut niitä kauheita oloja enää. Joskus käy juominen mielessä, mutta, yllätykseksi itsellenikin, kestän nykyisin minkä tahansa pettymyksen tai yksinäisyyden tai ihan mitä tahansa ennemmin kuin alan juomaan. Keski-ikäisenä mieleeni on vihdoin ja viimein iskostunut se, millaista kärsimystä se tuo mukanaan, enkä yksinkertaisesti halua sitä enää.
Minäkin olen perheetön ja lapseton. Minullekin tulee joskus mieleen, olisivatko asiat toisin, jos olisin jo nuorena osannut olla sellainen kuin olen nyt.
Siitä ei tullu enää sitä kivaa nousuhumalaa, ainoastaan kauhea alakulo ja ahdistus sekä paniikkikohtaukset.
Nykyään oon ollu paljon rauhallisempi, iloisempi, paino on tippunut ja sellainen pöhötys lähtenyt pois :)
Jossain vaiheessa huomasin että joka kerta kun useamman tölkillisen joi illan aikana niin iski jäätävät vatsavaivat viimeistään seuraavana päivänä, ajattelin etteihän tässä ole mitään järkeä kun sukurasitetta kroonisille suolistotulehduksille löytyy muutenkin ja jätin alkon kokonaan. Pilveä tulee yhä silloin tällöin polteltua.
siksi en ole liiemmin ikinä juonut, kun siitä tulee känniin ja en tykkää olla kännissä.Muut ovat täysiä ääliöitä ollessaan kännissä ja en halua olla samanlainen
Seurustelin ihmisen kanssa joka ei harrastanut baarireissuja, ja asuttiin yhdessäkin vuoden verran. Tajusin että en kaipaa niitä baari-iltoja ollenkaan. Erottiin, mutta jatkoin samalla linjalla, ja lopulta jätin sen yhden saunakaljankin pois kun siitä tuli vaan migreeni (sairastan migreeniä). En ole ottanut tippaakaan kymmeneen vuoteen, ei ole tehnyt mieli.
Elimistöni sietää alkoholia huonosti, mutta sitä tuli otettua ihan pelkästään siksi että se oli opittu tapa. Ihan niinkuin tupakanpolttokin aikoinaan. Senkin lopetin aikoja sitten.
Ei jaksa rampata kaupassa koko aika. Olis hyvä jos tilais suoraan panimolta ja olis kotiinkuljetus pihalle.
Jano loppui, join tarpeeksi ja tarpeeksi kauan ja ihmeen kaupalla selvisin hengissä, nyt olen raitistunut alkoholisti ja rakastan itseäni ja elämää taas.
CDT arvot taisi olla 8.2, lääkäri sanoi, että korkeimmat mitä on ikinä nähnyt, olen kuitenki vasta 36.