Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

En ole koskaan juonut lasteni läsnäollessa, toki jos ollaan miehen kanssa päästy viihteelle, niin silloin irroiteltu.

Nyt lapset jo isoja, yläasteella ja lukiossa, ja en ota enää mitään viikonloppuisin, jotta olen "valmiina lähtöön" jos vaikka omat lapset kokeilleet alkon tuotteita kavereiden kanssa kaupungilla. Onneksi harvoin käynyt näin.

Vanheneminen, kun ei elämänsisältö ole enää baareissa juoksemista ja bilettämistä. Nykyinen kumppani ei käytä alkoholia, joten myös se on vaikuttanut. En ole koskaan ollut sellainen yksinjuoja, vaan juonut seurassa ja ilonpitoon. Aika ja asenteetkin ovat muuttuneet, nykyisin ei ole enää sellaista ympäristön painostusta tai kännikulttuurin ihannoimista. Nuorena join juuri kavereiden ja ympäristön painostuksesta sekä omaan ujouteen. En ole kuitenkaan koskaan oikein välittänyt alkoholista tai sen tuomasta olosta, lisäksi itselle tulee herkästi paha krapula. Mutta saatan nykyisin ottaa seurassa tai juhlissa lasillisen tai pari jos on sellainen fiilis, eli kropassa ja päässä suhkoht hyvä olo muutenkin. Paskoihin fiiliksiin tai jos kroppa on jotenkin rasittunut niin en juo silloin ollenkaan.

Toinen vanhemmistani oli juoppo, vihasin sitä miten hän käyttäytyi. Sairastuin alkoholismiin hänen myötään; niinhän sanotaan että koko perhe on sairas. Tätä taustaa vasten myöhemmin tiedostin omasta alkoholinkäytöstäni sen, että seuraan vanhempani tietä samoin oirein, minusta tuli hänen kaltaisensa monessa mielessä.

Minulla ei koskaan ollut asian suhteen epäilystä eikä ns denial-vaihetta. Olin sairastunut alkoholismiin. Vaikka tietoisuuteni asian suhteen oli kirkas, annoin riippuvuudelle elämästäni 20 kallista vuotta. 

Etenevänä ja pahenevana sairautena alkoholi vaati yhä enemmän 'laulujen lunnaita'. Meni omanarvontunto - tuli itseviha, meni itsekunnioitus - tuli häpeä, jne koko sisäinen systeemini mureni pala palalta.

Jossakin syvällä tietoisuuden uumenissa kytevä toivon kipinä ja toive paremmasta sai minut monen epäonnistuneen irtautumisyrityksen jälkeen vielä kerran tarttumaan liejussa lilluvaan oljenkorteen. Jotakin käsittämätöntä tapahtui. Kaikki karseus olikin yhtäkkiä takanapäin.

- Vapaus. 

Karmee krapula. Silloin päätin, että nyt riitti. Ihanaa, kun ei tartte miettiä, milloin voi ryyppäämisen jälkeen ajaa autolla.

Kyllästyminen

Meillä on mukavampaa

Unen laatu parempaa

Seksikin luistaa ja

Rahat säästyy

Ilman alkoholia

Liian kallis harrastus, eikä anna mitään lisäarvoa omaan elämään.

Paljon mukavampaa herätä hyvin levänneenä, kuin rypeä krapulassa sängynpohjalla.

Urheilutavoitteet ja alkoholista aiheutu aina 3 päivän migreeni ja näin pilas monta hyvää treenipäivää.

Alkoholin kieltämisestä islamissa voidaan löytää suoraan Jumalan (Allahin) sanoista Koraanissa, samoin kuin profeetta Muhammedin (rauha hänelle) perimätiedosta. Alkoholipitoisten juomien kielto mainitaan Koraanissa kolmesti.

Olen nyt ollut 3 viikkoa ilman, enkä taida enää viitsiä ottakkaan. "Heräsin" siihen että tajusin olleeni 1-3 kertaa joka viikko humalassa viimeiset 1,5v. Työt ja muut kun eivät kärsineet, niin jotenkin se pääsi livahtamaan ymmärryksen ohi, että määrä on ihan liikaa. Loppuaikana huomasin etten muistanut enää edellisen illan tapahtumia, vaikka koskaan ei ole niin käynyt. Saatoin olla ollut vihainen jostain miehelleni, eikä kumpikaan tiennyt miksi, minä en muistanut, ja mies ei ollut saanut selvyyttä. Sitten aloin itse kiinnittämään huomiota käytökseeni enkä enää vihastellut. Huomasin myös että olenkin yhtäkkiä aivan tuiterissa, vaikka juomamäärä pysyi ihan saman kuin aiemmin. 6pack lonkeroa, ja nämä oireet. Aiemmin olin pystynyt juomaan huoletta vaikka 10 illassa. Yritin hakea apua masentuneisuuteen, ja oli olo että elämä oli pelkkää kökköä, ja ainoa mikä vähän piristi oli juominen. Väsytti kaiket päivät, ja sunnuntain ulkoilumietteet venyi myöhälle iltaan, ja sitten pieni 20min lenkki että olisi muka edes vähän liikkunut. Krapulapäivät meni lähinnä maatessa koska olin niin väsynyt etten yksinkertaisesti jaksanut tehdä mitään. Rahaa paloi älyttömästi, koska poltan myös humalassa paljon. 

Onneksi havahduin viimein, ja sanoin miehelle että kun olen tässä yrittänyt jo muutaman kuukauden päästä terveydenhoidon piiriin masentuneisuuteni kanssa, niin pitäisikö minun itse tehdä ensin kaikki mitä voin tehdä oloni ja itseni eteen?

 Tuolloin sanoin että alkoholinkäyttö on nyt pakko lopettaa hetkeksi kokonaan, ja kyllä vain, viikon jälkeen olo oli normalisoitunut, eikä masentanut enää, päinvastoin, kamalasti kerkeää tehdä, uni tulee illalla heti, ei aamuyön heräilyä ahdistuneena, ja innostus on palannut. Meillä olisi tarkoitus viikon lopulla nostaa maljaa, mutta nyt tuntuu siltä etten halua enää yhtään päivää menettää sille touhulle.

Olen ollut nyt puoli vuotta kokonaan juomatta. Oli pakko lopettaa, koska krapulat olivat henkisesti niin kestämättömiä, että siitä olotilasta eroon pääsemiseksi oli aina juotava lisää. Käytön loppua kohden minusta alkoi tulla myös katkera ja aggressiivinen. Join liikaa ja määrät vaan kasvoivat. En tiedä, uskallanko enää koskaan juoda - ainakaan tällä hetkellä kohtuukäyttäjäksi minusta ei ole. En tiedä, onko masennus minulla alkoholinkäytön syy vai seuraus, mutta onneksi olen saanut siihen lääkityksen sekä päässyt myös terapiaan. Lopettamisen hyvinä puolina on ollut pidempi pinna ja vähentynyt stressi, liikunnan lisääntyminen, parempi iho, laihtuminen, parempi itsetunto, hyvät yöunet ja ihan vaan parempi yleinen virkeys.

Maistuu pahalta, rupeaa väsyttämään ja saan migreenikohtauksen. Mitään positiivista alkoholin käytöstä ei ole ollut enkä keksi yhtään syytä sitä käyttää.

Mies kosi. Oli ollut uskossa vasta vähän aikaa. Sanoin että suostun sillä ehdolla että aletaan absolutisteiksi. Ajattelin että mitä jos tulee riita ja hän ratkeaa ryyppäämään, oli ollut alko ym ongelmaa. Tämä kelpasi miehelle. Jälkeenpäin on vain hehkuttanut miten oli mahtavaa lopettaa alkoholi ja huumeetkin kokonaan. Ei yhtään kaivannut näitä enää. Ja oli siis ollut rokkari, kitaristi-laulaja, ja takana monta vuotta rokkielämää.

Mahahaava

Pidän oluesta ja viskistä. En edes juo hillittömiä määriä, mitä nyt kotona tissuttelen lasin pari.

Mutta joka kerta menee yöunet, mikä tekee työpäivistä aika rankkoja...

Onneks nykyään on ihan hyviä holittomia oluita, ei tarvitse kokonaan lopettaa.

Ei mikään.

Puolison alkoholismi. Ei niin, että se olisi ollut este, vaan aloin vaan inhota alkoholia.

Join eroon ja aina kun tuli bänät.

Lopuksi aina.

Lopettamisen jälkeen on itsetunto noussut ja tullut kavereita lisää. Miesten perään en enää itkeskele.

Tajusin vaan etten saa siitä mitään. Paitsi pienen päänsäryn seuraavalle päivälle. Siis ihan jos join lasin valkoviiniä. Mikään suurkuluttaja en ole koskaan ollut. Ilmeisesti mun elimistö vaan ei pidä alkoholista,(no, kenenpä pitäisi) ja yritän kuunnella kehoani.

Olen muokannut ruokailutottumukset ja muutkin asiat elämässäni siten, että tomumajallani olisi hyvä olla ja ajattelen että jos pidän siitä hyvää huolta, se pitää minusta hyvää huolta.

Suomen törkeän korkea verotus. Otan lasillisen vain ulkomailla ravintolassa. Suomessa syön kotona.

Suvussani esiintyy melko paljon alkoholismia ja minä huomasin kerran, että alkoholijuomat ovat alkaneet maistumaan minulle turhan hyvin. Tajusin, että minustakin oli hyvää vauhtia tulossa alkoholisti. Siihen se loppui. Päätin vain, että en enää ikinä juo alkoholia ja se päätös on pitänyt. Tajusin, että minusta ei ole alkoholin kohtuuköyttäjäksi vaan minun on valittava alkoholismin ja absolutismin välillä.