Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

Vaikea lopettaa, kun ei ole koskaan edes aloittanut.

Päihteet ovat todellisuuspakoa elämästä, joka ei ole omassa hallinnassa. Ihminen joka sinut itsensä ja elämän kanssa ei tarvitse siihen lääkitystä.

Toki on useita muitakin tapoja paeta elämäänsä. Televisio, pelit, seksiriippuvuus, mässäily, shoppailu.

Ihminen, joka on sinut itsensä kanssa ei juuri tarvitse muuta, kuin katon päänsä päälle ja ravintoa. Kaikki muu on lopulta turhaa.

Toki tällainen asenne sotii luontoa ja ihmistä tuhoavaa kulutusyhteiskuntaa vastaan, mutta olisi maapallon kannalta paras keino turvata tulevaisuus.

Suurin osa ihmisistä ovat tähän kuitenkin liian heikkoja eivätkä tunne itseään erotellakseen oikeat tarpeensa eläimen tasolla olevista eloonjäämis

vieteistä. Hauskaa, että nykyään yltäkylläisessä maailmassa vietit ja ahneus johtavat usein sairauteen.

Vierailija kirjoitti:

Yksi annos jo kihahtaa nuppiin, enkä ole enää vuosiin saanut mitään irti humalassa olemisesta. Olen paljon mielummin selvin päin, mieli kirkkaana. Seuraavan päivän väsymys ja alakulo ei myöskään kiinnosta, joka siis tulee jo parilla annoksella. Lisäksi joidenkin läheisten liika alkoholin käyttö ja ongelmien kieltäminen ottaa aivoon ja vain vahvistaa omaa raittiutta.

En siis tarvitse alkoholia enää mihinkään, eri asia ehkä silloin nuorena. Joskin toivon, että olisi tullut vähemmän otettua silloin, ei alkoholista mitään hyvää silloinkaan juuri seurannut.

Juuri näin! Aivan samat fiilikset, elämäni paras päätös.

Kun ikää tulee, alkoholin huonot vaikutukset jotenkin korostuvat ja hyvät laimenevat. Ei oikein jaksa juhlia, krapula kestää neljä päivää ja tulee masennusoireita myös. Lisäksi nyt vaihdevuosissa jo lasillinen viiniä vaikuttaa hermostoon niin, että tulee kuumia aaltoja. Vaikka ne minulla ihan lieviä ovatkin, se on ärsyttävä vaiva. Jos en juo, niitä ei tule ollenkaan. Juon silti toisinaan viiniä ruuan kanssa ja saunassa ykkösoluen. Ryypätä en jaksa ollenkaan.

Jännä juttu ettette osaa juoda alkoholia kohtuudella. Ei sitä tarvitse kännätä itseään krapulaan asti. Minä juon hyvin satunnaisesti pari lasia viiniä ruuan kanssa kotona tai ravintolassa, joskus kesällä siideriä yhden tai kaksi tuoppia jos ollaan kavereiden kanssa terassilla tai rankan työviikon jälkeen saatan vetää 2 annosta iltasella. Ryyppäsin paljonkin 18-20 -vuotiaana kun ramppasin yökerhossa, mutta ei näin kolmen kympin tienoilla enää kiinnosta sellainen touhu.

Olen perheestä jossa vanhemmille ja isovanhemmille on aina maistunut alkoholi. Raittiuden mallia en ole nähnyt missään. Aloitin alkoholin kanssa läträämisen jo 13-vuotiaana ja join koko nuoruuteni reippaasti. Oli hauskoja hetkiä,mutta myös kamalia. Alkoholin kanssa olin supliikki ja hurmaava aluksi, sitten vain kännissä oleva pahasisuinen ämmä.

Olen jo muutaman vuoden yrittänyt lopettaa,mutta en ole siinä onnistunut. Olen koukussa nousuhumalaan ja se on tapa.

Äitini kuoli viime vuonna ja sairastuin itse vakavasti samaan tautiin. Alkoholi ei hoitojeni aikana sopinut. Viime jouluna vedin itkupotkukännit miehen suvun edessä,tissuttelin loppiaiseen asti ja sitten tuli lopullinen raja vastaan. Olen lopettanut tupakoinninkin aikoinaan, nyt saa saatana alkoholi jäädä lopullisesti. En enää halua,enkä voi ottaa yhtäkään lasia. Syöpä ja alkoholi eivät ole hyvä pari,vaikka nyt olenkin ilmeisesti terve. Olen menettänyt itse isäni lapsena, enkä halua että oma lapseni joutuu kokemaan samaa. Rakkauteni lapseeni on suurinta mitä minulla on koskaan ollut. Lisäksi minulla on valtava palo elää. Ehkä joku päivä voin ottaa lasin viiniä ruoan kanssa, mutta se aika ei ole nyt.

Haluan olla fressi, hyvä esimerkki lapselleni ja ennen kaikkea terve. On ihanaa olla levännyt viikonloppuna heti herättyäni. Mennä ulkoilmaan, nauttia simppeleistä asioista elämässä.

Vaikka olen ollut ilman pisaraakaan vasta vähän aikaa, uskon itseni tuntien että tämä pitkään kypsynyt päätös on lopullinen.

Koska aviomies oli alkoholisti ja hän päätti lopettaa juomisen. Päätin tukea häntä lopettamalla itsekin, vaikken alkoholia itse niin paljon aiemmin edes käyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Päihteet ovat todellisuuspakoa elämästä, joka ei ole omassa hallinnassa. Ihminen joka sinut itsensä ja elämän kanssa ei tarvitse siihen lääkitystä.

Toki on useita muitakin tapoja paeta elämäänsä. Televisio, pelit, seksiriippuvuus, mässäily, shoppailu.

Ihminen, joka on sinut itsensä kanssa ei juuri tarvitse muuta, kuin katon päänsä päälle ja ravintoa. Kaikki muu on lopulta turhaa.

Toki tällainen asenne sotii luontoa ja ihmistä tuhoavaa kulutusyhteiskuntaa vastaan, mutta olisi maapallon kannalta paras keino turvata tulevaisuus.

Suurin osa ihmisistä ovat tähän kuitenkin liian heikkoja eivätkä tunne itseään erotellakseen oikeat tarpeensa eläimen tasolla olevista eloonjäämis

vieteistä. Hauskaa, että nykyään yltäkylläisessä maailmassa vietit ja ahneus johtavat usein sairauteen.

Kaikki alkoholituotteita käyttävät eivät käytä alkoholia päihteenä.

Syyt:

-Liian monta moottorit käynnissä, mutta ohjaamossa ei ole ketään -tilannetta

-Totaalista sekoilua; ihme, että oon edes hengissä

-Taipumus aggressiiviseen käytökseen

-Hirvee olo darrassa

Mitä hyvää?

-Sain takaisin itsekunnioitukseni

-Ei tarvi enää pelätä, että lähteekö tämä kerta laukalle vai ei

-Ei tarvi pelätä muiden turvallisuuden/koskemattomuuden puolesta

-Elämänlaadun paraneminen joillain tuhansilla prosenteilla

Onnea heille, jotka osaavat nauttia kohtuudella ja onnea heille, joille alkoholi sopii. Minä en osaa ja minulle se ei sovi. Meni liian monta vuotta sen ymmärtämiseen, vaikka olinkin satunnaiskäyttäjä ja en harrastanut ns. putkia. Olen aivan tavallinen työssäkäyvä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihteet ovat todellisuuspakoa elämästä, joka ei ole omassa hallinnassa. Ihminen joka sinut itsensä ja elämän kanssa ei tarvitse siihen lääkitystä.

Toki on useita muitakin tapoja paeta elämäänsä. Televisio, pelit, seksiriippuvuus, mässäily, shoppailu.

Ihminen, joka on sinut itsensä kanssa ei juuri tarvitse muuta, kuin katon päänsä päälle ja ravintoa. Kaikki muu on lopulta turhaa.

Toki tällainen asenne sotii luontoa ja ihmistä tuhoavaa kulutusyhteiskuntaa vastaan, mutta olisi maapallon kannalta paras keino turvata tulevaisuus.

Suurin osa ihmisistä ovat tähän kuitenkin liian heikkoja eivätkä tunne itseään erotellakseen oikeat tarpeensa eläimen tasolla olevista eloonjäämis

vieteistä. Hauskaa, että nykyään yltäkylläisessä maailmassa vietit ja ahneus johtavat usein sairauteen.

Kaikki alkoholituotteita käyttävät eivät käytä alkoholia päihteenä.

Ai hyvän maun takia vaan :D

Maailman vanhin tekosyy "viiniharrastus".

Vierailija kirjoitti:

Aika monilla näköjään alkoholijuomien nauttiminen on tarkoittanut känniörveltämistä, krapuloita tai suoranaista päihdeongelmaa. On olemassa täysin toisenlainenkin tapa toisinaan nauttia alkoholia sisältäviä juomia, mutta aika monelle se näyttää olevan mahdotonta. Monille valinta on näköjään joka viikonloppuiset krapulat tai totaalisen puritaani täyskieltäytyminen.

No varmaan puolet kommenteista on , että "ei ole koskaan oikein maistunut" tai , että"join muutenkin vain silloin tällöin , mutta ajattelin, että en tarvitse edes sitä".

luulen, että ne joille alkoholi ei ole koskaan maistunut, ovat useimmin niitä, jotka eivät välitä koskaan juoda edes sitä "yhtä viinilasillista ruuan kanssa"

Itse juon vain yhden tai kaksi lonkeroa saunan päälle ja pidän vuodessa kuukausien taukoja tästäkin, koska tunnistan riippuvuuden itsessäni, vaikka juominen ei koskaan ole isompaa, kuin tuo siideri/lonkero .

Täällä kotkut sanoo, että juovat aina lauantaisin esim -5 kaljaa, eikä se ole mitään ongelma käyttöä, mutta veikkaan, että on riippuvuus. Ei vain osata olla juomatta sitä lauantaijuomaa. Pakko saada, vaikka itselle uskotellaan, että voisin olla ilmankin. Silloin se on riippuvuus, vaikka väitetään, ettei ole. 

Eli kohtuujuominenkin voi olla riippuvuutta. Ja siitä olisi hyvä päästä eroon, sillä riippuvuus johonkin hankaloittaa aina elämää.

Olen juonut alkoholia lähinnä vain silloin kun juhlissa on tarjottu. Nyt olen ollut monta vuotta ilman, koska olen ollut useamman kerran raskaana ja raskauden jälkeen imettänyt pitkään. Raskauden ja imetyksen aikanahan ei alkoholia saa juoda.

Ajattelin tehdä vielä viidennen lapsen tähän perään ja sitten lapsiluku alkaisi olemaan täynnä. Eli vielä tämä nykyinen imetys loppuun, seuraava raskaus ja imetys ja sitten olisi mahdollisuus juoda. Mutta kun en ole siihen ikinä oppinut ja olen ollut muutenkin jo niin kauan ilman niin ehkä se on se ja sama jatkaa absolutistina. En edes pidä alkoholista. Siiderit ovat liian makeita, oluet ja viinit taas ovat pahan makuisia.

Aloitin lääkityksen jonka aikana ei missään nimessä saanut juoda alkoholia. Lääkitys kesti 8kk ja sen aikana huomasin, ettei alkoholin pois jättäminen muuttanut mitään negatiivisesti. En kaivannut sitä perjantai-illan leffankatseludrinkkiä rentoutumiseen, en kokenut illanviettoja ystäväporukan kanssa yhtään vähemmän hauskoina, en ollut bileissä yhtään rajoittuneempi, tylsempi tai väsyneempi ilman alkoholia.

Ja oli todella mahtavaa, että vaikka olisi ollut isot ja villit bileet edellisyönä, niin pystyin suunnittelemaan seuraavalle päivälle mitä vain tekemistä ilman että piti varautua että on liian väsynyt ja darrainen. Kun ryhmächattiin rupesi sunnuntai aamupäivällä tulemaan valitusviestejä oloista, minä olin jo käynyt joogassa ja treeneissä ja laittauduin kahvilatreffejä varten ystävän kanssa.

En sinänsä huomannut mitään mullistavia positiivisia terveysvaikutuksia kuten parempaa unta tai heleämpää ihoa, mutta en ollutkaan mikään alkoholin suurkuluttaja ennen lopettamista. Mutta koska alkoholin poisjättäminen ei oikeastaan muuttanut mitään, ajattelin että mikä järki sitten olisi jatkaa juomista lääkityksen jälkeen? :D Kyllä edelleen joskus saatan juoda lasin viiniä ravintolassa, tai lasin shampanjaa erityistilanteessa kuten häissä tai uuden vuoden vaihteessa, mutta muuten en enää juo ollenkaan kotona.

Toisaalta ehkä kaiken ylläolevan teki helpommaksi se että höyrystän pilveä tai syön taikakeksin silloin tällöin sosiaalisissa tilanteissa, jos tekee mieli päihtyä hieman. Alkoholiin verrattuna kuitenkin mitättömän vähän vaikutusta terveyteen/kehoon, eikä jätä minkäänlaista oloa seuraavana päivänä.

Se, että alkoholi on karsinogeeni ja on yksi merkittävimmistä tekijöistä suomalaisten syövistä. Myöskään haimatulehdus ei ole kiva sairaus, josta ei välttämättä parane ikinä ja viinilasi päivässä voi sen aiheuttaa.

Ihan ulkonäkö seikat, viina rumentaa, vanhentaa, turvottaa, lihottaa, syntyy lerppahuulet, huonontaa ihoa, sumentaa aivoja.

ja juominen hukkaan heitettyä aikaa.

Rajottaa tekemisiä ja menemisiä.

Känniset ei ole miellyttävää seuraa, miksi minäkään joisin.

Nyt on vapaa menemään milloin haluan ja minne haluan, kun ei tarvitse miettiä milloin voin esim.ajaa autolla.

Ei rapulaa, ei tarvitse kärsiä. Rapula päivä menee vain harakoille.

En halua tulla sellaiseksi millaisia keski-ikäiset ovat elämänsä tissuteltuaan. Jotenkin jämähtäneitä ja hitaita. Jääneet ihanteissaan ja puheissaan tasolle jota olivat aloitettuaan kännäilyn. Siis jonnekin varhaisteini-ikään.

En myöskään ihannoi mitään tiettyä ikäkautta. Mielestäni parasta on jos paras aika on aina tämä hetki. Se ei tarkoita ihan sitäkään ettei haaveita saisi olla.

Vihaan rapulaa.

Siirsin muihin aineesiin mitkä ovat paljon parempi kuin alkoholi jos haluan välillä ”irtioton”. Hyvä että näitä on tarjolla.

Elemän laatu ja fyysinen kunto paljon parempi ilman alkohoolia. Unen laatu muuttuu huimasti ilman alkoholia.

Terveysongelmat lopettivat sen vähäisenkin käytön

Viina ja olut on pahaa, lihottavaa, epäterveellistä, enkä tarvitse sitä mihinkään. Taitaa olla nelkyt vuotta, kun viimeksi join juhannuksena jotain.

Omalla kohdallani urheilu ja painonhallinta.

Kilpaurheilutaustaani liittyen, kilpailin eräässä painoluokkalajissa, muistan aina erään perjantain kisaryhmätreenien valmentajan sanat alkoholista ja kaloreista: kossupullo on 1000 kcal, vinkkupullo 500 kcal ja stobe 250 kcal. Tämä jäi aina mietittäväksi viikonloppua vasten. Nuo kalorimäärät ovat muuten varsin oikeita, tyyliin kossupullossa on kaloritaulukoiden mukaan 1075 kcal.

Kun riittävän suorituskyvyn suunnilleen ylläpitävällä dieetillä päivittäiset minuuskalorit voivat olla ihmisen koosta riippuen noin 500-1000, tuo konkretisoi aika hyvin, että pidempi kapakkailta saattoi tuhota viikon kisadieetin tulokset. Tuo oli varsin tärkeä syy alkoholin jättämiseen. Tahdoin laihtua ja laihduinkin huomattavasti, painoni putosi noin 25 %:a (kilomäärillä ei ole merkitystä, kun 5 kg laihtuminen on aika eri asia 160 cm naiselle verrattuna 190 cm mieheen).

Toinen tärkeä syy oli fyysinen suorituskyky.

Minua yksinkertaisesti otti päähän se, että krapulassa ei voinut treenata. Tämän jatkuttua nyt vuoden verran, fyysinen suorituskyky on palannut ikääntyminen huomioiden lähelle aikaisempaa tasoa. Kuvaavaa on, että Garminin harjoitusvaikutuksen laskennan perusteella kun juoksin puolimaratonin kesällä 2020 noin kahteen tuntiin, se ei enää edes parantanut kuntoani vaan oli vain nykyistä kuntoa ylläpitävä suoritus. Omalla tavallaan fyysisen kunnon parantamisesta onkin tullut minulle pakkomielle.

Loppujen lopuksi olen tyytyväinen valintaani. Sinänsä en ryhtynyt absolutistiksi, mutta juon nykyään alkoholia suunnilleen kerran kuukaudessa ja silloin, kun töiden puolesta on pakko ottaa malja. Noissa työjutuissa olen pitänyt rajana neljää alkoholiannosta, joka on siinä mielessä hyvä, että kaltaisellani isokokoisella miehellä se ei vie promilleja edes rattijuopumisrajan päälle.