Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

Sammuminen on aika tehokas tapa lopettaa juominen

Puhtaassa alkoholissa ei ole sokeria, totta. Mutta kaloreita sitäkin enemmän 👉 https://www.alko.fi/vastuullisesti/alkoholi-ja-terveys/alkoholin-kalorit.

Menetin väliaikaisesti ajokorttini sairauskohtauksen myötä, ja meiltä on Alkoon vähän matkaa. Mietoja kaupan alkoholijuomia en ole koskaan tykännyt juoda, enkä viitsinyt varta vasten bussilla lähteä vahvempaa hakemaan, joten juominen jäi. En ollut missään vaiheessa alkoholisti, eikä minulla ole ollut toleranssia viinaan, mutta ilmeisesti sellainen aineenvaihdunta, etten esim. koskaan ole kokenut krapulaa. Siksi tykkäsin enemmän vodkasta ja brandysta, kuin jostakin oluesta. Mutta humalatkin jäivät lyhyeksi ja kalliiksikin se tuli.

Mitään hankaluutta lopettamiseen liittyen ei ole ollut, eikä tee enää edes mieli humaltua.

Lihosin

Pahaolo ain ajaaina viina ei auttanut

Laihduin

Rahaa säästyy

Verwnpaine laski

Kolestrooli laski

Hermot kestää

Kuntokasvaa

Vaimokin tykkää

Ihan turhaa.

Eläm ehkä pitene

Laihduin viistoistakiloo

Uli niin karsee olo aina et y ä päyin lopetaa.

Verorahojen holtiton käyttö ja periaate tietenkin. Kun matkustelee, niin täysi lasti mukaan ja myyn kavereille, jolloin verot jää saamatta. Tulee paha olo, kun ajattelee, mihin verot menevät, joten käytän muutoinkin rahat sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika monilla näköjään alkoholijuomien nauttiminen on tarkoittanut känniörveltämistä, krapuloita tai suoranaista päihdeongelmaa. On olemassa täysin toisenlainenkin tapa toisinaan nauttia alkoholia sisältäviä juomia, mutta aika monelle se näyttää olevan mahdotonta. Monille valinta on näköjään joka viikonloppuiset krapulat tai totaalisen puritaani täyskieltäytyminen.

Niin ja mitä sitten? Mitä pahaa on, jos ei halua nautiskella alkoholijuomia, vaan haluaa "puritaanisti" täyskieltäytyä? Ja varsinkin jos sen vaihtoehtona on se örveltäminen, niin hyvä on myöntää että juominen aiheuttaa ongelmia, vielä parempi on toimia sen mukaisesti, eli kieltäytyä. 

Vieras643 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin uskoon 25 vuotiaan, alkoholi sai jäädä. Tärkein asia on kuitenkin taivaspaikka Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen sovitustyössään. Joh. 3:16

Mitä vastaat Jeesukselle, kun hän tarjoaa sinulle taivaassa viiniä?

En miettisi ihan nyt, mutta kunhan kohdataan..

Toistaiseksi ei mikään.

Mutta toisaalta, en enää dokaa niin kuin ennen. Toki käytän alkoholia, mutta en känniin asti. Enkä joka päivä.  Eikä ole krapulaa aamulla. 

Känniörvellyksen ja totaalikieltäytymisen väliin mahtuu monenmoista.

Alkk kirjoitti:

Mennyt määrät ihan kohtuuttomiin 15 kaljaa viinipullo ja rommipullo illassa. Terveys on luultavasti mennyt tai on vähintäänkin menossa. Ainakin vessassa sen huomaa. Krapulaa ei ole ollut moneen vuoteen muutoin, kuin se ettei jalat kanna seuraavana päivänä ja nukkuu koko päivän. Täytyy koittaa jos pystyisi olemaan kuukauden edes juomatta niin menisi jo hyvin.

Et kauan elä tuolla vauhdilla. Et voi kuvitellakkaan miten kevyttä elämäsi olisi ilman alkoholia.

Olin jo pitkään pohtinut, ettei päihteiden käytössä ole järkeä. Käytin vähän, mutta tapa oli ostaa pari siideriä/pullo viiniä viikonlopuksi. Välillä olin useita viikkoja ilman sitä yhtäkin annosta. Opiskelin nuorempana jonkin verran ravitsemustieteitä ja sieltä oli jäänyt takaraivoon ajatus siitä, että naisella ei ole ns. suojarajaa alkoholin käytössä, vaan kaikki annokset lisäävät esim.hormonaalisten syöpien riskiä. Tähän lisättynä tieto huonommista unista, ylimääräisestä energiasta ja siitä että iän myötä yksikin annos vaikutti aamuun  tekemällä olosta tunkkaisen, sai päättämään eräs kesäpäivä, että eipä tee enää mieli.

Päätin, että seuraavan kerran kun tekee mieli alkoholia voin hyvin ottaa, mutta en enää tavan vuoksi. Eipä ole nyt 3,5 vuoteen tehnyt mieli.

Otan harvoin n 16cl rommia, nukahdan , en tule humalaan,että jotenkin nauttisin siitä. Nukun aamuun, ei ole rapulaa,mutta vetämätön olo. Tätä siis tapahtuu pari kertaa kuussa. Siis mitä järkeä- ei mitään.

Ihan turha käydä viinakaupassa.

Jouduin katsomaan kun alkoholi pikkuhiljaa tuhosi läheisen ihmisen elämän.

Alkoi sillä että ensin juotiin pari lasia viiniä viikonloppuna. Pikkuhiljaa parista lasista tuli pari pulloa. Juoma muuttui viinistä väkeviin. Kohta päätettiin että kyllä töiden jälkeen voi myös pikkuiset hömpsyt ottaa. Pikkuiset lasilliset muuttuivat pulloihin. Seuraavaksi alettiin ottaa työpäivinä lounaan kanssa lasit viiniä. Seuraavaksi korkattiin tölkkiä aamulla ennen töihin lähtöä.

Hän itse kiisti ongelmaa ja suuttui verisesti jos asiaa otti esille. Potkujen jälkeen hän ensin itki ja myönsi ongelmansa, sen jälkeen homma lähti täysin käsistä. Parisuhde kariutui ja juominen paheni ja paheni.

Nyt taas kiistää että mitään ongelmaa on, vaikka sai uudesta työstään potkut jo koeajalla jatkuvan juomisen vuoksi.

Apua on yritetty antaa kaikin keinoin, mutta hän ei yksinkertaisesti suostu ottamaan sitä vastaan.

Kaiken tämän jälkeen alkoholi ei enää tunnu itsellenikään mitenkään houkuttavalta.

M55 kirjoitti:

Loppui samalla kun lopetin parisuhteen etsimisen.

Sama mulla. Reilu kolmekymppiseksi jaksoin olla sosiaalinen ja "tyrkyllä" harva se viikonloppu, mutta sitten tuli mitta täyteen baari- ja bile-elämää. Itsellä loppui samalla alkoholinkäyttö ja tupakointi eikä tehnyt edes tiukkaa.

N40+

Vierailija kirjoitti:

Aika monilla näköjään alkoholijuomien nauttiminen on tarkoittanut känniörveltämistä, krapuloita tai suoranaista päihdeongelmaa. On olemassa täysin toisenlainenkin tapa toisinaan nauttia alkoholia sisältäviä juomia, mutta aika monelle se näyttää olevan mahdotonta. Monille valinta on näköjään joka viikonloppuiset krapulat tai totaalisen puritaani täyskieltäytyminen.

Ja mitä sitten? Itselleni pienikin määrä alkoholia aiheuttaa unettomuutta. Onko juomisessa mitään järkeä jos en saa unta laisinkaan?

Ei.

Miten se sinulta on pois?

Erosin enkä tarvinnut enää niitä muutamia viinilasillisia tai oluita iltaisin pahan olon karkottamiseen.

Ennen sain alkoholilla normaalin olon. Sen jälkeen kun elämä huonon suhteen jälkeen taas alkoi, viinasta tuli vaan ärsyttävä olo. Kaikki ilo katosi juomisesta.

Olin muutaman kuukauden juomatta ja sen jälkeen otin juhlapäivän vanhasta tottumuksesta. Olo oli aamulla niin karmea, että siihen päättyi lopullisesti.

Nyt 3 vuotta raivoraittiina ja on ihan mahtavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Alkk kirjoitti:

Mennyt määrät ihan kohtuuttomiin 15 kaljaa viinipullo ja rommipullo illassa. Terveys on luultavasti mennyt tai on vähintäänkin menossa. Ainakin vessassa sen huomaa. Krapulaa ei ole ollut moneen vuoteen muutoin, kuin se ettei jalat kanna seuraavana päivänä ja nukkuu koko päivän. Täytyy koittaa jos pystyisi olemaan kuukauden edes juomatta niin menisi jo hyvin.

Et kauan elä tuolla vauhdilla. Et voi kuvitellakkaan miten kevyttä elämäsi olisi ilman alkoholia.

Vaikka joskus uhotaan että tuo raivoraitis juotetaan, niin kyllä se juomaan rupeava silti itse valitsee.

Ei vaan yksinkertaisesti tee mieli alkoholia. Jos jossain juhlissa tarjotaan skumppaa, saatan nostaa maljan siemaista hiukan, eli en voi näin väittää olevani myöskään absolutisti. Ei kannata opetella juomaan alkoholia, sillä aivan liikaa sen aiheuttamia seurauksia on tullut todistetuksi.

Sokerista kirjoitti:

Leivokset on samaa sokeria kuin alkoholi .

Mutta leivokset ei mene päähän, ei okseta, eikä tee ääliöiksi ketään

Vierailija kirjoitti:

Sokerista kirjoitti:

Leivokset on samaa sokeria kuin alkoholi .

Mutta leivokset ei mene päähän, ei okseta, eikä tee ääliöiksi ketään

"Nyt mansikkaleivoksia tiskiin ja äkkiä, kova on jysäri!  -Oo--on vain mustikkaleivoksia...

No vaikka pottuleivoksia, kunhan saa äkkiä!