Miten usein tapailuvaiheessa viestitellään?

Eipä tuohon taida mitään yleispätevää ohjetta olla. Mieheni totesi yks kantaan seurustelun alussa että joka päivä ei sitte viestitellä. Ok, ei sitte. Mitenkäs kävi, ite ei malttanu vaan oli selvästi aktiivisempi osapuoli. Lopulta soiteltiin ja viestiteltiin joka päivä, kunnes vuoden päästä muutettiin saman katon alle. Yhteiseloa takana kohta parikymmentä vuotta.

No niiden epäonnistuneiden juttujen kanssa silloin tällöin. Mutta kun mieheni tapasin, niin päivittäin, monta kertaa päivässä. Sitä kesti viikon kun jouduttiin olemaan erossa, ja sen jälkeen ollaankin vietetty aikaa yhdessä hyvin paljon. Luojan tähden, toivottavasti en joudu enää koskaan tapailemaan... enkä kyllä usko, että siihen lähtisinkään vaikka tulisi leskeytyminen (eroon en vain usko), minun elämäni rakkaus on tässä.

No mun mielestä ei ainakaan tarvii joka päivä keskustella. Meillä ihan alkuvaiheessa parisuhdetta 1-3 päivän välein ja sitten tietysti nähtiin muutaman kerran viikossa. Nyt ollaan oltu pari vuotta yhdessä ja ollaan onnellisia. Tosin ollaan molemmat aika introverttejä, ettei kokoajan jaksakaan höpötellä. Niin tiedä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis mutta alkoi kiinnostaa: eikö nykyään enää ollenkaan pelata suhteen alussa?

Nykyisen miehen kanssa olen ollut naimisissa 25 v. Siihen aikaan oli tärkeää, ettei nainen vaikuttanut liian innokkaalta. Miehelle ei tosiaankaan kannattanut soittaa joka päivä, muutenkin piti leikkiä hiukan vaikeasti saavutettavaa. Esim. kun lankapuhelin soi, kannatti antaa sen soida 2-3 kertaa (tai niin monesti kuin hermo piti) ennen luurin nostamista, ettei mies arvaisi naisen päivystäneen siinä.

Pelimiehet osasivat tietysti pelata takaisin, mutta sääntöihin silti kuului, että mies on selkeästi aktiivisempi osapuoli.

Enkä yhtään haikaile noita aikoja ja tapoja takaisin, juolahtipa vain mieleen.

Itse vm1979 naisena en ole kyllä koskaan pelannut mitään pelejä, eikä ole kukaan lähipiirissäkään. Melko suoraan on ihastusten suhteen toimittu, lankapuhelinajoista asti.

Ja mun piireissä naiset ovat vieläpä miestä useammin olleet se aktiivinen osapuoli.

Nykyajan miesten kanssa on vähän vaikea viestitellä. Miehet eivät kysy mitään mutta vastaavat kyllä. Eli jos en laita kysymystä ei tule jatkoa. Sitten mies onkin jo poistanut mätseistä kun en ole koko aikaa ollut jotain kysymyssä. Eivät taida tajuta että keskustelu on yleensä vuorovaikutteista.

Tätä siis tapahtuu muillekin kuin mulle.

Up

Vierailija kirjoitti:

All the time, kun kipinää on. 

Minustakin näin. Todellakaan mitään päiväkausia ole odoteltu kun toinen kuitenkin on koko ajan mielessä.

Se riippuu ihan siitä millasta ihmistä tapailee. Mä esimerkiks oon luonteeltani sellanen kaikki tänne heti ihminen ja mies ketä tapailen on kans sellanen jatkuvasti puhelinta näpyttelevä kuten mä niin kyl me laitetaan päivän mittaan vähintään useemman kymmentä viestiä/kuvaa. Heti ekana kun herätään esim niin lähetetään "huomenta ♥"

Mieheni viestitteli varatun tyttöystävänsä kanssa aivan 24/7! Niin oli kaipuu toisen luo. 😀

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei ole kiinnostunut jos ei tunne tarvetta olla yhteydessä rakkaimpaansa. Saatika ”ettei ole sanomista, eikä kiinnosta toisenkaan peruspäiväjutut”. En oikeasti halua edes tietää mikä kiinnostaa - tai tietäähän sen. Minä en halua sellaista suhdetta.

Rakkain ja tapailuvaihe ei minusta sovi yhteen. Tapailuksi lasken, kun ei ole toiseen edes ihastunut, vain kiinnostunut tutustumaan.

Ite ajattelen, että nimenomaan tuossa tapailuvaiheessa viestittely on toiseen tutustumista sekä kiinnostuksen ja arvostuksen osoittamista toista kohtaan. Se, että kuinka isossa arvossa näitä asioita pitää, niin se varmaan ohjaa viestittelyn määrää. Kuten joku jo aiemmin totesi: kun oikea osuu kohdalle, niin sitä tuskin tarvitsee edes miettiä, viestitelläänkö sopivasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei ole kiinnostunut jos ei tunne tarvetta olla yhteydessä rakkaimpaansa. Saatika ”ettei ole sanomista, eikä kiinnosta toisenkaan peruspäiväjutut”. En oikeasti halua edes tietää mikä kiinnostaa - tai tietäähän sen. Minä en halua sellaista suhdetta.

Rakkain ja tapailuvaihe ei minusta sovi yhteen. Tapailuksi lasken, kun ei ole toiseen edes ihastunut, vain kiinnostunut tutustumaan.

Ihmiset on erilaisia tässäkin suhteessa. Itse en ilman ihastusta lähde edes ekoille treffeille. Tapailu taas muuttuu seurusteluksi, jos homma kantaa ja asiasta yhdessä sovitaan.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Ite ajattelen, että nimenomaan tuossa tapailuvaiheessa viestittely on toiseen tutustumista sekä kiinnostuksen ja arvostuksen osoittamista toista kohtaan. Se, että kuinka isossa arvossa näitä asioita pitää, niin se varmaan ohjaa viestittelyn määrää. Kuten joku jo aiemmin totesi: kun oikea osuu kohdalle, niin sitä tuskin tarvitsee edes miettiä, viestitelläänkö sopivasti. 

Jos viestittelyn perusteella olisi joku tehnyt päätelmiä kiinnostuksesta ja arvostuksesta minun ja puolisoni välillä, niin hän olisi luultavasti olettanut, ettei niitä ole. Ei nimittäin olisi tullut mieleenkään käyttää aikaa viestittelyyn. Molemmilla työt ja harrastukset, ystävät ja omat menot. Ei niiden aikana näpytellä viestejä.

Sen sijaan lähes alusta alkaen meille tuli tavaksi soitella joka ikinen ilta toisillemme.

Sanoisin, että jos ei viimeistään kolmannen tapaamiskerran jälkeen ole sitä oloa, että tahtoo koko ajan kuulla toisesta, niin sitte voi unohtaa koko jutun. Ja sen pitää olla molemminpuolista. Jos nyt tulisi vastaan se tilanne, että miehestä ei siinä tapailuvaiheessa tahdo kuulua, siirtyisin seuraavaan. Kiinnostunut mies ottaa yhteyttä. Laittaa turhia linkkejä ja kertoo missä on ja mitä tekee ja ehdottaa seuraavaa tapaamista. Kaikesta muusta kiinnostunut mies taas ei vaivaudu.

Minulle on syntynyt käsitys, että miehenä ei saa olla liian innokas koska se tekee hallaa naisen kiinnostukselle. No, sitten taas viimeisimmältä exältä tuli palautetta että voisi vähän enemmän laittaa viestiä. Ei tässä voi voittaa.

Aivan koko ajan, 5-150 kertaa päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on syntynyt käsitys, että miehenä ei saa olla liian innokas koska se tekee hallaa naisen kiinnostukselle. No, sitten taas viimeisimmältä exältä tuli palautetta että voisi vähän enemmän laittaa viestiä. Ei tässä voi voittaa.

"Minulle on syntynyt käsitys",  älä kuvittele asioita millä ei ole mitää todellisuuspohjaa.

Joka päivä, useamman kerran päivässä. Jos harvemmin, niin sitten ei oikeesti kiinnosta, vaan roikotetaan toista mukana samalla kun etitään parempaa. Seuraava vaihe on ghostaus.

Ennen oli ehkä eri meininki, mutta nykyään sometetaan koko ajan, ja tämä näkyy jo tapailussakin.

Jokainen pidempi suhteeni (toisin kuin lyhyet) on alkanut sillä, että viestitellään päivittäin. Yleensä ihastuneet ihmiset haluaa kuulla toisistaan usein.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa nää tapailuvaiheet, kun sitten miehet hiljenee jonkin ajan päästä kokonaan. Ja voi olla kuukausia yhdessäoloo ja tiivistä yhteydenpitoa ja siltikin kadotaan vaan joku pvä... En enää ikinä päästä ketään oikeasti lähelle, kun sitä hetkessä muuttuu läheisestä ja muka tärkeästä ihmisestä tuntemattomaksi eikä ite ees oo tajunnu syytä. Paitsi tinder. Miehet on kyllä nykyään aivan äärimmäisen taitavia feikkaamaan, mulla muutama suoritus menny läpi heittämällä ja päästäny omat tunteet mukaan sotkeutumaan. Siis täysi amatööri olen ja pysynkin nyt poissa deittailumaailmasta.

Mulla oli aika pitkään ollu tutustumista miehen kanssa, joka heti alkuun ihmetteli ghostausta ja yleensäkin ihmisten käytöstapojen puutetta. Ja nyt menny reilu viikko ettei oo mulle vastannu, ja hengissä on somen perusteella :/ Että näin. Eikä ollu mitään riitaa vaan päinvastoin hellittelyä sun muuta lepertelyä. Mutta mistä näitä nykyään tietää. Ehkä se avoin naapurinpoika-tyyppi onkin se pahin, alkaa siltä tuntumaan kun mietin näitä ohareiden tekijöitä. Toisaalta nää surettaa, mutta sitten mietin että miksi mä suren jotain mitä ei ollukaan.