Miten kotiäidit kestätte päivien samanlaisuuden?

Sinnittelen siihen asti että lapsi on 2 vuotta, jotta voin laittaa hyvällä omatunnolla hoitoon.

ja ajoittain on tylsää ja toisinaan ei ollenkaan. Onneksi nuo tylsät jaksot on lyhyempiä.

Kovasti on kyllä hommaa ettei oo aikaa märehtiä ja rypeä tylsyydessä. Luulen että teillä tuo autottomuus tekee osittain myös tuon. Minusta on ollut mahtava kun on auto käytössä, jos joku päivä tuntuu että seinä on vastassa eikä mikää innosta niin eikun menoks. Mikä milloinkin kiinnostaa, tämän päivän on katkaissut uimareissu ja kauppareissu, Olivat kunnon piristystä!



Joskus lomilla ollaan käyty ihan pitemmilläkin reissuilla lasten kans, niin et mies on jäänyt kotiin ja töitä tekeen.

Pisin reissu mitä tein viiden suht pienen kans on 400km mummolaan. Nuorin oli muutaman kk silloin. Päiväuni aikaan ajoin, cd-levyjä, eväitä, kirjoja, piirustuslehtiöitä yms mukaa niin hyvin pärjää.



Töihin tekee välillä mieli mut on niin raskas työ että siinähän vaa mulla hommat lisääntys. Nuorin kuitenki alkaa olla 2v pian että eiköhän tästä taas pikkuhiljaa palata sinne... :)

Vain lasten takia olen ollut kotona nämä vuodet ja nyt ovat siinä iässä että töihin voi jo palata.

olen kotiäitinä vielä ensi syksyn, ja aikuisopiskelijana samaan aikaan. míeheni hoitaa nyt 6 kuukauden ikäistä poikaa, kun minä opiskelen n 3 päivää kuukaudessa. tenttiin lukemiset ja tehtävät tuovat piristystä, samoin muiden opiskelijoiden tapaaminen. jos pikkukakkonen ei tärppää, menen tammikuussa takaisin töihin, mutta toiveissa oisi jatkaa kotonaoloa/opiskelua ja valmistua uuteen ammattiiin, johon olisi mukavampi jatkossa mennä..

vaan ihania ja erilaisia kaikki. Itse koen tylsäksi työssäkäynnin "samanlaisuuden". Joka aamu puoli kuusi ylös, joka aamu kiire päiväkotiin, kun pääsee vihdoin hikisenä töihin, alkaa puhelinralli kotoa koululaisilta, pitkä työpäivä, kiire päiväkotiin, kauppaan, kotiin ruoanlaittoon, kiireellä kotitöitä, kiireellä lapset harrastuksiin ja kiire nukkumaan, jotta jaksaisi taas seuraavan päivän. Ei aikaa lapsille, itselle, perheelle ja ystäville, kuten kotonaollessa.

ei ihme, että masentaa jos huusholli aina sekaisin. käy sinä kylässä, jos et kehtaa kotiin kutsua vieraita tai siis siivota. oisko sulla joskus mahdollisuus saada auto käyttöön, että pääsisit kauemmas käymään, eikö bussit kulje teidän kylältä mihinkään ? ja laita ihmeessä se pyörä kuntoon. kuulostaa ap siltä, että sulla on asenne ongelma.



t. äiti joka ei myöskään aina viihdy kotona.

Siivoa ja pidä koti siistinä aikasi kuluksi ;-)

Veikkaanpa, että työt alotettaessasi olet täällä itkemässä kotiäitiajan perään, kun juokset sitä työn, tarhan, kaupan ja kodin oravanpyörää, siivotakin pitäisi ehtiä ja pyykkikori se ei vaan ikinä tunnu tyhjenevän... ;-))

Ja mä olen todellakin niin huono pitämään järjestystä yllä talossa, että mun pitää siivota useampi tunti, että kehtaan kutsua vieraita. Meillä oli juuri viime viikolla vieraita, niin jouduimme olemaan koko aamupäivän sisällä siivoamassa. Mulla kasaantuu vaatteita joka paikkaan ja tiskit keittiöön.

muutamaan otteeseen..ihana esikoiseni on nyt 8kk.ongelmana se että ei ole hirveästi perheellisiä kavereita,vain muutama joita ei tule hirveän usein nähtyä ja osa ei perheellisistä viettävät niin erilaista arkea että näkeminen on vähän jääny..



myös se että ei ole ajo-korttia on ottanut päähän monta kertaa,aion sen kyllä hankkia heti kun mahd. myös se vaikuttaa välillä mielialaan kun miehellä ei ole mikään kaheksasta neljään työ.vaan on viikolla pois reissussa ja tulee perjantain illalla ja lähtee taas maanantaina ja mitään kesälomia ei ole koska mieheni on perheyrityksessä mukana joka merkkaa sitä että vapaa päivätkin on melkein aina työpäiviä samoin kuin sairaslomat ja tämän isä ei helposti mitään lomia myönnä vaikka toisin voisi luulla kun on kyse perheyrityksestä!



kun mies on sitten v-loppuna kotona on niin väsynyt mikä on ymmärrettävää kun työpvt on luokkaa 10-14h ja nukkuu yli puolenpäivän ja itse taas haluaisi tehdä yhdessä vaikka mitä..

rakastan lastani yli kaiken mutta huokasen helpotuksesta kun pääsen taas töihin ja saan aikuisseuraa ja älyllistä juteltavaa! mun nuppi ei yksinkertasesti kestä tiedän että jaksan olla parempi äiti kun menen taas töihin.

vaikka olen jo pojan ollessa jo ihan pikkuvauva liikkunut paljon paikasta toiseen ja kaikenlaista on tehty niin kaipaan jo muutakin.

ilman autoa.



melkeinpä joka päivä käydään ipanan kanssa jossain: kerhossa, muskarissa, mammakavereiden luona, kaupassa, kirjastossa, uimassa...



pari vuotta tässä on vierähtänyt. töihin menen pe 1.8.

Aika sissi saa olla jos jaksaa yhden lapsin kanssa yksin päivästä toiseen. Mä ainakin ihan järjestämällä järjestän ohjelmaa eli lähinnä tapaan toisia äitejä ja heidän lapsiaan. Jos ei kotona viitsi tavata, niiin sitten puistossa tai vaunulenkillä.



Me asutaan pk-seudulla, missä tietty on paljon mahdollisuuksia vaikka mihin. Mä käyn taidenäyttelyissä ja museoissa päiväunien aikaan. Babybio on tullut tutuksi.



Sekin jo piristää, että käy ulkoilemassa vähän eri maastoissa missä normaalisti.

vaan kun varaa ei ois =( ja törsään silti =( ja sit ihmetellään kun ei oo enää varaa olla kotiäitinä. Kypsää juu. Mutta kyllä se jaksamaan auttaa kummasti.