Miten kotiäidit kestätte päivien samanlaisuuden?

oli pakko päästä töihin, kun lapsi 8 kk, onneksi meillä jaettiin lapsen hoito puoliksi, joten meni vasta 1,5 vuotiaana päiväkotiin

Nyt siedän ja lasken päiviä siihen, kun pääsen opiskelemaan takaisin ja osapäivätöihin syksyllä.



Olen varmaankin surkea äiti, mutta kun ei vaan mun nuppi kestä.

kun koko odotusajan oli kotona, ja nyt kun lapsi on 1v 2kk niin ei enää tahdo löytää mitään ihanaa arjesta. minullakaan ei ole autoa käytettävissä. ystävillä ei ole lapsia, joten heillä on vähän eri meininki kuin mulla.

nyt lapsi menee päiväkotiin ens kuussa, ja minä takaisin opiskelemaan.

ei näin saisi sanoa, mutta olen ikionnellinen että pääsen pois näistä kotiympyröistä.

Mä lohduttaudun sillä, kun jostain luin, että mitä tylsempää äidillä niin sen parempi lapselle. Eli lapselle rutiinit tekee hyvää ja tylsyys on turvallista. Huoh. Meillä ei onneksi lapsi joudu vielä kunnalliseen hoitoon vaan mummo tulee kotiin hoitamaan ja mulla on opettajana lyhyet työpäivät.

Mukava kuulla etten ole ainoa tylsistynyt. Mulla tökkii nuo kotityötkin ihan ylipaljon. Tuntuu että elämä on pelkkää siivoamista ja paikkojen järjestelyä. En itse asiassa tykkää yhdestäkään kotityöstä.

Olen useaan otteeseen miehelle todennutkin, että mun elämä on nykyään pelkkää puuron ja paskan lanaamista (lapsi harjoittelee itse syömään ja on pottatreenari... lisäksi meillä on kaksi kissanpentua jotka tosin luojan kiitos paskovat hiekkalaatikoihinsa, mutta silti...)

se 1v3kk:n äiti

Mukava kuulla etten ole ainoa tylsistynyt. Mulla tökkii nuo kotityötkin ihan ylipaljon. Tuntuu että elämä on pelkkää siivoamista ja paikkojen järjestelyä. En itse asiassa tykkää yhdestäkään kotityöstä.

Pahin on se että ei enää keksi mitään tekemistä lapsen kanssa. Kaupatkin on kierretty tuhanteen kertaan.

Itsestähän se vaan on kiinni millaisia niistä päivistä tekee!



Meillä on kolme lasta, 6v, 4.5v ja 1v9kk. Tavataan tosi paljon muita äitejä ja lapsia, käydään uimahallissa, jumpassa, kirjastossa jne missä nyt keksitään käydä, pyydetään kavereita kylään... Lisäksi käyn itse punttiksella ja harrastamassa parina iltana viikossa kun mies on kotona.



Olen huomannut että ensimmäisen lapsen kanssa kotona olevat valittavat eniten siitä, että on tylsää. Onhan se melkoinen elämänmuutos ollakin kotona kun on siihen asti tottunut olemaan työelämässä. Mitä useampi lapsi, sen paremmin kotona moni viihtyy. Nyt en puhu vain itsestäni vaan näitä esimerkkejä löytyy tuttavista aika lailla . Kotona oleminen on sellaista että siitä oppii nauttimaan jos antaa siihen itselleen mahdollisuuden, mutta jos vaan ajattelee että hui miten tylsää, niin kyllä se onkin sitten tylsää, ellei siitä tee itse vähemmän tylsää tai jopa kivaa :)



Aion itse mennä töihin kun kuopus täyttää 3v, en voisi kuvitella olevani poissa ammatistani sen kauempaa, mutta tämä kotonaoloaika on kyllä kaikkea muuta kuin puuduttavaa :D

Tuskin siinä ehtii enää tylsistyä. Ja voi olla helpompaakin, jos lapset leikkii keskenään.



Täältä ei pääse mihinkään uimahalliin, kirjastossakaan ei käydä kovin usein kun mitäpä siellä näin pienen lapsen kanssa vielä tekee. Mitän jumppia täällä ei lapsille ole. Muskari oli keväällä vielä koko viikon kohokohta, MLL:n kahviloissa käytiin mutta sielläkin oli yleensä tylsää, kun ei ollut hyviä kavereita siellä. Samaa lapsen kanssa leikkimistä siellä kuin kotonakin, lelut vaan erilaiset.



Kavereita olis kiva pyytää kylään, mutta se edellyttäisi siivoamista ja leipomista, joten ei kauhean usein jaksa.



ap

Olemme ihan kahdestaan. Ystävillä on tietysti oma elämä, ja he ovat töissä, eivätkä hirveästi työpäivän jälkeen jaksa kyläillä.

Kun ei keksi tekemistä, ei keksi.

Sen vuoksi olenkin aktiivisesti keksinyt aina silloin tällöin jotain arjesta poikkeavaa.

Meillä on nyt tosin useampi lapsi, joten vaihtelua arkeen tulee kerhoista ja muista menoista.



En ymmärrä niitä äitejä, jotka elävät saman rytmin mukaan arkena ja pyhänä ympäri vuoden. Joka aamu pihalla seisomassa klo 9.30, sisään 11.30, lounas ja 12.30 lapset nukkumaan jne.

miettien vain ruokalistoja ja mennen kellon mukaan väliä hiekkalaatikko-koti-kauppa. Ei sopisi mulle. Siksipä meillä ohjelmoidaan aikas paljon kaverivierailuja puolin ja toisin. Mua virkistää ihan jo se että täällä vilisee muitakin lapsia kuin omia, ja vastapainoksi saa omansa välillä kylään. Lisäksi käymme metsäretkillä jne. Minä kuuntelen joka päivä tosi paljon musiikkia. Kun ollaan siellä leikkipuistossa niin mulla on joko MP3-soitin korvilla siinä samalla kun lasten kanssa puuhailen ja hyräilen mukana ;) tai sitten juttelen muiden äitien kanssa. Lisäksi lähdetään ex tempore esim. kotieläintilalle, rannalle ihan vaikka kävelemään ja leikkimään jne. Vaikka lapsen kanssa onkin vähän hankala reissata paikoista toisiin niin me tehdään sitä silti, koska se tekee niin hyvää äidin ja lastenkin mielenterveydelle.



En usko että kaikki lapsetkaan on samanlaisia. Omani turhautuu tasaisen tylsästä elämästä. Keksivät sitten kaikenlaista maalaus, tanssimis, askartelu ym. juttua kyllä piristeeksi.

enkä oleta muidenkaan tekevän niin jos me mennään kylään. Olen ihan vaan kuten normaalistikin + juttelen ja piristyn seurassa.

"tyhmä" rytmitys on aikalailla kaiken aa ja oo. Ei mulla ainakaan koskaan oo tylsää. Puistossa voi jutella muiden aikuisten kanssa ja on kiva seurailla lasten leikkiä. Asia tietty erikseen jossain böndellä, missä ei ristinsielua lähimaillakaan. En ihmettele jos siellä on yhden lapsen kanssa tylsää.

Olisi tosi kiva mennä töihin loman jälkeen, niin kuin kaikki muutkin.

Jos tämä vauva sattuu olemaan helppo, olen kyllä suunnitellut äitiyslomalle paitsi harrastuksia, myös opiskelua, ja runsasta sosiaalista elämää.

t. 12

"tyhmä" rytmitys on aikalailla kaiken aa ja oo. Ei mulla ainakaan koskaan oo tylsää. Puistossa voi jutella muiden aikuisten kanssa ja on kiva seurailla lasten leikkiä. Asia tietty erikseen jossain böndellä, missä ei ristinsielua lähimaillakaan. En ihmettele jos siellä on yhden lapsen kanssa tylsää.

Ja siellä on metsiä, lampia jne. Ulkona on niin kaunista että siellä viihtyy jo sen vuoksi. Mua ällöttäis viedä lapsi johonkin betonipuistoon jossa autot sauhuttaa kaasujaan vieressä.



t. onnellinen böndeläinen

mutta kaupunki antaa tietysti paljon virikkeitä, jos vaan haluaa mennä ja tehdä



usein käyn myös lasten kanssa tallinnan risteilyillä arkipäivinä ja sen sellaista

Niin, ei me ihan maallakaan asuta vaan 5000 asukkaan kylän keskustassa. Mutta puistoissa on täällä tosi hiljaista, aikuisseuraa on niissäkin erittäin harvoin. Ja mun mielestä alle 2-vuotiaalla on hyvä vielä olla tarkka päivärytmi.



Mitään ex tempore juttuja on vaikea kehitellä, kun on tosiaan ilman autoa ja pyöräkin on huonossa kunnossa.



Ja mä olen todellakin niin huono pitämään järjestystä yllä talossa, että mun pitää siivota useampi tunti, että kehtaan kutsua vieraita. Meillä oli juuri viime viikolla vieraita, niin jouduimme olemaan koko aamupäivän sisällä siivoamassa. Mulla kasaantuu vaatteita joka paikkaan ja tiskit keittiöön.



Metsäretki oli hyvä idea, me lähdetäänkin sellaiselle tänään!

en kestänytkään.

Siksi hakeuduin kaikkiin mahdollisiin kerhoihin ja muihin lapsi/vauva-harrasteisiin päivisin. Niissä saatiin äitiverkostoja pystyyn, joten kesällä (ja talvellakin) oli kyläpaikkoja ja kahvitteluseuraa ja tietysti juttuseuraa puistossa.

Äitiverkostoja löysin myös netistä.

Ilman vilkasta sosiaalista elämää en olisi jaksanut olla vuosikausia kotona lasten kanssa.



Nyt olen palannut työelämään ja pakko myöntää että elämä on näin helpompaa.