Onko mulla persoonallisuushäiriö?
Olen aika sanaton. Yritin googlettaa omaa äkkipikaisuuttani, ja sieltä ensimmäisenä lävähtää kasvoille epävakaa persoonallisuushäiriö.
Joskus tulistun herkästi varsinkin silloin, kun saan kritiikkiä joka osuu syvälle tai kun kohtaan epäoikeudenmukaisuutta esim. Näin kun joku mies löi koiraansa ja suutuin tästä aika lailla.
Ihmissuhteissani se näkyy niin, että sanon välillä hyvinkin painokkaasti oman kantani, ja teen selväksi kun rajojani on rikottu. Välillä kyllä turhan kärkkäästi, myönnän. Jos kohtaan epäreilua kohtelua suhtaudun siihen aika vakavasti.
Muuten olen kiltti, empaattinen ja ystävällinen persoona ja minulla on paljon ystäviä vuosikymmenienkin takaa.
Onko äkkipikaisuus/temperamentti normaalia vai merkki jostain vakavasta ongelmasta?
Kommentit (46)
AP, en hyväksy kaltaistesi käytöstä. Työyhteisössä mietittävä mitä sanoo ja missä. Tälläiset avautujat, äänekkäät ja hyökkäävät henkilöt pilaa työyhteisön ilmapiirin. Kaikki ei viitsi tilanteen ollessa päällä, sanoa mitään. Takanapäin puidaan kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on asenneongelmia. Vaikket olisikaan rasisti ja puolustat eläimiä. Sun kärkkäys kuulostaa siltä, ettet hallitse käytöstäsi. Nollasta sataan, eiks niin? Välittämättä seurauksista!
En osaa oikeasti vastata tähän. Olen hyvin tunteellinen ihminen, olen ajatellut että temperamentti on jotain synnynnäistä ja syvempi osa ihmisen persoonaa. Nollasta sataan? Ehkä osittain joo. Iloitsen täysillä mutta myös suren täysillä.
En ole kuitenkaan mikään tunneköyhä tai sosiaalisesti lahjaton. Huomaan ihmisten tunteet herkästi ja olen hyvä kuuntelemaan. Välillä vain pinna palaa pienistäkin asioista. Myönnän sen. Hetken päästä olen jo rauhottunut. En koskaan kuitenkaan hauku ketään tai loukkaa ihmisiä.
En tiedä. Olen kuvitellut että temperamentti on normaalia, mutta mietin että mitä jos olenkin hullu.
Vierailija kirjoitti:
AP, en hyväksy kaltaistesi käytöstä. Työyhteisössä mietittävä mitä sanoo ja missä. Tälläiset avautujat, äänekkäät ja hyökkäävät henkilöt pilaa työyhteisön ilmapiirin. Kaikki ei viitsi tilanteen ollessa päällä, sanoa mitään. Takanapäin puidaan kyllä.
Ymmärrän tämän. Siinä hetkessä koin tuollaiset vaatimukset laittomiksi ja vääriksi. Menin liian tunteella. Se häiritsee minua ajoittain.
Ap
Onko koskaan käynyt niin, että olet luullut olevasi oikeassa? Hetken päästä valkenee, ettei ehkä näin ollutkaan? Mitä teet huomattuasi tämän?
Vierailija kirjoitti:
Onko koskaan käynyt niin, että olet luullut olevasi oikeassa? Hetken päästä valkenee, ettei ehkä näin ollutkaan? Mitä teet huomattuasi tämän?
Pyydän anteeksi ja myönnän reilusti olevani väärässä. En koe tästä mitään ongelmaa.
Enemmän mietin juuri niitä ”tunnekuohuja” ja sitä että usein sanon ennen kuin ehdin ajatella järjellä. Puhun pelkästään tästä temperamentista ja tulisesta luonteestani.
Ap
Älä välitä ap, täällä on joku oikea persoonallisuushäiriöinen (narsisti) vastailemassa ja ärsyttämässä. Minun mielestä tuo ei kuulosta epävakaudelta. Siihen kuuluu niin paljon muutakin. Toki et varmaan tähän kaikkea laittanutkaan, mutta jo tuon perusteella sanoisin että et ole epävakaa.
Itselläni on siis diagnoosina epävakaa. T. 27
Kun kiltti ihminen alkaa vahvistua, kielteisten tunteiden ilmaisussa voi olla hakemista ja ylilyöntiä. Olet kuitenkin AP oikealla tiellä, jos et siedä vääryyksiä. On mahdollista olla sekä kiltti että oppia pitämään puolensa. Kääntää epävarmuus varmuudeksi, jolloin ei tarvi hyppiä ja huutaa vaan riittää kun kerran sanot ja jos toinen ei usko, älä väittele jankuttajien kanssa.
Lue assertiivisuudesta, jämäkkyydestä. Tee jämäkkyysharjoituksia.
Sinussa ei ole vikaa, kun kykenet tuntemaan myötätuntoa. Mieti rajojasi. Olethan kiltti myös itsellesi. Pahantekijöitä ei tarvi ymmärtää millään tavalla.
Minulla se ilmenee mm. herkästi suuttumisena ja jopa lapsellisena kiukutteluna, joskus olen raivonnutkin ja puhunut aggressiivisesti, toimintakyky on vähän niin ja näin, olen impulsiivinen, tuuliviiri, dramaattinen ja sitten hävettää ja syyllistän itseäni liikaa, olen myös itsetuhoisuuteen taipuvainen. Minäkuvani on myös epävakaa, näen itseni välillä hyvänä ja pärjäävänä ja välillä taas aivan surkeana. T. 27
Vierailija kirjoitti:
Kun kiltti ihminen alkaa vahvistua, kielteisten tunteiden ilmaisussa voi olla hakemista ja ylilyöntiä. Olet kuitenkin AP oikealla tiellä, jos et siedä vääryyksiä. On mahdollista olla sekä kiltti että oppia pitämään puolensa. Kääntää epävarmuus varmuudeksi, jolloin ei tarvi hyppiä ja huutaa vaan riittää kun kerran sanot ja jos toinen ei usko, älä väittele jankuttajien kanssa.
Lue assertiivisuudesta, jämäkkyydestä. Tee jämäkkyysharjoituksia.
Sinussa ei ole vikaa, kun kykenet tuntemaan myötätuntoa. Mieti rajojasi. Olethan kiltti myös itsellesi. Pahantekijöitä ei tarvi ymmärtää millään tavalla.
AP vastaa itselleen ja kehuu itseään. Ei jumaliste!!!!!!
Olen siis oikea malliesimerkki epävakaasta. :D t. 27
Osaatko mielestäsi hillitä itsesi? Hallitsetko tilanteet missä lataat täyslaidallisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kiltti ihminen alkaa vahvistua, kielteisten tunteiden ilmaisussa voi olla hakemista ja ylilyöntiä. Olet kuitenkin AP oikealla tiellä, jos et siedä vääryyksiä. On mahdollista olla sekä kiltti että oppia pitämään puolensa. Kääntää epävarmuus varmuudeksi, jolloin ei tarvi hyppiä ja huutaa vaan riittää kun kerran sanot ja jos toinen ei usko, älä väittele jankuttajien kanssa.
Lue assertiivisuudesta, jämäkkyydestä. Tee jämäkkyysharjoituksia.
Sinussa ei ole vikaa, kun kykenet tuntemaan myötätuntoa. Mieti rajojasi. Olethan kiltti myös itsellesi. Pahantekijöitä ei tarvi ymmärtää millään tavalla.AP vastaa itselleen ja kehuu itseään. Ei jumaliste!!!!!!
Mikä tuossa on kehumista?
En ole ap vaan pitkän linjan sissi 50+.
Se että pitää omat rajansa, mutta on kuitenkin hyvä lähimmäinen, koskee kaikkia. En väitä että kukaan olisi paha, vaan puhun pahan tekijöistä. Jokainen voi siis valita, TEKEEkö pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kiltti ihminen alkaa vahvistua, kielteisten tunteiden ilmaisussa voi olla hakemista ja ylilyöntiä. Olet kuitenkin AP oikealla tiellä, jos et siedä vääryyksiä. On mahdollista olla sekä kiltti että oppia pitämään puolensa. Kääntää epävarmuus varmuudeksi, jolloin ei tarvi hyppiä ja huutaa vaan riittää kun kerran sanot ja jos toinen ei usko, älä väittele jankuttajien kanssa.
Lue assertiivisuudesta, jämäkkyydestä. Tee jämäkkyysharjoituksia.
Sinussa ei ole vikaa, kun kykenet tuntemaan myötätuntoa. Mieti rajojasi. Olethan kiltti myös itsellesi. Pahantekijöitä ei tarvi ymmärtää millään tavalla.AP vastaa itselleen ja kehuu itseään. Ei jumaliste!!!!!!
No en kyllä todellakaan ollut minä tuon kommentin kirjoittaja. :D Voi luoja oikeesti tätä palstaa ja näitä ihmisiä, täällä ei pitäisi käydä ollenkaan.
Mutta kiitos paljon tosta hyvästä kommentista.
Ehkä mulla ei ole mitään hätää. Kiitos kommenteista!
Ap
Hyvä ihminen kunnioittaa omia ja toisen rajoja. Pahuus on juuri sitä, että ei kunnioiteta toista.
Sairaimmat, ne oikeat narsistit ei voi sietää, että muut ovat yhtä arvokkaita kuin hänkin.
Kuulostat ihan normaalilta, empaattiselta ihmiseltä, jolla on omiakin ajatuksia ja mielipiteitä. Ja joka ei suostu kynnysmatoksi.
Itsekin olin vuosikaudet tekemisissä ihmisen kanssa, joka jatkuvasti kohteli rumasti. Ennen pitkään meni aina hermot siihen paskaan käytökseen ja haukuin tyypin aika värikkäin sanakääntein. Aloin itsekin miettiä, että olenko kenties jotenkin häiriintynyt kun en hillitse itseäni, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että en vaan kyennyt kynnysmatoksi. Kenenkään muun kanssa ei ole koskaan ollut tuollaista ongelmaa. Ja siis en ole enää väleissä kyseisen henkilön kanssa, onneksi.
Mietin tätä aapeetä. Joutuuko sun seurassa olee vähän varuillaan mistä puhuu? Ettet tulistu? Tää ihmistyyppi on meinaa raskas. Joudun välttelee ystäväpiirissä yhtä tällästä. Oikee mistää uskalla kertoo, joku on aina mistä tulistuu ja vähän niinku päivä pilalla. Menee meinaa niin överiksi vaikka jonku tyypin puolustamine.
Ap luota avmammojen psykoanalyysiin!
Lue Vahvuutena herkkyys- kirja, itse löysin siitä paljon minuun osuvaa kuvausta. Narsistilta et kuulosta, minulla pon ollut lähelläni useita narsisteja ja ovat kyllä ätysin erilaisia. Toki heilläkin on tuota nollasta sataan kiihtymistä, mutta heillä vain silmittömän raivon tilaan, mitään hyvää tuskin pystyvät aidosti tuntemaan ikinä, vahingonilo on toinen heidän perustunteensa, mutta en todellakaan laske sitä positiiviseksi tunteeksi.
18 lisää: itse en ap:n kysymykseen osaa vastata puoleen enkä toiseen. Ehkä pitäisi tietää enemmän siitä miten yleistä tulistuminen on, miten se näkyy käytöksessä ja mitä siitä seuraa muille.