Naiset, kuinka paha turn off, jos miehellä on lapsia?

Riippuu täysin miehestä. 

Olen ollut kahdessa suhteessa, joissa miehellä on lapsia. Toisessa eivät lapset hirveästi haitanneet; pitivät minusta ja minä heistä, ja mies otti minut alusta asti mukaansa perhe-elämään. Lasten äiti kihisi aluksi mustasukkaisuudesta, mutta tottui minuun siinä puolen vuoden sisällä ja alkoi käyttäytymään ihmisiksi.

Toisessa tapauksessa miehen exä oli myös mustasukkaista sorttia, joten mies esitti tälle sinkkua. Pelkäsi omien sanojensa mukaan naisen reaktiota, jos tämä tietäisi minusta. En siis koskaan tavannut lasta enkä tämän äitiä, ja miehen tavatessa lastaan heivasi minut sivuun totaalisesti. Olin vain hänen oma pikku "salaisuus". 

Ekassa tapauksessa miehen isyys oli minulle ok, toisessa tapauksessa pääasiallinen syy siihen, että lopulta halusin erota.

Ei kiitos, en ala äitipuoleksi kellekään. Omat 2 lasta riittää minulle.

Aikamoinen Urpo pitää olla, että hyppää heti uuteen suhteeseen Entisestä erottua. Nauttisi vapaudesta, kun on mahdollisuus ja pitäis suhteet niin kevyinä ettei ole väliä onko lapsia vai ei. Jos nainen haluaa vakavampaa ja lapset on ongelma niin kiertoon heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ole juuri siinä tilanteessa, että tapailen miestä jolla on yksi lapsi (7 v.) Lapsi on isällään joka toisen viikon ke-ma. Olemme tapailleet muutaman kuukauden ja mies haluaisi, että tapaisin hänen lapsensa, mutta itse en tiedä olenko valmis siihen. Tietysti haluan saada suhteen toimimaan ja myös jossain vaiheessa viettää aikaa lapsen kanssa, mutta pelkään juuri sitä, että minulta odotetaan kuskaamista ja viihdyttämistä mutta muuten lapsen elämään en saa puuttua. On myös ollut jotenkin kauhea todeta, että en tule ikinä olemaan miehelle se ykkösihminen hänen elämässään, aina lapsi tulee menemään edelleni. Nyt emme ole yli viikkoon nähneet ja ärsyttää sekin, että hänen exänsäkin on nähnyt häntä nyt enemmän kuin minä. En siis ole mustasukkainen, mutta ärsyttäväähän tuo on. Vinkkejä kokeneemmilta miten saisin suhteen toimimaan ja mitä asioita pitäisi huomioida? En ole siis aikaisemmin seurustellut ihmisen kanssa, jolla on lapsia ja itse olen vela.

Minä sanoin miehelleni lukemattomia kertoja, että minä en sitten hoida enkä viihdytä. Hädässä toki autan, mutta lähtökohtaisesti jos haluaa lastaan nähdä, niin itse myös hoitakoon. Jos ei pysty, niin perukoon tapaamiset. Sanoin tämän miljoona kertaa. Hän ymmärsi, ja siksi meillä toimii.

Jos mies odottaa sinulta jotain, niin sitten saatte kaikesta riitaa aikaiseksi. Parempi kuitenkin, että kaikki selviää aiemmin kuin myöhemmin.

Öh. Nämä "Mind you own business "-tyyppiset parisuhteet on minusta jotenkin hämmentäviä.

Kertokaapa mulle, mitä sellainen suhde antaa (kummallekaan), jossa huolehditaan vain omusta asioista . Itse en halua noin kylmiltä tuntuvia ihmissuhteita.

Kylläpä naiset tuntuvat olevan lapsivihamielisiä.

Omat lapset näköjään nippa nappa kiinnostavat, mutta vieraita lapsia ei haluta edes nähdä.

Eipä olisi pitänyt avata tätä ketjua.

Ei ole ainakaan minulla, mutta taidan olla vähemmistössä. Tapailen miestä, jolla alakouluikäiset lapset ja välillä vietetään yhdessä aikaa. Olen tottunut olemaan lasten kanssa, mutta elämässäni ei ole tällä hetkellä juurikaan lapsia, niin ei haittaa yhtään olla miehen lasten kanssa. Omia ei ole, ehkä niitä vielä tulee. Jos lapsilla olisi jotain selkeitä ongelmia tms. tai miehellä vanhemmuus hukassa, niin en jaksaisi silloin tällaista pakettia.

Vierailija kirjoitti:

Minä ole juuri siinä tilanteessa, että tapailen miestä jolla on yksi lapsi (7 v.) Lapsi on isällään joka toisen viikon ke-ma. Olemme tapailleet muutaman kuukauden ja mies haluaisi, että tapaisin hänen lapsensa, mutta itse en tiedä olenko valmis siihen. Tietysti haluan saada suhteen toimimaan ja myös jossain vaiheessa viettää aikaa lapsen kanssa, mutta pelkään juuri sitä, että minulta odotetaan kuskaamista ja viihdyttämistä mutta muuten lapsen elämään en saa puuttua. On myös ollut jotenkin kauhea todeta, että en tule ikinä olemaan miehelle se ykkösihminen hänen elämässään, aina lapsi tulee menemään edelleni. Nyt emme ole yli viikkoon nähneet ja ärsyttää sekin, että hänen exänsäkin on nähnyt häntä nyt enemmän kuin minä. En siis ole mustasukkainen, mutta ärsyttäväähän tuo on. Vinkkejä kokeneemmilta miten saisin suhteen toimimaan ja mitä asioita pitäisi huomioida? En ole siis aikaisemmin seurustellut ihmisen kanssa, jolla on lapsia ja itse olen vela.

Tuollaista se koko suhde tulee olemaan, valitettavasti. Lapsi menee aina edelle ja myös exä tulee pyörimään vahvasti kuvioissa lapsen takia. 

Lapsettoman kumppanin kanssa näitä ongelmia ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ole juuri siinä tilanteessa, että tapailen miestä jolla on yksi lapsi (7 v.) Lapsi on isällään joka toisen viikon ke-ma. Olemme tapailleet muutaman kuukauden ja mies haluaisi, että tapaisin hänen lapsensa, mutta itse en tiedä olenko valmis siihen. Tietysti haluan saada suhteen toimimaan ja myös jossain vaiheessa viettää aikaa lapsen kanssa, mutta pelkään juuri sitä, että minulta odotetaan kuskaamista ja viihdyttämistä mutta muuten lapsen elämään en saa puuttua. On myös ollut jotenkin kauhea todeta, että en tule ikinä olemaan miehelle se ykkösihminen hänen elämässään, aina lapsi tulee menemään edelleni. Nyt emme ole yli viikkoon nähneet ja ärsyttää sekin, että hänen exänsäkin on nähnyt häntä nyt enemmän kuin minä. En siis ole mustasukkainen, mutta ärsyttäväähän tuo on. Vinkkejä kokeneemmilta miten saisin suhteen toimimaan ja mitä asioita pitäisi huomioida? En ole siis aikaisemmin seurustellut ihmisen kanssa, jolla on lapsia ja itse olen vela.

Minä sanoin miehelleni lukemattomia kertoja, että minä en sitten hoida enkä viihdytä. Hädässä toki autan, mutta lähtökohtaisesti jos haluaa lastaan nähdä, niin itse myös hoitakoon. Jos ei pysty, niin perukoon tapaamiset. Sanoin tämän miljoona kertaa. Hän ymmärsi, ja siksi meillä toimii.

Jos mies odottaa sinulta jotain, niin sitten saatte kaikesta riitaa aikaiseksi. Parempi kuitenkin, että kaikki selviää aiemmin kuin myöhemmin.

Öh. Nämä "Mind you own business "-tyyppiset parisuhteet on minusta jotenkin hämmentäviä.

Kertokaapa mulle, mitä sellainen suhde antaa (kummallekaan), jossa huolehditaan vain omusta asioista . Itse en halua noin kylmiltä tuntuvia ihmissuhteita.

Meillä on lämmin _Parisuhde_. Parisuhteeseen ei kuulu sen enempää kaverit, eksät, anopit kuin lapsetkaa. Lapset kuuluvat laajempaan kokonaisuuteen anoppien lailla. Heistä pidetään toki huolta, mutta samaan tapaan kuin vanhemmista pidetään huolta. En minä anopille päivittäin soittele, vaan mies soittelee. Minä taas pidän huolta omasta äidistäni.

Olemme olleet yhdessä kymmenen vuotta, ja elämäämme on mahtunut monenlaista kriisiä. Minun lapseni melkein kuoli, mutta selviytyi ja vammautui. Minä edelleen hoidan oman lapseni, hän on minun vastuullani. Miehen vastuulla on puolestaan minun tukemiseni, jotta minä voin ”mind my own business”.

Onneksi olemme löytäneet toisemme, kun ajattelemme samalla tavalla. Onneksi mies ymmärtää, että minun lapseni syö minun energiani, eikä minulla riitä energiaa muiden lapsiin. Eihän tämä parisuhde olisikaan toimiva ja lämmin, jos toinen osapuoli ajattelisi kuin sinä. Siitä seuraisi vain uusperheongelmia. Meillä ei sellaisia ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ole juuri siinä tilanteessa, että tapailen miestä jolla on yksi lapsi (7 v.) Lapsi on isällään joka toisen viikon ke-ma. Olemme tapailleet muutaman kuukauden ja mies haluaisi, että tapaisin hänen lapsensa, mutta itse en tiedä olenko valmis siihen. Tietysti haluan saada suhteen toimimaan ja myös jossain vaiheessa viettää aikaa lapsen kanssa, mutta pelkään juuri sitä, että minulta odotetaan kuskaamista ja viihdyttämistä mutta muuten lapsen elämään en saa puuttua. On myös ollut jotenkin kauhea todeta, että en tule ikinä olemaan miehelle se ykkösihminen hänen elämässään, aina lapsi tulee menemään edelleni. Nyt emme ole yli viikkoon nähneet ja ärsyttää sekin, että hänen exänsäkin on nähnyt häntä nyt enemmän kuin minä. En siis ole mustasukkainen, mutta ärsyttäväähän tuo on. Vinkkejä kokeneemmilta miten saisin suhteen toimimaan ja mitä asioita pitäisi huomioida? En ole siis aikaisemmin seurustellut ihmisen kanssa, jolla on lapsia ja itse olen vela.

Tuollaista se koko suhde tulee olemaan, valitettavasti. Lapsi menee aina edelle ja myös exä tulee pyörimään vahvasti kuvioissa lapsen takia. 

Lapsettoman kumppanin kanssa näitä ongelmia ei ole.

Ihan mutu-tuntumalla väitän, että harvalle miehelle lapsi on maailman tärkein asia....

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä naiset tuntuvat olevan lapsivihamielisiä.

Omat lapset näköjään nippa nappa kiinnostavat, mutta vieraita lapsia ei haluta edes nähdä.

Eipä olisi pitänyt avata tätä ketjua.

Miksi pitäisi olla kiinnostunut toisten lapsista? Siksi, että on nainen? Jokainen hoitaa omansa, jos on lapsia hankkinut. - Aikuisen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ole juuri siinä tilanteessa, että tapailen miestä jolla on yksi lapsi (7 v.) Lapsi on isällään joka toisen viikon ke-ma. Olemme tapailleet muutaman kuukauden ja mies haluaisi, että tapaisin hänen lapsensa, mutta itse en tiedä olenko valmis siihen. Tietysti haluan saada suhteen toimimaan ja myös jossain vaiheessa viettää aikaa lapsen kanssa, mutta pelkään juuri sitä, että minulta odotetaan kuskaamista ja viihdyttämistä mutta muuten lapsen elämään en saa puuttua. On myös ollut jotenkin kauhea todeta, että en tule ikinä olemaan miehelle se ykkösihminen hänen elämässään, aina lapsi tulee menemään edelleni. Nyt emme ole yli viikkoon nähneet ja ärsyttää sekin, että hänen exänsäkin on nähnyt häntä nyt enemmän kuin minä. En siis ole mustasukkainen, mutta ärsyttäväähän tuo on. Vinkkejä kokeneemmilta miten saisin suhteen toimimaan ja mitä asioita pitäisi huomioida? En ole siis aikaisemmin seurustellut ihmisen kanssa, jolla on lapsia ja itse olen vela.

Tuollaista se koko suhde tulee olemaan, valitettavasti. Lapsi menee aina edelle ja myös exä tulee pyörimään vahvasti kuvioissa lapsen takia. 

Lapsettoman kumppanin kanssa näitä ongelmia ei ole.

Näin se menee ja näin sen pitääkin mennä. Aikuinen ja lapsi ovat kuitenkin eri sarjassa, on maailman tärkein pieni ihminen ja maailman tärkein iso ihminen. Jos se iso ihminen ei ymmärrä asetelmaa, ei pidä lähteä uusperheeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ole juuri siinä tilanteessa, että tapailen miestä jolla on yksi lapsi (7 v.) Lapsi on isällään joka toisen viikon ke-ma. Olemme tapailleet muutaman kuukauden ja mies haluaisi, että tapaisin hänen lapsensa, mutta itse en tiedä olenko valmis siihen. Tietysti haluan saada suhteen toimimaan ja myös jossain vaiheessa viettää aikaa lapsen kanssa, mutta pelkään juuri sitä, että minulta odotetaan kuskaamista ja viihdyttämistä mutta muuten lapsen elämään en saa puuttua. On myös ollut jotenkin kauhea todeta, että en tule ikinä olemaan miehelle se ykkösihminen hänen elämässään, aina lapsi tulee menemään edelleni. Nyt emme ole yli viikkoon nähneet ja ärsyttää sekin, että hänen exänsäkin on nähnyt häntä nyt enemmän kuin minä. En siis ole mustasukkainen, mutta ärsyttäväähän tuo on. Vinkkejä kokeneemmilta miten saisin suhteen toimimaan ja mitä asioita pitäisi huomioida? En ole siis aikaisemmin seurustellut ihmisen kanssa, jolla on lapsia ja itse olen vela.

Tuollaista se koko suhde tulee olemaan, valitettavasti. Lapsi menee aina edelle ja myös exä tulee pyörimään vahvasti kuvioissa lapsen takia. 

Lapsettoman kumppanin kanssa näitä ongelmia ei ole.

Ihan mutu-tuntumalla väitän, että harvalle miehelle lapsi on maailman tärkein asia....

Mutulla väität asioita, josta et tiedä yhtään mitään.

Olen itse mies, enkä tunne ainuttakaan perheellistä miestä / lasten isää, jolle oma lapsi EI olisi maailman tärkein asia. Joka iikka tekisi lapsen/lasten eteen mitä tahansa.

No, jos tapaat miehiä lähinnä niissä samoissa narkkaripiireissä, joissa itse liikut??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ole juuri siinä tilanteessa, että tapailen miestä jolla on yksi lapsi (7 v.) Lapsi on isällään joka toisen viikon ke-ma. Olemme tapailleet muutaman kuukauden ja mies haluaisi, että tapaisin hänen lapsensa, mutta itse en tiedä olenko valmis siihen. Tietysti haluan saada suhteen toimimaan ja myös jossain vaiheessa viettää aikaa lapsen kanssa, mutta pelkään juuri sitä, että minulta odotetaan kuskaamista ja viihdyttämistä mutta muuten lapsen elämään en saa puuttua. On myös ollut jotenkin kauhea todeta, että en tule ikinä olemaan miehelle se ykkösihminen hänen elämässään, aina lapsi tulee menemään edelleni. Nyt emme ole yli viikkoon nähneet ja ärsyttää sekin, että hänen exänsäkin on nähnyt häntä nyt enemmän kuin minä. En siis ole mustasukkainen, mutta ärsyttäväähän tuo on. Vinkkejä kokeneemmilta miten saisin suhteen toimimaan ja mitä asioita pitäisi huomioida? En ole siis aikaisemmin seurustellut ihmisen kanssa, jolla on lapsia ja itse olen vela.

Tuollaista se koko suhde tulee olemaan, valitettavasti. Lapsi menee aina edelle ja myös exä tulee pyörimään vahvasti kuvioissa lapsen takia. 

Lapsettoman kumppanin kanssa näitä ongelmia ei ole.

Näin se menee ja näin sen pitääkin mennä. Aikuinen ja lapsi ovat kuitenkin eri sarjassa, on maailman tärkein pieni ihminen ja maailman tärkein iso ihminen. Jos se iso ihminen ei ymmärrä asetelmaa, ei pidä lähteä uusperheeseen. 

Ei kai siinä ymmärtämisestä ole kyse. Vaan siitä, että lapseton voi toisen lapsettoman kanssa saada jotain parempaa.

On turn off. Nuorempana oli kolme miestä (eri aikaan toki) ja treffit sovittuna. Jokainen heistä jätti saapumatta paikalle. Selittivät jotain lapsistaan, mutta eipä minua kiinnostanut enää keskustella heidän kanssaan. Olisivat edes soittaneet tai vastanneet puheluuni, etteivät pääsekään, mutta laittoivat viestiä vasta monen tunnin päästä, kun olin lähtenyt kotiin 30 min odottelun jälkeen. Tuon jälkeen en ole ollut lapsellisten miesten kanssa tekemisissä deittimaailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ole juuri siinä tilanteessa, että tapailen miestä jolla on yksi lapsi (7 v.) Lapsi on isällään joka toisen viikon ke-ma. Olemme tapailleet muutaman kuukauden ja mies haluaisi, että tapaisin hänen lapsensa, mutta itse en tiedä olenko valmis siihen. Tietysti haluan saada suhteen toimimaan ja myös jossain vaiheessa viettää aikaa lapsen kanssa, mutta pelkään juuri sitä, että minulta odotetaan kuskaamista ja viihdyttämistä mutta muuten lapsen elämään en saa puuttua. On myös ollut jotenkin kauhea todeta, että en tule ikinä olemaan miehelle se ykkösihminen hänen elämässään, aina lapsi tulee menemään edelleni. Nyt emme ole yli viikkoon nähneet ja ärsyttää sekin, että hänen exänsäkin on nähnyt häntä nyt enemmän kuin minä. En siis ole mustasukkainen, mutta ärsyttäväähän tuo on. Vinkkejä kokeneemmilta miten saisin suhteen toimimaan ja mitä asioita pitäisi huomioida? En ole siis aikaisemmin seurustellut ihmisen kanssa, jolla on lapsia ja itse olen vela.

Tuollaista se koko suhde tulee olemaan, valitettavasti. Lapsi menee aina edelle ja myös exä tulee pyörimään vahvasti kuvioissa lapsen takia. 

Lapsettoman kumppanin kanssa näitä ongelmia ei ole.

Ihan mutu-tuntumalla väitän, että harvalle miehelle lapsi on maailman tärkein asia....

Mutulla väität asioita, josta et tiedä yhtään mitään.

Olen itse mies, enkä tunne ainuttakaan perheellistä miestä / lasten isää, jolle oma lapsi EI olisi maailman tärkein asia. Joka iikka tekisi lapsen/lasten eteen mitä tahansa.

No, jos tapaat miehiä lähinnä niissä samoissa narkkaripiireissä, joissa itse liikut??

Perustan mutuni siihen, kuinka moni mies on eläessään hylännyt lapsensa. Ihan tilastotietoa.

Väitän myös, ettei oma lapsi ole (stereotyyppisesti) koskaan miehelle niin tärkeä kuin se on äidille.

Vierailija kirjoitti:

Minä ole juuri siinä tilanteessa, että tapailen miestä jolla on yksi lapsi (7 v.) Lapsi on isällään joka toisen viikon ke-ma. Olemme tapailleet muutaman kuukauden ja mies haluaisi, että tapaisin hänen lapsensa, mutta itse en tiedä olenko valmis siihen. Tietysti haluan saada suhteen toimimaan ja myös jossain vaiheessa viettää aikaa lapsen kanssa, mutta pelkään juuri sitä, että minulta odotetaan kuskaamista ja viihdyttämistä mutta muuten lapsen elämään en saa puuttua. On myös ollut jotenkin kauhea todeta, että en tule ikinä olemaan miehelle se ykkösihminen hänen elämässään, aina lapsi tulee menemään edelleni. Nyt emme ole yli viikkoon nähneet ja ärsyttää sekin, että hänen exänsäkin on nähnyt häntä nyt enemmän kuin minä. En siis ole mustasukkainen, mutta ärsyttäväähän tuo on. Vinkkejä kokeneemmilta miten saisin suhteen toimimaan ja mitä asioita pitäisi huomioida? En ole siis aikaisemmin seurustellut ihmisen kanssa, jolla on lapsia ja itse olen vela.

Monesti kuulee sanottavan että vanhempien välinen parisuhde on lasten koti, että vanhempien välisen suhteen tulee olla tärkeysjärjestyksessä ihan ykkösenä, niiltä osin kuin lasta ja lasten vanhempaa nyt voi laittaa tärkeysjärjestykseen. Minun ja mieheni parisuhde on mieheni lasten koti, vaikka en heidän äitinsä olekaan, ja lapset asuvat äidillään. En ole millään jaetulla ykköspallilla, tai kakkosena, jopa kolmosena jossain muiden jälkeen, vaan olen ihan se ykkönen. Tämä mahdollistaa sen että lapsilla on täällä koti, hyvä ilmapiiri, ja mahdollisuus olla onnellisia. 

Ero tulee ennenpitkää suhteessa jossa kumppani jätetään jatkuvasti häntäsijoille. Luultavasti ero lasten vanhemmasta tuli ihan samalla kaavalla...

Mutta joo, mieheni lapset ovat teinejä(omani on jo aikuinen), enkä todellakaan alkaisi enää suhteeseen miehen kanssa jolla on alaikäisiä lapsia. Aika aikaansa kutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ole juuri siinä tilanteessa, että tapailen miestä jolla on yksi lapsi (7 v.) Lapsi on isällään joka toisen viikon ke-ma. Olemme tapailleet muutaman kuukauden ja mies haluaisi, että tapaisin hänen lapsensa, mutta itse en tiedä olenko valmis siihen. Tietysti haluan saada suhteen toimimaan ja myös jossain vaiheessa viettää aikaa lapsen kanssa, mutta pelkään juuri sitä, että minulta odotetaan kuskaamista ja viihdyttämistä mutta muuten lapsen elämään en saa puuttua. On myös ollut jotenkin kauhea todeta, että en tule ikinä olemaan miehelle se ykkösihminen hänen elämässään, aina lapsi tulee menemään edelleni. Nyt emme ole yli viikkoon nähneet ja ärsyttää sekin, että hänen exänsäkin on nähnyt häntä nyt enemmän kuin minä. En siis ole mustasukkainen, mutta ärsyttäväähän tuo on. Vinkkejä kokeneemmilta miten saisin suhteen toimimaan ja mitä asioita pitäisi huomioida? En ole siis aikaisemmin seurustellut ihmisen kanssa, jolla on lapsia ja itse olen vela.

Monesti kuulee sanottavan että vanhempien välinen parisuhde on lasten koti, että vanhempien välisen suhteen tulee olla tärkeysjärjestyksessä ihan ykkösenä, niiltä osin kuin lasta ja lasten vanhempaa nyt voi laittaa tärkeysjärjestykseen. Minun ja mieheni parisuhde on mieheni lasten koti, vaikka en heidän äitinsä olekaan, ja lapset asuvat äidillään. En ole millään jaetulla ykköspallilla, tai kakkosena, jopa kolmosena jossain muiden jälkeen, vaan olen ihan se ykkönen. Tämä mahdollistaa sen että lapsilla on täällä koti, hyvä ilmapiiri, ja mahdollisuus olla onnellisia. 

Ero tulee ennenpitkää suhteessa jossa kumppani jätetään jatkuvasti häntäsijoille. Luultavasti ero lasten vanhemmasta tuli ihan samalla kaavalla...

Mutta joo, mieheni lapset ovat teinejä(omani on jo aikuinen), enkä todellakaan alkaisi enää suhteeseen miehen kanssa jolla on alaikäisiä lapsia. Aika aikaansa kutakin.

Komppaan. Näin se menee.

Uusperhe-erot johtuvat hyvin usein väärästä priorisoinnista.

Ei ole ongelma. Tässä vaiheessa lähes kaikilla jo on niitä lapsia, minullakin :) Lapseton ystäväni tapailee mieluummin lapsettomia. 

Parhaillaan tapailen miestä, jolla on vainoava exä, lasten äiti siis. Se kyllä mietityttää ja pelottaa. En halua joutua vainon kohteeksi. Sääliksi käy muutenkin se mies, tekee parhaansa ja on ottanut vastuun lapsistaan ja eksä soittelee lastensuojeluun ja poliisille ja joka ainoa kerta pitää todistaa väittämät vääräksi. En ymmärrä sitä kuviota, että miksi viranomaiset tutkivat yhä uudelleen, vaikka väitteet osoittautuvat joka kerran perättömiksi. Tuen sijaan tulee jatkuvaa kyseenalaistamista ja kuulustelua. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ongelma. Tässä vaiheessa lähes kaikilla jo on niitä lapsia, minullakin :) Lapseton ystäväni tapailee mieluummin lapsettomia. 

Parhaillaan tapailen miestä, jolla on vainoava exä, lasten äiti siis. Se kyllä mietityttää ja pelottaa. En halua joutua vainon kohteeksi. Sääliksi käy muutenkin se mies, tekee parhaansa ja on ottanut vastuun lapsistaan ja eksä soittelee lastensuojeluun ja poliisille ja joka ainoa kerta pitää todistaa väittämät vääräksi. En ymmärrä sitä kuviota, että miksi viranomaiset tutkivat yhä uudelleen, vaikka väitteet osoittautuvat joka kerran perättömiksi. Tuen sijaan tulee jatkuvaa kyseenalaistamista ja kuulustelua. 

Pakko mikä pakko. Mutta ei viranomaisetkaam sitä pidemmän päälle vakavasti tee.

Olen lapsellinen nainen ja miehen lapset ovat vain plussaa, jos mies huolehtii heistä siinä missä lasten äitikin. Turn off on mies, joka ei huolehdi lapsistaan. Äitinä ottaisin mieluummin lapsellisen miehen kuin lapsettoman.