Lue keskustelun säännöt.
Miksi treffikumppani haluaa tavata nopeasti? Syitä kyselen
03.03.2020 |
Yleensä miehet haluavat tavata pian, kun on juteltu jonkin aikaa. Miksi?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas tämä ”vaihdetaan kolme sanaa ja tavataan” -tutustumiskulttuuri on lähinnä kummallista, sillä itse ainakin haluan tietää miten toinen ilmaisee itseään kirjallisesti, onko meillä kuinka paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita, käyvätkö huumorintajumme yhteen, jne. Minua ei lähtökohtaisesti kiinnosta tavata toista ollenkaan, ellen ole ensin saanut tyypistä positiivista kuvaa nettiteitse. Kotoa käsin chättäily on niin mukavaa ja vaivatonta, voi käydä monta tuntia intensiivistä keskustelua pienemmällä vaivalla kuin mitä vaatisi käydä vaikka vartinkin kahveilla.
Minä mieluummin kävisin heti alkuun ne vartin kahvit katsomassa synkkaako yhtään ja millainen tyyppi on, ja sitten voitaisiin viestitellä niin paljon kuin sielu sietää. Siinä tietysti myös näkee, jos olosuhteet sallivat, jäävätkö ne vartin kahveiksi vain venyvätkö vaikka kahdeksaan tuntiin tai jopa seuraavaan päivään.
Kukin tyylillään. Minusta on mukava viesteillä jonkin aikaa ennen mahdollisia treffejä ja ripotella viesteihin kaikenlaisia täkyjä. Jos mies tarttuu niihin, hän on ainakin jossain määrin kiinnostunut samoista asioista, mutta jos hän ei kiinnitä niihin mitään huomiota, on aika turha raahautua niille kahveille. Oma tsättäilyni kiinnostavien miesten kanssa menee myös aika nopeasti eroottisluonteiseksi, ja niinpä niistä ensitreffeistäkin tulee aivan toisella tavalla latautuneita kuin jos rynnätään kahveille kahden kolmen viestin jälkeen.
Minusta taas tuo viestien muuttuminen eroottis- ja pusipusiluonteiseksi ennen tapaamista on ihan pahimman luokan virhe. Koen edelleen ihan fyysistä pahoinvointia muutamasta viestittelykumppanista, joiden kanssa oltiin jo viestitelty vaikka mitä seksuaalista, ja jotka sitten tavatessa olivat aivan muuta kuin miehiä mielikuvistani. Teki pahaa halatakaan ja treffit jäivät hyvin lyhyiksi ja vaivaantuneiksi.
Minulla taas vaisto ei ole koskaan pettänyt tässä suhteessa, eli jos olen sille tielle lähtenyt, niin sillä tiellä olen sitten iloisesti tarponut. Mutta päätös on aina ollut omani, enkä ole suostunut mihinkään seksitsättäilyyn, jollei mies oli kiinnostanut minua alun alkaen mahdollisena petikumppanina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas tämä ”vaihdetaan kolme sanaa ja tavataan” -tutustumiskulttuuri on lähinnä kummallista, sillä itse ainakin haluan tietää miten toinen ilmaisee itseään kirjallisesti, onko meillä kuinka paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita, käyvätkö huumorintajumme yhteen, jne. Minua ei lähtökohtaisesti kiinnosta tavata toista ollenkaan, ellen ole ensin saanut tyypistä positiivista kuvaa nettiteitse. Kotoa käsin chättäily on niin mukavaa ja vaivatonta, voi käydä monta tuntia intensiivistä keskustelua pienemmällä vaivalla kuin mitä vaatisi käydä vaikka vartinkin kahveilla.
Minä mieluummin kävisin heti alkuun ne vartin kahvit katsomassa synkkaako yhtään ja millainen tyyppi on, ja sitten voitaisiin viestitellä niin paljon kuin sielu sietää. Siinä tietysti myös näkee, jos olosuhteet sallivat, jäävätkö ne vartin kahveiksi vain venyvätkö vaikka kahdeksaan tuntiin tai jopa seuraavaan päivään.
Kukin tyylillään. Minusta on mukava viesteillä jonkin aikaa ennen mahdollisia treffejä ja ripotella viesteihin kaikenlaisia täkyjä. Jos mies tarttuu niihin, hän on ainakin jossain määrin kiinnostunut samoista asioista, mutta jos hän ei kiinnitä niihin mitään huomiota, on aika turha raahautua niille kahveille. Oma tsättäilyni kiinnostavien miesten kanssa menee myös aika nopeasti eroottisluonteiseksi, ja niinpä niistä ensitreffeistäkin tulee aivan toisella tavalla latautuneita kuin jos rynnätään kahveille kahden kolmen viestin jälkeen.
Minusta taas tuo viestien muuttuminen eroottis- ja pusipusiluonteiseksi ennen tapaamista on ihan pahimman luokan virhe. Koen edelleen ihan fyysistä pahoinvointia muutamasta viestittelykumppanista, joiden kanssa oltiin jo viestitelty vaikka mitä seksuaalista, ja jotka sitten tavatessa olivat aivan muuta kuin miehiä mielikuvistani. Teki pahaa halatakaan ja treffit jäivät hyvin lyhyiksi ja vaivaantuneiksi.
Minulla taas vaisto ei ole koskaan pettänyt tässä suhteessa, eli jos olen sille tielle lähtenyt, niin sillä tiellä olen sitten iloisesti tarponut. Mutta päätös on aina ollut omani, enkä ole suostunut mihinkään seksitsättäilyyn, jollei mies oli kiinnostanut minua alun alkaen mahdollisena petikumppanina.
Kuulostat ihmiseltä, jolle ei fyysisillä ominaisuuksilla juuri ole seksin suhteen väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas tämä ”vaihdetaan kolme sanaa ja tavataan” -tutustumiskulttuuri on lähinnä kummallista, sillä itse ainakin haluan tietää miten toinen ilmaisee itseään kirjallisesti, onko meillä kuinka paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita, käyvätkö huumorintajumme yhteen, jne. Minua ei lähtökohtaisesti kiinnosta tavata toista ollenkaan, ellen ole ensin saanut tyypistä positiivista kuvaa nettiteitse. Kotoa käsin chättäily on niin mukavaa ja vaivatonta, voi käydä monta tuntia intensiivistä keskustelua pienemmällä vaivalla kuin mitä vaatisi käydä vaikka vartinkin kahveilla.
Minä mieluummin kävisin heti alkuun ne vartin kahvit katsomassa synkkaako yhtään ja millainen tyyppi on, ja sitten voitaisiin viestitellä niin paljon kuin sielu sietää. Siinä tietysti myös näkee, jos olosuhteet sallivat, jäävätkö ne vartin kahveiksi vain venyvätkö vaikka kahdeksaan tuntiin tai jopa seuraavaan päivään.
Kukin tyylillään. Minusta on mukava viesteillä jonkin aikaa ennen mahdollisia treffejä ja ripotella viesteihin kaikenlaisia täkyjä. Jos mies tarttuu niihin, hän on ainakin jossain määrin kiinnostunut samoista asioista, mutta jos hän ei kiinnitä niihin mitään huomiota, on aika turha raahautua niille kahveille. Oma tsättäilyni kiinnostavien miesten kanssa menee myös aika nopeasti eroottisluonteiseksi, ja niinpä niistä ensitreffeistäkin tulee aivan toisella tavalla latautuneita kuin jos rynnätään kahveille kahden kolmen viestin jälkeen.
Minusta taas tuo viestien muuttuminen eroottis- ja pusipusiluonteiseksi ennen tapaamista on ihan pahimman luokan virhe. Koen edelleen ihan fyysistä pahoinvointia muutamasta viestittelykumppanista, joiden kanssa oltiin jo viestitelty vaikka mitä seksuaalista, ja jotka sitten tavatessa olivat aivan muuta kuin miehiä mielikuvistani. Teki pahaa halatakaan ja treffit jäivät hyvin lyhyiksi ja vaivaantuneiksi.
Minulla taas vaisto ei ole koskaan pettänyt tässä suhteessa, eli jos olen sille tielle lähtenyt, niin sillä tiellä olen sitten iloisesti tarponut. Mutta päätös on aina ollut omani, enkä ole suostunut mihinkään seksitsättäilyyn, jollei mies oli kiinnostanut minua alun alkaen mahdollisena petikumppanina.
Kuulostat ihmiseltä, jolle ei fyysisillä ominaisuuksilla juuri ole seksin suhteen väliä.
On toki, mutta yleensä profiileissa on yksi tai useampi kuva, joista saa jo jonkinlaisen käsityksen. Kerran harrastin erään hurmaavan miehen kanssa eroottisia kuva-arvoituksia: kumpikin otti itsestään sopivan epämääräisiä mutta vihjailevia kuvia ja lähetti niitä toiselle. Se oli hauskaa! Etäisyyden vuoksi kesti jonkin aikaa ennen kuin tapasimme, mutta sitten kun se tapahtui, treffit olivat juuri niin mukavat kuin viesteilystä oli voinut päätellä.
Monet pelkäävät, että nainen menee muiden matkaan, jos viestittely pitkittyy, Kilpailu on kovaa.
Minä nykyisen kanssa aloin jutella tiistaina lyhyesti, keskiviikkona pidemmin. Torstaina juteltiin 1,5h puhelimessa, jonka jälkeen sovimme treffit lauantaiksi. Lauantaitreffit kestivätkin sitten koko päivän ja siitä lähtien olemme olleet erottamattomat. Mielestäni oli hyvä pituus tuo nelisen päivää. Mitä sitä jahkailemaan, jos toinen kiinnostaa ja näkee sitten vastaako todellisuus mielikuvia ja onko kemiaa. Turha sitä on viikkotolkulla jahkailla molemmissa tapauksissa; oli kiinnostusta tai ei. Ihan samana päivänä en ehkä lähtisi treffeille, edes jonkin verran on ensin hyvä tehdä tuttavuutta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään pidä siitä, että halutaan tavata HETI. Joku mies joskus sanoi, että häntä ei kiinnosta viestitellä lainkaan ennen kuin on tavattu. Eipä minua kiinnostanut sitten tavata, eli voisi siinä jokusena päivänä jutella viestitse ja vähän katsella, onko tämä yhtään omantyyppinen ihminen. Mutta millekään ihastumisasteelle ei kannata pelkkää viestittelyä päästää, alkukarsintana vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapaamalla saa 1000 kertaa paremman käsityksen todellisuudesta kuin kirjoittamalla viestejä.
Yleensä on ajanhukkaa tavata ihminen, josta ei tiedä vielä oikeastaan yhtään mitään.
Nimim. Kokemusta on
Melkoista ajanhukkaa kirjoitella kuukausikaupalla ja sitten ei kemia toimikaan yhtään livenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä palstaa kun lukee niin saa kuvan että netin treffipalveluita taikka tinderiä käyttävät enimmäkseen tälläiset miehet:
1. Pelimiehet jotka tahtovat sinut vain sänkyyn eikä niitä todellakaan kiinnosta odotella, niillä on monta rautaa tulessa.
2. Epävakaat elämänhallintaongelmaiset miehet jotka eivät todellakaan tiedä mitä tekevät ja kuinka pahasti sekaisin ovat. He tapaavat sinut nopeasti, sekoilevat, tapaavat taas ja katoavat. Ehkä he palaavat taas joskus luoksesi ja taas katoavat.
3. Kiltit luuserimiehet jotka ovat epätoivoisen yksinäisiä ja heistä tuntuu siltä että heidän koko elämänsä riippuu siitä että löytävätkö he rakkautta HETI.
4. Normaalit miehet, jotka eivät halua kirjekaveria vaan etsivät seurustelukumppania ja tähän yleensä liittyy kohtaaminen kasvokkain.
Vierailija kirjoitti:
Minä en sitten taas halua tavata lainkaan näitä "heti treffeille" tyyppejä, koska minulla on muutakin tekemistä, kuin kahvitella jokaisen tyypin kanssa joka sattuu osumaan mun profiiliini.
Olen muutaman tavannut aika nopeasti tyyliin päivän viestittelyn jälkeen ja pettymyksiä on olleet jokainen.
Sit kun tyypin kanssa on kirjoitellut viikkoja, kuukausia tietää, että toinen on oikeasti kiinnostunut jolloin sit tietty haluaa toisen nähdäkin.
Nykyisen kanssa viestiteltiin varmaan 6kk ennenkuin nähtiin, minimi on sellainen 1kk... jos sen vertaa ei kiinnosta kirjoittaa, niin minua ei kiinnosta nähdä.
6kk? Ei helkkari, joku raja kirjekaveruudellakin. Miten voi olla oikeasti kiinnostunut, kun kaikki perustuu pelkkään mielikuvaan tai jopa valheisiin? Ja toisaalta, jos kiinnostuu oikeasti niin ei luulisi että menee puoli vuotta että saa järjestettyä tapaamisen. Vasta tavatessa näkee mikä se ihminen on oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kun olin sinkkumies, niin tapailin tämmöisen naisen kanssa, joka halusi tapailla vähän harvemmin. Nähtiin harvakseltaan muutama kerta, ja meni useampi viikko välissä. Tuli sellainen olo, ettei tuota naista varmaan hirveästi kiinnostanuut.
Sitten työpaikan laivaristeilyllä tapasin nykyisen vaimoni. Heti alkoi kiihkeä suhde.
No tämä ensimmäinen nainen oli sitten hirveän loukkaantunut, vaikka oli jo varmaan kuukausi kulunut nykyisen vaimoni tapaamisesta.
Nopeat syövät hitaat...
Vierailija kirjoitti:
Naisille on aivan turha avata sielunmaisemaansa, kun loppujen lopuksi ne kuuluisat kemiat treffeillä ratkaisevat. Ei se kuinka samanhenkisiä olette tai onko teillä yhteisiä harrastuksia.
On outoa, että naiset kautta linjan esittävät että kemialla ei ole yhtään mitään tekemistä ulkonäön kanssa, mutta kuitenkin sen olemassaolon saa selville ainostaan tapaamalla kasvokkain ja muulla tutustumisella kuten kirjoittelulla ei ole sen syntymiseen mitään vaikutusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille on aivan turha avata sielunmaisemaansa, kun loppujen lopuksi ne kuuluisat kemiat treffeillä ratkaisevat. Ei se kuinka samanhenkisiä olette tai onko teillä yhteisiä harrastuksia.
On outoa, että naiset kautta linjan esittävät että kemialla ei ole yhtään mitään tekemistä ulkonäön kanssa, mutta kuitenkin sen olemassaolon saa selville ainostaan tapaamalla kasvokkain ja muulla tutustumisella kuten kirjoittelulla ei ole sen syntymiseen mitään vaikutusta?
Kemia on feronomeja. Siis todellakin elimistön kemiaa. Etkö sitä tiennyt?
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille on aivan turha avata sielunmaisemaansa, kun loppujen lopuksi ne kuuluisat kemiat treffeillä ratkaisevat. Ei se kuinka samanhenkisiä olette tai onko teillä yhteisiä harrastuksia.
On outoa, että naiset kautta linjan esittävät että kemialla ei ole yhtään mitään tekemistä ulkonäön kanssa, mutta kuitenkin sen olemassaolon saa selville ainostaan tapaamalla kasvokkain ja muulla tutustumisella kuten kirjoittelulla ei ole sen syntymiseen mitään vaikutusta?
Kemia on feronomeja. Siis todellakin elimistön kemiaa. Etkö sitä tiennyt?
Eri
Joopa joo, et sinä siellä kahvilassa kaikkien partavesien ja hajusteiden pyörteessä mitään miehen ominaistuoksua pääse nuuhkimaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille on aivan turha avata sielunmaisemaansa, kun loppujen lopuksi ne kuuluisat kemiat treffeillä ratkaisevat. Ei se kuinka samanhenkisiä olette tai onko teillä yhteisiä harrastuksia.
On outoa, että naiset kautta linjan esittävät että kemialla ei ole yhtään mitään tekemistä ulkonäön kanssa, mutta kuitenkin sen olemassaolon saa selville ainostaan tapaamalla kasvokkain ja muulla tutustumisella kuten kirjoittelulla ei ole sen syntymiseen mitään vaikutusta?
Kemia on feronomeja. Siis todellakin elimistön kemiaa. Etkö sitä tiennyt?
Eri
Joopa joo, et sinä siellä kahvilassa kaikkien partavesien ja hajusteiden pyörteessä mitään miehen ominaistuoksua pääse nuuhkimaan
Feronomit eivät ole sama kuin ominaistuoksu. Ihan oikeasti nyt.
Vierailija kirjoitti:
Viestittelin viikkotolkulla kivan miehen kanssa. Olin melkein jo rakastunut kunnes tavattiin. Mies oli niin ujo, ettei treffeillä saanut sanaa suustaan. Eihän siitä mitään tullut =(
Ujoutta vai alkukankeutta ja -jännitystä? Luulisi että viikkoja kirjoitellessa tulisi kerrottua millainen ihminen on. Eikö mies kertonut olevansa ujo? Voihan se ujous kyllä tulla jossain uudessa sosiaalisessa tilanteessa itsellekin yllätyksenä.
Jokainen tyylillään, minä skippasin kaikki tyypit, joille oli ihan sama mitä kirjoittaa ja kuka sinne treffeille tulee, kunhan on nainen. Toki sai olla nuori, hoikka, ei lapsia ja hiustenväri sai olla blondi/brunette ja mitä vielä. Helppo sanoa heille ”ohi” kun ei jaksa kiinnostua tyypeistä - tilaan mieleiseni naisen näillä spekseillä - ei niin väliä millainen ihminen on.
Jo omaan esittelytekstiini laitoin koukut millaista miestä etsin. Se kiinnostuu, joka on kiinnostunut samoista urheiluharrastuksista ja elämäntavoista. Tekstissä oli myös kuvat ja kaikki muut asiat, millaista elämää haluan elää.
Ja kas, juuri minun mieheni kiinnostui, hän oli aina halunnut vastaavan naisen, samat harrastukset, sama kaipuu elää elämää, jossa puolet on työtä ja puolet reissuja. Ja olimme molemmat vapaita, samasta kaupungista!, samanikäisiä, sama mieli, huumori, sama luonne, täydensimme toisiamme.
Mies jaksoi kirjoittaa, kuukausi meni viestitellessä, sitten toinen kun soiteltiin ja silloin jo tavattiin. Me kirjoiteltiin eka kuukautena pitkiä viestejä ja avattiin enemmän itseämme toisillemme. Kaikki eivät ole nopeita päätöksissään, me haluttiin vähän tutustua toisiimme pintaa syvemmälle. Ei kummallakaan ollut mitään hävittävää tai pelättävää, aikaa oli.
Viikko tapaamisesta muutettiin yhteen ja seuraavana kesänä tehtiin kahden kuukauden reissu. Reissun lopulla mentiin naimisiin, siitä on nyt 9 vuotta. Alun tietoisen jarruttelun jälkeen annettiin palaa.
Minulle ei ollut mitään järkeä mennä kahville vartin viestittelyn jälkeen ja sitten yrittää siinä tutustua - ABC:n pöydässä täytetään hakulomake. Mieluisa ihminen osaa kitetyttää itsensä viesteihin ja jos ei ole aikaa käyttää harkintaan kuukautta niin millä perusteella sitä hakee itselleen kumppania? Ulkoisten seikkojen, näin se vaan menee. No, ei kaikki välttämättä itsekään ole kovin syvällisiä ihmisiä, jokaisella on tasonsa mikä toisen ihmisen tavoittaa. Joku vielä jaksoi minulle urputtaa, että pitää nyt ainakin tavata kun on 5 viestiä lähettänyt. No jaa, viestit olivat epäkiinnostavia, en halunnut tavata, ei kiinnostanut. Pelkän tekstin perusteella raakasin hylsyksi, en tiedä, olisihan se voinut olla komea mies. Mutta ei vaan kiinnosta naama jos pää on höttöä.
Pitäkää tunkkinne ja neuvonne, jokainen tekee omat ratkaisunsa ja samat asiat ei sovi jokaiselle. Älä mene neuvomaan ketään miten elää elämänsä tai solmii suhteensa, se on jokaisen ihan oma asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas tämä ”vaihdetaan kolme sanaa ja tavataan” -tutustumiskulttuuri on lähinnä kummallista, sillä itse ainakin haluan tietää miten toinen ilmaisee itseään kirjallisesti, onko meillä kuinka paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita, käyvätkö huumorintajumme yhteen, jne. Minua ei lähtökohtaisesti kiinnosta tavata toista ollenkaan, ellen ole ensin saanut tyypistä positiivista kuvaa nettiteitse. Kotoa käsin chättäily on niin mukavaa ja vaivatonta, voi käydä monta tuntia intensiivistä keskustelua pienemmällä vaivalla kuin mitä vaatisi käydä vaikka vartinkin kahveilla.
Kirjallinen ilmaisu harvemmin on pääosassa parisuhteessa, ellei ole pahemmanlaatuinen mykkäkoulu päällä.
Mutta kertoo kyllä usein esim. keskustelukumppanin älystä. :P
Nimimerkillä ”ei enää ikinä miehiä jotka eivät osaa yhdyssanoja”
Ajoin ennen rekka autoa mutta en enään aja nyt oon ravintola alalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille on aivan turha avata sielunmaisemaansa, kun loppujen lopuksi ne kuuluisat kemiat treffeillä ratkaisevat. Ei se kuinka samanhenkisiä olette tai onko teillä yhteisiä harrastuksia.
On outoa, että naiset kautta linjan esittävät että kemialla ei ole yhtään mitään tekemistä ulkonäön kanssa, mutta kuitenkin sen olemassaolon saa selville ainostaan tapaamalla kasvokkain ja muulla tutustumisella kuten kirjoittelulla ei ole sen syntymiseen mitään vaikutusta?
Kemia on feronomeja. Siis todellakin elimistön kemiaa. Etkö sitä tiennyt?
Eri
Joopa joo, et sinä siellä kahvilassa kaikkien partavesien ja hajusteiden pyörteessä mitään miehen ominaistuoksua pääse nuuhkimaan
Halaa miestä, niin saat tietää miltä tuoksuu. Kauheinta olisi tavata hieltä haiseva mies, jonka hengitys haisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille on aivan turha avata sielunmaisemaansa, kun loppujen lopuksi ne kuuluisat kemiat treffeillä ratkaisevat. Ei se kuinka samanhenkisiä olette tai onko teillä yhteisiä harrastuksia.
On outoa, että naiset kautta linjan esittävät että kemialla ei ole yhtään mitään tekemistä ulkonäön kanssa, mutta kuitenkin sen olemassaolon saa selville ainostaan tapaamalla kasvokkain ja muulla tutustumisella kuten kirjoittelulla ei ole sen syntymiseen mitään vaikutusta?
Kemia on feronomeja. Siis todellakin elimistön kemiaa. Etkö sitä tiennyt?
Eri
Joopa joo, et sinä siellä kahvilassa kaikkien partavesien ja hajusteiden pyörteessä mitään miehen ominaistuoksua pääse nuuhkimaan
Käykö joku treffeillä, joilla ei halata? Kättelettekö te tervehdykseksi? Vai ette kosketa mitenkään? 😮
Eri
Tapaamiseen menee 1-2 tuntia matkoineen. Viestittelyyn voi mennä satojakin tunteja. Paras tapa lopettaa hyvä viestittely on tavata :)