Miksi treffikumppani haluaa tavata nopeasti? Syitä kyselen

Minustakin on parempi nähdä suht pian, ettei turhaan haaskaa aikaansa epäsopivaan ihmiseen.

Kaikki ei ole sujuvia kirjoittajia mutta muuten sitten oikein ihania. Tai päin vastoin.

Epäilen, että ne jotka eivät tahdo heti nähdä, piilottelevat itsestään jotakin vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Naisille on aivan turha avata sielunmaisemaansa, kun loppujen lopuksi ne kuuluisat kemiat treffeillä ratkaisevat. Ei se kuinka samanhenkisiä olette tai onko teillä yhteisiä harrastuksia.

Sinulleko ei ole tärkeää että suhteessa on myös läheisyyttä ja seksiä?

Itse en ainakaan kaipaa ”viestikavereita” jos etsin jonkinlaista suhdetta. Yhden illan ajan tai 1-2 päivää voin viestitellä ja sitten haluan kyllä viimeistään nähdä, koska ei siinä viesteillä saa ihmisestä kuvaa minkälainen se on. Enkä edes tarkota mitään panotreffejä vaan lasillisia, lounasta tai kahvittelua 😎 -nainen 26v

Koska en halua haaskata aikaani. En myöskään nauti sosiaalisesti vammaisista tai aikavarkaista.

Eiköhän tuo johdu lähinnä kovasta kilpailusta. Ja siitä ettei moni mies kaipaa muuta kuin seksiä ja siihrn päätyy todennäköisemmin kasvotusten kuin piuhoja pitkin. Monet tinderöivät ystäväni ovat kertoneet tästä katoiluilmiöstä, joten tavalliset miehetkin lienevät oppineen hanakoimmiksi näkemisen suhteen tai jää kokonaan ilman. Epätoivoiset miehet taas ovat epätoivoisia ja haluaisivat heti tarttua johonkin joka edes vastaa takaisin.

Itse en tinderöi ja pariutumistaktiikkani on muutenkin odottaa nuorempien naisten aloitteita. Mutta joskus kun olin itsekin aktiivisempi, niin kunnon keskustelu ennen näkemistä oli hyväksi havaittu taktiikka. Jos viestittely ei pelitä, niin odotettavissa tuskin on mitään järisyttävää kemiaa. Eikä tuo oikein riitä kun rinkuloidenkin voima on rajallinen.

En ole kohdannut moista. Jokaisen miesystävän kanssa ollaan tutustuttu rauhassa (viestit, puhelut), ilman kiirettä ensinäkemiseen ja varsinkin seksiin. No eipä mulla (50v) naisella ole kuin neäjästä kokemusta, tosin viimeisin on neljän vuoden takaa jonka kanssa edelleen seurustelen (tämän viimeisimmän kanssa viestiteltiin kaksi kuukautta ennen tapaamista).

Vierailija kirjoitti:

Yleensä nämä ovat sellaisia hätähousuja, jotka eivät jaksa keskittyä siihen, voisiko meillä olla mitään yhteistä.

Kyllä osa naisistakin laittaa varsin pian ehdotusta tapaamisesta. Toisaalta ymmärrän, koska tapaamalla sen sitten tietää kiinnostaako toinen vai ei. Toisaalta ilman viestittelyä ei herää mitään kiinnostusta oikeastaan käyttää ylimääräistä tapaamiseen, kun ei toisesta tiedä oikeastaan mitään. Mikäli viestii liian kauan tai paljon tulee muodostettua mielikuvia millainen toinen on. Todellisuus kun ei sitten vastaa mielikuvia. 

Ihmisestä voi saada aivan eri kuvan viestitellessä kuin kasvotusten. Mielestäni on hyvä tavata pian ennen suurimpien mielikuvien syntymistä. Minulla ei ole pelkoa mistään panotreffeistäkään, sillä ei tulisi mieleenkään hypätä sänkyyn eliöillä treffeillä.

Vierailija kirjoitti:

Panettaa.

Fyysinen puoli tärkeämpi kuin henkinen. Naisille toisinpäin.

Viestittelin viikkotolkulla kivan miehen kanssa. Olin melkein jo rakastunut kunnes tavattiin. Mies oli niin ujo, ettei treffeillä saanut sanaa suustaan. Eihän siitä mitään tullut =(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas tämä ”vaihdetaan kolme sanaa ja tavataan” -tutustumiskulttuuri on lähinnä kummallista, sillä itse ainakin haluan tietää miten toinen ilmaisee itseään kirjallisesti, onko meillä kuinka paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita, käyvätkö huumorintajumme yhteen, jne. Minua ei lähtökohtaisesti kiinnosta tavata toista ollenkaan, ellen ole ensin saanut tyypistä positiivista kuvaa nettiteitse. Kotoa käsin chättäily on niin mukavaa ja vaivatonta, voi käydä monta tuntia intensiivistä keskustelua pienemmällä vaivalla kuin mitä vaatisi käydä vaikka vartinkin kahveilla.

Kirjallinen ilmaisu harvemmin on pääosassa parisuhteessa, ellei ole pahemmanlaatuinen mykkäkoulu päällä.

Kirjallisen ilmaisun taito voi kertoa paljonkin.

Samaa mieltä tästä. Minä ainakin tunnen vetoa miehin, jotka osaavat kirjoittaa hauskasti ja nokkelasti, ja kun olen sen todennut, olen itsekin innokas tapaamaan heitä. Ei siihen tarvitse käyttää aikaa viikkotolkulla. Kun olen ensin hurmaantunut heidän viesteistään, ehdotan itse tapaamista, enkä ole koskaan pettynyt näihin sanaseppoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille on aivan turha avata sielunmaisemaansa, kun loppujen lopuksi ne kuuluisat kemiat treffeillä ratkaisevat. Ei se kuinka samanhenkisiä olette tai onko teillä yhteisiä harrastuksia.

Sinulleko ei ole tärkeää että suhteessa on myös läheisyyttä ja seksiä?

Tottakai on, mutta haluni eivät ole ristiriidassa keskenään. 

Ettei ehdi syntyä kovin vääriä kuvitelmia toisesta ja ihastua ihmisen sijaan illuusioon. Niin käy helposti ja lyhyenkin kirjoittelun aikana, ja sitten treffeillä toinen tuntuu pettymykseltä, vaikka olisi ilman vääristäviä esimielikuvituksia tavattuna ollut aivan ihana ja sopiva.

Toiset tietysti myös haluavat seksinsä heti nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas tämä ”vaihdetaan kolme sanaa ja tavataan” -tutustumiskulttuuri on lähinnä kummallista, sillä itse ainakin haluan tietää miten toinen ilmaisee itseään kirjallisesti, onko meillä kuinka paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita, käyvätkö huumorintajumme yhteen, jne. Minua ei lähtökohtaisesti kiinnosta tavata toista ollenkaan, ellen ole ensin saanut tyypistä positiivista kuvaa nettiteitse. Kotoa käsin chättäily on niin mukavaa ja vaivatonta, voi käydä monta tuntia intensiivistä keskustelua pienemmällä vaivalla kuin mitä vaatisi käydä vaikka vartinkin kahveilla.

Kirjallinen ilmaisu harvemmin on pääosassa parisuhteessa, ellei ole pahemmanlaatuinen mykkäkoulu päällä.

Kirjallisen ilmaisun taito voi kertoa paljonkin.

Samaa mieltä tästä. Minä ainakin tunnen vetoa miehin, jotka osaavat kirjoittaa hauskasti ja nokkelasti, ja kun olen sen todennut, olen itsekin innokas tapaamaan heitä. Ei siihen tarvitse käyttää aikaa viikkotolkulla. Kun olen ensin hurmaantunut heidän viesteistään, ehdotan itse tapaamista, enkä ole koskaan pettynyt näihin sanaseppoihin.

Minä olen. On jäänyt ikuisesti mieleen muuan mies, joka oli loistava kirjoittaja. Nokkela, hauska, älykäs sanaseppo. Treffeille saapuikin sitten ryppyiseen kansitakkiin pukeutunut nuhjuinen mies, joka ei saanut sanaa suustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapaamalla saa 1000 kertaa paremman käsityksen todellisuudesta kuin kirjoittamalla viestejä.

Yleensä on ajanhukkaa tavata ihminen, josta ei tiedä vielä oikeastaan yhtään mitään.

Nimim. Kokemusta on

Minusta taas on ajanhukkaa viestitellä viikkoja tai kuukausia ihmisen kanssa, josta ei tiedä yhtään mitään, eli jota ei ole tavannut.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas tämä ”vaihdetaan kolme sanaa ja tavataan” -tutustumiskulttuuri on lähinnä kummallista, sillä itse ainakin haluan tietää miten toinen ilmaisee itseään kirjallisesti, onko meillä kuinka paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita, käyvätkö huumorintajumme yhteen, jne. Minua ei lähtökohtaisesti kiinnosta tavata toista ollenkaan, ellen ole ensin saanut tyypistä positiivista kuvaa nettiteitse. Kotoa käsin chättäily on niin mukavaa ja vaivatonta, voi käydä monta tuntia intensiivistä keskustelua pienemmällä vaivalla kuin mitä vaatisi käydä vaikka vartinkin kahveilla.

Minä mieluummin kävisin heti alkuun ne vartin kahvit katsomassa synkkaako yhtään ja millainen tyyppi on, ja sitten voitaisiin viestitellä niin paljon kuin sielu sietää. Siinä tietysti myös näkee, jos olosuhteet sallivat, jäävätkö ne vartin kahveiksi vain venyvätkö vaikka kahdeksaan tuntiin tai jopa seuraavaan päivään.

Minä en sitten taas halua tavata lainkaan näitä "heti treffeille" tyyppejä, koska minulla on muutakin tekemistä, kuin kahvitella jokaisen tyypin kanssa joka sattuu osumaan mun profiiliini.

Olen muutaman tavannut aika nopeasti tyyliin päivän viestittelyn jälkeen ja pettymyksiä on olleet jokainen.

Sit kun tyypin kanssa on kirjoitellut viikkoja, kuukausia tietää, että toinen on oikeasti kiinnostunut jolloin sit tietty haluaa toisen nähdäkin.

Nykyisen kanssa viestiteltiin varmaan 6kk ennenkuin nähtiin, minimi on sellainen 1kk... jos sen vertaa ei kiinnosta kirjoittaa, niin minua ei kiinnosta nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas tämä ”vaihdetaan kolme sanaa ja tavataan” -tutustumiskulttuuri on lähinnä kummallista, sillä itse ainakin haluan tietää miten toinen ilmaisee itseään kirjallisesti, onko meillä kuinka paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita, käyvätkö huumorintajumme yhteen, jne. Minua ei lähtökohtaisesti kiinnosta tavata toista ollenkaan, ellen ole ensin saanut tyypistä positiivista kuvaa nettiteitse. Kotoa käsin chättäily on niin mukavaa ja vaivatonta, voi käydä monta tuntia intensiivistä keskustelua pienemmällä vaivalla kuin mitä vaatisi käydä vaikka vartinkin kahveilla.

Minä mieluummin kävisin heti alkuun ne vartin kahvit katsomassa synkkaako yhtään ja millainen tyyppi on, ja sitten voitaisiin viestitellä niin paljon kuin sielu sietää. Siinä tietysti myös näkee, jos olosuhteet sallivat, jäävätkö ne vartin kahveiksi vain venyvätkö vaikka kahdeksaan tuntiin tai jopa seuraavaan päivään.

Kukin tyylillään. Minusta on mukava viesteillä jonkin aikaa ennen mahdollisia treffejä ja ripotella viesteihin kaikenlaisia täkyjä. Jos mies tarttuu niihin, hän on ainakin jossain määrin kiinnostunut samoista asioista, mutta jos hän ei kiinnitä niihin mitään huomiota, on aika turha raahautua niille kahveille. Oma tsättäilyni kiinnostavien miesten kanssa menee myös aika nopeasti eroottisluonteiseksi, ja niinpä niistä ensitreffeistäkin tulee aivan toisella tavalla latautuneita kuin jos rynnätään kahveille kahden kolmen viestin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas tämä ”vaihdetaan kolme sanaa ja tavataan” -tutustumiskulttuuri on lähinnä kummallista, sillä itse ainakin haluan tietää miten toinen ilmaisee itseään kirjallisesti, onko meillä kuinka paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita, käyvätkö huumorintajumme yhteen, jne. Minua ei lähtökohtaisesti kiinnosta tavata toista ollenkaan, ellen ole ensin saanut tyypistä positiivista kuvaa nettiteitse. Kotoa käsin chättäily on niin mukavaa ja vaivatonta, voi käydä monta tuntia intensiivistä keskustelua pienemmällä vaivalla kuin mitä vaatisi käydä vaikka vartinkin kahveilla.

Minä mieluummin kävisin heti alkuun ne vartin kahvit katsomassa synkkaako yhtään ja millainen tyyppi on, ja sitten voitaisiin viestitellä niin paljon kuin sielu sietää. Siinä tietysti myös näkee, jos olosuhteet sallivat, jäävätkö ne vartin kahveiksi vain venyvätkö vaikka kahdeksaan tuntiin tai jopa seuraavaan päivään.

Kukin tyylillään. Minusta on mukava viesteillä jonkin aikaa ennen mahdollisia treffejä ja ripotella viesteihin kaikenlaisia täkyjä. Jos mies tarttuu niihin, hän on ainakin jossain määrin kiinnostunut samoista asioista, mutta jos hän ei kiinnitä niihin mitään huomiota, on aika turha raahautua niille kahveille. Oma tsättäilyni kiinnostavien miesten kanssa menee myös aika nopeasti eroottisluonteiseksi, ja niinpä niistä ensitreffeistäkin tulee aivan toisella tavalla latautuneita kuin jos rynnätään kahveille kahden kolmen viestin jälkeen.

Minusta taas tuo viestien muuttuminen eroottis- ja pusipusiluonteiseksi ennen tapaamista on ihan pahimman luokan virhe. Koen edelleen ihan fyysistä pahoinvointia muutamasta viestittelykumppanista, joiden kanssa oltiin jo viestitelty vaikka mitä seksuaalista, ja jotka sitten tavatessa olivat aivan muuta kuin miehiä mielikuvistani. Teki pahaa halatakaan ja treffit jäivät hyvin lyhyiksi ja vaivaantuneiksi.

Miehet joilla ei ole elämässä parempaa tekemistä ovat tylsistyneitä haluavat tavata pian. Heillä on aikaa tavata kenet tahansa. Eivät siis tee minkäänlaista karsintaa. Tai sitten ei ole ketään muutakaan jota tavata joten tapaavat sitten sen ensimmäisen joka suostuu edes juttelemaan. Ei ole ihme, ettei kukaan nainen halua tavata tuollaista miestä.