Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon siedätte omalta nuorelta aikuiselta lapseltanne
01.03.2023 |
Tunteiden purkua, kiukkua ja valitusta? Yksi lapsistani on hyvin vaativa, pitää oikeutenaan, että voi kaataa kaiken "paskan" päälleni, valittaa etten ymmärrä ym. Vaikka olen antanut hänelle kaiken mahdollisen avun ja tuen ja huomioinut häntä koko lapsuuden, nuoruuden ja vielä nyt aikuisuudessakin. Hyviä hetkiä on paljon, mutta näitä hunoja liikaa. Olen kehoittanut hakemaan apua mutta nihkeästi suhtautuu. Sanoin, että olen tukena, mutta että minulla ei ole enää voimia kuunnella hänen purkauksiaan eikä valituksiaan, kun kuuntelu ja tukeminen ei auta, suuttuu vaan siinä mielentilassa kaikesta mitä sanon. Olenko kohtuuton? Oikeasti alan olla jo aivan lopussa tämän asian kanssa.
Kommentit (13)
Aikuinen hoitaa itse omat asiansa, näin myös tuo lapsi.
Voit olla tukena niin pitkälle/siten kuin sinä haluat mutta vedä rajat. Et ole toisen likasanko äläkä dyyllisty
Jotkut eivät ole tyytyväisiä mihinkään ja pitävät omia mokiaan muiden syynä. Aina ja ikuisesti. Siihen ei auta mikään muu kuin hajurako.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hän suhtautuu nihkeästi ehdotukseesi avun hakemisesta? Minusta se kuulostaa ihan asialliselta ajatukselta. Omaa kokemusta ei ole; meidän nuori aikuinen ei ole valittanut, mutta jos hän käyttäytyisi kuvaamallasi tavalla, kokisin itsekin jossain vaiheessa että ideat loppuvat.
Onko hön masentunut? Joku muu häiriö, adhd, mieliala-tai persoonallisuushäiriö, alkoholi ym. ongelma vai mikä on? Tarvitsee apua, pian!
Mun veljeni on tuollainen ja hänellä diagnosoitiin nyt vihdoin parikymppisenä autismi.
Miten näitä ongelma-nuoria ja lapsia on nykyään vissiin enemmän kuin ihan normaalitapauksia 🙄🤷🏻?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten näitä ongelma-nuoria ja lapsia on nykyään vissiin enemmän kuin ihan normaalitapauksia 🙄🤷🏻?
Ei tällaisia diagnooseja ollut olemassakaan, oli vaan niitä "ongelmatapauksia" ja esimerkiksi asunnottomuutta hoidettiin vankilalla, kun irtolaisuus oli rikos. Homous oli myös rikos ja sairaus.
Myös elinajanodote oli reippaasti matalampi.
Tässä on tapahtunut suuria muutoksia yhteiskunnassa muutenkin viimeisen sadan vuoden aikana ja etenkin lääketieteessä.
Mun sisko oli tuollainen ja nykyään paljon pahempi. On diagnosoitu mm. epävakaa persoonallisuushäiriö, mutta se vaihdettiin joksikin tarkemmin määrittämättömäksi kai eli epäilevät vissiin narsismia. Meillä on useampi vuosi ikäeroa, iltatähti on seko. On myös saanut nimellistä "apua", mutta terapia ei ollut mielestäni ammattitaitoista. Avun etsimisessäkin oltava huolellinen eikä ehkä liian optimistinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On näitä tullut vastaan (ystävät), ja ei kannata liikaa suostua kuuntelemaan / tekemään toisen puolesta asioita. Jos jurnuttaa, sano tylysti, tuossa ovi, hommaa oma kämppä ja hoida asiat paremmin. Kova kovaa vasten.
Vierailija kirjoitti:
Mun veljeni on tuollainen ja hänellä diagnosoitiin nyt vihdoin parikymppisenä autismi.
Mun tyttö sai myös parikymppisenä autismidiagnoosin ja käyttäytyy juuri noin. Apuakin hän on saanut eri tahoilta, mutta silti minä olen se, joka jaksaa ja kuuntelee ja yrittää olla tukena, vaikka välillä hammasta purren, mutta sitä en lapselleni näytä, että aina ei jaksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mietippä sitä. Olisiko tätä lasta ilman sinun itsekkäitä toimiasi?
Luulin, että Röllikin haluaa lapsen. Nyt harjoittelemaan toleranssia.
Vedä omat rajasi, ja pidä ne. Aikuista lasta voi hyysätä, mutta muista että sinä itse olet elämäsi tärkein ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajat pitää laittaa. Kerro miten ja milloin/missä asiassa olet käytettävissä. Tilanne pahenee muuten. Ei ole itsekkyyttä ottaa oma elämänsä haltuun. Siskoni on/oli tällainen äidillemme, ja kun äiti laittoi rajat, romahti ja kipusi pikkuhiljaa ylös mtt:n ja todellisuuden avulla. Ole vahva!
No mietippä sitä. Olisiko tätä lasta ilman sinun itsekkäitä toimiasi?