Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tyhjä olo kun hyvä kirjasarja loppui
03.03.2020 |
Luin pari päivää sitten loppuun hyvän kirjasarjan, jonka aloitin vasta hetki sitten. Kun luin viimeisen kirjan, jäi todella tyhjä olo.
Haluaisin aloittaa uuden kirjan, mutta kaikki mitä olen vähän yrittänyt lukea, ovat tuntuneet ihan mitättömiltä noin hyvän kirjasarjan jälkeen, vaikka tiedän varmaksi, että pidän noista kirjoista joita olen yrittänyt lukea.
Minulle käy näin myös joskus hyvien sarjojen loputtua, en oikein tiedä mitä tekisin ja on jotenkin tyhjä ja haikea olo.
Mitä te teette, kun jokin kirja jättää teille tyhjän olon?
Kommentit (23)
Sama täällä. Yritän silloin etsiä uusia kirjasarjoja tai Netflixistä uusia sarjoja. Tai joskus katson samoja hyviä sarjoja, joita olen aikaisemmin katsonut. Sitä eläytyy niin voimakkaasti kirjojen ja sarjojen maailmaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari päivää pitää käyttää netin selaamiseen, jos löytyy wikisivut tai fanikuvitusta, keskusteluja kirjoista tai hahmoista. Sitten etsin jonkun toisen genren kirjan luettavaksi, niin ei tule vertailtua niin paljon.
Itse tosiaan lopetin tuon sarjan lukemisen edellispäivänä ja vieläkin helposti ajatus harhautuu kirjaan ja sen tapahtumiin ja moni pieni asia muistuttaa siitä.
Olen yrittänyt hiukan lueskella, mutta en pysty, elokuvia hiukan olen yrittänyt katsoa, mutta niidenkin aiheet pyörivät tuon kirjasarjan aiheessa, eikä siitä oikein löydy elokuvia.
Pahin on kyllä helpottanut, että eiköhän se taas tästä, minulla on paha tapa "seota" kun löydän kiinnostavan kirjan/sarjan/harrastuksen tai minkä vain.
Ap
Juuri katsoin loppuu Spartacus-sarjan ja vieläkin harmittaa ja itkettää n. viikko jälkikäteen, koska ne hahmot ja näiden kamppailu elämän hirveyksissä ja pyörteissä tuntui kuin olisi tuttuja seurannut.
Ei kai siinä muu auta kuin aika.
Vierailija kirjoitti:
Pari päivää pitää käyttää netin selaamiseen, jos löytyy wikisivut tai fanikuvitusta, keskusteluja kirjoista tai hahmoista. Sitten etsin jonkun toisen genren kirjan luettavaksi, niin ei tule vertailtua niin paljon.
Tätä minäkin harrastan. Jään vähäksi aikaa roikkumaan kirjan maailmaan muiden fanien ajatusten, tekemän taiteen yms. keskustelujen kautta.
Silloin tällöin vilkaisen myös, onko fanfictionia tehty. Monestihan fikit ovat silkkaa paritusta ja kirjallista p*rnoa (joskus tosin sellaisellekin on tarvetta :D), mutta niissä voi myös tulla esille mielenkiintoisia näkemyksiä, jotka auttavat kirkastamaan omiakin ajatuksia suuntaan tai toiseen.
https://archiveofourown.org/ <- tuolta löytää vaikka minkä fandomin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen.
Suosittelen ap:lle Raija Orasen "Metsästäjän sydän."
Oli kyllä vertaansa vailla kerronta ja henkilöt (Mannerheim(!) & ystävänsä Hjalmar Linder + romantiikkaakin).
Jäi kyllä elämään päähän hulvaton elämäntyyli jne...
Ihmiset sellaista laatua, joita tänäänkin toivoisi kohtaavansa. Anteliaisuus, reiluus.
Oletko nähnyt palstalla ketjua "minkä kirjan olet lukenut viimeksi?". Pitkä ketju.😊
Katsoin Netflixistä Jane the Virgin-sarjan. Harmi, että loppui, jäi tyhjä olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne nuoruudesta, jolloin tuli luettua paljon sarjoja. Kaipaus sarjaan meni ohi vain ajan kanssa ja pian löytyikin uusi sarja luettavaksi tai muu asia josta kiinnostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7
tarkoitti tietty tätä ihanaa ketjua:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3237793/mika-kirja-sulla-kesken-juuri-n…
Hyvä muisti#😁
Kiitoksia vastauksista, pitää vain odotella. Nyt tietysti sitten olen googlaillut kaikkea ja huomasin, että olisi elokuva tuloillaan sittenkin, vaikka suunnitelmat menivätkin jäihin vuonna 2012.
Luin Becca Fitzpatrickin Langennut enkeli-sarjan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olettepa te vähän outoja. Ei mulle tule mitään onttoja oloja.
Vierailija kirjoitti:
Olettepa te vähän outoja. Ei mulle tule mitään onttoja oloja.
Et taida koskaan olla tempautunut kunnolla mukaan kirjan maailmaan?
Se on vähän sama kuin jos olisi rakastunut johonkuhun. Ei pysty muuta ajattelemaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olettepa te vähän outoja. Ei mulle tule mitään onttoja oloja.
Et taida koskaan olla tempautunut kunnolla mukaan kirjan maailmaan?
Se on vähän sama kuin jos olisi rakastunut johonkuhun. Ei pysty muuta ajattelemaankaan.
Ei mulle ole yksikään kirja noin paljon vaikuttanut mutta life is strange pelin jälkeen meni pari kuukautta toipua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olettepa te vähän outoja. Ei mulle tule mitään onttoja oloja.
Et taida koskaan olla tempautunut kunnolla mukaan kirjan maailmaan?
Se on vähän sama kuin jos olisi rakastunut johonkuhun. Ei pysty muuta ajattelemaankaan.
Ei mulle ole yksikään kirja noin paljon vaikuttanut mutta life is strange pelin jälkeen meni pari kuukautta toipua.
Mä oon saanut parhaat kiksit kirjoista (yleensä kirjasarjoista, joissa riittää luettavaa enemmän kuin yksittäisissä teoksissa), mutta joskus kyllä pelitkin ovat tehneet todella suuren vaikutuksen, esim. Dragon Age.
Tv-sarjat ja leffat eivät taas niin herätä tuntemuksia, luulen sen johtuvan siitä, että kirjoja lukiessa tai pelatessa eläytyminen on syvempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olettepa te vähän outoja. Ei mulle tule mitään onttoja oloja.
Et taida koskaan olla tempautunut kunnolla mukaan kirjan maailmaan?
Se on vähän sama kuin jos olisi rakastunut johonkuhun. Ei pysty muuta ajattelemaankaan.
En. Kirja kirjana. Ei kenenkään kirjoittamat tarinat tee muhun noin syvää vaikutusta. Kuulostaa kovin hankalalle tuommoinen. Tietysti hyvän kirjan jälkeen on hyvä fiilis mutta ei sen enempää. Huonoja kirjoja en viitsi lukeakaan.
Tiedän tunteen.
Itse olen suuri Terry Pratchett fani ja on kyllä vaikea yrittää hahmottaa, että kirjoja ei tule enää, kirjailija kun otti ja kuoli.
Minulla käy usein hyvän kirjan jälkeen niin, että mikään, mitä seuraavaksi luen, ei vain kiinnosta. Tuolloin on vain parasta valita jotain tosi kevyttä ja melko samantekevää luettavaa välilukemiseksi, ettei tule pilattua sellaista kirjaa, johon oikeasti tahtoo keskittyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olettepa te vähän outoja. Ei mulle tule mitään onttoja oloja.
Et taida koskaan olla tempautunut kunnolla mukaan kirjan maailmaan?
Se on vähän sama kuin jos olisi rakastunut johonkuhun. Ei pysty muuta ajattelemaankaan.
En. Kirja kirjana. Ei kenenkään kirjoittamat tarinat tee muhun noin syvää vaikutusta. Kuulostaa kovin hankalalle tuommoinen. Tietysti hyvän kirjan jälkeen on hyvä fiilis mutta ei sen enempää. Huonoja kirjoja en viitsi lukeakaan.
Mikäs siinä, jos ei iske. Kukin taaplaa tyylillään :)
Itselleni kuitenkin voimakas eläytyminen (poikkeuksellisen hyviin kirjoihin) on ilahduttava lahja, ei hankala kokemus. Aivan upea tunne, vähän kuin eläisi puoliksi toisessa maailmassa. Tietysti varjopuolena on kirjan loppumisen myötä seuraava onttous, mutta se on hinta, jonka maksan mielelläni.
Arkielämä on muuten monesti niin tasaista, joten hyvin mielelläni lähtisin useamminkin lomailemaan ja keräämään energiaa jonkun kirjan maailmaan, mutta paha kyllä niitä parhaan laatuluokan helmiä ei läheskään aina tule vastaan. Useimmat hyvät kirjat otan minäkin vain kirjoina.
Alue: Aihe vapaa
Tuttu tunne. Kyllä sieltä aina lopulta löytyy uusi sarja luettavaksi. Tai joku mukaansa tempaava kirja.