Miksikä kutsutaan sitä ilmiötä, että me länsimaalaiset hyvinvoivat ihmiset tajuamme toisten ihmsiten kurjuuden, mutta suljemme siltä silmämme?
Onko se porvarillisuutta vai keskiluokkaisuutta vai mitä?
Vai onko sille yleensäkään mitään termiä?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Välinpitämättömyys. 24 000 ihmistä kuolee nälkään JOKA PÄIVÄ. Näistä neljä viidestä on alle 5-vuotiaita lapsia. Coronna on tapannut nyt jotain vajaat 3000(?) ihmistä useamman kuukauden aikana ja joka tuutti huutaa tätä pöpöä. Porvarit on nyt kauhuissaan, kun asia koskettaa ihmisiä, joilla on heille ihmisarvoa.
Pentti Linkola sanoisi, että tuo ei riitä vielä mihinkään, ja alan kallistua samoille linjoille. Ei tuonne auta antaa mitään muuta apua kuin ehkäisyvälineitä. Ei ole kestävää, että populaatio on suurempi kuin mitä pystyvät itse tuottamaan ruokaa.
No mitä pitäisi tehdä, mikä on koskaan tarpeeksi?
Kurjuuden määrä on vakio. Se nyt vaan on niin, ettei kaikki voi elää kuten länsimaalaiset, kerskakulutus on jo tälläkin väkimäärällä tullut tiensä päähän.
En ymmärrä miksi kehitysmaista ja kehitysmaalaisista halutaan kerskakuluttajia.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä aihe, mutta Suomi ei ole länsimaa, eikä suomalaiset länsimaalaisia vaan slaavien ja saamelaisten sekoitus.
Suomi on Ruotsin ja Venäjän alusmaa, joka on Neuvostoliiton etupiirin maana ainoa, jossa on säilynyt sosialismi sellaisena kuin se oli 70 luvulla.
Et taida urpo ymmärtää mitä länsimaa tarkottaa.
Sitäpaitsi, vaikkei se tähän liitykään, suomalaiset ei todellakaan ole slaaveja, vaan aivan oma rotunsa.
Onko auttamisesta koskaan seurannut mitään hyvää.
Minä olen vihdoin, nyt 48vuotiaana huomannut ihan omaa elämäänim taaksepäin katsomalla, että hyvistä teoista rangaistaan aina, ja kiitosta et saa jos jotain autat.
Totta kai hädässä olevaa pitää auttaa, jos sellaseen törmää, makaa esim kadulla.. Mutta ei nyt todellakaan mitään maapallon toisella puolella olevia tarvitse edes ajatella, jokasella on tarpeeksi savottaa omassa lähipiirissään ja ympäristössään.
en tiedä hyvää suomenkielistä sanaa, mutta willful ignorance olisi osuva kuvaamaan ilmiötä
Vierailija kirjoitti:
Onko auttamisesta koskaan seurannut mitään hyvää.
Minä olen vihdoin, nyt 48vuotiaana huomannut ihan omaa elämäänim taaksepäin katsomalla, että hyvistä teoista rangaistaan aina, ja kiitosta et saa jos jotain autat.Totta kai hädässä olevaa pitää auttaa, jos sellaseen törmää, makaa esim kadulla.. Mutta ei nyt todellakaan mitään maapallon toisella puolella olevia tarvitse edes ajatella, jokasella on tarpeeksi savottaa omassa lähipiirissään ja ympäristössään.
Olen huomannut saman. Siis ihan suomalaisia ihmisiä olen auttanut (tyhmyyttäni) ja saanut kiitokseksi ripulia. Tai no kerran on yksi ihminen ollut kiitollinen ja asiallinen.
Vähiä rahojani en hassaa mihinkään kiittämättömään laiskiaiseen enää ikinä, enkä tee mitää palveluksia, vaikka olen "näppärä" ja "minulla olisi muka aikaa".
Miksikä kutsutaan sitä ilmiötä, kun tiedetään tasan tarkkaan, että omassa maassa on paljon hätää kärsiviä ihmisiä ja eläimiä, mutta heille vaan tuhahdellaan ylimielisesti, koska on trendikkäämpiä ja etnisempiä autettavia lähi-idässä ja somaliassa?
Normaaliksi elämäksi.
Kaikkia maailman kärsiviä ei voi ihminen auttaa, joten asiaa ei paranna voivottelu, syytteleminen tai muiden kurjuudessa piehtarointi.
Autan lähimmäisiäni kun voin, ja pyrin tekemään mahdollisimman eettisiä kulutuspäätöksiä. Pyrin elämään tasapainoista ja onnellista elämää, ja ilahduttamaan muita. Maksan myös mukisematta veroni.
Maailmantuskan poteminen ei auta ketään.
Vierailija kirjoitti:
Miksikä kutsutaan sitä ilmiötä, kun tiedetään tasan tarkkaan, että omassa maassa on paljon hätää kärsiviä ihmisiä ja eläimiä, mutta heille vaan tuhahdellaan ylimielisesti, koska on trendikkäämpiä ja etnisempiä autettavia lähi-idässä ja somaliassa?
Sitä sanotaan feminismiksi, joka inhoaa "opressoreja, kolonialisteja, imperialisteja, ra sisteja" valkoisia ja heidän kapitalistista yhteiskuntaansa.
Maailma on täynnä kärsimystä, länsimaissakin on kärsimystä, naapurissakin voi olla kärsimystä.
Eikö ole parempi auttaa lähimpiä kärsiviä. Jos jokainen tekisi niin, ei kärsiviä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksikä kutsutaan sitä ilmiötä, kun tiedetään tasan tarkkaan, että omassa maassa on paljon hätää kärsiviä ihmisiä ja eläimiä, mutta heille vaan tuhahdellaan ylimielisesti, koska on trendikkäämpiä ja etnisempiä autettavia lähi-idässä ja somaliassa?
Sitä sanotaan feminismiksi, joka inhoaa "opressoreja, kolonialisteja, imperialisteja, ra sisteja" valkoisia ja heidän kapitalistista yhteiskuntaansa.
No ei kyllä sanota. Feminismi tarkottaa vain sitä, että nainen ei ole miestä huonompi sukupuoli.
Sinun luettelemat höpinät kuulostaa joltain poliittiselta aatteelta.
Oman valtion pilaaminen vuosikymmenien perseilyllä on oma vika, eikä mitään kurjuutta.
Apua he kyllä saisivat meiltä länsimailta jos ottaisivat sitä vastaan.
Kyllä Suomi tekee osuutensa esim YK:n kautta ja kehitysapukin suhteellisesti hyvällä tasolla.
On kai aikuisilla ihmisillä ensisijaisesti itsellään vastuu elämämästään ja jälkeläisistään kehittyvissä maissakin.
Tämä jälkikolonialistinen asenne kehittyvien maiden ihmisiä kohtaan; aivan kuin he eivät olisi kykeneviä päättämään ja pitämään huolta omista asioistaan vaan länsimaisen "paremman" ihmisen pitää heitä auttaa.
Tällaisesta uhriuttamisesta ei hyvää seuraa, eikä "tekohengittäminen" pitemmän päälle auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksikä kutsutaan sitä ilmiötä, kun tiedetään tasan tarkkaan, että omassa maassa on paljon hätää kärsiviä ihmisiä ja eläimiä, mutta heille vaan tuhahdellaan ylimielisesti, koska on trendikkäämpiä ja etnisempiä autettavia lähi-idässä ja somaliassa?
Sitä sanotaan feminismiksi, joka inhoaa "opressoreja, kolonialisteja, imperialisteja, ra sisteja" valkoisia ja heidän kapitalistista yhteiskuntaansa.
No ei kyllä sanota. Feminismi tarkottaa vain sitä, että nainen ei ole miestä huonompi sukupuoli.
Sinun luettelemat höpinät kuulostaa joltain poliittiselta aatteelta.
Höpön höpön. Nykyajan feminismi on intersektionaalisuutta: "mansplainingia", "setämiehiä", "valkoista etuoikeutta", "ableismia", "kehopositiivisuutta", "kulttuurista omimista" ja muuta vastaavaa shaibaa.
Vierailija kirjoitti:
hiljainen syyllisyydentunne
Milläköhän ihmeen tavalla suomalainen on syyllinen siihen, että kehitysmaakulttuureissa kaikki mahdolliset
Monissa eri yhteyksissä olen lukenut, että ei saa syyllistää. Syyllistäminen on traumatisoivaa etc. Paha juttu. Useimmiten nämä jutut koskevat erilaisia rikoksia, pois lukien talousrikokset. Samoin lastenkasvatusohjeissa.
Eurooppalaisia tavallisia tallaajia syyllistetään sitten kuin vierasta sikaa. Miksi ette tee mitään kehitysmaiden sodille, nälänhädälle, jätätte kehitysmaiden ihmiset vaille koulutusta, lista on loputon. Siitäkin huolimatta että aika paljon on tehty. Rahaa laitettu menemään, erilaisia retkikuntia tallustaa nytkin kaivoja ja vessoja rakentamassa Afrikassa. On rakennettu sairaaloita, on lääkäreitä ilman rajoja ja vastaavaa. Koodaribussia ja kaarnaveneitä unohtamatta (heh). Tänne tulleille tarjottu asunnot, koulutus ja terveydenhoito, kaikki verovaroista. Ollaan me länsimaiset kelvotonta porukkaa, ihan tulee voimaton olo. Huhhuh. Koskahan joku sanois, että kiitos teille, hyvin tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalaisjärki. Suomen 2 miljoonaa veronmaksajaa eivät voi auttaa kaikkia.
Ei tarvitse kaikkia auttakaan.
Mutta voisimme miettiä, kun ostamme uuden paidan henkka maukalta, että kuka senkin rätin on tehnyt. Niin. Pieni tyttönen, jolla ei ole oikeutta lapsuuteen.
Mutta emme mieti, siitä ovat todisteena halpavaateketjujen menestys.
Miksi emme mieti? Silloinko voimme tuudittua ajatukseen: " Emme voi kaikkia auttaa."
Minusta halpavaateketjujen huonojen puolten hehkutuksessa unohdetaan ne hyvät puolet.
Jos H&M tai joku muu ketju ei tilaisi ompelutyötään jostakin Bangladeshista tai Kambodzasta, luuletteko, että se auttaisi siihen, että näissä maissa (tyttö)lapset pääsisivät kouluun?
Jos luulette, olette väärässä.
Tekstiiliteollisuus on ollut aina ensimmäinen vaihe jokaisen maan teollistumisen historiassa. Kauhistuisitte, jos pääsisitte aikakoneella kurkkaamaan Finlaysonin oloja 1850-luvun Tampereella.
Yleensä maissa, joissa teollistuminen alkaa, se myös etenee. Prosessi on poukkoileva ja sillä on inhimillisiä kustannuksia, mutta lopulta se auttaa näiden maiden köyhiä eteenpäin: ne totuttavat kurinalaiseen työhön teollisessa ympäristössä, koneiden käyttöön, luku- ja kirjoitustaito ja muut tärkeät taidot yleistyvät myös.
Pahin tilanne esimerkiksi Bangladeshin kannalta olisi se, että sinne ei olisi perustettu ensimmäistäkään tekstiilialan tehdasta, ja koko väestö eläisi lähinnä maanviljelyksen varassa vielä nykyistäkin lähempänä nälkärajaa.
Se on valitettavaa, että suurin osa maailmasta edustaa paskareikäkulttuuria ja paskareikäuskontoa, vaikka ihmiset muutoin voisivatkin olla hyviä. Ei niitä tänne kuitenkaan pidä tuoda tuhoamaan omaa kulttuuriamme ja turvallista yhteiskuntaamme.