Lue keskustelun säännöt.
Hei äitipuoli, jonka perheessä +- 10-vuotiaita bonuslapsia. Millainen on viikonloppunne?
01.03.2020 |
Meillä menee näin:
perjantai-iltana lapset tulevat aika myöhään juuri nukkumaanmenon kynnyksellä. En heitä näe kuin lyhyesti.
Lauantaina nukun puoleen päivään. Kun herään, ovat lapset huoneessaan. Sitten isä lähtee lasten kanssa jonnekkin pariksi tunniksi. Kun he tulevat syömme kaikki yhdessä. Tämän jälkeen lapset katsovat tietokoneiltaan netflixiä.
Sunnuntaina herään taas puolilta päivin. En välttämättä ehdi heitä edes nähdä, kun he lähtevät kotiinsa.
Onko muilla näin helppoa?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Oma "äitipuoleni" oli ap:n kaltainen. Ei koskaan osallistunut minun ja siskoni elämään, vaikka asui isän kanssa. Kummasti alkoi iän myötä harventua isän luona vierailut meillä molemmilla...
Eli kostitte isälle sen ettei joku palvotunut teitä toisena päivätyönään vaan antoi teille ja isälle tilaa hoitaa sitä teidän välistä suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma "äitipuoleni" oli ap:n kaltainen. Ei koskaan osallistunut minun ja siskoni elämään, vaikka asui isän kanssa. Kummasti alkoi iän myötä harventua isän luona vierailut meillä molemmilla...
Eli kostitte isälle sen ettei joku palvotunut teitä toisena päivätyönään vaan antoi teille ja isälle tilaa hoitaa sitä teidän välistä suhdetta.
Juuri näin. Oletimme, että isän uusi nainen olisi aina ollut polvillaan meidän vieressämme ylistyslauluja laulaen paljomassa. Sitä juuri tarkoitin sillä, ettei osallistunut meidän elämäämme. Ei tietenkään ole muuta tapaa osallistua lasten elämään kuin palvoa heitä toisena päivätyönään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma "äitipuoleni" oli ap:n kaltainen. Ei koskaan osallistunut minun ja siskoni elämään, vaikka asui isän kanssa. Kummasti alkoi iän myötä harventua isän luona vierailut meillä molemmilla...
Eli kostitte isälle sen ettei joku palvotunut teitä toisena päivätyönään vaan antoi teille ja isälle tilaa hoitaa sitä teidän välistä suhdetta.
Sitten se asiallinen vastaus: Emme kostaneet yhtään mitään. Emme myöskään olettaneet, että yhtään kukaan olisi palvonut meitä toisena päivätyönään. Toivoimme vain, että isän uusi nainen olisi edes jollain tavalla ollut myös meidän elämässämme mukana, kun kuitenkin meidän oli pakko asua hänen kanssaan samassa asunnossa joka toinen viikonloppu. Lapsilta ei kysytä, haluavatko he isän uutta naista elämäänsä. Nainen sen sijaan voi ihan itse valita, lyöttäytyykö hän yhteen miehen kanssa, jolla on lapsia. Jos lyöttäytyy, on minusta täysin perusteltua olettaa, että myös lapset saavat siltä naiselta huomiota (huom! ei palvontaa, vaan normaalia kohteliasta kanssakäymistä). Kun eivät saa, ei voi lapsia syyttää, jos halu viettää aikaa ko. henkilön kanssa hiipuu. Meillä se tarkoitti myös etäisyyden ottoa isään, koska isä ei halunnut tavata meitä muualla kuin kotonaan. En koe rangaistuksena sitä, että ihminen valitsee ennemmin seurakseen sellaisen, jota hänen tekemisensä kiinnostavat kuin sellaisen jolle on yhdentekevä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä sanoa, että ihme väkeä tälläkin palstalla on jurnuttamassa. Tässähän kaikki menee ihan oikein. Mies hoitaa omat lapsensa ja nainen omansa. Kumpikaan ei puutu vieraiden lasten asioihin. Hienoa.
Ei minulle ainakaan mieheni lapset ole vieraita. He ovat osa mieheni elämää ja sitä kautta myös osa minun elämääni. Enhän pidä myöskään miehen ystäviä tai muita sukulaisia itselleni vieraina, vaan he ovat osa meidän elämäämme tavalla tai toisella.
Vieraus nouseesiitä, paljon lapset ovat läsnä elämässä. Totta kai harvakseltaan käyvä on vieraampi kuin läsnäoleva.
On toki, mutta normaalit ihmiset osaavat tutustua myös sellaisiin ihmisiin, jotka vierailevat harvemmin. Ei ne puolison lapset ole vieraita ellei heistä itse sellaisia tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin keskustelussa paistaa vahvasti asenne, että uuden vaimon pitää osallistua, olla kiinnostunut, touhuta, välittää, antaa aikaa, huolehtia miehen lapsille. Miksi?
Olen itse ollut mieheni kanssa naimisissa 7 vuotta, eikä oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa hänen lapsi. Minulla on omia lapsia, mieheni lapsi on minulle kerrassaan yhdentekevä. Kun hän on meillä joka toinen kuukausi pidennetyn viikonlopun, isä huolehtii läksyt, ruuat, kuljetukset jne. Itse en osallistu millään tavoin, minulla omat lapset, harrastukset, mielenkiinnon kohteet. Ja jos joku miettii, miksi vaan joka toinen kk, niin äitinsä muutti Norjaan lapsen kanssa keneltäkään kyselemättä.
Siksi, että he ovat tärkeitä ihmiselle, joka on minulle tärkeä. Eikö oikeasti ihmisillä ole enää sen vertaa lähimmäisenrakkautta (en keksi parempaa sanaa), että olisivat kiinnostuneita muistakin kuin omista verisukulaisistaan ja omasta navastaan? Ei ihme, että lapsilla on niin paljon mielenterveysongelmia, kun joutuvat viettämään aikaa sellaisten aikuisten luona, joita ei pätkääkään kiinnosta, mitä he tekevät tai mitä heille kuuluu.
Mieheni tehtävä on olla kiinnostunut lapsestaan, ei minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin keskustelussa paistaa vahvasti asenne, että uuden vaimon pitää osallistua, olla kiinnostunut, touhuta, välittää, antaa aikaa, huolehtia miehen lapsille. Miksi?
Olen itse ollut mieheni kanssa naimisissa 7 vuotta, eikä oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa hänen lapsi. Minulla on omia lapsia, mieheni lapsi on minulle kerrassaan yhdentekevä. Kun hän on meillä joka toinen kuukausi pidennetyn viikonlopun, isä huolehtii läksyt, ruuat, kuljetukset jne. Itse en osallistu millään tavoin, minulla omat lapset, harrastukset, mielenkiinnon kohteet. Ja jos joku miettii, miksi vaan joka toinen kk, niin äitinsä muutti Norjaan lapsen kanssa keneltäkään kyselemättä.
Siksi, että he ovat tärkeitä ihmiselle, joka on minulle tärkeä. Eikö oikeasti ihmisillä ole enää sen vertaa lähimmäisenrakkautta (en keksi parempaa sanaa), että olisivat kiinnostuneita muistakin kuin omista verisukulaisistaan ja omasta navastaan? Ei ihme, että lapsilla on niin paljon mielenterveysongelmia, kun joutuvat viettämään aikaa sellaisten aikuisten luona, joita ei pätkääkään kiinnosta, mitä he tekevät tai mitä heille kuuluu.
Mieheni tehtävä on olla kiinnostunut lapsestaan, ei minun.
Eli sinua kiinnostaa vain oma napa. Tämä on kyllä tullut jos selväksi, mutta hyvä että vielä rautalangasta väänsit todellisen tarkoituksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin keskustelussa paistaa vahvasti asenne, että uuden vaimon pitää osallistua, olla kiinnostunut, touhuta, välittää, antaa aikaa, huolehtia miehen lapsille. Miksi?
Olen itse ollut mieheni kanssa naimisissa 7 vuotta, eikä oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa hänen lapsi. Minulla on omia lapsia, mieheni lapsi on minulle kerrassaan yhdentekevä. Kun hän on meillä joka toinen kuukausi pidennetyn viikonlopun, isä huolehtii läksyt, ruuat, kuljetukset jne. Itse en osallistu millään tavoin, minulla omat lapset, harrastukset, mielenkiinnon kohteet. Ja jos joku miettii, miksi vaan joka toinen kk, niin äitinsä muutti Norjaan lapsen kanssa keneltäkään kyselemättä.
Siksi, että he ovat tärkeitä ihmiselle, joka on minulle tärkeä. Eikö oikeasti ihmisillä ole enää sen vertaa lähimmäisenrakkautta (en keksi parempaa sanaa), että olisivat kiinnostuneita muistakin kuin omista verisukulaisistaan ja omasta navastaan? Ei ihme, että lapsilla on niin paljon mielenterveysongelmia, kun joutuvat viettämään aikaa sellaisten aikuisten luona, joita ei pätkääkään kiinnosta, mitä he tekevät tai mitä heille kuuluu.
Mieheni tehtävä on olla kiinnostunut lapsestaan, ei minun.
Toivottavasti ymmärtääkin olla kiinnostunut vain lapsestaan ja jättää sinut ihan keskenäsi. Noin itsekäs ihminen ei tarvitse kuin kiinnostusta keneltäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma "äitipuoleni" oli ap:n kaltainen. Ei koskaan osallistunut minun ja siskoni elämään, vaikka asui isän kanssa. Kummasti alkoi iän myötä harventua isän luona vierailut meillä molemmilla...
Eli kostitte isälle sen ettei joku palvotunut teitä toisena päivätyönään vaan antoi teille ja isälle tilaa hoitaa sitä teidän välistä suhdetta.
Sitten se asiallinen vastaus: Emme kostaneet yhtään mitään. Emme myöskään olettaneet, että yhtään kukaan olisi palvonut meitä toisena päivätyönään. Toivoimme vain, että isän uusi nainen olisi edes jollain tavalla ollut myös meidän elämässämme mukana, kun kuitenkin meidän oli pakko asua hänen kanssaan samassa asunnossa joka toinen viikonloppu. Lapsilta ei kysytä, haluavatko he isän uutta naista elämäänsä. Nainen sen sijaan voi ihan itse valita, lyöttäytyykö hän yhteen miehen kanssa, jolla on lapsia. Jos lyöttäytyy, on minusta täysin perusteltua olettaa, että myös lapset saavat siltä naiselta huomiota (huom! ei palvontaa, vaan normaalia kohteliasta kanssakäymistä). Kun eivät saa, ei voi lapsia syyttää, jos halu viettää aikaa ko. henkilön kanssa hiipuu. Meillä se tarkoitti myös etäisyyden ottoa isään, koska isä ei halunnut tavata meitä muualla kuin kotonaan. En koe rangaistuksena sitä, että ihminen valitsee ennemmin seurakseen sellaisen, jota hänen tekemisensä kiinnostavat kuin sellaisen jolle on yhdentekevä.
Ööö... isääsihän sinä menit katsomaan, eikö niin?
Kyllä minä annan lapsille normaalia kanssakäymistä silloin, kun heitä näen. Kysyn kuulumisia, keskustelen ruokapöydässä. Mutta en vain viihdytä heitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin keskustelussa paistaa vahvasti asenne, että uuden vaimon pitää osallistua, olla kiinnostunut, touhuta, välittää, antaa aikaa, huolehtia miehen lapsille. Miksi?
Olen itse ollut mieheni kanssa naimisissa 7 vuotta, eikä oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa hänen lapsi. Minulla on omia lapsia, mieheni lapsi on minulle kerrassaan yhdentekevä. Kun hän on meillä joka toinen kuukausi pidennetyn viikonlopun, isä huolehtii läksyt, ruuat, kuljetukset jne. Itse en osallistu millään tavoin, minulla omat lapset, harrastukset, mielenkiinnon kohteet. Ja jos joku miettii, miksi vaan joka toinen kk, niin äitinsä muutti Norjaan lapsen kanssa keneltäkään kyselemättä.
Siksi, että he ovat tärkeitä ihmiselle, joka on minulle tärkeä. Eikö oikeasti ihmisillä ole enää sen vertaa lähimmäisenrakkautta (en keksi parempaa sanaa), että olisivat kiinnostuneita muistakin kuin omista verisukulaisistaan ja omasta navastaan? Ei ihme, että lapsilla on niin paljon mielenterveysongelmia, kun joutuvat viettämään aikaa sellaisten aikuisten luona, joita ei pätkääkään kiinnosta, mitä he tekevät tai mitä heille kuuluu.
Mieheni tehtävä on olla kiinnostunut lapsestaan, ei minun.
Eli sinua kiinnostaa vain oma napa. Tämä on kyllä tullut jos selväksi, mutta hyvä että vielä rautalangasta väänsit todellisen tarkoituksesi.
Minä olen ap. En siis ollut tuo, jolle vastasit. Mutta olen kyllä samaa mieltä, että isän tehtävänä on olla kiinnostunut lapsistaan. Jos isä ei ole kiinnostunut, niin äitipuolen ei kuulu tätä tyhjiötä täyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma "äitipuoleni" oli ap:n kaltainen. Ei koskaan osallistunut minun ja siskoni elämään, vaikka asui isän kanssa. Kummasti alkoi iän myötä harventua isän luona vierailut meillä molemmilla...
Eli kostitte isälle sen ettei joku palvotunut teitä toisena päivätyönään vaan antoi teille ja isälle tilaa hoitaa sitä teidän välistä suhdetta.
Sitten se asiallinen vastaus: Emme kostaneet yhtään mitään. Emme myöskään olettaneet, että yhtään kukaan olisi palvonut meitä toisena päivätyönään. Toivoimme vain, että isän uusi nainen olisi edes jollain tavalla ollut myös meidän elämässämme mukana, kun kuitenkin meidän oli pakko asua hänen kanssaan samassa asunnossa joka toinen viikonloppu. Lapsilta ei kysytä, haluavatko he isän uutta naista elämäänsä. Nainen sen sijaan voi ihan itse valita, lyöttäytyykö hän yhteen miehen kanssa, jolla on lapsia. Jos lyöttäytyy, on minusta täysin perusteltua olettaa, että myös lapset saavat siltä naiselta huomiota (huom! ei palvontaa, vaan normaalia kohteliasta kanssakäymistä). Kun eivät saa, ei voi lapsia syyttää, jos halu viettää aikaa ko. henkilön kanssa hiipuu. Meillä se tarkoitti myös etäisyyden ottoa isään, koska isä ei halunnut tavata meitä muualla kuin kotonaan. En koe rangaistuksena sitä, että ihminen valitsee ennemmin seurakseen sellaisen, jota hänen tekemisensä kiinnostavat kuin sellaisen jolle on yhdentekevä.
Ööö... isääsihän sinä menit katsomaan, eikö niin?
Kyllä minä annan lapsille normaalia kanssakäymistä silloin, kun heitä näen. Kysyn kuulumisia, keskustelen ruokapöydässä. Mutta en vain viihdytä heitä.
Ap
Et taida olla ihan penaalin terävin kynä, kun et tajunnut tuon kirjoituksen pointtia. Etkä näy tajuavan sitäkään, että lapset eivät tarvitse mitään erillistä viihdytystä. Ihan normaali osallistuminen heidän elämäänsä ja tekemisiinsä isäviikonloppuna riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma "äitipuoleni" oli ap:n kaltainen. Ei koskaan osallistunut minun ja siskoni elämään, vaikka asui isän kanssa. Kummasti alkoi iän myötä harventua isän luona vierailut meillä molemmilla...
Eli kostitte isälle sen ettei joku palvotunut teitä toisena päivätyönään vaan antoi teille ja isälle tilaa hoitaa sitä teidän välistä suhdetta.
Sitten se asiallinen vastaus: Emme kostaneet yhtään mitään. Emme myöskään olettaneet, että yhtään kukaan olisi palvonut meitä toisena päivätyönään. Toivoimme vain, että isän uusi nainen olisi edes jollain tavalla ollut myös meidän elämässämme mukana, kun kuitenkin meidän oli pakko asua hänen kanssaan samassa asunnossa joka toinen viikonloppu. Lapsilta ei kysytä, haluavatko he isän uutta naista elämäänsä. Nainen sen sijaan voi ihan itse valita, lyöttäytyykö hän yhteen miehen kanssa, jolla on lapsia. Jos lyöttäytyy, on minusta täysin perusteltua olettaa, että myös lapset saavat siltä naiselta huomiota (huom! ei palvontaa, vaan normaalia kohteliasta kanssakäymistä). Kun eivät saa, ei voi lapsia syyttää, jos halu viettää aikaa ko. henkilön kanssa hiipuu. Meillä se tarkoitti myös etäisyyden ottoa isään, koska isä ei halunnut tavata meitä muualla kuin kotonaan. En koe rangaistuksena sitä, että ihminen valitsee ennemmin seurakseen sellaisen, jota hänen tekemisensä kiinnostavat kuin sellaisen jolle on yhdentekevä.
Ööö... isääsihän sinä menit katsomaan, eikö niin?
Kyllä minä annan lapsille normaalia kanssakäymistä silloin, kun heitä näen. Kysyn kuulumisia, keskustelen ruokapöydässä. Mutta en vain viihdytä heitä.
Ap
Et taida olla ihan penaalin terävin kynä, kun et tajunnut tuon kirjoituksen pointtia. Etkä näy tajuavan sitäkään, että lapset eivät tarvitse mitään erillistä viihdytystä. Ihan normaali osallistuminen heidän elämäänsä ja tekemisiinsä isäviikonloppuna riittää.
No, niinhän isä tekeekin. Pointti on siinä, että se on isän vastuu. Ei kenenkään muun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma "äitipuoleni" oli ap:n kaltainen. Ei koskaan osallistunut minun ja siskoni elämään, vaikka asui isän kanssa. Kummasti alkoi iän myötä harventua isän luona vierailut meillä molemmilla...
Eli kostitte isälle sen ettei joku palvotunut teitä toisena päivätyönään vaan antoi teille ja isälle tilaa hoitaa sitä teidän välistä suhdetta.
Sitten se asiallinen vastaus: Emme kostaneet yhtään mitään. Emme myöskään olettaneet, että yhtään kukaan olisi palvonut meitä toisena päivätyönään. Toivoimme vain, että isän uusi nainen olisi edes jollain tavalla ollut myös meidän elämässämme mukana, kun kuitenkin meidän oli pakko asua hänen kanssaan samassa asunnossa joka toinen viikonloppu. Lapsilta ei kysytä, haluavatko he isän uutta naista elämäänsä. Nainen sen sijaan voi ihan itse valita, lyöttäytyykö hän yhteen miehen kanssa, jolla on lapsia. Jos lyöttäytyy, on minusta täysin perusteltua olettaa, että myös lapset saavat siltä naiselta huomiota (huom! ei palvontaa, vaan normaalia kohteliasta kanssakäymistä). Kun eivät saa, ei voi lapsia syyttää, jos halu viettää aikaa ko. henkilön kanssa hiipuu. Meillä se tarkoitti myös etäisyyden ottoa isään, koska isä ei halunnut tavata meitä muualla kuin kotonaan. En koe rangaistuksena sitä, että ihminen valitsee ennemmin seurakseen sellaisen, jota hänen tekemisensä kiinnostavat kuin sellaisen jolle on yhdentekevä.
Ööö... isääsihän sinä menit katsomaan, eikö niin?
Kyllä minä annan lapsille normaalia kanssakäymistä silloin, kun heitä näen. Kysyn kuulumisia, keskustelen ruokapöydässä. Mutta en vain viihdytä heitä.
Ap
Et taida olla ihan penaalin terävin kynä, kun et tajunnut tuon kirjoituksen pointtia. Etkä näy tajuavan sitäkään, että lapset eivät tarvitse mitään erillistä viihdytystä. Ihan normaali osallistuminen heidän elämäänsä ja tekemisiinsä isäviikonloppuna riittää.
No, niinhän isä tekeekin. Pointti on siinä, että se on isän vastuu. Ei kenenkään muun.
Ja vieläkään et tajunnut. No, ei se mitään. Kaikille ei valitettavasti ole annettu ihan täyttä kauhallista ymmärrystä. Harmi, että viattomat lapset joutuvat kärsimään siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma "äitipuoleni" oli ap:n kaltainen. Ei koskaan osallistunut minun ja siskoni elämään, vaikka asui isän kanssa. Kummasti alkoi iän myötä harventua isän luona vierailut meillä molemmilla...
Eli kostitte isälle sen ettei joku palvotunut teitä toisena päivätyönään vaan antoi teille ja isälle tilaa hoitaa sitä teidän välistä suhdetta.
Sitten se asiallinen vastaus: Emme kostaneet yhtään mitään. Emme myöskään olettaneet, että yhtään kukaan olisi palvonut meitä toisena päivätyönään. Toivoimme vain, että isän uusi nainen olisi edes jollain tavalla ollut myös meidän elämässämme mukana, kun kuitenkin meidän oli pakko asua hänen kanssaan samassa asunnossa joka toinen viikonloppu. Lapsilta ei kysytä, haluavatko he isän uutta naista elämäänsä. Nainen sen sijaan voi ihan itse valita, lyöttäytyykö hän yhteen miehen kanssa, jolla on lapsia. Jos lyöttäytyy, on minusta täysin perusteltua olettaa, että myös lapset saavat siltä naiselta huomiota (huom! ei palvontaa, vaan normaalia kohteliasta kanssakäymistä). Kun eivät saa, ei voi lapsia syyttää, jos halu viettää aikaa ko. henkilön kanssa hiipuu. Meillä se tarkoitti myös etäisyyden ottoa isään, koska isä ei halunnut tavata meitä muualla kuin kotonaan. En koe rangaistuksena sitä, että ihminen valitsee ennemmin seurakseen sellaisen, jota hänen tekemisensä kiinnostavat kuin sellaisen jolle on yhdentekevä.
Ööö... isääsihän sinä menit katsomaan, eikö niin?
Kyllä minä annan lapsille normaalia kanssakäymistä silloin, kun heitä näen. Kysyn kuulumisia, keskustelen ruokapöydässä. Mutta en vain viihdytä heitä.
Ap
Et taida olla ihan penaalin terävin kynä, kun et tajunnut tuon kirjoituksen pointtia. Etkä näy tajuavan sitäkään, että lapset eivät tarvitse mitään erillistä viihdytystä. Ihan normaali osallistuminen heidän elämäänsä ja tekemisiinsä isäviikonloppuna riittää.
No, niinhän isä tekeekin. Pointti on siinä, että se on isän vastuu. Ei kenenkään muun.
Ja vieläkään et tajunnut. No, ei se mitään. Kaikille ei valitettavasti ole annettu ihan täyttä kauhallista ymmärrystä. Harmi, että viattomat lapset joutuvat kärsimään siitä.
Yritä uudestaa. Koulussakin vika on opettajassa, ei lapsessa, jos oppi ei mene perille,
Lähtökohta on tämä: minä katson, että isän vastuulla on viihdyttää ja hoitaa lapsensa. Katson, että minun vastuullani on ainoastaan olla kohtelias ja asiallinen. Toimin lasten kanssa samoin kuin kuka tahansa miehen kaveri/tms tulisi käymään: teen ruokaa, syön yhdessä, otan osaa keskusteluun - ja lopulta jätän miehen kaverinsa kanssa kaksin - koska miestä kaveri on tullutkatsomaan, ei minua. Minä en halua olla siinä häiriöksi.
Ja sinun mielestäsi tässä on ongelma - mikä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs naikkonen eikä miekkonenkaan ihan täysillä käy kun tuollaiseen suostuu. Sääliksi käy lapsia. Molempien.
Voisitko avata: suostuu mihin?
Suostuu itse hoitamaan ja viihdyttämään omat lapsensa? Onko tämä ”suostumista”?
Suostuu noin kylmäkiskoiseen ja etäiseen käytökseen omia lapsiaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma "äitipuoleni" oli ap:n kaltainen. Ei koskaan osallistunut minun ja siskoni elämään, vaikka asui isän kanssa. Kummasti alkoi iän myötä harventua isän luona vierailut meillä molemmilla...
Eli kostitte isälle sen ettei joku palvotunut teitä toisena päivätyönään vaan antoi teille ja isälle tilaa hoitaa sitä teidän välistä suhdetta.
Sitten se asiallinen vastaus: Emme kostaneet yhtään mitään. Emme myöskään olettaneet, että yhtään kukaan olisi palvonut meitä toisena päivätyönään. Toivoimme vain, että isän uusi nainen olisi edes jollain tavalla ollut myös meidän elämässämme mukana, kun kuitenkin meidän oli pakko asua hänen kanssaan samassa asunnossa joka toinen viikonloppu. Lapsilta ei kysytä, haluavatko he isän uutta naista elämäänsä. Nainen sen sijaan voi ihan itse valita, lyöttäytyykö hän yhteen miehen kanssa, jolla on lapsia. Jos lyöttäytyy, on minusta täysin perusteltua olettaa, että myös lapset saavat siltä naiselta huomiota (huom! ei palvontaa, vaan normaalia kohteliasta kanssakäymistä). Kun eivät saa, ei voi lapsia syyttää, jos halu viettää aikaa ko. henkilön kanssa hiipuu. Meillä se tarkoitti myös etäisyyden ottoa isään, koska isä ei halunnut tavata meitä muualla kuin kotonaan. En koe rangaistuksena sitä, että ihminen valitsee ennemmin seurakseen sellaisen, jota hänen tekemisensä kiinnostavat kuin sellaisen jolle on yhdentekevä.
Ööö... isääsihän sinä menit katsomaan, eikö niin?
Kyllä minä annan lapsille normaalia kanssakäymistä silloin, kun heitä näen. Kysyn kuulumisia, keskustelen ruokapöydässä. Mutta en vain viihdytä heitä.
Ap
Et taida olla ihan penaalin terävin kynä, kun et tajunnut tuon kirjoituksen pointtia. Etkä näy tajuavan sitäkään, että lapset eivät tarvitse mitään erillistä viihdytystä. Ihan normaali osallistuminen heidän elämäänsä ja tekemisiinsä isäviikonloppuna riittää.
No, niinhän isä tekeekin. Pointti on siinä, että se on isän vastuu. Ei kenenkään muun.
Ja vieläkään et tajunnut. No, ei se mitään. Kaikille ei valitettavasti ole annettu ihan täyttä kauhallista ymmärrystä. Harmi, että viattomat lapset joutuvat kärsimään siitä.
Yritä uudestaa. Koulussakin vika on opettajassa, ei lapsessa, jos oppi ei mene perille,
Lähtökohta on tämä: minä katson, että isän vastuulla on viihdyttää ja hoitaa lapsensa. Katson, että minun vastuullani on ainoastaan olla kohtelias ja asiallinen. Toimin lasten kanssa samoin kuin kuka tahansa miehen kaveri/tms tulisi käymään: teen ruokaa, syön yhdessä, otan osaa keskusteluun - ja lopulta jätän miehen kaverinsa kanssa kaksin - koska miestä kaveri on tullutkatsomaan, ei minua. Minä en halua olla siinä häiriöksi.
Ja sinun mielestäsi tässä on ongelma - mikä?
Se että lapset eivät ole miehesi kavereita. Siinä on ihan valtava ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma "äitipuoleni" oli ap:n kaltainen. Ei koskaan osallistunut minun ja siskoni elämään, vaikka asui isän kanssa. Kummasti alkoi iän myötä harventua isän luona vierailut meillä molemmilla...
Eli kostitte isälle sen ettei joku palvotunut teitä toisena päivätyönään vaan antoi teille ja isälle tilaa hoitaa sitä teidän välistä suhdetta.
Sitten se asiallinen vastaus: Emme kostaneet yhtään mitään. Emme myöskään olettaneet, että yhtään kukaan olisi palvonut meitä toisena päivätyönään. Toivoimme vain, että isän uusi nainen olisi edes jollain tavalla ollut myös meidän elämässämme mukana, kun kuitenkin meidän oli pakko asua hänen kanssaan samassa asunnossa joka toinen viikonloppu. Lapsilta ei kysytä, haluavatko he isän uutta naista elämäänsä. Nainen sen sijaan voi ihan itse valita, lyöttäytyykö hän yhteen miehen kanssa, jolla on lapsia. Jos lyöttäytyy, on minusta täysin perusteltua olettaa, että myös lapset saavat siltä naiselta huomiota (huom! ei palvontaa, vaan normaalia kohteliasta kanssakäymistä). Kun eivät saa, ei voi lapsia syyttää, jos halu viettää aikaa ko. henkilön kanssa hiipuu. Meillä se tarkoitti myös etäisyyden ottoa isään, koska isä ei halunnut tavata meitä muualla kuin kotonaan. En koe rangaistuksena sitä, että ihminen valitsee ennemmin seurakseen sellaisen, jota hänen tekemisensä kiinnostavat kuin sellaisen jolle on yhdentekevä.
Ööö... isääsihän sinä menit katsomaan, eikö niin?
Kyllä minä annan lapsille normaalia kanssakäymistä silloin, kun heitä näen. Kysyn kuulumisia, keskustelen ruokapöydässä. Mutta en vain viihdytä heitä.
Ap
Et taida olla ihan penaalin terävin kynä, kun et tajunnut tuon kirjoituksen pointtia. Etkä näy tajuavan sitäkään, että lapset eivät tarvitse mitään erillistä viihdytystä. Ihan normaali osallistuminen heidän elämäänsä ja tekemisiinsä isäviikonloppuna riittää.
No, niinhän isä tekeekin. Pointti on siinä, että se on isän vastuu. Ei kenenkään muun.
Ja vieläkään et tajunnut. No, ei se mitään. Kaikille ei valitettavasti ole annettu ihan täyttä kauhallista ymmärrystä. Harmi, että viattomat lapset joutuvat kärsimään siitä.
Yritä uudestaa. Koulussakin vika on opettajassa, ei lapsessa, jos oppi ei mene perille,
Lähtökohta on tämä: minä katson, että isän vastuulla on viihdyttää ja hoitaa lapsensa. Katson, että minun vastuullani on ainoastaan olla kohtelias ja asiallinen. Toimin lasten kanssa samoin kuin kuka tahansa miehen kaveri/tms tulisi käymään: teen ruokaa, syön yhdessä, otan osaa keskusteluun - ja lopulta jätän miehen kaverinsa kanssa kaksin - koska miestä kaveri on tullutkatsomaan, ei minua. Minä en halua olla siinä häiriöksi.
Ja sinun mielestäsi tässä on ongelma - mikä?
Se että lapset eivät ole miehesi kavereita. Siinä on ihan valtava ero.
Menet ohi aiheen. Tulen siihen tulokseen, että sinulla ei ole hyviä perusteluita, siksi teet näin.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ajatusmallilla ei pidä myöskään olla missään tekemisissä miehen vanhempien yms. kanssa. Hehän ovat miehen sukulaisia, eivät ap:n.
Kuka nyt muutenkaan on puolisonsa sukulaisten kanssa tekemisissä? Mies hoitaa suhteet sukulaisiinsa ja mikäli niin haluaa ottaa lapset mukaan. Minä hoidan suhteet omiin sukulaisiini.
35 v onnellisesti naimisissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin keskustelussa paistaa vahvasti asenne, että uuden vaimon pitää osallistua, olla kiinnostunut, touhuta, välittää, antaa aikaa, huolehtia miehen lapsille. Miksi?
Olen itse ollut mieheni kanssa naimisissa 7 vuotta, eikä oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa hänen lapsi. Minulla on omia lapsia, mieheni lapsi on minulle kerrassaan yhdentekevä. Kun hän on meillä joka toinen kuukausi pidennetyn viikonlopun, isä huolehtii läksyt, ruuat, kuljetukset jne. Itse en osallistu millään tavoin, minulla omat lapset, harrastukset, mielenkiinnon kohteet. Ja jos joku miettii, miksi vaan joka toinen kk, niin äitinsä muutti Norjaan lapsen kanssa keneltäkään kyselemättä.
Siksi, että he ovat tärkeitä ihmiselle, joka on minulle tärkeä. Eikö oikeasti ihmisillä ole enää sen vertaa lähimmäisenrakkautta (en keksi parempaa sanaa), että olisivat kiinnostuneita muistakin kuin omista verisukulaisistaan ja omasta navastaan? Ei ihme, että lapsilla on niin paljon mielenterveysongelmia, kun joutuvat viettämään aikaa sellaisten aikuisten luona, joita ei pätkääkään kiinnosta, mitä he tekevät tai mitä heille kuuluu.
Toivottavasti niiden omat vanhemmat ovat niistä kiinnostuneita. Se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs naikkonen eikä miekkonenkaan ihan täysillä käy kun tuollaiseen suostuu. Sääliksi käy lapsia. Molempien.
Voisitko avata: suostuu mihin?
Suostuu itse hoitamaan ja viihdyttämään omat lapsensa? Onko tämä ”suostumista”?Suostuu noin kylmäkiskoiseen ja etäiseen käytökseen omia lapsiaan kohtaan.
En minä ole kylmäkirskoinen enkä etäinen. Se, että olen nukkumassa/harrastamassa ei tee minusta kylmää.
Kylmäkiskoinen ihminen ei katso silmiin eikä edes noteeraa kysymyksiä. En ole sellainen.
Ap
Tää menee kyllä ohi varsinaisesta ketjun aiheesta, mutta avaudun silti.
Voi kun näin voisi ollakin. Meillä ongelmana ovat miehen kuritta kasvaneet etälapset. Syy löytyy yhtälailla miehestäni kuin lasten äidistä. Itselläni on myös lapsia, jotka asuvat minun ja mieheni kanssa. Kaikki lapset ovat ala-aste ikäisiä.
Oman lapseni takia minun oli äitipuolena pakko vetää rajat lasten käyttäytymiselle. En voinut kasvattaa omia lapsiani, jos kotona toiset saivat pelata koko valveillaoloajan, jos ruokapöydässä ei tarvinnut käyttäytyä ja toisia löytiin ja potkittiin useasti päivän aikana.
En rehellisesti.tiedä, olisinko tähän lähtenyt, jos olisin ymmärtänyt mihin pääni pistin. Voi kunpa mieheni ja hänen eksänsä tahoillaan olisivatkin kasvattaneet omansa.