Hei äitipuoli, jonka perheessä +- 10-vuotiaita bonuslapsia. Millainen on viikonloppunne?
Meillä menee näin:
perjantai-iltana lapset tulevat aika myöhään juuri nukkumaanmenon kynnyksellä. En heitä näe kuin lyhyesti.
Lauantaina nukun puoleen päivään. Kun herään, ovat lapset huoneessaan. Sitten isä lähtee lasten kanssa jonnekkin pariksi tunniksi. Kun he tulevat syömme kaikki yhdessä. Tämän jälkeen lapset katsovat tietokoneiltaan netflixiä.
Sunnuntaina herään taas puolilta päivin. En välttämättä ehdi heitä edes nähdä, kun he lähtevät kotiinsa.
Onko muilla näin helppoa?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Eikö noilla lapsilla ole lainkaan koulujuttuja?!
Tämähän on täysin lasten vanhempien eli isän ja äidin ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs naikkonen eikä miekkonenkaan ihan täysillä käy kun tuollaiseen suostuu. Sääliksi käy lapsia. Molempien.
Voisitko avata: suostuu mihin?
Suostuu itse hoitamaan ja viihdyttämään omat lapsensa? Onko tämä ”suostumista”?Ei, vaan suostuu siihen, että itsekkäästi vain nukut sen sijaan, että viettäisit aikaa aviopuolisosi ja hänen lastensa kanssa. Normaali ihminen ei altista lapsiaan sellaisen henkilön seuralle, joka ei pätkääkään ole kiinnostunut heistä.
Mieheni nukkuu myös pitkään. Ja lapset nukkuvat myös pitkään. Eivät hekään vietä aikaa aamuisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kuulostaa hirveältä. Onneksi en ole äitipuoli ja sen vuoksi oikein mielelläni osallistun mieheni lasten elämään.
Mikä tässä on hirveää? Se, että isä viihdyttää omat lapsensa? Vai se, että lapset saavat tehdä mitä haluavat, eli katsoa netflixiä?
Se, että miehesi on valinnut tuollaisen vätyksen, jota kiinnostaa enemmän nukkuminen kuin miehen ja lasten kanssa yhteisen ajan viettäminen.
Tämä oli meidän välinen sopimuksemme alusta alkaen. Myös minulla on omia lapsia, ja käytän energiani mieluummin omiin lapsiini kuin muiden lapsiin. Enkä vaadi mieheltä mitään viihdyttämisvastuuta.
Ps. Meillä ei ole uusperheongelmia.
Oli kuitenkin energiaa valita mies, jolla jo on lapsia. Pidän vähintäänkin erikoisena, ettei aviopuoliso ole millään tavalla kiinnostunut ihmisistä, joiden ainakin pitäisi olla sille toiselle puolisolle maailman tärkeimmät.
Minä en ainakaan ole valinnut miestäni mistään Valintatalon hyllyltä, että nyt otan tuon.
Sitähän sana "valita" aina tarkoittakin. Sillä ei missään yhteydessä ole mitään muuta merkitystä.....
Eikö rahkeet riittänyt kuin käytettyyn mieheen? Luuseri :D
Täytyy kyllä sanoa, että ihme väkeä tälläkin palstalla on jurnuttamassa. Tässähän kaikki menee ihan oikein. Mies hoitaa omat lapsensa ja nainen omansa. Kumpikaan ei puutu vieraiden lasten asioihin. Hienoa.
Juu näin pitää toimiakin, sillä uusperheiden ongelmat juontuvat hyvin usein siitä, että äitipuoli ottaa itselleen vastuun miehen lapsista. Ja mies on usein sellainen, että hän antaa sen vastuun pois. Lopulta äitipuoli huomaa viihdyttävänsä, kasvattavansa ja hoitavansa miehen lapset, ja uupuu taakan alle. Lukekaa av-ketjuja ja huomaatte, että uusperheen ongelmat kulminoituvat yleensä aina tähän. Sen takia juuri näin uusperheessä tuleekin toimia. Jos isä haluaa lapsiaan nähdä, niin hoitakoon heidät aivan itse.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä sanoa, että ihme väkeä tälläkin palstalla on jurnuttamassa. Tässähän kaikki menee ihan oikein. Mies hoitaa omat lapsensa ja nainen omansa. Kumpikaan ei puutu vieraiden lasten asioihin. Hienoa.
Ei minulle ainakaan mieheni lapset ole vieraita. He ovat osa mieheni elämää ja sitä kautta myös osa minun elämääni. Enhän pidä myöskään miehen ystäviä tai muita sukulaisia itselleni vieraina, vaan he ovat osa meidän elämäämme tavalla tai toisella.
Sääliksi käy heittopusseja, jotka eivät itse voi edes vaikuttaa tilanteeseensa. Vielä.
Vietän aikaa omassa kodissani ne päivät, kun miehellä on hänen lapset.
Ap:n ajatusmallilla ei pidä myöskään olla missään tekemisissä miehen vanhempien yms. kanssa. Hehän ovat miehen sukulaisia, eivät ap:n.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä sanoa, että ihme väkeä tälläkin palstalla on jurnuttamassa. Tässähän kaikki menee ihan oikein. Mies hoitaa omat lapsensa ja nainen omansa. Kumpikaan ei puutu vieraiden lasten asioihin. Hienoa.
Ei minulle ainakaan mieheni lapset ole vieraita. He ovat osa mieheni elämää ja sitä kautta myös osa minun elämääni. Enhän pidä myöskään miehen ystäviä tai muita sukulaisia itselleni vieraina, vaan he ovat osa meidän elämäämme tavalla tai toisella.
Vieraus nouseesiitä, paljon lapset ovat läsnä elämässä. Totta kai harvakseltaan käyvä on vieraampi kuin läsnäoleva.
Mieheni lapsi lapsineen ja miehineen on viikonlopun käymässä. Tänään leikin aamulla lapsen kanssa, että vanhemmat saivat syödä rauhassa. Tein ruokaa, lapsiystävällistä ja monipuolista. Jäin vahtimaan päiväunia, että pääsevät muut ulos. Illalla vielä leikin lapsen kanssa ennen heidän lähtöä. Teen kaiken mielelläni- ovat ihania ihmisiä, vaikkakaan ei minulle sukua.
Tässäkin keskustelussa paistaa vahvasti asenne, että uuden vaimon pitää osallistua, olla kiinnostunut, touhuta, välittää, antaa aikaa, huolehtia miehen lapsille. Miksi?
Olen itse ollut mieheni kanssa naimisissa 7 vuotta, eikä oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa hänen lapsi. Minulla on omia lapsia, mieheni lapsi on minulle kerrassaan yhdentekevä. Kun hän on meillä joka toinen kuukausi pidennetyn viikonlopun, isä huolehtii läksyt, ruuat, kuljetukset jne. Itse en osallistu millään tavoin, minulla omat lapset, harrastukset, mielenkiinnon kohteet. Ja jos joku miettii, miksi vaan joka toinen kk, niin äitinsä muutti Norjaan lapsen kanssa keneltäkään kyselemättä.
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy heittopusseja, jotka eivät itse voi edes vaikuttaa tilanteeseensa. Vielä.
Luulis naisten miettivän kahdesti, ennen kuin eroavat hyvästä miehestä.
Oma "äitipuoleni" oli ap:n kaltainen. Ei koskaan osallistunut minun ja siskoni elämään, vaikka asui isän kanssa. Kummasti alkoi iän myötä harventua isän luona vierailut meillä molemmilla...
Vierailija kirjoitti:
Juu näin pitää toimiakin, sillä uusperheiden ongelmat juontuvat hyvin usein siitä, että äitipuoli ottaa itselleen vastuun miehen lapsista. Ja mies on usein sellainen, että hän antaa sen vastuun pois. Lopulta äitipuoli huomaa viihdyttävänsä, kasvattavansa ja hoitavansa miehen lapset, ja uupuu taakan alle. Lukekaa av-ketjuja ja huomaatte, että uusperheen ongelmat kulminoituvat yleensä aina tähän. Sen takia juuri näin uusperheessä tuleekin toimia. Jos isä haluaa lapsiaan nähdä, niin hoitakoon heidät aivan itse.
Amen. Juuri tämä.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ajatusmallilla ei pidä myöskään olla missään tekemisissä miehen vanhempien yms. kanssa. Hehän ovat miehen sukulaisia, eivät ap:n.
Olen ap. Kyllä minä käyn anopin luona parin kuukauden välein, mutta en pidä yhteyttä muuten kuin miehen välityksellä. Muita sukulaisia emme tapaa kuin kerran vuodessa.
Kävimme uimahallissa, nyt paistan lettuja.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin keskustelussa paistaa vahvasti asenne, että uuden vaimon pitää osallistua, olla kiinnostunut, touhuta, välittää, antaa aikaa, huolehtia miehen lapsille. Miksi?
Olen itse ollut mieheni kanssa naimisissa 7 vuotta, eikä oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa hänen lapsi. Minulla on omia lapsia, mieheni lapsi on minulle kerrassaan yhdentekevä. Kun hän on meillä joka toinen kuukausi pidennetyn viikonlopun, isä huolehtii läksyt, ruuat, kuljetukset jne. Itse en osallistu millään tavoin, minulla omat lapset, harrastukset, mielenkiinnon kohteet. Ja jos joku miettii, miksi vaan joka toinen kk, niin äitinsä muutti Norjaan lapsen kanssa keneltäkään kyselemättä.
Siksi, että he ovat tärkeitä ihmiselle, joka on minulle tärkeä. Eikö oikeasti ihmisillä ole enää sen vertaa lähimmäisenrakkautta (en keksi parempaa sanaa), että olisivat kiinnostuneita muistakin kuin omista verisukulaisistaan ja omasta navastaan? Ei ihme, että lapsilla on niin paljon mielenterveysongelmia, kun joutuvat viettämään aikaa sellaisten aikuisten luona, joita ei pätkääkään kiinnosta, mitä he tekevät tai mitä heille kuuluu.
Malliesimerkki nykyajan "minäminä"-ajattelutavasta.