Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko sopimatonta kihlautua näin?
29.02.2020 |
Nelikymppinen kaverini on elänyt +10 vuotta ensimmäisen puolisonsa kanssa, kuvioon kuuluivat talo ja lapset. Arki on kuulemma ollut ns. ihan hyvää, vaikkei mitään suurta tunteiden paloa pitkässä liitossa enää ole. Mies on ollut mukava ja lasten kanssa menee helpommin, kun ovat päässeet jo kouluikään.
Kävi niin, että nelikymppinen vapaa mies aloitti suhteen tämän kaverini kanssa. Yhtäkkiä kaverini ilmoitti eronneensa aviomiehestään ja kummasti uuden suhteen kerrottiin julkisesti alkaneen vasta eron jälkeen. Tuntuu kurjalta seurata sivusta ensimmäisen avioliiton miehen ja lasten surua tilanteesta. Ex-mies on keskittynyt huolehtimaan lapsista ja kaverini elää rakastumisvaihetta päätä pahkaa uuden miehen kanssa. Alle puolessa vuodessa pariskunta on hankkinut talon, muuttanut eri kaupunkiin ja uusi mies on kosinut kaveriani, vaikka edellisen liiton harkinta-aika on vielä kesken. Kosinta tehtiin mahdollisimman näyttävästi suuren joukon nähden ja pariskunta on nostanut kosinnan esille somessa kerta toisensa jälkeen. En ihmettelisi, vaikka uutisia perheenlisäyksestä tulisi lähikuukausien aikana. Pariskunta hehkuttaa eloaan somessa, mutta unohtaa mainita, millaisista lähtökohdista suhde on alkanutkaan tai millaisia tunteita pettäminen ja uusi suhde lähipiirissä aiheuttaakaan. Mietin, miltä ex-miehestä ja muista läheisistä mahtaa tuntua lukea näitä rakastuneiden päivityksiä.
Näitä tapahtumia sivusta seuratessa mietin, olenko vain itse kaverina kukkahattutäti vai onko muistakin sopimatonta kihlautua toisen kanssa, kun avioliitto edellisen kanssa ei ole vielä ohi? Eikö tuossa tilanteessa käy mielessäkään ajatella entisen puolison tunteita? Miksi nelikymppisillä tuntuu muutenkin olevan toisella kierroksella hirveä kiire? Eikö voisi rauhassa katsoa pari vuotta, että näkee, millainen toinen ihminen ihan aidosti onkaan.
Ap
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksi nelikymppisillä tuntuu muutenkin olevan toisella kierroksella hirveä kiire? Eikö voisi rauhassa katsoa pari vuotta, että näkee, millainen toinen ihminen ihan aidosti onkaan."
Ensinnäkin siinä vaiheessa tiedostaa elämän rajallisuuden. Teinit ja parikymppiset kuvittelevat elävänsä ikuisesti ja ihmissuhteissakin voi etäisen epämääräisesti "hengailla" vuosikaupalla sitoutumatta kunnolla ja tosissaan, tunnustellen vaan maailman menoa ja omia tuntemuksiaan.
Toisekseen toisella tai ties monennellako kierroksella tajuaa jo, että ei se nopeakin sitoutuminen vaikkapa avioliittoineen päivineen ole mikään peruuttamaton kohtalonkysymys. Voi vallan hyvin tutustua siihen toiseen aidosti myös olemalla aviopari, eikä tarvitse olla teinimäisen etäinen "tapaillaan epämääräisen vaikeaselkoisesti". Jos tulee ikävä yllätys, eroon pääsee ja uskaltaa jo vanhalla rutiinilla.
Rakastuminen on yksi psykoosin laji. Oikeustoimikelpoisuuden pitäisi olla katkolla se pahin aika.
Jokainen saa kertoa somessa ja muuallakin kuin somessa mitä itse haluaa. Kenenkään ei ole pakko puida sinulle tai suurelle someyleisölle tuntojaan suhteen alkamisesta, tai surkutella ex-miehen vaikeaa tilannetta. Hyvän tähden sentään, eivät ihmiset, oikeat ihmiset siis, ole mitään sinun 7-päivää julkaisujasi!! Hae muualta sossupornosi. Ei ole tietenkään ok kihlautua naimisissaolevan henkilön kanssa.
Sinun ei tarvitse suerata väkisellä tällaista elämää, mutta jokuhan sinua siihen ajaa, tosielämän kauniit ja rohkeat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset toimivat tunnekuohuissaan epärationaalisesti. Turhaa sitä on sivullisten ihmetellä. Sitä paitsi maailma olisi aika tylsä paikka, jos kaikki toimisivat samoin. Siis vaikka toimisivat juuri minun tavallani.
Ainahan se on tuollaista. Suuressa rakastumisen huumassa ei muita ajatella, kuin itseä ja rakastettuaan. Joten ei tuossa mitään uutta ole.
Petetyn ja jätetyn pitää vaan kestää ja kärsiä tilanne ja yrittää ajatella että se on vain väliaikaista. Kun pahin menee ohi, elämä alkaa sujua taas.
Ja vaikea mennä sanomaan mitään muiden perheiden tilanteesta, kun ei tiedä tarkkoja taustoja, miten on oltu ja eletty liitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et sinä voi muiden elämästä päättää kuitenkaan. Oma asiasi on hyväksytkö toisen valinnan vai et ja toivottavasti sitten toimit sen mukaisesti. Tällainen selän takana spekulointi/juoruilu ei kyllä auta yhtään mitään.
Tiedän tällaisen tapauksen. Miespuolinen työkaverini on aikamoinen nars.is.ti ja rakastaa valloitusten tekemistä. Sai jännitystä päätyessään sänkyyn varattujen naisten kanssa. Naiset ihmettelivät jälkikäteen, miksi mies kohtelee heitä kuin ilmaa. Lopulta mies halusi testata viehätysvoimaansa saamaan yhden naisista eroamaan aviomiehestään. Kosinta ja parisuhteen alku on ollut näyttävää naisen hemmottelua. Odotan, milloin asian oikea laita paljastuu naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten jos osoitat empaattisuutta jätetylle perheelle etkä hypi riemusta, saat niskaasi ryöpyn syytöksiä "miksi et voi olla onnestani iloinen, oletko kateellinen, oletko edes oikea ystävä jne"
Niin kuin kommenteista huomaat, ei ole sinun asiasi tuomita. Jokainen saa nykyisin tehdä mitä haluaa. Oma onni tuntuu olevan se pääasia.
Kaipaan kyllä niitä aikoja, jolloin yhteiskunnan ryhmäpaine ja paheksunta säästivät perheitä tällaisilta pettämiskuvioilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän nää mammat ole itse niitä jotka olisivat valmiita tekemään samoin kuin kaverisi.
Vierailija kirjoitti:
"Miksi nelikymppisillä tuntuu muutenkin olevan toisella kierroksella hirveä kiire? Eikö voisi rauhassa katsoa pari vuotta, että näkee, millainen toinen ihminen ihan aidosti onkaan."
Ensinnäkin siinä vaiheessa tiedostaa elämän rajallisuuden. Teinit ja parikymppiset kuvittelevat elävänsä ikuisesti ja ihmissuhteissakin voi etäisen epämääräisesti "hengailla" vuosikaupalla sitoutumatta kunnolla ja tosissaan, tunnustellen vaan maailman menoa ja omia tuntemuksiaan.
Toisekseen toisella tai ties monennellako kierroksella tajuaa jo, että ei se nopeakin sitoutuminen vaikkapa avioliittoineen päivineen ole mikään peruuttamaton kohtalonkysymys. Voi vallan hyvin tutustua siihen toiseen aidosti myös olemalla aviopari, eikä tarvitse olla teinimäisen etäinen "tapaillaan epämääräisen vaikeaselkoisesti". Jos tulee ikävä yllätys, eroon pääsee ja uskaltaa jo vanhalla rutiinilla.
Jos nelikymppisellä on laskennallisesti elinikää jäljellä liki 40 vuotta, niin tuskin on ihan niin hurja kiire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin ihmisillä on kiire ja on vaikeaa olla yksin. Kun olet jonkun kanssa, tiedät kelpaavasi ainakin jollekulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi nelikymppisillä tuntuu muutenkin olevan toisella kierroksella hirveä kiire? Eikö voisi rauhassa katsoa pari vuotta, että näkee, millainen toinen ihminen ihan aidosti onkaan."
Ensinnäkin siinä vaiheessa tiedostaa elämän rajallisuuden. Teinit ja parikymppiset kuvittelevat elävänsä ikuisesti ja ihmissuhteissakin voi etäisen epämääräisesti "hengailla" vuosikaupalla sitoutumatta kunnolla ja tosissaan, tunnustellen vaan maailman menoa ja omia tuntemuksiaan.
Toisekseen toisella tai ties monennellako kierroksella tajuaa jo, että ei se nopeakin sitoutuminen vaikkapa avioliittoineen päivineen ole mikään peruuttamaton kohtalonkysymys. Voi vallan hyvin tutustua siihen toiseen aidosti myös olemalla aviopari, eikä tarvitse olla teinimäisen etäinen "tapaillaan epämääräisen vaikeaselkoisesti". Jos tulee ikävä yllätys, eroon pääsee ja uskaltaa jo vanhalla rutiinilla.
Jos nelikymppisellä on laskennallisesti elinikää jäljellä liki 40 vuotta, niin tuskin on ihan niin hurja kiire.
Mitä yrität sanoa? Siitä riippumatta elämän rajallisuus on tiedossa. Toisekseen se, että kasikymppiseksi elämisen varaan nyt ei ihan realistisesti voi laskea, saati, että silloin parisuhde-elämä olisi hehkeimmillään enää.
Olen hämmästynyt ettei aaveella tuomita aloitusviestissä kuvatun pariskunnan käytöstä ollenkaan. Tähänkö maailma on mennyt, että mitä tahansa saa tehdä ja viis muista, kunhan vaan itse on onnellinen?
Miettikää nyt ihan oikeasti omalle kohdalle: puolisosi pettäisi ja jättäisi sinut ja lapset toisen takia. Eikö tuntuisi hirveältä ja olisi puolisolta röyhkeää käyttäytymistä? On helppo sanoa, että jokainen saa tehdä mitä tahansa ja ajatella juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Mutta ihmisen käytös vaikuttaa väistämättä myös muihin. Miksi se oma onni olisi toisten hyvinvointia tärkeämpää?
Vierailija kirjoitti:
Miettikää nyt ihan oikeasti omalle kohdalle: puolisosi pettäisi ja jättäisi sinut ja lapset toisen takia. Eikö tuntuisi hirveältä ja olisi puolisolta röyhkeää käyttäytymistä? On helppo sanoa, että jokainen saa tehdä mitä tahansa ja ajatella juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Mutta ihmisen käytös vaikuttaa väistämättä myös muihin. Miksi se oma onni olisi toisten hyvinvointia tärkeämpää?
Miksi toisten hyvinvointi olisi omaa onnea tärkeämpää? Ei siitä mitään marttyyrin mitalia saa jos elää onnettoman elämän toisten vuoksi. Siinä vaan menee elämä hukkaan. Rohkenen myös epäillä niiden muiden todellista onnellisuutta pitkässä juoksussa jos yksi on valheellisessa liitossa vain muita miellyttääkseen.
Alue: Aihe vapaa
voisin lyödä vetoa, ettei tuollainen pikaliitto kestä pitemmän päälle
todennäköistä myös, että nainen alkaa haikailla exäänsä takaisin jossain vaiheessa