Mikseivät miehet suostu ostamaan vaatteita kirpputorilta?
Mitä hävettävää siinä on? Itsekkin ostan kaiken kirpparilta paitsi sukat ja kalsarit. Tekosyynä miehet väittävät etteivät muka löytäneet mitään. Onko se miehille vain niin ylivoimaisen vaikeaa ostaa käytettyjä vaatteita vaikka kirppareilla on merkkivaatteitakin halvalla ihan pilvin pimein?
Kommentit (54)
Kukaan itseäänkunnioittava mies ei kuolleen ihmisen vaatteita kanna.
Kuka selaista väittää, vähän aikaa sitten ostin mustan pitkän talvitakin 5 eurolla, oli kuin uusi.
Miksi ostaisin? Vaatteeni ovat joko mittatilauspukuja ja paitoja, joita tulee ostettua ehkä kerran kahdessa tai kolmessa vuodessa, riippuen miten on tullut käytettyä (tai pukuja ei nyt tarvitse uusia oikeastaan koskaan) tai sitten vapaa-ajan vaatteet lähinnä Varustelekan tuotantoa ja jotain satunnaista ylijäämää. No ehkä se ylijäämä voidaan laskea kirpparikamaksi? Lisäksi sitten jonkin verran harrastevaatteita, joita ei niitäkään tulisi kyllä pieneen mieleenkään ostaa käytettynä.
Käyn usein kirpparilla naapurikylällä.
Miestenvaatteita on yleensä vain jotain 90- luvun toppatakkeja ja nuhjaantuneita ruskeita ja harmaita nahkapusakoita.
Hyiii, mä en ainakaan haluaisi käyttää muiden vanhoja kalsareita. Siksi en käy kirppiksillä.
Silloin kun joskus kävin niin en löytänyt mitään ostettavaa. Tuli sellainen kuva ettei niissä ole miesten vaatteita.
No, ostin SA-kaupasta nahkasaappaat.
Pari sarkapuseroa samasta puljusta kuuluu myös usein pitämiini vaatteisiin.
Miesten vaatteita on tosiaan paljon vähemmän tarjolla (samoin kuin poikienkin verrattuna tyttöjen pinkkiövereikuteisiin). Olen löytänyt miehelle silti useita priimakuntoisia täysvillaisia neuleita pikkurahalla. Itse se ei jaksa vaatteita ostella.
Vanhastaan vaatteet käytetty loppuun remonteissa yms ja loput kuskattu mökille.Uudehkot vaatteet voineet tulla sitten joltakin menehtyneeltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kahdella lähimmällä kirppiksellä on myynnissä vain nuhjuisia pappavaatteita miltei yhtä korkealla hinnalla jolla ostan uusia vaatteita kaupasta.
Lisäksi palstamammathan on joka ikisessä ketjussa kertomassa, kuinka suomalaiset miehet ei osaa pukeutua.
Kirpparivaatteillako se paranee?
Olen aika klassisesti pukeutuva nainen (talvella kynähame, paitapusero ja neule) ja olen löytänyt kivoja vaatteita kirppiksiltä. En tosin ole hirveästi tutustunut miesten valikoimaan, joten ehkä siellä on vaan jotain collareita.
Nuhjuisia toppatakkeja ja ysäripusakoita, joissa helma on vyötärön yläpuolella.
Ehkä jissain Hki, Tre, Turku voi löytyä kirpparilta mukavia miestenkin vaatteita, mutta mutta em. on minun kokemukseni maalaiskirpparilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tapaisin miehen kirpparivaatteissa olisi se viimeinen tapaaminen.
Minun tyyliäni ovat Hugo Boss ja Armani Men vaatteet miehellä.
Huom! Uusina ei käytettynäSulla nyt ei oo ensimmäistäkään tapaamista Huukon ja Armaanin miehistä :D
Teinit muuten keksii näin tyhmiä, luulevat näitten hönöjen kommenttien olevan hauskojakin toisten mielestä.
Voi voi, olet väärässä. Sekä mieheni, että poikani käyttävät Bossin pukuja.
Lakimiehiä molemmat, joten asiallinen pukeutuminen on tärkeää.
Miksi? Koska on siinä ja siinä, löytyykö sopivia edes ison tavaratalon valikoimasta.
Eli vaatteita ei noin vain "osteta" kirpparilta, vaan se edellyttäisi jatkuvaa kirppareilla pyörimistä. Ja ainakin itselleni jatkuva vaateostoksilla pyöriminen on jo lähtökohtaisesti painajaismainen ajatus.
Nelikymppinen serkkupoika (peräkammarinpoika) pitää kovaa meteliä siitä, että ei koskaan aio ostaa mitään käytettyä. Kirpputorivaatteita, käytettyä autoa, ei exes käytettyä soutuventtä tai perämoottoria. Serkku sai hysteerisen kohtauksen kun minä keräsin tyhjät pullot lenkkipolun varrelta. Sanoi mulle näin: "Jos rupeet pulloja keräämään niin saat lenkkeillä yksin". Okei, että sellaset neuroosit siellä. Kaikki kierrätys, käytetyn tavaran ostaminen, hajonneen tavaran korjaaminen ja uudellenkäyttö on tälle vellihousu-serkulle häpeä.
Huvittavaa kyllä, serkku on melko köyhästä keskiluokkaisesta perheestä ja eli lapsuutensa ahtaassa vuokrakaksiossa (makuuhuone, olohuone, keittiö) survottuna samaan tilaan koko perheen (äiti, isä, pari veljeä) kanssa. Köyhyys jätti kai traumat ja narsismin. Aikuisena serkku elää kulissielämää ja yrittää häivyttää menneisyytensä. Siis sen, että asui kotona 28-vuotiaaksi eikä pärjännyt armeijassa (koska piti käyttää samaa vessaa ja suihkua muiden miesten kanssa).
"Tosimies ei kierrätä. Mulla on oikeus tuhlata ja saastuttaa." Noin menee serkun mantra.
Herneet saa helposti pois nenästä. Älä hikeenny.