Ollaan asuttu ulkomailla englannin kielisissä maissa ja nyt Suomessa neuvolatarkastuksessa huomattiin tytön kanssa

Konsonantit sekaisin. t.ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat tekee aika karhunpalveluksen lapselleen jos ei pidä huolta siitä, että lapsi oppii äidin- ja isänkielen kunnolla. Tai yleensä edes oppii sen verran, että pystyy puhumaan ja ymmärtää sukulaisiaan. 

Ystäväni jätti opettamatta lapsensa ja kun tulevat Suomeen sukuloimaan, niin lapset eivät ymmärrä juuri yhtään suomenkieltä. 

Jos he käyvät kerran vuodessa suomessa, niin miksi lapsen pitäisi osata suomea sitä varten?

Kirjoitinko että he käyvät kerran vuodessa Suomessa?

Varmin tapa tehdä lapsesta juureton olla opettamatta vanhempiensa äidinkieltä. Miten pieni lapsi kommunikoi esim. umpisuomalaisen mummonsa kanssa? Ja kun lapsi kasvaa itse aikuiseksi, voi olla isompi kynnys tutustua esim. äitinsä kotimaahan jos yhteistä kieltä ei ole sukulaisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat tekee aika karhunpalveluksen lapselleen jos ei pidä huolta siitä, että lapsi oppii äidin- ja isänkielen kunnolla. Tai yleensä edes oppii sen verran, että pystyy puhumaan ja ymmärtää sukulaisiaan. 

Ystäväni jätti opettamatta lapsensa ja kun tulevat Suomeen sukuloimaan, niin lapset eivät ymmärrä juuri yhtään suomenkieltä. 

Pahin taakka minkä voi ihmiselle antaa on äidinkieleksi suomen.

Tiedän kokemuksesta mikä työ tuosta on oppia pois.

N. 52

Singapore

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat tekee aika karhunpalveluksen lapselleen jos ei pidä huolta siitä, että lapsi oppii äidin- ja isänkielen kunnolla. Tai yleensä edes oppii sen verran, että pystyy puhumaan ja ymmärtää sukulaisiaan. 

Ystäväni jätti opettamatta lapsensa ja kun tulevat Suomeen sukuloimaan, niin lapset eivät ymmärrä juuri yhtään suomenkieltä. 

Jos he käyvät kerran vuodessa suomessa, niin miksi lapsen pitäisi osata suomea sitä varten?

No vaikka ihan sen takia että on suunnaton rikkaus jos lapsi osaa monia kieliä. Lapsi oppii pienenä monta kieltä tavalla joka ei enää vanhempana onnistu suurellakaan vaivalla. Miksi siis rajoittaa lapsen kielitaitoa turhaan kun se voi samantien olla monipuolinen?

Olen itse kasvanut kolmikielisessä perheessä jossa äiti ja isä puhuivat kahta eri (suomessa vierasta)kieltä ja me lapset vielä sitten suomea keskenämme ja koulussa jne. Olen todella kiitollinen siitä että olen oppinut ihan itsestään kolme eri kieltä niin hyvin että voin opiskella tai työskennellä niissä maissa ja sitten vielä englannin koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli vaan mieleen yksi perhe, jossa äiti puhui lapselleen espanjaa, suomalainen isä puhui englantia. Englanti oli vanhempien yhteinen kieli, mutta ei kummankaan äidinkieli. Perhe asui tuolloin Suomessa, mutta kumpikaan vanhemmista ei puhunut lapselle suomea. Lapsi ei vielä kolmevuotiaanakaan puhunut yhtään mitään! Kävi sääliksi lapsiparka. Älkää sekoittako lastenne elämää liian monilla kielillä.

En muuten osta tätä tarinaa. 

Ja kuka sinä olet, ostaja?

Oli entinen työkaveri, jonka suomalainen mies juuri oli sitä mieltä, että lapsi ei tarvitse suomen kieltä. Enemmän tarvitsee kuulemma englantia, jos taas kohta kuitenkin muuttavat ulkomaille töihin. Miehen englanti ei siis ollut äidinkieli eikä natiivitasoa. Lapsi oli hoidossa osan aikaa, mutta ei kolmivuotiaana puhunut juuri mitään, eikä osannut kommunikoida muiden lasten kanssa. No, perhe sai apua, puheterapiaa lapselle ja sen jälkeen en tilannetta enää tiedäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat tekee aika karhunpalveluksen lapselleen jos ei pidä huolta siitä, että lapsi oppii äidin- ja isänkielen kunnolla. Tai yleensä edes oppii sen verran, että pystyy puhumaan ja ymmärtää sukulaisiaan. 

Ystäväni jätti opettamatta lapsensa ja kun tulevat Suomeen sukuloimaan, niin lapset eivät ymmärrä juuri yhtään suomenkieltä. 

Pahin taakka minkä voi ihmiselle antaa on äidinkieleksi suomen.

Tiedän kokemuksesta mikä työ tuosta on oppia pois.

N. 52

Singapore

Eihän tuossa ole ollut kyse siitä että muita kieliä ei opetettaisi vaan että tuleeko suomi siihen vielä päälle. Ei mistään kielestä tarvitse "oppia pois" kun osaa myös muita hyvin.

Pojan luokalla oli etelä-Euroopassa syntynyt poika, erityiskoulussa, toinen vanhemmista suomalainen. Hänellä oli erinäköisiä oppimivsvaikeuksia, mutta molempien vanhempiensa äidinkieltä puhui hyvin ja myös englanti sujui. Opettajat olivat sitä mieltä, että kielten oppiminen sujuu kaksikielisyyden ansiosta. Mutta itsellä on täällä rannikolla työkaveri, ruotsinkielinen, joka ei osaa juuri lainkaan suomea, vaikka muut perheenjäsenet osaavat. Oppimisvaikeuksistahan se johtuu, jos kaksikielinen osaa vain yhtä kieltä. Kaikilla ei ole kielipäätä, vaikka kuulisi kahta kieltä. 

Lapsi tuskin kokee olevansa suomalainen, se on mamman kaukainen, kylmä ja kummallinen maa jonka kieltä ei oikein ymmärrä ja kulttuurikin on hirvittävän outo.

Vähän saman voi todeta jostain pitäjistä tulleiden vanhempien lapsista ettei se vanhemman kotikylä merkitse yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat tekee aika karhunpalveluksen lapselleen jos ei pidä huolta siitä, että lapsi oppii äidin- ja isänkielen kunnolla. Tai yleensä edes oppii sen verran, että pystyy puhumaan ja ymmärtää sukulaisiaan. 

Ystäväni jätti opettamatta lapsensa ja kun tulevat Suomeen sukuloimaan, niin lapset eivät ymmärrä juuri yhtään suomenkieltä. 

Jos he käyvät kerran vuodessa suomessa, niin miksi lapsen pitäisi osata suomea sitä varten?

Kirjoitinko että he käyvät kerran vuodessa Suomessa?

Varmin tapa tehdä lapsesta juureton olla opettamatta vanhempiensa äidinkieltä. Miten pieni lapsi kommunikoi esim. umpisuomalaisen mummonsa kanssa? Ja kun lapsi kasvaa itse aikuiseksi, voi olla isompi kynnys tutustua esim. äitinsä kotimaahan jos yhteistä kieltä ei ole sukulaisten kanssa. 

Jos lapsi asuu toisessa maassa aivan toisenlaisessa kieliympäristössä, niin en näe yhtäkään syytä sille, että hänelle pitäisi sukulaisvierailuja varten opettaa suomenkieli. Lisäksi kommunikaatio ei ole lapsen, vaan vanhemman vastuulla. Eiköhän siinä olisi hyvä sauma opetella englantia mummollakin kuin vaatia englanninkielisessä maassa asuvaa lasta opettelemaan suomea, jos niikseen on. En siis näe mitään järkeä tässäkään vaahtoamisessa suomen kielen osalta. Eikä se juurettomuus tai juurellisuus riipu kielestä, olen itsekin karjalasta ja slaavilaista alkuperää, vaikka en osaa sanaakaan kummankaan paikan kieliä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat tekee aika karhunpalveluksen lapselleen jos ei pidä huolta siitä, että lapsi oppii äidin- ja isänkielen kunnolla. Tai yleensä edes oppii sen verran, että pystyy puhumaan ja ymmärtää sukulaisiaan. 

Ystäväni jätti opettamatta lapsensa ja kun tulevat Suomeen sukuloimaan, niin lapset eivät ymmärrä juuri yhtään suomenkieltä. 

Jos he käyvät kerran vuodessa suomessa, niin miksi lapsen pitäisi osata suomea sitä varten?

No vaikka ihan sen takia että on suunnaton rikkaus jos lapsi osaa monia kieliä. Lapsi oppii pienenä monta kieltä tavalla joka ei enää vanhempana onnistu suurellakaan vaivalla. Miksi siis rajoittaa lapsen kielitaitoa turhaan kun se voi samantien olla monipuolinen?

Olen itse kasvanut kolmikielisessä perheessä jossa äiti ja isä puhuivat kahta eri (suomessa vierasta)kieltä ja me lapset vielä sitten suomea keskenämme ja koulussa jne. Olen todella kiitollinen siitä että olen oppinut ihan itsestään kolme eri kieltä niin hyvin että voin opiskella tai työskennellä niissä maissa ja sitten vielä englannin koulussa.

Ei se käytännössä silti aina toimi noin., mutta pidä tunkkisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli vaan mieleen yksi perhe, jossa äiti puhui lapselleen espanjaa, suomalainen isä puhui englantia. Englanti oli vanhempien yhteinen kieli, mutta ei kummankaan äidinkieli. Perhe asui tuolloin Suomessa, mutta kumpikaan vanhemmista ei puhunut lapselle suomea. Lapsi ei vielä kolmevuotiaanakaan puhunut yhtään mitään! Kävi sääliksi lapsiparka. Älkää sekoittako lastenne elämää liian monilla kielillä.

En muuten osta tätä tarinaa. 

Ja kuka sinä olet, ostaja?

Oli entinen työkaveri, jonka suomalainen mies juuri oli sitä mieltä, että lapsi ei tarvitse suomen kieltä. Enemmän tarvitsee kuulemma englantia, jos taas kohta kuitenkin muuttavat ulkomaille töihin. Miehen englanti ei siis ollut äidinkieli eikä natiivitasoa. Lapsi oli hoidossa osan aikaa, mutta ei kolmivuotiaana puhunut juuri mitään, eikä osannut kommunikoida muiden lasten kanssa. No, perhe sai apua, puheterapiaa lapselle ja sen jälkeen en tilannetta enää tiedäkään.

En, vaan palstan lukija joka ei usko kaikkea mitä täällä kerrotaan. Taustalla on ollut pakosti muitakin ongelmia kuin vain tuo, ja jos olit entinen työkaveri, niin se ei paljoa sinulle kerro. Jos lapselle puhuttiin vain englantia, niin vaikeahan se on puhua jos ei ymmärrä.