Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen suku päsmäröi joka asiassa. Aivan uskomatonta sakkia.
27.02.2020 |
Mieheni on kotoisin peräkyliltä, kuten itse vitsikkäästi kertoo. Sen kyllä huomaa. En jaksa niiden lähisuvun tapaa ottaa kantaa joka asiaan. Kun mieheni veli erosi, jokaisella oli siihen mielipide. Ilman että henkilö itse pyysi, anoppi ja appi järjestivät ns. muuttotalkoot. Siellä oltiin kantamassa sohvaa pakettiautoon ja anoppi jakoi tavaroita. Sanoin hänelle, että onkohan se ihan sopivaa jakaa täällä tavaroita, kun ex-vaimo ei ollut paikalla. Anoppi totesi, että sille ei jätetä mummun vanhaa piironkia ja mitä niitä nyt oli.
Meidän asioita ohjeistetaan myös. ”Tulette joulupäivänä sitten syömään perinneruokaa”. Appi ottaa kantaa autoasioihin, asuntoasioihin, jokaiseen isompaan hankintaan. Mieheni kävi viimeksi isänsä kanssa televisio-ostoksilla. Kysyin häneltä, eikö tullut mieleen, että minä ehkä katson sitä tekkkua meidän kotona enemmän kuin isänsä. Siihen hän pahoitteli, että kun he on tottuneet tekemään omalla porukalla kaiken, niin ei aina muista, ettei tarvitsisi. Omalla porukalla pestään matotkin kesällä. Viimeksi oli neljän huushollin matot pestävänä. Koko päivä meni siinä vouhotuksessa. Kesäisin anoppi myös monesti laittaa saunaan tulet ja sen jälkeen soittaa, että tulettehan saunomaan ja pulahtamaan järveen. Minä en aina viitsi, mutta mieheni lähtee joka kerta, koska rantasauna on hänestä niin hieno keksintö.
Jollain tavalla sitä hajurakoa pitäisi saada, mutta miten? Mieheni ei anna minun komennella itseään, eikä kiristää, joten niitä on turha yrittää. Hän ei jotenkin tajua, että tuollainen vanhemmissa ja sisaruksissa roikkuminen on minusta rasittavaa.
Kommentit (320)
Mulle jäi aloituksesta fiilis, että näitä saunakutsuja jne tulee usein, eikä mies osaa/uskalla niistä kieltäytyä. Ei, vaikka oman puolison kanssa olisi muita suunnitelmia. Todella paha tilanne. Tajuaako tuo mies ollenkaan, että mitätöi tuossa puolisoaan, jos äiskän saunakutsu on aina tärkeämpää kuin mikään muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.
Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä. Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.
Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan. Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.
Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.
Millä tavalla se miehen suku sietää erilaisuutta tai joustaa?
Eihän sinne ole Ap mennyt aina mukaan, joten eikö se ole just niinku Ap haluaa. Se, ettei Ap siedä sukulaisjuttuja, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö muut saisi niitä siltikin harrastaa. Ap itkee kohta sitä, että kun häntä ei kutsuta, mutta ei missään nimessä halua mennä, mutta haluaa kutsun. Ja edelleen, kun se on mies, joka päättää omista menemisistään. Jos hän haluaa mennä saunomaan, hän saa niin tehdä. Ei se ole suvun vika.
Toistan: Millä tavalla miehen suku tai mies on joustanut tai sietänyt erilaisuutta?
Ottamalla Ap:n edes mukaan. Jos mä tykkään juosta ja ollaan aina juostu kavereiden kanssa. Jollekkin tulee uusi puoliso, joka vihaa juoksemista, ei se tarkoita sitä, että me lopetetaan juokseminen. Toki voin pyytää häntä mukaan juoksemaan, mutta jos hän ei halua tulla niin sit ei tule, mutta en mä lopeta sitä sen takia, että jotain ärsyttää. Miten sukulaisten pitäisi tässä joustaa? Olla kysymättä mukaan ? Tuo kuulostaa hullulta? Mies ei saisi mennä rantasaunalle, jossa viihtyy, koska Ap ei pärjää yksin kotona? Vai mikä on se ratkaisu?
Mitä joustamista se on? Edelleen kaikki tehdään tyylillä "it's my way or highway".
Missä siinä se JOUSTO on?
Onhan siinä Ap:lla ihan samat my way tai highway. Hän saa tasan tarkkaan päättää omasta osuudestaan. Vai pitäisikö hänen siis saada päättää miehenkin puolesta? Vai peräti koko suvun puolesta? Se, että kysytään saunomaan, ei edes vaadi mitään joustoa. Se on vain ehdotus. Mies tykkää siitä ja menee saunomaan. Ap menee tai ei mene. Missä kohtaa tässä tarvitaan joustoa? Onko kyse siis siitä, että Ap ei haluaisi miehetkään menevän ja kokee että saunapyynnöt on häneltä jotain pois? Vai miten tässä pitäisi joustaa? Jättää kutsumatta saunaan?
Ei ole sama.
Ap saa vain olla joko yksin tai totella. Koska häntähän ei edes varoiteta ennakkoon, jotta hän voisi sitten samaan aikaan tehdä jonkun muun kanssa jotain.
Jos kerran kyse on yhteisöllisestä _yhteisestä_ tekemisestä, siinä saa _kaikki_ olla sanomassa ja päättämässä mitä se on, miten tehdään, missä, koskan jne. Se on sitä joustamista ja erilaisuuden sietämistä.
Saahan ap halutessaan esittää kutsuja suvulle ja osallistua ihan vaan avaamalla suunsa. Mutta hänhän ei halua osallistua! Pitääkö sen tarkoittaa sitä, ettei mieskään osallistu?
Sitä en tajua ollenkaan, että joku ennakkovaroitus pitäisi antaa. Miten hän ei voi tehdä jonkun muun kanssa, tai itsekseen, jotain, jos mies lähtee saunomaan? Ja siis jos ei voi tehdä mitään ilman miestä, eikö kyse ole Ap:n ja miehen keskinäisistä väleistä, eikä siitä, että joku kutsuu saunomaan? Eikö hänen pitäisi nimenomaan miehen kanssa käydä se keskustelu, että kokee jäävänsä yksin jos ei tottele (en tosin mistään saanut kuvaa, että häntä käskettäisiin tekemään yhtään mitään).
Idiootti. Jos ap tietää esim sunnuntaina, että mies menee saunomaan torstaina, hänellä on aikaa miettiä itselleen tekemistä ja kutsua joku muukin tekemään kanssaan jotain.
Jos hän kuulee torstaina kello 18, että mies meneekin saunomaan 18.30, mistä hän siihen hätään sitten itselleen jonkin suunnitelman ja seuraa rykäisee? Onko se asiallista käytöstä sitten omia ystäviä kohtaan? Tai omia sukulaisia?
Ja ei kai kukaan nyt vielä tuon sukulaisten pakkohääräämisen lisäksi niitä sukulaisia vielä halua kutsua jonnekin? Kun jo muutenkin ovat tunkemassa ovista ja ikkunoista?
Onko ap joku vauva? Eihän hän kaitsijaa tarvitse. Senkus tekee sitä mitä olisi tehnyt muutenkin jos mies äkkiä päättääkin lähteä saunomaan. Voisihan mies päättää lähteä lähipubiin kaljallekin, tai lenkille, tai minne tahansa.
Varmaan olisi helpotus, jos lähtisi lenkille tai kaljalle, eikä äitinsä lämmittämään saunaan.
Mun mielestä tollaset läheiset perhesuhteet kuulostaa kivalta. Autetaan ja osallistutaan. Ap ja miehensä ovat varmasti sen verran aikuisia, että osaavat sanoa jos saunominen ei kiinnosta tai haluavat valita yksin telkkarinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kuulostaa ihanalta. Toivon, että välini perheeseeni ja sukuuni pysyvät tuollaisina loppuun asti.
Niin. Kyse onkin siitä että haluaako se sun puolisosi elää tuolla lailla.
Sitten hän ei elä noin, mutta jos toinen haluaa niin hänen täytyy antaa olla läheinen perheensä kanssa. Itse on puolisonsa valinnut, läheinen perhe ei varmaan tullut yllätyksenä.
Minkä perheen? Tuo on suku, ei perhe.
Ja ainakin meillä se ns läheinen suku tuli yllätyksenä. Mies kuitenkin asunut omillaan 10 vuotta jne. Yhtäkkiä anoppi oven takana ja rynnii keittiöön hysteerisenä tarkistamaan saako hänen poikakultansa ruokaa ollenkaan. Ja appi koputtelee seiniä, että missä mörskässä me oikein asumme.
Kälyjä tyrkytettiin meille asumaan ja itkupuheluja käytiin, että meidän pitää paukata sinne "kotiin" ettei "emolle tule liian ikävä".
Ja mies siis korkeasti koulutettu, kaikki sisaruksetkin jo poissa kotoa, yks lapsenlapsikin ja mies ihan omillaan.
Silti nuo sekosivat tuolla tavoin. Joka helvetin asiaan oli mielipide ja kansakoulun käynyt anoppi lähetteli postissa raamatun lauseita ja työpaikkailmoituksia minulle.
Pitää seurustella sen aikaa, että tutustuu toiseen ja sen sukuun kunnolla, eikä paukata päätä pahkaa yhteen, kuten monet tuntuvat tekevän.
Koska ihmiset eivät muutu eikä niitä voi muuttaa. Sen minkä sitten ottaa, sitä pitää sitten vaan sietää jos aikoo aviossa olla.
Ei saunominen minusta niin paha ole. Olisi ap onnellinen, ettei mies istu jossakin koko ajan kaljalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollut samaa ongelmaa, mutta mies on oppinut sanomaan ei. Vieläkin on turhan arka sanomaan äidilleen ei, mutta edistystä on tapahtunut. Kun anoppi soittaa ja pyytää saunomaan, niin se ei ole pyyntö vaan käsky. Jos kieltäytyy, niin sitä muistellaan pitkään ja pahalla. Kerran oltiin 300 km päässä kotoa lomailemassa ja kieltäytyminen oli katastrofi. Varsinkin se, että oltiin lähdetty lomalle ilman että oltiin kerrottu anopille asiasta.
Anoppi oli kerran ostanut meille ikkunaverhot, rumat sellaiset. Kielsin tuomasta niitä meille. Mies yritti sanoa, että nehän on vain verhot. Kimpaannuin, ja sanoin että seuraavaa teknistä vimpainta tarvitessaan saa konsultoida äitiään. Verhot jäivät anopille.
Yksi riemukkaimmista oli, kun anoppi oli lapion kanssa meidän pihassa, oli juuri aloittamassa kuopan kaivamista. Oli ostanut kasan männyn taimia kun halvalla sai, ja ajatteli yllättää meidät istuttamalla yli jääneet taimet meidän pihaan.
Meillä on myös puututtu lasten määrään, lasten nimiin, kouluvalintaan... ja aina marttyyri-itkua, kun hänen tahtoaan ei totella. Todella raskas ja vastenmielinen tapaus. Jostain syystä välit ovat hyiset nykyään.
Nämä ovat ikäviä tarinoita, mutta Ap:n mies ei ole äitinsä tossun alla, vaan kaikesta päätellen ihan omasta tahdostaan tiiviissä yhteydessä vanhempiinsa. Se, että Ap ei välitä yhtä tiiviistä yhdessä olemisesta, on se ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Mulle jäi aloituksesta fiilis, että näitä saunakutsuja jne tulee usein, eikä mies osaa/uskalla niistä kieltäytyä. Ei, vaikka oman puolison kanssa olisi muita suunnitelmia. Todella paha tilanne. Tajuaako tuo mies ollenkaan, että mitätöi tuossa puolisoaan, jos äiskän saunakutsu on aina tärkeämpää kuin mikään muu.
Silloinhan vässykkä mies on se ongelma. Luulisi aikuisen ihmisen osaavan sanoa jos ei nappaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle jäi aloituksesta fiilis, että näitä saunakutsuja jne tulee usein, eikä mies osaa/uskalla niistä kieltäytyä. Ei, vaikka oman puolison kanssa olisi muita suunnitelmia. Todella paha tilanne. Tajuaako tuo mies ollenkaan, että mitätöi tuossa puolisoaan, jos äiskän saunakutsu on aina tärkeämpää kuin mikään muu.
Siis Ap nimenomaan kirjoitti, että mies menee, koska hänestä rantasauna on mahtava juttu, ja että miestä ei voi kiristää ja komennella. Miten ihmeessä siitä tulee vaikutelma, että mies menisi äitin saunaan, koska ei uskalla sanoa ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap ei pärjäää miehen suvun kanssa niin ottakoon eron.
Aivan varmasti löytyy naisia ja vaimoja jotka tykkäävätkin elää yhteisöllisesti eikä murjotella kotona. Ei ketkään miehet viihdy pelkällä oleilulla, mies tarvitsee toimintaa ja virikkeita.
Oikea mies ei pyöri äitin helmoissa ja puuhaile isukin kanssa.
Ai? Mun mielestä oikea mies päättää itse kenen kanssa on tekemisissä. Se on just sitä omin rajojen asettamista.
Aikuinen mies ei käyttäydy kuin tahdoton taapero. Hänellä on oma elämä, omat ajatukset, omat valinnat, omat ystävät.
Miksi se ei sitten voi olla oman suvun kanssa jos heidän kanssaan viihtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä auttoi muutto toiseen maahan, nyt on välimatkaa n. 3000 km ollut jo 15 vuotta ja kerran vuodessa nähdään. Emme nyt sentään appivanhempien takia muuttaneet vaan töiden, mutta muuton yksi iso plussa oli ja on edelleen se, ettei meidän asioihin ole puuttumassa enää miehen koko suku. Mikään muu ei olisi auttanut, loukkaantuivat vaan kun yritettiin pitää vähän etäisyyttä ja tehdä omia päätöksiä silloin, kun asuttiin samassa kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap ei pärjäää miehen suvun kanssa niin ottakoon eron.
Aivan varmasti löytyy naisia ja vaimoja jotka tykkäävätkin elää yhteisöllisesti eikä murjotella kotona. Ei ketkään miehet viihdy pelkällä oleilulla, mies tarvitsee toimintaa ja virikkeita.
Oikea mies ei pyöri äitin helmoissa ja puuhaile isukin kanssa.
Ai? Mun mielestä oikea mies päättää itse kenen kanssa on tekemisissä. Se on just sitä omin rajojen asettamista.
Aikuinen mies ei käyttäydy kuin tahdoton taapero. Hänellä on oma elämä, omat ajatukset, omat valinnat, omat ystävät.
Miksi se ei sitten voi olla oman suvun kanssa jos heidän kanssaan viihtyy.
Sieltä pitää aikuistua sieltä peräkamarista, eikä hypätä joka käskystä ja tehdä kaikkea niin kuin isukki määrää tai äityli tahtoo.
Olla sivistyneesti ja aikuisesti ja asiallisesti tekemisissä ja suojella omaa kotiaan ja perhettään ja olla siellä aikuinne.
Nyt tuo touhu on täysin keskenkasvuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikös jopa raamatussakin sanota että kun mies ottaa vaimon, hänen tulee lähteä kodistaan ja jättää isänsä ja äitinsä. Eli muistutettiin jo ammoisina aikoina jotta parisuhteessa ne puolisot ovat toisilleen ne tärkeimmät henkilöt. Taisi olla jo siihen aikaan tämmöisiä ongelmia monessa suvussa kun oikein muistuttaa piti :).
Vierailija kirjoitti:
Pitää seurustella sen aikaa, että tutustuu toiseen ja sen sukuun kunnolla, eikä paukata päätä pahkaa yhteen, kuten monet tuntuvat tekevän.
Koska ihmiset eivät muutu eikä niitä voi muuttaa. Sen minkä sitten ottaa, sitä pitää sitten vaan sietää jos aikoo aviossa olla.
Ei saunominen minusta niin paha ole. Olisi ap onnellinen, ettei mies istu jossakin koko ajan kaljalla.
No meillä se ylenmääräinen asioihin puuttuminen alkoi kun menimme naimisiin, sitä ennen ei ollut samanlaista. Eli ei välttämättä toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muut ihmiset ole mitään koiria, joille pitää laittaa rajat ja osoittaa paikkansa. Vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa, et muiden käytökseen etkä arvoihin.
Ei ole yhtään epäkohteliasta pyytää kylään, saunaan, lenkille tms. vaikka kuinka lyhyellä varoitusajalla. Kyllä niin saa ja voi tehdä. Se on sitten kutsutun asia päättää mitä tekee. Lähteekö mukaan vain eikö.
Kyllä puolisoilla voi olla vähän omaakin elämää. Ei kylki kyljessä tarvitse koko ajan nyhjätä. Munkin mies tuli just töistä ja lähti saman tien salille, jossa tapaa myös kavereitaan. Vanhempiaan hän käy nykyään tapaamassa usein yksin koska hänellä on liikkuva työ ja voi helposti pistäytyä heillä työn lomassa. Mulle se sopii. Minäkin käyn omien vanhempieni luona yksin.
Joustavuutta ja erilaisuuden sietokykyä! Niin elämä ei ole niin vaikeaa ja yksinäistä.
Millä tavalla se miehen suku sietää erilaisuutta tai joustaa?
Eihän sinne ole Ap mennyt aina mukaan, joten eikö se ole just niinku Ap haluaa. Se, ettei Ap siedä sukulaisjuttuja, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö muut saisi niitä siltikin harrastaa. Ap itkee kohta sitä, että kun häntä ei kutsuta, mutta ei missään nimessä halua mennä, mutta haluaa kutsun. Ja edelleen, kun se on mies, joka päättää omista menemisistään. Jos hän haluaa mennä saunomaan, hän saa niin tehdä. Ei se ole suvun vika.
Toistan: Millä tavalla miehen suku tai mies on joustanut tai sietänyt erilaisuutta?
Ottamalla Ap:n edes mukaan. Jos mä tykkään juosta ja ollaan aina juostu kavereiden kanssa. Jollekkin tulee uusi puoliso, joka vihaa juoksemista, ei se tarkoita sitä, että me lopetetaan juokseminen. Toki voin pyytää häntä mukaan juoksemaan, mutta jos hän ei halua tulla niin sit ei tule, mutta en mä lopeta sitä sen takia, että jotain ärsyttää. Miten sukulaisten pitäisi tässä joustaa? Olla kysymättä mukaan ? Tuo kuulostaa hullulta? Mies ei saisi mennä rantasaunalle, jossa viihtyy, koska Ap ei pärjää yksin kotona? Vai mikä on se ratkaisu?
Mitä joustamista se on? Edelleen kaikki tehdään tyylillä "it's my way or highway".
Missä siinä se JOUSTO on?
Onhan siinä Ap:lla ihan samat my way tai highway. Hän saa tasan tarkkaan päättää omasta osuudestaan. Vai pitäisikö hänen siis saada päättää miehenkin puolesta? Vai peräti koko suvun puolesta? Se, että kysytään saunomaan, ei edes vaadi mitään joustoa. Se on vain ehdotus. Mies tykkää siitä ja menee saunomaan. Ap menee tai ei mene. Missä kohtaa tässä tarvitaan joustoa? Onko kyse siis siitä, että Ap ei haluaisi miehetkään menevän ja kokee että saunapyynnöt on häneltä jotain pois? Vai miten tässä pitäisi joustaa? Jättää kutsumatta saunaan?
Ei ole sama.
Ap saa vain olla joko yksin tai totella. Koska häntähän ei edes varoiteta ennakkoon, jotta hän voisi sitten samaan aikaan tehdä jonkun muun kanssa jotain.
Jos kerran kyse on yhteisöllisestä _yhteisestä_ tekemisestä, siinä saa _kaikki_ olla sanomassa ja päättämässä mitä se on, miten tehdään, missä, koskan jne. Se on sitä joustamista ja erilaisuuden sietämistä.
Saahan ap halutessaan esittää kutsuja suvulle ja osallistua ihan vaan avaamalla suunsa. Mutta hänhän ei halua osallistua! Pitääkö sen tarkoittaa sitä, ettei mieskään osallistu?
Sitä en tajua ollenkaan, että joku ennakkovaroitus pitäisi antaa. Miten hän ei voi tehdä jonkun muun kanssa, tai itsekseen, jotain, jos mies lähtee saunomaan? Ja siis jos ei voi tehdä mitään ilman miestä, eikö kyse ole Ap:n ja miehen keskinäisistä väleistä, eikä siitä, että joku kutsuu saunomaan? Eikö hänen pitäisi nimenomaan miehen kanssa käydä se keskustelu, että kokee jäävänsä yksin jos ei tottele (en tosin mistään saanut kuvaa, että häntä käskettäisiin tekemään yhtään mitään).
Idiootti. Jos ap tietää esim sunnuntaina, että mies menee saunomaan torstaina, hänellä on aikaa miettiä itselleen tekemistä ja kutsua joku muukin tekemään kanssaan jotain.
Jos hän kuulee torstaina kello 18, että mies meneekin saunomaan 18.30, mistä hän siihen hätään sitten itselleen jonkin suunnitelman ja seuraa rykäisee? Onko se asiallista käytöstä sitten omia ystäviä kohtaan? Tai omia sukulaisia?
Ja ei kai kukaan nyt vielä tuon sukulaisten pakkohääräämisen lisäksi niitä sukulaisia vielä halua kutsua jonnekin? Kun jo muutenkin ovat tunkemassa ovista ja ikkunoista?
Tämä on kyllä itselleni ihan vierasta. Voin varsin hyvin soittaa kaverille, että lähdetäänkö lenkille/kahville/elokuviin/kaupungille/uimahalli/kuntosalille/baariin tunnin päästä. Ja myös minulle voi soittaa, ja usein soitetaankin. Hyvin harvoin tällaisia suunnitellaan monta päivää aikaisemmin. En todellakaan tajua, että siinä olisi jotain epäasiallista käytöstä.
Tosin viihdyn varsin hyvin myös yksin, enkä missään nimessä ole tekemistä vailla siksi, että puolisolleni tulee joku meno.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle jäi aloituksesta fiilis, että näitä saunakutsuja jne tulee usein, eikä mies osaa/uskalla niistä kieltäytyä. Ei, vaikka oman puolison kanssa olisi muita suunnitelmia. Todella paha tilanne. Tajuaako tuo mies ollenkaan, että mitätöi tuossa puolisoaan, jos äiskän saunakutsu on aina tärkeämpää kuin mikään muu.
Silloinhan vässykkä mies on se ongelma. Luulisi aikuisen ihmisen osaavan sanoa jos ei nappaa.
Ei se valitettavasti ole noin helppoa. Jos on ensimmäisestä henkäyksestään lähtien ehdollistettu myötäilemään äitiä ja pitämään hänet hyvällä tuulella, niin se kieltäytyminen voi olla täysin mahdoton ajatus.
Anoppini puuttuu kaikkeen. Ahdistanut ja vituttanut. Välimme nykyisin etäiset ja hän manipuloi miestäni päivittäisillä lukuisilla yhteydenotoilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää seurustella sen aikaa, että tutustuu toiseen ja sen sukuun kunnolla, eikä paukata päätä pahkaa yhteen, kuten monet tuntuvat tekevän.
Koska ihmiset eivät muutu eikä niitä voi muuttaa. Sen minkä sitten ottaa, sitä pitää sitten vaan sietää jos aikoo aviossa olla.
Ei saunominen minusta niin paha ole. Olisi ap onnellinen, ettei mies istu jossakin koko ajan kaljalla.
No meillä se ylenmääräinen asioihin puuttuminen alkoi kun menimme naimisiin, sitä ennen ei ollut samanlaista. Eli ei välttämättä toimi.
Me saatiin olla kohtuullisen rauhassa, kunnes meidän esikoinen syntyi.
Jos häiritsee niin älä ole tekemisissä sinne suuntaan hetkeen, ymmärtävät varmasti yskän.
Itse annan miehen perheen juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mukavaa väkeä muuten mutta väsyn heidän seurassaan tunninkin jälkeen (olen introvertti ja he eivät), niin en usein myöskään vieraile.
Alue: Aihe vapaa
Sitten hän ei elä noin, mutta jos toinen haluaa niin hänen täytyy antaa olla läheinen perheensä kanssa. Itse on puolisonsa valinnut, läheinen perhe ei varmaan tullut yllätyksenä.