Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En löytänyt hyvää naista, eikä sellaista löydy monille muillekaan sinkkumiehille.
27.02.2020 |
Olen 33v, korkeakoulutettu mies. Tällä hetkellä työskentelen opettajana lukiossa. Vapaa - ajalla harrastan salilla käymistä, lautapelejä, fiktion kirjoittamista ja vietän aikaa kavereiden kanssa. Luonteeltani olen rento, helposti lähestyttävä, hauska ja tulen toimeen monenlaisten ihmisten kanssa.
No, arvatkaa montako kertaa olen ollut vakavassa parisuhteessa? Tasan nolla. Vaikka olen kokeillut etsiä sellaista parikymppisestä lähtien. Deittailuun olen kokeillut Tinderiä, mutta mätsejä tulee todella harvoin (ja ne harvat poistavat, kun kuulevat 168cm pituuteni). Yliopistolla harrastin rohkeasti silmäpeliä ja flirttailin, mutta siellä suurin osa naisista tuntui olevan varattuja. Opiskelijabileissä tai baarissa kukaan ei osoittanut kiinnostusta, paitsi keski-ikäiset naiset päissään.
Tällainen kokemus siis ihan normaalilta ja fiksulta mieheltä nykyajan deittailusta. Ja tunnen kymmeniä samassa tilanteessa olevia nuoria miehiä, jotka koulutettuja ja vähintään ihan tavallisen näköisiä.
Kommentit (682)
Vierailija kirjoitti:
Tää on huvittavaa kun naiset tulee kertomaan, että 168cm pituus ei ole este miehelle. Juu ei este olekkaan, mutta aivan helvetinmoinen hidaste se on :D Ihan jokaisella elämän osa-alueella. Sama kuin olisi saatanan ruman naaman omaava nainen. Ei ole helppoa.
Minulla on saatanan ruma naama eikä se ole elämääni haitannut mitenkään. Olen korkeastikoilutettu, työelämässä ja tyytyväinen elämääni. Minulla on pitkä, tumma komea ja fiksu mies ja kolme kaunista lasta. Kannattaa se itsetunto ja pätevyys hankkia muun kuin ulkonäön kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan. Tavallinen, lyhythiuksinen, silmälasipäinen ja vähän ylipainoinen nainen ei kelpaa miehille vaan pitäisi olla malli tai missi.
Ei tarvitse ja oikeastaan hyväkin ellei ole malli tai missi. Saako silti toivoa kumppanin olevan itseäni viehettävä? Pitääkö tyytyä vain ollakseen suhteessa, jos toinen ei kiinnosta mitenkään? Ei keskustelukumppanina, ei makuuhuoneessa? Haluatko kumppanin jolle olet yhdentekevä?
Miten tuon ongelman, että "ei kykene rakastumaan" voisi korjata?
Itsellä on sellainen tilanne että olen saanut tasaiseen tahtiin vuosien mittaan kiinnostusta naisilta ja olen osoittanut sitä takaisinkin, mutta yleensä homma vaan läsähtää sitten siihen ja oma kiinnostus lakkaa vaikka nainen olisikin "kriteerit täyttävä". Näitä on useampia. Jotenkin tulee vaan semmonen olo et eikö tää nyt ookkaan tätä ihmeellisempää, tavallinen ihan kiva tyyppi mutta ei herää mitään tunteita. Näin on käynyt todella monen naisen kohdalla kun olen heitä tapaillut eikä sen takia ole ikinä syntynyt mitään parisuhdetta. Nainen on saattanut olla hyvinkin kiinnostunut minusta mutta muutamien tapaamisten jälkeen homma jää siihen, että itseltäni lakkaa kiinnostus. Mistä tämä johtuu ja mitä asialle voisi tehdä?
En ole tyhmä, en tunnevammainen ja olen koittanut miettiä, että mistä kiikastaa. Sama kuvio toistuu niin usein että pakko siinä on olla mekanismissa joku vika. Vai olenko vain tavannut vääränlaisia naisia, että en kiinnostu heistä tarpeeksi?
M25
Vierailija kirjoitti:
Miten tuon ongelman, että "ei kykene rakastumaan" voisi korjata?
Itsellä on sellainen tilanne että olen saanut tasaiseen tahtiin vuosien mittaan kiinnostusta naisilta ja olen osoittanut sitä takaisinkin, mutta yleensä homma vaan läsähtää sitten siihen ja oma kiinnostus lakkaa vaikka nainen olisikin "kriteerit täyttävä". Näitä on useampia. Jotenkin tulee vaan semmonen olo et eikö tää nyt ookkaan tätä ihmeellisempää, tavallinen ihan kiva tyyppi mutta ei herää mitään tunteita. Näin on käynyt todella monen naisen kohdalla kun olen heitä tapaillut eikä sen takia ole ikinä syntynyt mitään parisuhdetta. Nainen on saattanut olla hyvinkin kiinnostunut minusta mutta muutamien tapaamisten jälkeen homma jää siihen, että itseltäni lakkaa kiinnostus. Mistä tämä johtuu ja mitä asialle voisi tehdä?
En ole tyhmä, en tunnevammainen ja olen koittanut miettiä, että mistä kiikastaa. Sama kuvio toistuu niin usein että pakko siinä on olla mekanismissa joku vika. Vai olenko vain tavannut vääränlaisia naisia, että en kiinnostu heistä tarpeeksi?
M25
Itselläni kolahti ensimmäisen ja ainoan kerran oikeasti vasta kolmekymppisenä. Olin typerä ja siitä huolimatta yritin olla suhteissa tätäkin ennen. Aika huonolla menestyksellä, petin, olin onneton jne. Luulin, että tuon parempaa ei ole olemassakaan. Olin väärässä. Tapasin elämäni miehen (joka ei muuten suurelta osin vastannut kriteereitäni :D) ja avioiduimme.
N39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuon ongelman, että "ei kykene rakastumaan" voisi korjata?
Itsellä on sellainen tilanne että olen saanut tasaiseen tahtiin vuosien mittaan kiinnostusta naisilta ja olen osoittanut sitä takaisinkin, mutta yleensä homma vaan läsähtää sitten siihen ja oma kiinnostus lakkaa vaikka nainen olisikin "kriteerit täyttävä". Näitä on useampia. Jotenkin tulee vaan semmonen olo et eikö tää nyt ookkaan tätä ihmeellisempää, tavallinen ihan kiva tyyppi mutta ei herää mitään tunteita. Näin on käynyt todella monen naisen kohdalla kun olen heitä tapaillut eikä sen takia ole ikinä syntynyt mitään parisuhdetta. Nainen on saattanut olla hyvinkin kiinnostunut minusta mutta muutamien tapaamisten jälkeen homma jää siihen, että itseltäni lakkaa kiinnostus. Mistä tämä johtuu ja mitä asialle voisi tehdä?
En ole tyhmä, en tunnevammainen ja olen koittanut miettiä, että mistä kiikastaa. Sama kuvio toistuu niin usein että pakko siinä on olla mekanismissa joku vika. Vai olenko vain tavannut vääränlaisia naisia, että en kiinnostu heistä tarpeeksi?
M25
Itselläni kolahti ensimmäisen ja ainoan kerran oikeasti vasta kolmekymppisenä. Olin typerä ja siitä huolimatta yritin olla suhteissa tätäkin ennen. Aika huonolla menestyksellä, petin, olin onneton jne. Luulin, että tuon parempaa ei ole olemassakaan. Olin väärässä. Tapasin elämäni miehen (joka ei muuten suurelta osin vastannut kriteereitäni :D) ja avioiduimme.
N39
Joo, tuntuu että oon vähän umpikujassa. Haluaisin kuitenkin kokea rakastumisen ja löytää ihanan ihmisen jonka kanssa on hyvä olla ja elää, mutta tuntuu mahdottomalta kun kerta toisensa perään ei herää mitään sen kummempia tunteita eikä varsinaisesti tee edes mieli seksiä heidän kanssaan kun ei koe mitään vetovoimaa. Ja siis en ole mikään epätoivoinen sarjadeittailija, olen naisvaltaisella alalla ja tapaan omassa elämässäni aika paljon naisia sen enempää etsimättä, niin sen takia näitä samankaltaisia epäonnistuneita pariutumisyrityksiä on kertynyt tilille jonkun verran. En usko että itsessänikään mitään vikaa on kun saan kyllä naiset kiinnostumaan itsestäni mutta oma kiinnostukseni ei riitä keneenkään.
Keksin vain kaksi selitystä, joko olen tavannut vain vääränlaisia naisia tai sitten itsessäni tai omassa lähestymistavassani on jotain vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuon ongelman, että "ei kykene rakastumaan" voisi korjata?
Itsellä on sellainen tilanne että olen saanut tasaiseen tahtiin vuosien mittaan kiinnostusta naisilta ja olen osoittanut sitä takaisinkin, mutta yleensä homma vaan läsähtää sitten siihen ja oma kiinnostus lakkaa vaikka nainen olisikin "kriteerit täyttävä". Näitä on useampia. Jotenkin tulee vaan semmonen olo et eikö tää nyt ookkaan tätä ihmeellisempää, tavallinen ihan kiva tyyppi mutta ei herää mitään tunteita. Näin on käynyt todella monen naisen kohdalla kun olen heitä tapaillut eikä sen takia ole ikinä syntynyt mitään parisuhdetta. Nainen on saattanut olla hyvinkin kiinnostunut minusta mutta muutamien tapaamisten jälkeen homma jää siihen, että itseltäni lakkaa kiinnostus. Mistä tämä johtuu ja mitä asialle voisi tehdä?
En ole tyhmä, en tunnevammainen ja olen koittanut miettiä, että mistä kiikastaa. Sama kuvio toistuu niin usein että pakko siinä on olla mekanismissa joku vika. Vai olenko vain tavannut vääränlaisia naisia, että en kiinnostu heistä tarpeeksi?
M25
Itselläni kolahti ensimmäisen ja ainoan kerran oikeasti vasta kolmekymppisenä. Olin typerä ja siitä huolimatta yritin olla suhteissa tätäkin ennen. Aika huonolla menestyksellä, petin, olin onneton jne. Luulin, että tuon parempaa ei ole olemassakaan. Olin väärässä. Tapasin elämäni miehen (joka ei muuten suurelta osin vastannut kriteereitäni :D) ja avioiduimme.
N39
Joo, tuntuu että oon vähän umpikujassa. Haluaisin kuitenkin kokea rakastumisen ja löytää ihanan ihmisen jonka kanssa on hyvä olla ja elää, mutta tuntuu mahdottomalta kun kerta toisensa perään ei herää mitään sen kummempia tunteita eikä varsinaisesti tee edes mieli seksiä heidän kanssaan kun ei koe mitään vetovoimaa. Ja siis en ole mikään epätoivoinen sarjadeittailija, olen naisvaltaisella alalla ja tapaan omassa elämässäni aika paljon naisia sen enempää etsimättä, niin sen takia näitä samankaltaisia epäonnistuneita pariutumisyrityksiä on kertynyt tilille jonkun verran. En usko että itsessänikään mitään vikaa on kun saan kyllä naiset kiinnostumaan itsestäni mutta oma kiinnostukseni ei riitä keneenkään.
Keksin vain kaksi selitystä, joko olen tavannut vain vääränlaisia naisia tai sitten itsessäni tai omassa lähestymistavassani on jotain vikaa.
Vaikutat fiksulta, normaalilta kaverilta. Naisena veikkaisin, että se oikea ei ole vielä osunut tiellesi. Sen tietää kyllä sitten kun se kolahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on huvittavaa kun naiset tulee kertomaan, että 168cm pituus ei ole este miehelle. Juu ei este olekkaan, mutta aivan helvetinmoinen hidaste se on :D Ihan jokaisella elämän osa-alueella. Sama kuin olisi saatanan ruman naaman omaava nainen. Ei ole helppoa.
Ruma naama tai lyhyys ovat ongelmia vasta sitten, kun niiden taakse piiloutuu ja säälii itseään hamaan hautaan asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuon ongelman, että "ei kykene rakastumaan" voisi korjata?
Itsellä on sellainen tilanne että olen saanut tasaiseen tahtiin vuosien mittaan kiinnostusta naisilta ja olen osoittanut sitä takaisinkin, mutta yleensä homma vaan läsähtää sitten siihen ja oma kiinnostus lakkaa vaikka nainen olisikin "kriteerit täyttävä". Näitä on useampia. Jotenkin tulee vaan semmonen olo et eikö tää nyt ookkaan tätä ihmeellisempää, tavallinen ihan kiva tyyppi mutta ei herää mitään tunteita. Näin on käynyt todella monen naisen kohdalla kun olen heitä tapaillut eikä sen takia ole ikinä syntynyt mitään parisuhdetta. Nainen on saattanut olla hyvinkin kiinnostunut minusta mutta muutamien tapaamisten jälkeen homma jää siihen, että itseltäni lakkaa kiinnostus. Mistä tämä johtuu ja mitä asialle voisi tehdä?
En ole tyhmä, en tunnevammainen ja olen koittanut miettiä, että mistä kiikastaa. Sama kuvio toistuu niin usein että pakko siinä on olla mekanismissa joku vika. Vai olenko vain tavannut vääränlaisia naisia, että en kiinnostu heistä tarpeeksi?
M25
Itselläni kolahti ensimmäisen ja ainoan kerran oikeasti vasta kolmekymppisenä. Olin typerä ja siitä huolimatta yritin olla suhteissa tätäkin ennen. Aika huonolla menestyksellä, petin, olin onneton jne. Luulin, että tuon parempaa ei ole olemassakaan. Olin väärässä. Tapasin elämäni miehen (joka ei muuten suurelta osin vastannut kriteereitäni :D) ja avioiduimme.
N39
Joo, tuntuu että oon vähän umpikujassa. Haluaisin kuitenkin kokea rakastumisen ja löytää ihanan ihmisen jonka kanssa on hyvä olla ja elää, mutta tuntuu mahdottomalta kun kerta toisensa perään ei herää mitään sen kummempia tunteita eikä varsinaisesti tee edes mieli seksiä heidän kanssaan kun ei koe mitään vetovoimaa. Ja siis en ole mikään epätoivoinen sarjadeittailija, olen naisvaltaisella alalla ja tapaan omassa elämässäni aika paljon naisia sen enempää etsimättä, niin sen takia näitä samankaltaisia epäonnistuneita pariutumisyrityksiä on kertynyt tilille jonkun verran. En usko että itsessänikään mitään vikaa on kun saan kyllä naiset kiinnostumaan itsestäni mutta oma kiinnostukseni ei riitä keneenkään.
Keksin vain kaksi selitystä, joko olen tavannut vain vääränlaisia naisia tai sitten itsessäni tai omassa lähestymistavassani on jotain vikaa.
Tapaat vääränlaisia naisia. Kokeile vaihtaa kuplaa jotenkin tosi randomilla, yllätä itsesikin. Aina ei tiedä etukäteen ja tapaamatta, mikä muissa sytyttää.
En itse ollut ollut koskaan kehenkään edes lievästi ihastunut, ennen kuin tapasin ensirakkauteni 31-vuotiaana. Pidin itseäni täysin tunnevammaisena sinne asti. Kun tapasimme, ymmärsin heti, mitkä olivat ne ominaisuudet, jotka aiemmin tapaamissani miehissä olivat olleet väärin. Eihän sitä voi ihastua, jos toisessa ei ole mitään varsinaisesti ihastuttavaa – pelkkä kädenlämpöinen ei vain riitä. (Ja mikä on minulle kädenlämpöinen voi toiselle olla tulikuuma ja toisinpäin.)
Sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuon ongelman, että "ei kykene rakastumaan" voisi korjata?
Itsellä on sellainen tilanne että olen saanut tasaiseen tahtiin vuosien mittaan kiinnostusta naisilta ja olen osoittanut sitä takaisinkin, mutta yleensä homma vaan läsähtää sitten siihen ja oma kiinnostus lakkaa vaikka nainen olisikin "kriteerit täyttävä". Näitä on useampia. Jotenkin tulee vaan semmonen olo et eikö tää nyt ookkaan tätä ihmeellisempää, tavallinen ihan kiva tyyppi mutta ei herää mitään tunteita. Näin on käynyt todella monen naisen kohdalla kun olen heitä tapaillut eikä sen takia ole ikinä syntynyt mitään parisuhdetta. Nainen on saattanut olla hyvinkin kiinnostunut minusta mutta muutamien tapaamisten jälkeen homma jää siihen, että itseltäni lakkaa kiinnostus. Mistä tämä johtuu ja mitä asialle voisi tehdä?
En ole tyhmä, en tunnevammainen ja olen koittanut miettiä, että mistä kiikastaa. Sama kuvio toistuu niin usein että pakko siinä on olla mekanismissa joku vika. Vai olenko vain tavannut vääränlaisia naisia, että en kiinnostu heistä tarpeeksi?
M25
Itselläni kolahti ensimmäisen ja ainoan kerran oikeasti vasta kolmekymppisenä. Olin typerä ja siitä huolimatta yritin olla suhteissa tätäkin ennen. Aika huonolla menestyksellä, petin, olin onneton jne. Luulin, että tuon parempaa ei ole olemassakaan. Olin väärässä. Tapasin elämäni miehen (joka ei muuten suurelta osin vastannut kriteereitäni :D) ja avioiduimme.
N39
Joo, tuntuu että oon vähän umpikujassa. Haluaisin kuitenkin kokea rakastumisen ja löytää ihanan ihmisen jonka kanssa on hyvä olla ja elää, mutta tuntuu mahdottomalta kun kerta toisensa perään ei herää mitään sen kummempia tunteita eikä varsinaisesti tee edes mieli seksiä heidän kanssaan kun ei koe mitään vetovoimaa. Ja siis en ole mikään epätoivoinen sarjadeittailija, olen naisvaltaisella alalla ja tapaan omassa elämässäni aika paljon naisia sen enempää etsimättä, niin sen takia näitä samankaltaisia epäonnistuneita pariutumisyrityksiä on kertynyt tilille jonkun verran. En usko että itsessänikään mitään vikaa on kun saan kyllä naiset kiinnostumaan itsestäni mutta oma kiinnostukseni ei riitä keneenkään.
Keksin vain kaksi selitystä, joko olen tavannut vain vääränlaisia naisia tai sitten itsessäni tai omassa lähestymistavassani on jotain vikaa.
Vaikutat fiksulta, normaalilta kaverilta. Naisena veikkaisin, että se oikea ei ole vielä osunut tiellesi. Sen tietää kyllä sitten kun se kolahtaa.
Joo, näin oon ajatellut. Tosi paljon on semmosia naisia jotka ulkoisesti ja käytökseltään ym. on semmosia joihin ihastun varsin helposti ja moni heistä on ihastunut minuunkin (kun olen tosiaan semmonen normaali tyyppi enkä semmonen luotaantyöntävä) mutta mitään ei oo koskaan tullut. Töissäkin aika-ajoin työkaverit flirttailee ja näihin olen kontaktia saanutkin mutta jotenkin kiinnostus vaan lakkaa. Jotenkin vaan mietin sitä että tätäkö loppuikäni tulee olemaan kun sama kuvio toistuu muutaman kuukauden välein varsin säännöllisesti joka kerta noudattaa samaa kaavaa, että löydänkö ikinä semmosta jonka kanssa voisi syntyä parisuhde tai jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Hae nainen ulkomailta.
Joo tänne alkaa varmaan kohta tulemaan laiva lasteittain naisia pitkin poikin Itä-Eurooppaa kunhan vaan äijät keksii ettei näille tarvitse hakea venakon tavoin tuontilupia. Koluavat aikansa lompakkoja ja sitten lähtevät tai jäävät Suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jo luovutin kun en jaksa enää yrittää. Jos johonkin kiinnostavaan naiseen sattuu arjessa vahingossa tutustumaan niin hyvä. Muutoin en enää yritä etsiä parisuhdetta.
M37
No tässä on oikea asenne. Näin sen parisuhteen parhaiten "löytää", kun ei etsimään. Kun se paine löytämisestä ei koko ajan istu niskassa, on helpompi olla rennosti ja silloin on elämä muutenkin helpompaa.
Ihan varmasti jos on nainen ja ongelmana on ettei kukaan lähestyvistä miehistä sytytä.
Eri asia kun on mies jonka pitää luoda se "ihana mies vain ilmestyi jostain"-kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan. Tavallinen, lyhythiuksinen, silmälasipäinen ja vähän ylipainoinen nainen ei kelpaa miehille vaan pitäisi olla malli tai missi.
Ei tarvitse ja oikeastaan hyväkin ellei ole malli tai missi. Saako silti toivoa kumppanin olevan itseäni viehettävä? Pitääkö tyytyä vain ollakseen suhteessa, jos toinen ei kiinnosta mitenkään? Ei keskustelukumppanina, ei makuuhuoneessa? Haluatko kumppanin jolle olet yhdentekevä?
Kumppanin on tietenkin oltava sellainen, joka viehättää sinua. Totta kai. Täällä miehet tuppaavat vain syyttämään naisia siitä, etteivät "saa" naista. Pitäisi saada kaikki maailman naiset, paitsi ne rumat. Pitäisi saada parisuhde, ja ihan hitosti irtopiparia.
Sinun kriteerisi tuntuvat järkeviltä. Pidä niistä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jo luovutin kun en jaksa enää yrittää. Jos johonkin kiinnostavaan naiseen sattuu arjessa vahingossa tutustumaan niin hyvä. Muutoin en enää yritä etsiä parisuhdetta.
M37
No tässä on oikea asenne. Näin sen parisuhteen parhaiten "löytää", kun ei etsimään. Kun se paine löytämisestä ei koko ajan istu niskassa, on helpompi olla rennosti ja silloin on elämä muutenkin helpompaa.
Ihan varmasti jos on nainen ja ongelmana on ettei kukaan lähestyvistä miehistä sytytä.
Eri asia kun on mies jonka pitää luoda se "ihana mies vain ilmestyi jostain"-kokemus.
Mitä hittoa?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuon ongelman, että "ei kykene rakastumaan" voisi korjata?
Itsellä on sellainen tilanne että olen saanut tasaiseen tahtiin vuosien mittaan kiinnostusta naisilta ja olen osoittanut sitä takaisinkin, mutta yleensä homma vaan läsähtää sitten siihen ja oma kiinnostus lakkaa vaikka nainen olisikin "kriteerit täyttävä". Näitä on useampia. Jotenkin tulee vaan semmonen olo et eikö tää nyt ookkaan tätä ihmeellisempää, tavallinen ihan kiva tyyppi mutta ei herää mitään tunteita. Näin on käynyt todella monen naisen kohdalla kun olen heitä tapaillut eikä sen takia ole ikinä syntynyt mitään parisuhdetta. Nainen on saattanut olla hyvinkin kiinnostunut minusta mutta muutamien tapaamisten jälkeen homma jää siihen, että itseltäni lakkaa kiinnostus. Mistä tämä johtuu ja mitä asialle voisi tehdä?
En ole tyhmä, en tunnevammainen ja olen koittanut miettiä, että mistä kiikastaa. Sama kuvio toistuu niin usein että pakko siinä on olla mekanismissa joku vika. Vai olenko vain tavannut vääränlaisia naisia, että en kiinnostu heistä tarpeeksi?
M25
Itselläni kolahti ensimmäisen ja ainoan kerran oikeasti vasta kolmekymppisenä. Olin typerä ja siitä huolimatta yritin olla suhteissa tätäkin ennen. Aika huonolla menestyksellä, petin, olin onneton jne. Luulin, että tuon parempaa ei ole olemassakaan. Olin väärässä. Tapasin elämäni miehen (joka ei muuten suurelta osin vastannut kriteereitäni :D) ja avioiduimme.
N39
Joo, tuntuu että oon vähän umpikujassa. Haluaisin kuitenkin kokea rakastumisen ja löytää ihanan ihmisen jonka kanssa on hyvä olla ja elää, mutta tuntuu mahdottomalta kun kerta toisensa perään ei herää mitään sen kummempia tunteita eikä varsinaisesti tee edes mieli seksiä heidän kanssaan kun ei koe mitään vetovoimaa. Ja siis en ole mikään epätoivoinen sarjadeittailija, olen naisvaltaisella alalla ja tapaan omassa elämässäni aika paljon naisia sen enempää etsimättä, niin sen takia näitä samankaltaisia epäonnistuneita pariutumisyrityksiä on kertynyt tilille jonkun verran. En usko että itsessänikään mitään vikaa on kun saan kyllä naiset kiinnostumaan itsestäni mutta oma kiinnostukseni ei riitä keneenkään.
Keksin vain kaksi selitystä, joko olen tavannut vain vääränlaisia naisia tai sitten itsessäni tai omassa lähestymistavassani on jotain vikaa.
Todennäköisesti deittailet vain tavan vuoksi. Oikeasti sinulla ei mitään halua sitoutua. Tässä ei ole mitään pahaa ja olet nuori. Itselläni oli sama juttu. Paperilla täysin ok tyypit ei tuntuneet yhtään miltään eikä sellaista oikeaa yhteyttä muodostunut. Sitten tapasin mieheni ja kaikki natsasi kohdilleen. Etukäteen en olisi uskonut , että tällaisen miehen kanssa yhteen menen, mutta kaikki on tuntunut niin selvältä ja helpolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jo luovutin kun en jaksa enää yrittää. Jos johonkin kiinnostavaan naiseen sattuu arjessa vahingossa tutustumaan niin hyvä. Muutoin en enää yritä etsiä parisuhdetta.
M37
No tässä on oikea asenne. Näin sen parisuhteen parhaiten "löytää", kun ei etsimään. Kun se paine löytämisestä ei koko ajan istu niskassa, on helpompi olla rennosti ja silloin on elämä muutenkin helpompaa.
Ihan varmasti jos on nainen ja ongelmana on ettei kukaan lähestyvistä miehistä sytytä.
Eri asia kun on mies jonka pitää luoda se "ihana mies vain ilmestyi jostain"-kokemus.
Mitä hittoa?!
Niin?
Onko isokin yllätys että jos naiset "vain elävät arkea ja odotavat että prinssi tulee vastaan" niin jää miesten tehtäväksi hoitaa ensikontakti ja sen kokemuksen luominen?
Oliko yllätys etteivät asiat vain tapahdu itsestään? Että jonkun pitää ne joulupukin lahjatkin ostaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on huvittavaa kun naiset tulee kertomaan, että 168cm pituus ei ole este miehelle. Juu ei este olekkaan, mutta aivan helvetinmoinen hidaste se on :D Ihan jokaisella elämän osa-alueella. Sama kuin olisi saatanan ruman naaman omaava nainen. Ei ole helppoa.
Ruma naama tai lyhyys ovat ongelmia vasta sitten, kun niiden taakse piiloutuu ja säälii itseään hamaan hautaan asti.
Palstallahan oli se pituusgallup, jonka tulos oli etä alle 170cm pituus oli ongelma lähes kaikille vastaajille.
Rumanaamainen mies varmasti sopii "monelle muulle naiselle", mutta ei tietenkään juuri sinulle.
Eksäni oli 167 ja naiset olivat lääpällään häneen. Tunnen monta lyhyttä miestä joilla on kivat ja nätit naiset. Pituutta vaan on niin hyvä käyttää tekosyynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jo luovutin kun en jaksa enää yrittää. Jos johonkin kiinnostavaan naiseen sattuu arjessa vahingossa tutustumaan niin hyvä. Muutoin en enää yritä etsiä parisuhdetta.
M37
No tässä on oikea asenne. Näin sen parisuhteen parhaiten "löytää", kun ei etsimään. Kun se paine löytämisestä ei koko ajan istu niskassa, on helpompi olla rennosti ja silloin on elämä muutenkin helpompaa.
Ihan varmasti jos on nainen ja ongelmana on ettei kukaan lähestyvistä miehistä sytytä.
Eri asia kun on mies jonka pitää luoda se "ihana mies vain ilmestyi jostain"-kokemus.
Mitä hittoa?!
Niin?
Onko isokin yllätys että jos naiset "vain elävät arkea ja odotavat että prinssi tulee vastaan" niin jää miesten tehtäväksi hoitaa ensikontakti ja sen kokemuksen luominen?
Oliko yllätys etteivät asiat vain tapahdu itsestään? Että jonkun pitää ne joulupukin lahjatkin ostaa?
Sulla ei vissiin ole ihmisten kohtaamisesta kauheasti kokemusta. Edellä tarkoitetaan sitä, että elämällä elämää pysytään sosiaalisina ja käydään ihmisten ilmoilla (esim harrastuksissa). Vain kun kohtaa muita, voi kohdata muita.
Varsinaisesta aloitteen tekemisestä ei nyt puhuttu. Omassa lähipiirissäni naiset ovat sitä paitsi paljon aktiivisempia lähestyjiä kuin miehet, olen esim itse tehnyt kaikki suhteeseen johtaneet aloitteet elämässäni. Silti se mies pitää jossain kohdata ensin, tyhjästä on paha nyhjäistä.
Sivusta
Alue: Aihe vapaa
Kun et muille kelpaa niin yksin olo on oma valintasi. Mitä valitat?